Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen alkanut vihaamaan miehiä.
09.03.2014 |
Olen 26-v, eikä elämä ole mennyt ihan niinkuin elokuvissa, mutta kuvittelin sentään että hyvän miehen joskus saisin. Olen ihan nätti, oikeastaan saan paljon huomiota miesseurassa. En hae sitä aktiivisesti sillä olen ujohko. Heistä suurin osa on vain teinistä vaariin käyttäytyneet todella lapsellisesti saadakseni minun huomioni. Ovat keskenään tapelleet, minua uhitelleet, stalkanneet, jopa vaarantaneet turvallisuuteni. Ja seksi tai seksuaalinen "kunnia" näyttäisi olevan se ykkösasia. Pahinta on kuitenkin se, että olen internetin aikakautena joka tuutista saanut lukea naisvihaa. Youtube kommentit, blogikommentit, facebook, tämä palsta, kaikkialla on suoranaista naisen työntämistä lokaan. Sitä on niin paljon että ajattelen jokaisen livenä näkemäni miehen vihaavan naisia. Isäni jo viljeli juttuja tyyliin "Naiset ovat niin julmia että heitä pitäisi käyttää sodassa kiduttajina." "Tytöt ovat kieroja, selkäänpuukottajia, pojat leikkivät keskenään reilusti," (Tuo viimeinen kommenttina siihen kun kerroin että minua kiusataan koulussa. Enempiä puuttumisia asiaan ei sitten tullutkaan.) Minut on myös kahdesti raiskattu teini-ikäisenä, ja kolmas kerta jäi onneksi yritykseksi. Olin tuolloin teini-ikäinen, ja elin ns. suojattua elämää. Raiskaajat olivat tuttuja luottohenkilöitä, paitsi se yritykseksi jäänyt ulkomaalainen tyyppi ekoissa bileissä joihin osallistuin. Kaikki naispuoliset ystäväni ovat joko tulleet petetyiksi tai pahoinpidellyiksi jonkun puolisonsa taholta. Olin ja olen empaattinen ihminen enkä haluaisi olettaa kenenkään olevan paha tai vihaavan minua pelkästään sukupuolen perusteella. Mutta en kertakaikkiaan usko että on hyviä miehiä. Otsikosta huolimatta ehkä enemmän pelkään kuin vihaan miehiä. Uskon että he kaikki vihaavat naisia.
Koska jollain tasolla tiedän/toivon ettei tämä ole totta, pääseekö tällaisesta ikinä yli? Haluaisin joskus kokea rakastumisen ja terveen parisuhteen, mutta näillä peloilla en usko sellaista saavani aikaiseksi.
Kommentit (112)
Mikä tässä ei nyt oikein täsmää, kun joka sanoo vihaavansa miehiä ja toisessa lauseessa "koen että minulla on terve empatiakyky".
Vihan hallinnassa saavutetaankin joskus hyviä tuloksia, kun lähdetään harjoittelemaan myötätuntoa. Aivotutkimus näyttää, että myötätunto ja viha ovat osin toisensa poissulkevia tunteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.03.2014 klo 20:31"]
[quote author="Vierailija" time="09.03.2014 klo 20:28"]
[quote author="Vierailija" time="09.03.2014 klo 20:24"]
Ap, minusta olet siinä mielessä jyvällä asioista, että onnellisen elämän tae ei ole välttämättä parisuhde. Hyvät ihmissuhteet ovat, mutta sehän ei tarkoita välttämättä parisuhdetta. Itse ainakin tiedän lukuisan määrän naisia, jotka ovat naimisissa, mutta joilla ei ole koskaan ollut miehensä kanssa sellaista syvää, lämmintä, ymmärtävää ja empaattista tunnesidettä mitä heillä on siskoihinsa tai parhaimpiin ystäviinsä. Mies on se, jonka kanssa elämä jaetaan, mutta nainen se, jonka kanssa jaetaan oma sisin.
Miten sun lapsihaaveet? Jos haluat lapsia, niin sun on käsiteltävä tätä miesvihaa. On nimittäin suuri todennäköisyys, että saat pojan. Tämä miesviha on, jos et sitä käsittele, muuten aina siinä sinun ja lapsesi välissä vääristämässä asioita ja vie äitiydestä paljon iloa ja voimia turhanpäiväiseen pettymyksen ja syyllisyyden käsittelyyn.
[/quote]
En usko että haluan lapsia, ellei ihmeitä tapahdu. En myöskään ole mikään vihaajakone joka lähtökohtaisesti vihaa peniksen omaavia. Luulisin osaavani suhteuttaa omat tunteeni poikalasta kohtaan (vaikka ei olisi edes oma), koen että minulla on terve empatiakyky.
AP
[/quote]Mutta teit juuri aloituksen, jossa sanoit olevasi lähtökohtaisesti kaikkia miehiä vihaava? Tarkoititko, että vihaat vain aikuisia miehiä. Mikä on se ikä minkä jälkeen alat vihaamaan niitä poikia, joita et aikaisemmin vihannut?
[/quote]
Ja sinä et ole vieläkään kärryillä. Lopetan tämän ketjun lukemisen tähän, etten vinksahda yhtä pahasti kuin sinä ja ala tekemään asioita "lähtökohtaisesti".
AP
Miten tuo nyt menee ? Voiko alkaa vihaamaan vai olisiko ap:n kuitenkin pitänyt sanoa "olen alkanut vihata" ??
Monikaan asia ei täsmää mitä ap on sanonut. Empatiakykyinen, mutta vihaa puolta ihmisrodusta. Objektiivinen, mutta erittäin yleistävä ja omista suppeista kokemuksistaan ammentava. Tuntuu ottavan itseensä kritiikin tässä ketjussa, vaikka teki aloituksen julkisella palstalla, joka on keskustelua varten.
[quote author="Vierailija" time="09.03.2014 klo 20:36"]
Mikä tässä ei nyt oikein täsmää, kun joka sanoo vihaavansa miehiä ja toisessa lauseessa "koen että minulla on terve empatiakyky".
Vihan hallinnassa saavutetaankin joskus hyviä tuloksia, kun lähdetään harjoittelemaan myötätuntoa. Aivotutkimus näyttää, että myötätunto ja viha ovat osin toisensa poissulkevia tunteita.
[/quote]
Nytkö vihaat mammojakin ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.03.2014 klo 20:28"]
[quote author="Vierailija" time="09.03.2014 klo 20:24"]
Ap, minusta olet siinä mielessä jyvällä asioista, että onnellisen elämän tae ei ole välttämättä parisuhde. Hyvät ihmissuhteet ovat, mutta sehän ei tarkoita välttämättä parisuhdetta. Itse ainakin tiedän lukuisan määrän naisia, jotka ovat naimisissa, mutta joilla ei ole koskaan ollut miehensä kanssa sellaista syvää, lämmintä, ymmärtävää ja empaattista tunnesidettä mitä heillä on siskoihinsa tai parhaimpiin ystäviinsä. Mies on se, jonka kanssa elämä jaetaan, mutta nainen se, jonka kanssa jaetaan oma sisin.
Miten sun lapsihaaveet? Jos haluat lapsia, niin sun on käsiteltävä tätä miesvihaa. On nimittäin suuri todennäköisyys, että saat pojan. Tämä miesviha on, jos et sitä käsittele, muuten aina siinä sinun ja lapsesi välissä vääristämässä asioita ja vie äitiydestä paljon iloa ja voimia turhanpäiväiseen pettymyksen ja syyllisyyden käsittelyyn.
[/quote]
En usko että haluan lapsia, ellei ihmeitä tapahdu. En myöskään ole mikään vihaajakone joka lähtökohtaisesti vihaa peniksen omaavia. Luulisin osaavani suhteuttaa omat tunteeni poikalasta kohtaan (vaikka ei olisi edes oma), koen että minulla on terve empatiakyky.
AP
[/quote]
En tarkoittanut sitä, että vihaisit omaa lastasi jos hän olisi poika. Tarkoitan sitä, että pojan äitinä on pakko antaa sille pojalle sellainen käsitys hänen sukupuolestaan, että pojaksi kannatti syntyä, poikana kannattaa olla ja että miehisyydessä on jotain hyvää. Se on ihan olennainen lähtökohta sille, että pojalle kasvaa hyvä itsetunto. Minä tulen suvusta, jossa miehistä ei ole oikein mihinkään, ja on valitettavaa ja surullista että pienet pojat aistivat sen, että naiset eivät koskaan oikein koe miehiä turvalliseksi ja luottamuksen arvoisiksi. Pienten poikien ei pitiäisi miettiä oman sukupuolensa syntejä.
Toinen pointti on se, että tärkeimpiä asioita äitiydessä on se, että antaa lapselle mahdollisuuden hyvään isäsuhteeseen ilman että on siinä välissä säätämässä omien pettymystensä ja traumojensa kanssa. Lasta ei saa pistää maksamaan omista vaikeista tunteistaan ja kokemuksistaan.
Kolmas juttu on sitten se, että poika, pienikin, on mies. Hän sosiaalistuu mieskulttuuriin, hänen kaverinsa tulevat olemaan poikia ja myöhemmin miehiä. Pojan äitinä ei kestä kovinkaan montaa vuotta, kunnes omassa kodissa pyörii laumoittain pikkupoikia, oman lapsen kaverieta, jotka eivät kaikki tosiaan ole omissa silmissä suloisia. Heissäkin täytyy pystyä näkemään kauneutta ja hyvyyttä. Se ei ole automaattista jos sitä ei pysty näkemään aikuisissa miehissä.
71
En oikein ymmärtänyt mitä aloituksessa haettiin. Luulen, että ne potentiaaliset mukavat miehetkään ei pääse ap:n pään sisälle ennenkuin tämä kiukkuuntuu ja laittaa siilipuolustuksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä kyllä ymmärsin (mitä haettiin) mutta en osaa auttaa.
Luulen että monikaan muu ei tässä netissä pysty auttamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.03.2014 klo 18:59"]
[quote author="Vierailija" time="09.03.2014 klo 18:47"]
Mulla on kunnon mies, ja tiedän että monella muullakin. Mä ymmärrän kyllä hyvin, että ap kokee kuten kokee. Itsellekin tulee välillä sellasia raivonpuuskia kun huomaa sellaista miesten käyttäytymistä, josta tietää etteivät naiset tee samoin.
Olisko joku terapia, se voisi antaa uusia näkökulmia. Koska tuollaiset asiat väkisinkin vaikuttaa suhteeseen ja elämään silloinkin vaikka olisi sinkki koko loppuelämän.
Lisäksi mulla on ihastuttava poika jonka kasvatus on mun käsissäni. Pienen pojan saaminen on avartanut mun maailmaa paljon.
Ap:lle voimia! Kyllä tosta varmaan on mahdollista päästä yli, mutta ei se helppoa tule olemaan. Kyllä maailmassa on paljon hyviä miehiä! Ikävää, että sulle on kasaantunut paljon ikäviä kokemuksia ja älä hyvä ihminen näitä nettipalstoja lue! Näö antaa ihan väärän kuvan todellisuudesta. Nää on vihasten ihmisten purkautunispaikkoja.
[/quote]
Kiitos paljon viestistä! Olen miettinyt terapiaa itsekin. Nuorena kävin vanhemmilta salaa terapiassa, etenkin käsittelemässä raiskauksia ja muita haamuja. Luulen että jokunen haamu on kertynyt lisää kaappiin kummittelemaan ja mielsetäni kaikki pelon ja inhon tunteet on hyvä käsitellä. Ihanaa myös lukea että sinulla on hyvä mies elämässäsi, ja pienistä pojista en osaa pahaa ajatellakaan. Heillä on sentään lapsen viattomuus, ja oikeus kasvaa millaisiksi tahansa.
AP
[/quote]
Raiskaukset ovat sellasia kokemuksia, että ne olisi hyvä käsitellä ammattiauttajan kanssa. Tuollaiset elämän kriisit oikeesti vaikuttaa ihmisen mieleen monella tapaa. Siksi ehdotin sulle terapiaa. Ja älä tyydy mihin tahansa, vaan valitse sellainen terapeutti, jonka kanssa homma todella etenee. Olet arvokas ihminen ja viha tai epävarmuus tai pelko, mut tuo onkaan pohjimmiltaan, kuluttaa sua hyvin paljon. Senkin takia on tärkeää päästä siitä irti. Voi kun voisin sua jotenkin auttaa, mutta kaikkea hyvää toivon sulle. Positiivista on, että tunnistat itse mitä ongelmia ja haasteen paikkoja on edessäsi. Mun mielestä et vaikuta epätasapainoiselta, vaan realistiselta ihmiseltä, joka on kokenut kovia.
Mun mies on mukana tukemassa mm. seksuaalisen väkivallan uhreja.Kyllä niitä miehiä on, jotka välittää ja auttaa. :) Kuten sanoinkin hyviä miehiä on olemassa. Niin kuin hyviä naisia (ja ei niin hyviä naisia/miehiä) Edelleen toivotan voimia prosessiin. Kyllä sä tästä selviät. Olet nuori.
[quote author="Vierailija" time="09.03.2014 klo 20:45"]
[quote author="Vierailija" time="09.03.2014 klo 20:28"]
[quote author="Vierailija" time="09.03.2014 klo 20:24"]
Ap, minusta olet siinä mielessä jyvällä asioista, että onnellisen elämän tae ei ole välttämättä parisuhde. Hyvät ihmissuhteet ovat, mutta sehän ei tarkoita välttämättä parisuhdetta. Itse ainakin tiedän lukuisan määrän naisia, jotka ovat naimisissa, mutta joilla ei ole koskaan ollut miehensä kanssa sellaista syvää, lämmintä, ymmärtävää ja empaattista tunnesidettä mitä heillä on siskoihinsa tai parhaimpiin ystäviinsä. Mies on se, jonka kanssa elämä jaetaan, mutta nainen se, jonka kanssa jaetaan oma sisin.
Miten sun lapsihaaveet? Jos haluat lapsia, niin sun on käsiteltävä tätä miesvihaa. On nimittäin suuri todennäköisyys, että saat pojan. Tämä miesviha on, jos et sitä käsittele, muuten aina siinä sinun ja lapsesi välissä vääristämässä asioita ja vie äitiydestä paljon iloa ja voimia turhanpäiväiseen pettymyksen ja syyllisyyden käsittelyyn.
[/quote]
En usko että haluan lapsia, ellei ihmeitä tapahdu. En myöskään ole mikään vihaajakone joka lähtökohtaisesti vihaa peniksen omaavia. Luulisin osaavani suhteuttaa omat tunteeni poikalasta kohtaan (vaikka ei olisi edes oma), koen että minulla on terve empatiakyky.
AP
[/quote]
En tarkoittanut sitä, että vihaisit omaa lastasi jos hän olisi poika. Tarkoitan sitä, että pojan äitinä on pakko antaa sille pojalle sellainen käsitys hänen sukupuolestaan, että pojaksi kannatti syntyä, poikana kannattaa olla ja että miehisyydessä on jotain hyvää. Se on ihan olennainen lähtökohta sille, että pojalle kasvaa hyvä itsetunto. Minä tulen suvusta, jossa miehistä ei ole oikein mihinkään, ja on valitettavaa ja surullista että pienet pojat aistivat sen, että naiset eivät koskaan oikein koe miehiä turvalliseksi ja luottamuksen arvoisiksi. Pienten poikien ei pitiäisi miettiä oman sukupuolensa syntejä.
Toinen pointti on se, että tärkeimpiä asioita äitiydessä on se, että antaa lapselle mahdollisuuden hyvään isäsuhteeseen ilman että on siinä välissä säätämässä omien pettymystensä ja traumojensa kanssa. Lasta ei saa pistää maksamaan omista vaikeista tunteistaan ja kokemuksistaan.
Kolmas juttu on sitten se, että poika, pienikin, on mies. Hän sosiaalistuu mieskulttuuriin, hänen kaverinsa tulevat olemaan poikia ja myöhemmin miehiä. Pojan äitinä ei kestä kovinkaan montaa vuotta, kunnes omassa kodissa pyörii laumoittain pikkupoikia, oman lapsen kaverieta, jotka eivät kaikki tosiaan ole omissa silmissä suloisia. Heissäkin täytyy pystyä näkemään kauneutta ja hyvyyttä. Se ei ole automaattista jos sitä ei pysty näkemään aikuisissa miehissä.
71
[/quote]
Kirjoitit hyvin ja oivaltavasti, mutten vieläkään tunnistanut itseäni tästä. En halua lapsia (ihan muista syistä), mutta minusta pohdintani ei vaikuttaisi pieneen mieheenkään negatiivisesti, luulisin että näköalani olisi riittävän laaja terveen mieheydenkin kasvattamiseen. Kerroinhan että haluan ehkä joskus terveen parisuhteen, en näe siinä sijaa miesten lähtökohtaiselle pelkäämiselle, vaan nimenomaan koen että siinä vaiheessa ollaan parannuttu. Ja lapsen haluan vain tällaisessa tilanteessa, jos sellainen tulee. Siksi en oikein ymmärrä miksi puhut tästä poikalapsiasiasta. Minulla ei ole poikalasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies 28v, painu helvettiin täältä. Olet naurettava ja häpeä miessuvulle.
Toivoopi mies.
Aika kuluu ja parannut. Sitten terveeseen parisuhteeseen. Kuten itsekin rivien välistä kirjoitit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.03.2014 klo 20:51"]
[quote author="Vierailija" time="09.03.2014 klo 18:59"]
[quote author="Vierailija" time="09.03.2014 klo 18:47"]
Mulla on kunnon mies, ja tiedän että monella muullakin. Mä ymmärrän kyllä hyvin, että ap kokee kuten kokee. Itsellekin tulee välillä sellasia raivonpuuskia kun huomaa sellaista miesten käyttäytymistä, josta tietää etteivät naiset tee samoin.
Olisko joku terapia, se voisi antaa uusia näkökulmia. Koska tuollaiset asiat väkisinkin vaikuttaa suhteeseen ja elämään silloinkin vaikka olisi sinkki koko loppuelämän.
Lisäksi mulla on ihastuttava poika jonka kasvatus on mun käsissäni. Pienen pojan saaminen on avartanut mun maailmaa paljon.
Ap:lle voimia! Kyllä tosta varmaan on mahdollista päästä yli, mutta ei se helppoa tule olemaan. Kyllä maailmassa on paljon hyviä miehiä! Ikävää, että sulle on kasaantunut paljon ikäviä kokemuksia ja älä hyvä ihminen näitä nettipalstoja lue! Näö antaa ihan väärän kuvan todellisuudesta. Nää on vihasten ihmisten purkautunispaikkoja.
[/quote]
Kiitos paljon viestistä! Olen miettinyt terapiaa itsekin. Nuorena kävin vanhemmilta salaa terapiassa, etenkin käsittelemässä raiskauksia ja muita haamuja. Luulen että jokunen haamu on kertynyt lisää kaappiin kummittelemaan ja mielsetäni kaikki pelon ja inhon tunteet on hyvä käsitellä. Ihanaa myös lukea että sinulla on hyvä mies elämässäsi, ja pienistä pojista en osaa pahaa ajatellakaan. Heillä on sentään lapsen viattomuus, ja oikeus kasvaa millaisiksi tahansa.
AP
[/quote]
Raiskaukset ovat sellasia kokemuksia, että ne olisi hyvä käsitellä ammattiauttajan kanssa. Tuollaiset elämän kriisit oikeesti vaikuttaa ihmisen mieleen monella tapaa. Siksi ehdotin sulle terapiaa. Ja älä tyydy mihin tahansa, vaan valitse sellainen terapeutti, jonka kanssa homma todella etenee. Olet arvokas ihminen ja viha tai epävarmuus tai pelko, mut tuo onkaan pohjimmiltaan, kuluttaa sua hyvin paljon. Senkin takia on tärkeää päästä siitä irti. Voi kun voisin sua jotenkin auttaa, mutta kaikkea hyvää toivon sulle. Positiivista on, että tunnistat itse mitä ongelmia ja haasteen paikkoja on edessäsi. Mun mielestä et vaikuta epätasapainoiselta, vaan realistiselta ihmiseltä, joka on kokenut kovia.
Mun mies on mukana tukemassa mm. seksuaalisen väkivallan uhreja.Kyllä niitä miehiä on, jotka välittää ja auttaa. :) Kuten sanoinkin hyviä miehiä on olemassa. Niin kuin hyviä naisia (ja ei niin hyviä naisia/miehiä) Edelleen toivotan voimia prosessiin. Kyllä sä tästä selviät. Olet nuori.
[/quote]
Kiitos paljon! Tällaista on helpottavaa ja mukavaa lukea, varsinkin kun en ole tästä kellekään voinut jutella.
AP
[quote author="Vierailija" time="09.03.2014 klo 20:56"]
Mies 28v, painu helvettiin täältä. Olet naurettava ja häpeä miessuvulle.
Toivoopi mies.
[/quote] Voi mikä ihana valko(vuoto)ritari olet.
-Mies 28v-
Minä pidän ritareista.
T. Nainen
(PS, niin paistaa läpi että hullunkiilto silmissä miesasiamieheilet myös englanninkielisillä sivustoilla. Mene hoitoon)
[quote author="Vierailija" time="09.03.2014 klo 20:56"]
Mies 28v, painu helvettiin täältä. Olet naurettava ja häpeä miessuvulle.
Toivoopi mies.
[/quote] Sinua minä enemmän häpeän, kun yrität häpäistä toista ja kieltää kirjoittamasta julkisella palstalla.
T. Mies
Ap, kukaan mukava, terveellä itsetunnolla varustettu mies ei ajattele kuten täällä nää saivartelijat. Monet seksuaalirikosten uhrit, jotka ovat jakaaneet nää kokemukset suhteessaan ovat huomanneet, että miehet ovat suhtautuneet hyvin hoivaavasti ja ymmärtäväisesti sekä tunteneet jopa vihaa itsekin omaa sukupuolta kohtaan. Monet miehet, jotka huomaavat sen tuskan, jonka kanssa puoliso kamppailee ja miten tuollainen vaikuttaa uhriin ovat olleet sitä mieltä et "kyllä miehet on sikoja!" ja oikeesti ihan todella vihaisia tyyliin, "jos vaan törmään joskus siihen tyyppiin, niin....!" (Teen siis osittain työtä sek.rikosten uhrien parissa)
Täällä nyt halutaan kääntää kaikki taas miten sattuu. Toivon että tästä keskustelusta on sulle jotain iloakin ja voimanlähdettä, mut oikeesti oon huomannu itekin toisinaan olevani aikamoinen "ihmisvihaaja", kun olen tarpeeksi kauan viettänyt aikaa tämän palstan parissa...
:D
Terv. 87 + mikä lie olikaan aiempi numero kakkossivulta...
Kyllä mäkin näkisin, että sulla on liikaa käsittelemättömiä traumoja, kyllä niistä nyt jo pitäisi lähteä ammattiauttajan puheille. Se on juuri niin, että muutaman oikein pahan kokemuksen perusteella helposti syttyy viha koko ihmisryhmää kohtaan, vaikka se ei olisi aiheellista ja sen aiheettomuuden itsekin tietäisi.
Luulisin, että sä jäät paljosta paitsi jos et nyt toimi. Jos ei onnistu, olet ainakin yrittänyt.
Omalta osaltani voin sanoa vain sen, että minäkin vihasin miehiä, enkä halunnut lapsia. Jotenkin kummasti vain niin kävi, että kun vihastani pääsin yli, aloin haluta lapsia. En koskaan uskaltanut antaa itselleni mahdollisuutta edes haaveilla lapsista vaan sysäsin ajatukset ikäänkuin syrjään, ja keksin monia muita syitä sille, miksi en halua lapsia. Oikeasti mieti tätä vakavasti, ennenkuin on myöhäistä. Mieti sitä, että sä ansaitset saada omia lapsia, jos joskus haluatkin saada niitä. Se voi olla, että tänään ja vielä huomennakin, ensi vuonnakin susta tuntuu ettet halua. Tai ettet koskaan halua. Mutta älä jää lapsettomaksi traumojesi takia, jos jokin osa sussa kaipaa perhe-elämää.
Sulla on niin selvästi tarve kuitenkin se parisuhde jollain viiveellä löytää ja monelta osin tiedät ja tajuat, että hyviäkin miehiä on olemassa. Mutta kokemustesi takia tunnet, ettet koskaan voi sellaista löytää. Luulen, että tunnet myös, ettet sellaista ansaitse. Se ei tietenkään ole totta.
Usko myös se, että poikalasta et voisi kasvattaa hyväksi ja tasapainoiseksi mieheksi, jos vihaat miehiä ylipäätään. Kasvattajan vakavat traumat ja sisäiset ristiriidat vaikuttavat ihan satavarmasti lapsen sukupuoliseen kehittymiseen, vaikka empatiakykyä olisi periaatteessa rajattomasti.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="09.03.2014 klo 20:28"]
[quote author="Vierailija" time="09.03.2014 klo 20:24"]
Ap, minusta olet siinä mielessä jyvällä asioista, että onnellisen elämän tae ei ole välttämättä parisuhde. Hyvät ihmissuhteet ovat, mutta sehän ei tarkoita välttämättä parisuhdetta. Itse ainakin tiedän lukuisan määrän naisia, jotka ovat naimisissa, mutta joilla ei ole koskaan ollut miehensä kanssa sellaista syvää, lämmintä, ymmärtävää ja empaattista tunnesidettä mitä heillä on siskoihinsa tai parhaimpiin ystäviinsä. Mies on se, jonka kanssa elämä jaetaan, mutta nainen se, jonka kanssa jaetaan oma sisin.
Miten sun lapsihaaveet? Jos haluat lapsia, niin sun on käsiteltävä tätä miesvihaa. On nimittäin suuri todennäköisyys, että saat pojan. Tämä miesviha on, jos et sitä käsittele, muuten aina siinä sinun ja lapsesi välissä vääristämässä asioita ja vie äitiydestä paljon iloa ja voimia turhanpäiväiseen pettymyksen ja syyllisyyden käsittelyyn.
[/quote]
En usko että haluan lapsia, ellei ihmeitä tapahdu. En myöskään ole mikään vihaajakone joka lähtökohtaisesti vihaa peniksen omaavia. Luulisin osaavani suhteuttaa omat tunteeni poikalasta kohtaan (vaikka ei olisi edes oma), koen että minulla on terve empatiakyky.
AP
[/quote]Mutta teit juuri aloituksen, jossa sanoit olevasi lähtökohtaisesti kaikkia miehiä vihaava? Tarkoititko, että vihaat vain aikuisia miehiä. Mikä on se ikä minkä jälkeen alat vihaamaan niitä poikia, joita et aikaisemmin vihannut?