Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Jätin mieheni muutama kuukausi sitten ja hänellä on jo uusi parisuhde
15.11.2020 |
En tiedä miten reagoisin, meillä meni jo pitkään huonosti ja sitten kesällä ehdotin, että otetaan avioero. Yhdessäolo tuntui niin raskaalta ja ilottomalta. Muutin omaan asuntooni teini-ikäisten lastemme kanssa ja avioeropaperit on laitettu eteenpäin. Olen ollut kiireinen töissä, joten en ole kovin ehtinyt miettiä eroa tai olla yhteyksissä ex-mieheeni. Nyt lapset kertoivat, että meidän entisessä kodissa asuu mieheni naisystävä ja he olivat tavanneet naisen, vaikutti ihan mukavalta ihmiseltä.
Erosta on nyt reilu kolme kuukautta niin ihmettelen mieheni nopeaa toimintaa. Nähtiin ohimennen kun mies haki lapset nyt täksi viikonlopuksi ja sanoin miehelle, että olen onnellinen hänen puolestaan.
En tiedä olenko vai en, mietin miltä minusta pitäisi tuntua, ehkä tuo nopea tahti ihmetyttää minua ja sitten kai mietin löydänkö itse ketään ja erottiinko me mistä syystä, mikä meillä oli vialla.
Miten te muut, oletteko olleet tässä tilanteessa, että entinen löytää nopeasti uuden ja itse jää jotenkin ihmettelemään elämän menoa. Ex-miehellä ei siis ollut suhdetta avioliittomme aikana vaan tapasi naisen kun olimme jo muuttaneet erillemme.
Kommentit (247)
Näen aina joskus unia kaikista existäni. Kai se tarkoittaa, että rakastin heitä aidosti. Eivät he sydämestäni kokonaan häviä, siellä on huone heille. Vaikka olenkin nykyään elämäni onnellisimmassa ja toivottavasti viimeisessä liitossa, eihän se koko muuta elämääni pyyhi pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On lupa surra menetettyä rakkautta, elämää ja liittoa. On lupa kaivata miestä, jota joskus rakasti niin paljon, että halusi naimisiin. On lupa kaivata miehen rakkautta, jota hän joskus tunsi sinua kohtaan.
Kumpikaan tuskin lähti hyvästä ja rakastavasta liitosta. Tuo kaikki on menetetty jo aikaa sitten, hitaasti hiipumalla. Saa sitä silti surra ja kaivata.
Joskus joutuu jopa eroamaan miehestä, jota yhdellä lailla vielä rakastaakin, mutta ei pysty elämään enää yhteistä elämää. Ei rakkaus ole niin yksinkertaista. Exäänsä kohtaan voi tuntea pitkään vielä platonista rakkautta, ilman että varsinaista lähtöään katuu. Eroa voi "katua" niin, että toivoo ettei siihen olisi koskaan tarvinnut joutua.
Mutta elämä on mitä on. Ei exiään silti tarvitse vihata.T. Eronnut N53
Viisaita sanoja. Tuota kaipausta voi vielä aiheuttaa tuttuus, kehnoina hetkinä on helppo haikailla sen tutun ja "turvallisen" perään vaikka olisi ollut itselle kehnoa. Ja kun lapset on voi kaivata sitä lapsiperhe-elämää jollaista ei enää tule, uudessakaan parisuhteessa ei enää muodostu sitä kiinteää ydinperhettä molempine vanhempineen ja lapsineen.
Vastailen jo tuon kaipausajan ja erosurut ohittaneena, siksi fokus on eniten lapsissa. Minä ja lapset todella toivomme, että ex miehen uusi suhde kestäisi ja hän löytäisi elämäänsä paremmin tasapainon. Kun on jaettu vanhemmuus kokee vastuuta eksästään, hänen onnellisuutensa heijastuu lapsiin. Toivoisi, että lapset voisivat huolettomasti kääntää silmät omaan elämäänsä eikä heidän tarvitsisi ottaa liikaa vastuuta isästään. Kun eron on käynyt kunnolla läpi niinkuin minusta nyt tuntuu, on vain onnellinen, että lasten isä on tasapainoinen ja onnellinen. Ei jaksa enää miettiä mitä toinen tunsi tai ajatteli liittomme aikana, ne omat tunteet ja ajatukset ovat tärkeitä, niistä olen yrittänyt ottaa oppia nykyisen liittoon. Ex on kuin yksi sukulaismiehistä, nykyään aika kaukainen jolle ei juurikaan ole asiaa muulloin kun jos nyt jo aikuisten lasten asioista vielä tulee keskusteltavaa, toivon kaikkea hyvää mutta oma elämä, ajatukset ja onnellisuus on ihan muusta asioista kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyypillisiä naisten aivoituksia. Ex-miehesi tilanne ei enään kuulu sinulle millään tavalla.
mies52v
Ei kuulu, mutta on mielenkiintoista huomata miten on tuhlannut tunnetyhjiön kanssa jopa vuosiakin aikaansa. Ei todellakaan muuta kuin käy sääli seuraavaa vaimoa joka luulee olevansa tuntevan ihmisen kanssa. Näille ihmisille kumppanit on käyttöesineitä. Ei muuta.
Kyllä miehelläkin voi tunteet hiipua parisuhteessa ja ei vähiten naisen takia. Eron tapahtuessa tunteet ovat jo täysin kuolleet.
mies52v
Vierailija kirjoitti:
Tyypillisiä naisten aivoituksia. Ex-miehesi tilanne ei enään kuulu sinulle millään tavalla.
mies52v
Tyypillistä tunnevammaisen miehen tarinaa.
Tosin sitten jos näytät tunteita olet automaattisesti maaninen psykopaatti jonka tulisi ymmärrtää jo jättää se nainen rauhaan!
Onhan eron pettymys edessä aina kaikilla ja vaikean paikan tulleen kaipaamme tuttuun ja turvalliseen. Se voi ilmentyä lapsuuden perheen kaipuuna, exän kaipuuna, koti-ikävänä tai muuna vastaavana. Eron jälkeen uusi rakkaus voi olla aitoakin, mutta uutuuteen voi sekoittua kaipuuta johonkin turvalliseen ja jopa exään, vaikkei kaipauksen kohde olisikaan oikeasti se entinen kumppani.
Jos tapaa "liian pian" uuden hyvän kumppanin ja rakastuu, ei kai sitä kannata siksi ohittaa. Muistaa vain erottaa nuo ristiriitaisia tunteita aiheuttavat tekijät toisistaan. Monilla on mahdollisuus työpsykologiin, jonka luona voi edes pari kertaa käydä peilaamassa näitä tunteita ja ajatuksia. Uusi kumppani ei ole siihen oikea henkilö. Ihmismieli on kummallinen kyllä.
Varo ap katkeroitumasta miehen uudelle kumppanille. Kirjoituksistasi paistaa hieman läpi se, että tunteesi uhkaa henkilöityä. Teillä oli hieno suhde eikä se ole sen vähäisempi tai parempi kuin uusikaan. Se oli aivan omanlaisensa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onhan eron pettymys edessä aina kaikilla ja vaikean paikan tulleen kaipaamme tuttuun ja turvalliseen. Se voi ilmentyä lapsuuden perheen kaipuuna, exän kaipuuna, koti-ikävänä tai muuna vastaavana. Eron jälkeen uusi rakkaus voi olla aitoakin, mutta uutuuteen voi sekoittua kaipuuta johonkin turvalliseen ja jopa exään, vaikkei kaipauksen kohde olisikaan oikeasti se entinen kumppani.
Jos tapaa "liian pian" uuden hyvän kumppanin ja rakastuu, ei kai sitä kannata siksi ohittaa. Muistaa vain erottaa nuo ristiriitaisia tunteita aiheuttavat tekijät toisistaan. Monilla on mahdollisuus työpsykologiin, jonka luona voi edes pari kertaa käydä peilaamassa näitä tunteita ja ajatuksia. Uusi kumppani ei ole siihen oikea henkilö. Ihmismieli on kummallinen kyllä.
Varo ap katkeroitumasta miehen uudelle kumppanille. Kirjoituksistasi paistaa hieman läpi se, että tunteesi uhkaa henkilöityä. Teillä oli hieno suhde eikä se ole sen vähäisempi tai parempi kuin uusikaan. Se oli aivan omanlaisensa :)
Sen verran vielä jatkan, että tulet vielä itse huomaamaan, että seuraavat parisuhteesi, tai ehkä ennemmin toivottavasti parisuhde, on hyvin erilainen kuin nuorempana solmimasi. Niitä ei missään nimessä edes voi verrata keskenään, vaan on osattava nauttia aika lailla toisenlaisista asioista. Aikuinen suhde ilman pikkulapsiaikaa on aika kiva ;)
Ihmismieli on monisyinen, mutta tunteethan ovat kemiaa. Muistan aina kun lähtee läikehtimään, että minusta tuntuu tällä hetkellä tältä ja yön yli nukuttuani minusta saattaa tuntua ihan toisenlaiselta. Ehkä vaikeinta on selvittää mitä minä haluan, niin kauan olen huolehtinut toisista ihmisistä, että jos minulta kysyttäisiin mitä minä elämältä haluan niin vastaisin, että uudet talvisaappaat. Great.
En vatvo eron aiheuttamia tunteita ystävieni kanssa, tai exäni kanssa, tai avaudu kenellekään terapeutille. Olen tunneasioissa herkkä ja liian nopeasti vedetyt johtopäätökset saavat helposti karvani pystyyn. Uusi kumppaniehdokas ei myöskään ole se henkilö, jolle avaudutaan entisten suhteiden painolastista.
Olen nuoresta asti käynyt asiat läpi omassa päässäni ja kun antaa aikaa löytää itsensä selville vesille niin olen lopulta löytänyt tasapainon. Pitää kuulostella itseään, elää uutta arkea, tehdä töitä, liikkua ja nähdä ystäviä, ei eron täydy olla koko elämän valtaava ahdistava peitto. Minulle ero on uusi mahdollisuus. Minua pelotti, että jos jään tähän tuttuun ja turvalliseen jumitilaan ja hapantuneeseen suhteeseen niin menetän mahdollisuuden oikeasti onnelliseen elämään. Oli se sitten yksin tai kaksin, jos ei lapsia lasketa.
En usko olevani katkeruuteen taipuvainen ihminen. Reiluus on minulle tärkeämpää kuin rakkaus niin samat asiat suon ex-miehelleni ja hänen uudelle naiselleen kuin itsellenikin toivoisin. Ehkä on niin yleistä, että uusi kumppani on ”vastustaja” niin helposti minunkin viesteistä lukee, että ero henkilöityisi ex-miehen uuteen naiseen. Niin en kirjoittanut, totesin vain, että ex-mies löysi nopeasti uuden naisen, mahdankohan minä löytää uutta miestä, miltähän minusta tuntuu nähdä entinen rakas uuden kumppanin kanssa ja mikä meillä oli suhteessa vialla koska halusin eroa, ja lopulta mieskin halusi eron.
Oletteko te löytäneet selkeät syyt miksi erositte? Minä tiesin etten halua jatkaa avioliittoamme mutta joudun vielä miettimään mitkä olivat ne oikeat ja painavat syyt mitkä eroon lopulta johtivat. Mihin se ilo katosi? Jos se ei ole poikkeusajat, ikäkriisi, pettäminen, vanheminen - jos se on puhtaasti kyllästyminen niin kai se on yhtä hyvä syy kuin mikä tahansa muu syy. Voiko sanoa ihmisille, jotka kysyvät Ai tekin erositte, hyvänen aika, mitä tapahtui - voinko vastata vaan pokkana, että minä kyllästyin? Mitä te olette sanoneet tai sanoisitte? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän nykyään avioerot ole yleisempiä kuin pitkät liitot, kymmenenkin vuotta on pitkä aika.
Minä erosin aika suuttumuksen voimalla kun exä oli pettänyt minua työkaverinsa kanssa. Erokeskustelu jäi siitä syystä minimiin.
Pettäminen oli yksi syy ja muut syyt olivat ettei meillä ollut samoja arvoja esim. miten muita ihmisiä kohdellaan. Luonteet olivat erilaisia, klassinen kasvoimme erillemme tarkoitti sitä että kun hän täytti 30 vuotta niin hän alkoi narisemaan kaikesta kuin 70 vuotias. Negatiivinen suhtautuminen kun oma tyyli on positiivinen. En tiedä mitä hän ajatteli eron syistä, voisi olla nyt mielenkiintoista kuulla vuosien jälkeen. Ei ole välttämättä samat syyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä syy oli klassinen kasvoimme erillemme myös. 18 vuotta voi tehdä paljon. Minä erosin raivon voimalla, kun hän jälleen kerran oli lähtenyt "vain yhdelle", ja tuli yöjalasta aamukuudelta, ja sammui keittiön pöydän ääreen. Päätin, että nyt riittää tätä lajia.
Muita syitä olivat läheisyyden ja seksin loppuminen, minulla kunnioituksen ja arvostuksen loppuminen häntä kohtaan, pohjaton yksinäisyys. Mutta luulen että nämä erottamattmasti nivoutuvat yhteen sen vuosia lisääntyneen alkoholinkäytön kanssa.
Surullista on, etteihän se ole meidän eroon pysähtynyt, ja hänen edelleen vuosien ajan ilkeimmäksi käyvistä viesteistään voin vain päätellä, että tuho jatkuu. Olisin toivonut hänelle parempaa vanhuutta, ja välillemme jotain tasaantunutta.
Vierailija kirjoitti:
Ihmismieli on monisyinen, mutta tunteethan ovat kemiaa. Muistan aina kun lähtee läikehtimään, että minusta tuntuu tällä hetkellä tältä ja yön yli nukuttuani minusta saattaa tuntua ihan toisenlaiselta. Ehkä vaikeinta on selvittää mitä minä haluan, niin kauan olen huolehtinut toisista ihmisistä, että jos minulta kysyttäisiin mitä minä elämältä haluan niin vastaisin, että uudet talvisaappaat. Great.
En vatvo eron aiheuttamia tunteita ystävieni kanssa, tai exäni kanssa, tai avaudu kenellekään terapeutille. Olen tunneasioissa herkkä ja liian nopeasti vedetyt johtopäätökset saavat helposti karvani pystyyn. Uusi kumppaniehdokas ei myöskään ole se henkilö, jolle avaudutaan entisten suhteiden painolastista.
Olen nuoresta asti käynyt asiat läpi omassa päässäni ja kun antaa aikaa löytää itsensä selville vesille niin olen lopulta löytänyt tasapainon. Pitää kuulostella itseään, elää uutta arkea, tehdä töitä, liikkua ja nähdä ystäviä, ei eron täydy olla koko elämän valtaava ahdistava peitto. Minulle ero on uusi mahdollisuus. Minua pelotti, että jos jään tähän tuttuun ja turvalliseen jumitilaan ja hapantuneeseen suhteeseen niin menetän mahdollisuuden oikeasti onnelliseen elämään. Oli se sitten yksin tai kaksin, jos ei lapsia lasketa.
En usko olevani katkeruuteen taipuvainen ihminen. Reiluus on minulle tärkeämpää kuin rakkaus niin samat asiat suon ex-miehelleni ja hänen uudelle naiselleen kuin itsellenikin toivoisin. Ehkä on niin yleistä, että uusi kumppani on ”vastustaja” niin helposti minunkin viesteistä lukee, että ero henkilöityisi ex-miehen uuteen naiseen. Niin en kirjoittanut, totesin vain, että ex-mies löysi nopeasti uuden naisen, mahdankohan minä löytää uutta miestä, miltähän minusta tuntuu nähdä entinen rakas uuden kumppanin kanssa ja mikä meillä oli suhteessa vialla koska halusin eroa, ja lopulta mieskin halusi eron.
Oletteko te löytäneet selkeät syyt miksi erositte? Minä tiesin etten halua jatkaa avioliittoamme mutta joudun vielä miettimään mitkä olivat ne oikeat ja painavat syyt mitkä eroon lopulta johtivat. Mihin se ilo katosi? Jos se ei ole poikkeusajat, ikäkriisi, pettäminen, vanheminen - jos se on puhtaasti kyllästyminen niin kai se on yhtä hyvä syy kuin mikä tahansa muu syy. Voiko sanoa ihmisille, jotka kysyvät Ai tekin erositte, hyvänen aika, mitä tapahtui - voinko vastata vaan pokkana, että minä kyllästyin? Mitä te olette sanoneet tai sanoisitte? Ap
Ehkä olisi ollut hyvä käydä pohtimassa asioita terapeutilla, voisi olla vieläkin. Et tiedä miksi erosit? Ilo katosi, kyllästyit - mieheen, parisuhteeseen vai itseesi? Ei ilo ole palannut vaikka parisuhde ja mies jäi taakse. Kyllästyminen kuulostaa enemmän oman pään sisäiseltä jutulta josta miestä vaihtamalla ei välttämättä pääse eroon?
Minä erosin 30 v yhdessäolon jälkeen. Voin pahoin suhteessa. Meillä vuorovaikutus meni myrkylliseksi, jos joskus oli rakkautta ja sen jälkeen innokasta vanhemmuutta oli viimeiset ajat hankala edes sietää toista, mies halveksi minua, minä en oikein jaksanut edes pitää hänestä. Seksi loppui paljon ennen eroa, koskettaminenkin tuntui molemmista hankalalta, väisteltiin toisiamme kuin valtamerilaivat. Lapset ja totuttu arki piti jotenkin yhdessä, mutta sitä yhdessäoloaikaakin yritti väistellä. Ei ollut väkivaltaa eikä alkoholismia mutta silti ajatus yhdessäjatkamiselta tuntui hirveän raskaalta, alkoi unelmoida, että mies löytäisi jonkun muun ja pääsisi vapaaksi. Mietin, luin erokirjoja, raahasin miehen pariterapiaan ja lopulta löysin rohkeuden erota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinä et halunnut jatkaa hänen kanssa ja hän otti sitten ensimmäisen kiinnostuneen asumaan luokseen. Se on tapa selvitä erosta ja hyvin tyypillinen toimintatapa miehille. Sanotaan että erossa mies löytää uuden naisen ja nainen löytää itsensä. Keski-ikäinen parisuhdekelpoinen mies on kuin maahan pudonnut 100 euron seteli jonka joku heti nappaa. Toki saatat itsekin vielä löytää jonkun jos olet nätti ja sinulla on mukava luonne.
Tuo on masentavaa kun hyvät vapaat miehet on niin harvinaisia keski-iässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmismieli on monisyinen, mutta tunteethan ovat kemiaa. Muistan aina kun lähtee läikehtimään, että minusta tuntuu tällä hetkellä tältä ja yön yli nukuttuani minusta saattaa tuntua ihan toisenlaiselta. Ehkä vaikeinta on selvittää mitä minä haluan, niin kauan olen huolehtinut toisista ihmisistä, että jos minulta kysyttäisiin mitä minä elämältä haluan niin vastaisin, että uudet talvisaappaat. Great.
En vatvo eron aiheuttamia tunteita ystävieni kanssa, tai exäni kanssa, tai avaudu kenellekään terapeutille. Olen tunneasioissa herkkä ja liian nopeasti vedetyt johtopäätökset saavat helposti karvani pystyyn. Uusi kumppaniehdokas ei myöskään ole se henkilö, jolle avaudutaan entisten suhteiden painolastista.
Olen nuoresta asti käynyt asiat läpi omassa päässäni ja kun antaa aikaa löytää itsensä selville vesille niin olen lopulta löytänyt tasapainon. Pitää kuulostella itseään, elää uutta arkea, tehdä töitä, liikkua ja nähdä ystäviä, ei eron täydy olla koko elämän valtaava ahdistava peitto. Minulle ero on uusi mahdollisuus. Minua pelotti, että jos jään tähän tuttuun ja turvalliseen jumitilaan ja hapantuneeseen suhteeseen niin menetän mahdollisuuden oikeasti onnelliseen elämään. Oli se sitten yksin tai kaksin, jos ei lapsia lasketa.
En usko olevani katkeruuteen taipuvainen ihminen. Reiluus on minulle tärkeämpää kuin rakkaus niin samat asiat suon ex-miehelleni ja hänen uudelle naiselleen kuin itsellenikin toivoisin. Ehkä on niin yleistä, että uusi kumppani on ”vastustaja” niin helposti minunkin viesteistä lukee, että ero henkilöityisi ex-miehen uuteen naiseen. Niin en kirjoittanut, totesin vain, että ex-mies löysi nopeasti uuden naisen, mahdankohan minä löytää uutta miestä, miltähän minusta tuntuu nähdä entinen rakas uuden kumppanin kanssa ja mikä meillä oli suhteessa vialla koska halusin eroa, ja lopulta mieskin halusi eron.
Oletteko te löytäneet selkeät syyt miksi erositte? Minä tiesin etten halua jatkaa avioliittoamme mutta joudun vielä miettimään mitkä olivat ne oikeat ja painavat syyt mitkä eroon lopulta johtivat. Mihin se ilo katosi? Jos se ei ole poikkeusajat, ikäkriisi, pettäminen, vanheminen - jos se on puhtaasti kyllästyminen niin kai se on yhtä hyvä syy kuin mikä tahansa muu syy. Voiko sanoa ihmisille, jotka kysyvät Ai tekin erositte, hyvänen aika, mitä tapahtui - voinko vastata vaan pokkana, että minä kyllästyin? Mitä te olette sanoneet tai sanoisitte? Ap
Ehkä olisi ollut hyvä käydä pohtimassa asioita terapeutilla, voisi olla vieläkin. Et tiedä miksi erosit? Ilo katosi, kyllästyit - mieheen, parisuhteeseen vai itseesi? Ei ilo ole palannut vaikka parisuhde ja mies jäi taakse. Kyllästyminen kuulostaa enemmän oman pään sisäiseltä jutulta josta miestä vaihtamalla ei välttämättä pääse eroon?
Minä erosin 30 v yhdessäolon jälkeen. Voin pahoin suhteessa. Meillä vuorovaikutus meni myrkylliseksi, jos joskus oli rakkautta ja sen jälkeen innokasta vanhemmuutta oli viimeiset ajat hankala edes sietää toista, mies halveksi minua, minä en oikein jaksanut edes pitää hänestä. Seksi loppui paljon ennen eroa, koskettaminenkin tuntui molemmista hankalalta, väisteltiin toisiamme kuin valtamerilaivat. Lapset ja totuttu arki piti jotenkin yhdessä, mutta sitä yhdessäoloaikaakin yritti väistellä. Ei ollut väkivaltaa eikä alkoholismia mutta silti ajatus yhdessäjatkamiselta tuntui hirveän raskaalta, alkoi unelmoida, että mies löytäisi jonkun muun ja pääsisi vapaaksi. Mietin, luin erokirjoja, raahasin miehen pariterapiaan ja lopulta löysin rohkeuden erota.
Tuon tunnistan, ajatus yhdessäjatkamiselta tuntui hirveän raskaalta, alkoi toivoa, että pääsisi vapaaksi. Mietin ja luin erokirjoja.
Toivottavasti ilo tulee jälleen kun tämä suru erosta (2,5 kk) ja kaikesta siihen liittyvästä haalenee. Se tulee haalenemaan.
Tuo oli hyvä kysymys mihin kyllästyin ja vastaus on mieheen, parisuhteeseen, keskustelunaiheisiimme, tiuskimiseen, kotitöihin, seksiin ja itseeni siinä parisuhteessa. Kun vilkaisin kotona peiliin niin olin niin kyllästyneen näköinen ettei kumma jos ex-miehenikin kyllästyi minuun. Vuosien yhteiselo kuluttaa ellei ole riittävästi lempeyttä, hellyyttä ja huumoria, Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus on voinut pohtia asiat aika valmiiksi jo liitossa ollessa. Mä pohdin eroa noin kolme vuotta, ehkä pidempään. Kun päätin ottaa eron, olin mielessäni pilkkonut tilannetta jo aika kauan syihin ja seurauksiin. Pystyin pitämään pääni eroprosessin ajan. Pelkästään miehen saaminen viemään tavaransa ja saaminen sopimaan asioista oli puolen vuoden prosessi, jonka jo asuin yksin. Kun muste kuivui eropapereissa, olin jo tinderissä, ja tapasin nykyisen mieheni, vuosi siitä kun muutettiin erilleen exän kanssa.
Silti ex väittää, että mulla on pakko ollut olla tämän kanssa suhde jo liiton aikana, ei muuten löydy näin äkkiä. Yksi ystäväkin ihmetteli suoraan, että näin pian aloin uuteen suhteeseen, hänellä oli itsellään erosta viisi vuotta.Mä olen parisuhdeihminen, haluan olla jonkun kanssa. Olin nähnyt ihmisiä jotka tottui sinkkuuteen niin, ettei edes pysty sopeutuun enää olemaan kenenkään kanssa. Nykyinen mies on erilainen kuin kukaan mun edellisistä, ehkä jotain olen oppinut.
Sitä vaan, että kaikilla on eri aika ja tapa selvitä erosta.Tässä hirvittää jos vielä tulee jotain ihmissuhdeongelmia avioeroprosessin aikana, kaikki vaan selväksi olisi oma toive. Jos löytyy uusi suhde äkkiä niin eipä se aina tarkoita sivusuhteita, olen itsekin päättänyt että en hetkeen seurustele ja tavannut sitten yhtäkkiä just sen miehen, johon rakastuin. Se siitä päätöksestä. Ex-mieheni myös on parisuhdeihminen niin eipä se muuta tarvi. Sadan euron seteli kadulta sille uudelle naiselle sanoi joku.
No kyllä mä luovuin 100 euron setelistä. Seurustelin miehen kanssa, jonka erosta oli vuosi, kun tavattiin. Oletin, että siinä ajassa on jo toivuttu. Kahden vuoden seurustelun jälkeen selvisi, että ekan 1/2 suhdetta ne oli samanaikaisesti ikävöinyt exäänsä. Kyllä se henkinen uskottomuus oli mulle syy päättää suhde, vaikka siinä kohtaa mies olikin jo täysin sitoutunut meidän suhteeseemme ja yli exästään.
Eikö tuo ole aika ankaraa? Ratkaisitko siitä, että mies ei heti tunnustanut paremmuuttasi exäänsä nähden? Vai oliko se sitä, että mies jatkuvasti selän takana piti yhteyttä exäänsä ja kosiskeli takaisin? Mietin vain jos kestää päästää irti niin mikä on se oikea ratkaisu uuteen suhteeseen. Odottaa kunnes tunteet haalenee ja mahdollisesti kävellä onnensa ohi vai tehdä töitä ja pakottaa itsensä unohtamaan, Ap
Valheellisuus oli se syy. Kun tavattiin, ilmaisin selkeästi miehelle, että etsin vakavaa suhdetta miehen kanssa, joka on valmis rakkauteen eikä ole käsittelemättömiä asioita taustalla. Mies esitti olevansa sellainen.
Syyksi teeskentelylleen sanoi sitten myöhemmin, ettei halunnut menettää mahdollisuutta... Tiesi, että jos olisi ollut rehellinen, meidän suhde ei olisi edes alkanut. No mun mielestä mulla olisi pitänyt olla oikeus tehdä valintani tilanne tietäen
voithan juosta katselemaan ikkunan alle,tai kuten taka-aasialainen jonka iskuyrityskin meni kuralle.
Vierailija kirjoitti:
voithan juosta katselemaan ikkunan alle,tai kuten taka-aasialainen jonka iskuyrityskin meni kuralle.
Kannattaisi varmaan hiipiä, eikä juosta. Jos nimittäin haluaa salaa kurkkia toisten ikkunoista niin hissuksiin pitää olla.
Tonttu.
Tarkoitin hiipiä hissuksiin kuin tonttu. Onpa noista iskuyrittäjistä vaivaa, totta tosiaan.
Naiset eroavat liian helposti kun kuvittelevat omaa ahdistustaan avioliiton aiheuttamaksi vaikka syy on useimmiten omissa käsittelemättömissä ajatuksissa tai traumoissa. Kuvitellaan että eroamalla pääsee eroon huonosta tunteesta ja piinaavista ajatuksista. Ehkä kenties hetkeksi kun ympäristö vaihtuu, mutta ongelmat palaavat ennemmin tai myöhemmin ja huomataan eron olleen turha.
Tuokin on totta, että ero voi johtua omasta kasvukriisistä, unelmat eivät ole toteutuneet, toinen ei tuonutkaan sitä onnea tai rakentanut täydellistä kotia, odotetaan toisen ihmisen mahdollistavan onnen vaikka onni on omissa käsissä. Pätee miehiin ja naisiin, ihmisiin.
Jos on käsittelemättömiä asioita niin huonosta olosta ja ahdistuksesta ei vapaudu kuin menemällä sinne ongelmien ytimeen, itseensä. Itsetuntemus on kova sana.
Minun eroni johtui siitä, että lähes 20 vuodessa voi kyllästyä toisen naamaan, anteeksi ihmiseen. Näinkin voi käydä, Ap
Alue: Aihe vapaa
On lupa surra menetettyä rakkautta, elämää ja liittoa. On lupa kaivata miestä, jota joskus rakasti niin paljon, että halusi naimisiin. On lupa kaivata miehen rakkautta, jota hän joskus tunsi sinua kohtaan.
Kumpikaan tuskin lähti hyvästä ja rakastavasta liitosta. Tuo kaikki on menetetty jo aikaa sitten, hitaasti hiipumalla. Saa sitä silti surra ja kaivata.
Joskus joutuu jopa eroamaan miehestä, jota yhdellä lailla vielä rakastaakin, mutta ei pysty elämään enää yhteistä elämää. Ei rakkaus ole niin yksinkertaista. Exäänsä kohtaan voi tuntea pitkään vielä platonista rakkautta, ilman että varsinaista lähtöään katuu. Eroa voi "katua" niin, että toivoo ettei siihen olisi koskaan tarvinnut joutua.
Mutta elämä on mitä on. Ei exiään silti tarvitse vihata.
T. Eronnut N53