Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen alkanut vihaamaan miehiä.
09.03.2014 |
Olen 26-v, eikä elämä ole mennyt ihan niinkuin elokuvissa, mutta kuvittelin sentään että hyvän miehen joskus saisin. Olen ihan nätti, oikeastaan saan paljon huomiota miesseurassa. En hae sitä aktiivisesti sillä olen ujohko. Heistä suurin osa on vain teinistä vaariin käyttäytyneet todella lapsellisesti saadakseni minun huomioni. Ovat keskenään tapelleet, minua uhitelleet, stalkanneet, jopa vaarantaneet turvallisuuteni. Ja seksi tai seksuaalinen "kunnia" näyttäisi olevan se ykkösasia. Pahinta on kuitenkin se, että olen internetin aikakautena joka tuutista saanut lukea naisvihaa. Youtube kommentit, blogikommentit, facebook, tämä palsta, kaikkialla on suoranaista naisen työntämistä lokaan. Sitä on niin paljon että ajattelen jokaisen livenä näkemäni miehen vihaavan naisia. Isäni jo viljeli juttuja tyyliin "Naiset ovat niin julmia että heitä pitäisi käyttää sodassa kiduttajina." "Tytöt ovat kieroja, selkäänpuukottajia, pojat leikkivät keskenään reilusti," (Tuo viimeinen kommenttina siihen kun kerroin että minua kiusataan koulussa. Enempiä puuttumisia asiaan ei sitten tullutkaan.) Minut on myös kahdesti raiskattu teini-ikäisenä, ja kolmas kerta jäi onneksi yritykseksi. Olin tuolloin teini-ikäinen, ja elin ns. suojattua elämää. Raiskaajat olivat tuttuja luottohenkilöitä, paitsi se yritykseksi jäänyt ulkomaalainen tyyppi ekoissa bileissä joihin osallistuin. Kaikki naispuoliset ystäväni ovat joko tulleet petetyiksi tai pahoinpidellyiksi jonkun puolisonsa taholta. Olin ja olen empaattinen ihminen enkä haluaisi olettaa kenenkään olevan paha tai vihaavan minua pelkästään sukupuolen perusteella. Mutta en kertakaikkiaan usko että on hyviä miehiä. Otsikosta huolimatta ehkä enemmän pelkään kuin vihaan miehiä. Uskon että he kaikki vihaavat naisia.
Koska jollain tasolla tiedän/toivon ettei tämä ole totta, pääseekö tällaisesta ikinä yli? Haluaisin joskus kokea rakastumisen ja terveen parisuhteen, mutta näillä peloilla en usko sellaista saavani aikaiseksi.
Kommentit (112)
[quote author="Vierailija" time="09.03.2014 klo 21:30"]
Kyllä mäkin näkisin, että sulla on liikaa käsittelemättömiä traumoja, kyllä niistä nyt jo pitäisi lähteä ammattiauttajan puheille. Se on juuri niin, että muutaman oikein pahan kokemuksen perusteella helposti syttyy viha koko ihmisryhmää kohtaan, vaikka se ei olisi aiheellista ja sen aiheettomuuden itsekin tietäisi.
Luulisin, että sä jäät paljosta paitsi jos et nyt toimi. Jos ei onnistu, olet ainakin yrittänyt.
Omalta osaltani voin sanoa vain sen, että minäkin vihasin miehiä, enkä halunnut lapsia. Jotenkin kummasti vain niin kävi, että kun vihastani pääsin yli, aloin haluta lapsia. En koskaan uskaltanut antaa itselleni mahdollisuutta edes haaveilla lapsista vaan sysäsin ajatukset ikäänkuin syrjään, ja keksin monia muita syitä sille, miksi en halua lapsia. Oikeasti mieti tätä vakavasti, ennenkuin on myöhäistä. Mieti sitä, että sä ansaitset saada omia lapsia, jos joskus haluatkin saada niitä. Se voi olla, että tänään ja vielä huomennakin, ensi vuonnakin susta tuntuu ettet halua. Tai ettet koskaan halua. Mutta älä jää lapsettomaksi traumojesi takia, jos jokin osa sussa kaipaa perhe-elämää.
Sulla on niin selvästi tarve kuitenkin se parisuhde jollain viiveellä löytää ja monelta osin tiedät ja tajuat, että hyviäkin miehiä on olemassa. Mutta kokemustesi takia tunnet, ettet koskaan voi sellaista löytää. Luulen, että tunnet myös, ettet sellaista ansaitse. Se ei tietenkään ole totta.
Usko myös se, että poikalasta et voisi kasvattaa hyväksi ja tasapainoiseksi mieheksi, jos vihaat miehiä ylipäätään. Kasvattajan vakavat traumat ja sisäiset ristiriidat vaikuttavat ihan satavarmasti lapsen sukupuoliseen kehittymiseen, vaikka empatiakykyä olisi periaatteessa rajattomasti.
[/quote]
En ole eri mieltä mistään kirjoittamastasi. Edelleen en halua lasta muuta kuin ihannetilanteessa. En haluaisi myöskään aina kuulla näitä "jäät paljosta paitsi" -juttuja. Ne satuttaa sillä toimin mielestäni vastuullisesti kun en hanki lapsia nykytilassa. Itseasiassa en välttämättä siinä terveessä parisuhteessakaan halua lapsia, se on oma valintani eikä johdu mistään traumoista.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.03.2014 klo 21:36"]
[quote author="Vierailija" time="09.03.2014 klo 21:30"]
Kyllä mäkin näkisin, että sulla on liikaa käsittelemättömiä traumoja, kyllä niistä nyt jo pitäisi lähteä ammattiauttajan puheille. Se on juuri niin, että muutaman oikein pahan kokemuksen perusteella helposti syttyy viha koko ihmisryhmää kohtaan, vaikka se ei olisi aiheellista ja sen aiheettomuuden itsekin tietäisi.
Luulisin, että sä jäät paljosta paitsi jos et nyt toimi. Jos ei onnistu, olet ainakin yrittänyt.
Omalta osaltani voin sanoa vain sen, että minäkin vihasin miehiä, enkä halunnut lapsia. Jotenkin kummasti vain niin kävi, että kun vihastani pääsin yli, aloin haluta lapsia. En koskaan uskaltanut antaa itselleni mahdollisuutta edes haaveilla lapsista vaan sysäsin ajatukset ikäänkuin syrjään, ja keksin monia muita syitä sille, miksi en halua lapsia. Oikeasti mieti tätä vakavasti, ennenkuin on myöhäistä. Mieti sitä, että sä ansaitset saada omia lapsia, jos joskus haluatkin saada niitä. Se voi olla, että tänään ja vielä huomennakin, ensi vuonnakin susta tuntuu ettet halua. Tai ettet koskaan halua. Mutta älä jää lapsettomaksi traumojesi takia, jos jokin osa sussa kaipaa perhe-elämää.
Sulla on niin selvästi tarve kuitenkin se parisuhde jollain viiveellä löytää ja monelta osin tiedät ja tajuat, että hyviäkin miehiä on olemassa. Mutta kokemustesi takia tunnet, ettet koskaan voi sellaista löytää. Luulen, että tunnet myös, ettet sellaista ansaitse. Se ei tietenkään ole totta.
Usko myös se, että poikalasta et voisi kasvattaa hyväksi ja tasapainoiseksi mieheksi, jos vihaat miehiä ylipäätään. Kasvattajan vakavat traumat ja sisäiset ristiriidat vaikuttavat ihan satavarmasti lapsen sukupuoliseen kehittymiseen, vaikka empatiakykyä olisi periaatteessa rajattomasti.
[/quote]
En ole eri mieltä mistään kirjoittamastasi. Edelleen en halua lasta muuta kuin ihannetilanteessa. En haluaisi myöskään aina kuulla näitä "jäät paljosta paitsi" -juttuja. Ne satuttaa sillä toimin mielestäni vastuullisesti kun en hanki lapsia nykytilassa. Itseasiassa en välttämättä siinä terveessä parisuhteessakaan halua lapsia, se on oma valintani eikä johdu mistään traumoista.
AP
[/quote]
No, ei sen ollut tarkoitus satuttaa. Ennemmin tarkoituksena on potkia suhun vähän liikettä - käännä vielä tämäkin kivi. Olet vastuullinen mutta tiedostat, että joku tila voisi olla se, missä voisit antaa itsesi haaveilla perheenlisäyksestä. Ehkä vain haaveilla joskus, eikä toteuttaa koskaan mutta silti, olet sen arvoinen että saat toivoa sitä kaikkea mitä muillakin tuntuu olevan, olipa se mitä vaan. Hienosti olet tunteitasi saanut järjesteltyä jo, ja osaat jo vahvasti vihata päällimmäisenä tunteena, sekin on sun oikeus, kunhan et loukkaa sillä sivullisia. Mutta niitä muitakin tunteita voi vihan alle kätkeytyä vielä :(
Hyvä että kirjoitat edes nettiin! Siitähän se alkaa, monesti on helpompi ensin avautua jossain täysin kasvoitta ja anonyymisti, jossain vaiheessa on mahdollista ehkä purkaa tuntojaan jollekin oikeallekin ihmiselle. Hyvässä alussa olet!
Ap, ymmärrän tuon vihasi, itsekin olen sitä kokenut (joskus vieläkin). MUTTA maailmassa ei mene nallekarkit tasan:
- jos haluat hyvän miehen, on sinulla oltava jotain annettavaa hänelle. Tekstiesi perusteella vaikutat olevan hyvin rikki henkisesti. Kyllä, hyvä oikea mies auttaa sinua noiden juttujen kanssa, mutta voi olla vaikea "tuollaisena" löytää miestä, joka uskaltaa tulla tarpeeksi lähelle ja kiintyä. Siksi kysymys mitä annettavaa sinulla on, on ihan aiheellinen. Parisuhde kun ei ole yksipuolista, ja hyviä miehiä ei ole joka kolossa.
- mies ei pelasta sinua itseltäsi ja kokemuksiltasi. Et sano, että etsit pelastajaa, mutta omalla kokemuksellani väittäisin, että todellisuudessa kyllä teet sitä. Myönsit tai et (myös itsellesi)
- kokemuksesi todennäköisesti aiheuttavat tuota. Jos ei ole huonoja kokemuksia ja omaa epävarmuutta, tuskin kauhean vakavasti noita asioita ajattelee ja näkee, kuinka suuri osa miehistä ovat jokseenkin kunnollisia.
- raiskaukset vaikuttavat ihmiseen voimakkaasti ja ikävä kyllä voivat rikkoa ihmisen. Tämä ei vähättele sinua mitenkään. Sinulla on vain ollut epäonnea matkassa, kun kohdallesi on osunut useampi kaamea tapahtuma. Näitä kannattaisi miesvihan kanssa ruotia terapiassa, koska kyse lienee hyvin suurestakin asiasta (nämä aina oavt sellaisia).
- ikävä kyllä et vaikuta kauhean mukavalta persoonalta tekstiesi perusteella. Kiihkeät "tämä ei kuulu asiaan" yms. ovat hieman outoja. Ihminen on kokonaisuus, ja sinun ongelmasi varsinkin johtuu todennäköisesti kokonaisuudesta, ei yksittäisistä jutuista (noh, ehkä ne raiskaukset...).
- listani varmasti kuulostaa syyllistävältä, mutta elämä ei ole reilua. Jos haluat päästä tuosta yli ja olla vapaampi sekä onnellisempi etkä vain pohtia onko seuraava tyyppi joku raiskaaja, on sinun tehtävä töitä. Tämä on sinun vastuullasi. Voimme täällä palstalla vakuutella vaikka kuinka paljon, että hyviä miehiä on olemassa, mutta se tuskin muuttaa sisäistä tunnettasi asiasta.
- aloita olemalla rehellinen itsellesi, äläkä heti tuomitse muiden aivoituksia. Niissä saattaa olla jotain peräää, vaikket sitä heti uskoisikaan. Väittäisin, että tämä aihe tuo esiin paljon kipeitä juttuja menneisyydestäsi, mutta onnea matkaan, kun alat etsimään itseäsi ja omaa tasapainoa!
[quote author="Vierailija" time="09.03.2014 klo 21:46"]
[quote author="Vierailija" time="09.03.2014 klo 21:36"]
[quote author="Vierailija" time="09.03.2014 klo 21:30"]
Kyllä mäkin näkisin, että sulla on liikaa käsittelemättömiä traumoja, kyllä niistä nyt jo pitäisi lähteä ammattiauttajan puheille. Se on juuri niin, että muutaman oikein pahan kokemuksen perusteella helposti syttyy viha koko ihmisryhmää kohtaan, vaikka se ei olisi aiheellista ja sen aiheettomuuden itsekin tietäisi.
Luulisin, että sä jäät paljosta paitsi jos et nyt toimi. Jos ei onnistu, olet ainakin yrittänyt.
Omalta osaltani voin sanoa vain sen, että minäkin vihasin miehiä, enkä halunnut lapsia. Jotenkin kummasti vain niin kävi, että kun vihastani pääsin yli, aloin haluta lapsia. En koskaan uskaltanut antaa itselleni mahdollisuutta edes haaveilla lapsista vaan sysäsin ajatukset ikäänkuin syrjään, ja keksin monia muita syitä sille, miksi en halua lapsia. Oikeasti mieti tätä vakavasti, ennenkuin on myöhäistä. Mieti sitä, että sä ansaitset saada omia lapsia, jos joskus haluatkin saada niitä. Se voi olla, että tänään ja vielä huomennakin, ensi vuonnakin susta tuntuu ettet halua. Tai ettet koskaan halua. Mutta älä jää lapsettomaksi traumojesi takia, jos jokin osa sussa kaipaa perhe-elämää.
Sulla on niin selvästi tarve kuitenkin se parisuhde jollain viiveellä löytää ja monelta osin tiedät ja tajuat, että hyviäkin miehiä on olemassa. Mutta kokemustesi takia tunnet, ettet koskaan voi sellaista löytää. Luulen, että tunnet myös, ettet sellaista ansaitse. Se ei tietenkään ole totta.
Usko myös se, että poikalasta et voisi kasvattaa hyväksi ja tasapainoiseksi mieheksi, jos vihaat miehiä ylipäätään. Kasvattajan vakavat traumat ja sisäiset ristiriidat vaikuttavat ihan satavarmasti lapsen sukupuoliseen kehittymiseen, vaikka empatiakykyä olisi periaatteessa rajattomasti.
[/quote]
En ole eri mieltä mistään kirjoittamastasi. Edelleen en halua lasta muuta kuin ihannetilanteessa. En haluaisi myöskään aina kuulla näitä "jäät paljosta paitsi" -juttuja. Ne satuttaa sillä toimin mielestäni vastuullisesti kun en hanki lapsia nykytilassa. Itseasiassa en välttämättä siinä terveessä parisuhteessakaan halua lapsia, se on oma valintani eikä johdu mistään traumoista.
AP
[/quote]
No, ei sen ollut tarkoitus satuttaa. Ennemmin tarkoituksena on potkia suhun vähän liikettä - käännä vielä tämäkin kivi. Olet vastuullinen mutta tiedostat, että joku tila voisi olla se, missä voisit antaa itsesi haaveilla perheenlisäyksestä. Ehkä vain haaveilla joskus, eikä toteuttaa koskaan mutta silti, olet sen arvoinen että saat toivoa sitä kaikkea mitä muillakin tuntuu olevan, olipa se mitä vaan. Hienosti olet tunteitasi saanut järjesteltyä jo, ja osaat jo vahvasti vihata päällimmäisenä tunteena, sekin on sun oikeus, kunhan et loukkaa sillä sivullisia. Mutta niitä muitakin tunteita voi vihan alle kätkeytyä vielä :(
Hyvä että kirjoitat edes nettiin! Siitähän se alkaa, monesti on helpompi ensin avautua jossain täysin kasvoitta ja anonyymisti, jossain vaiheessa on mahdollista ehkä purkaa tuntojaan jollekin oikeallekin ihmiselle. Hyvässä alussa olet!
[/quote]
Kiitos! Ehkäpä potkujakin hieman kaipaan, olen tällainen hidas mietiskelijä, ehkä jopa märehtijä joskus, eikä siitä ole vielä ollut mitään käytännönläheistä hyötyä. :D
Mielestäni erittäin mielenkiintoinen näkökulma tuo "mitä vihan alle kätkeytyy".
AP
[quote author="Vierailija" time="09.03.2014 klo 21:49"]
Ap, ymmärrän tuon vihasi, itsekin olen sitä kokenut (joskus vieläkin). MUTTA maailmassa ei mene nallekarkit tasan:
- jos haluat hyvän miehen, on sinulla oltava jotain annettavaa hänelle. Tekstiesi perusteella vaikutat olevan hyvin rikki henkisesti. Kyllä, hyvä oikea mies auttaa sinua noiden juttujen kanssa, mutta voi olla vaikea "tuollaisena" löytää miestä, joka uskaltaa tulla tarpeeksi lähelle ja kiintyä. Siksi kysymys mitä annettavaa sinulla on, on ihan aiheellinen. Parisuhde kun ei ole yksipuolista, ja hyviä miehiä ei ole joka kolossa.
- mies ei pelasta sinua itseltäsi ja kokemuksiltasi. Et sano, että etsit pelastajaa, mutta omalla kokemuksellani väittäisin, että todellisuudessa kyllä teet sitä. Myönsit tai et (myös itsellesi)
- kokemuksesi todennäköisesti aiheuttavat tuota. Jos ei ole huonoja kokemuksia ja omaa epävarmuutta, tuskin kauhean vakavasti noita asioita ajattelee ja näkee, kuinka suuri osa miehistä ovat jokseenkin kunnollisia.
- raiskaukset vaikuttavat ihmiseen voimakkaasti ja ikävä kyllä voivat rikkoa ihmisen. Tämä ei vähättele sinua mitenkään. Sinulla on vain ollut epäonnea matkassa, kun kohdallesi on osunut useampi kaamea tapahtuma. Näitä kannattaisi miesvihan kanssa ruotia terapiassa, koska kyse lienee hyvin suurestakin asiasta (nämä aina oavt sellaisia).
- ikävä kyllä et vaikuta kauhean mukavalta persoonalta tekstiesi perusteella. Kiihkeät "tämä ei kuulu asiaan" yms. ovat hieman outoja. Ihminen on kokonaisuus, ja sinun ongelmasi varsinkin johtuu todennäköisesti kokonaisuudesta, ei yksittäisistä jutuista (noh, ehkä ne raiskaukset...).
- listani varmasti kuulostaa syyllistävältä, mutta elämä ei ole reilua. Jos haluat päästä tuosta yli ja olla vapaampi sekä onnellisempi etkä vain pohtia onko seuraava tyyppi joku raiskaaja, on sinun tehtävä töitä. Tämä on sinun vastuullasi. Voimme täällä palstalla vakuutella vaikka kuinka paljon, että hyviä miehiä on olemassa, mutta se tuskin muuttaa sisäistä tunnettasi asiasta.
- aloita olemalla rehellinen itsellesi, äläkä heti tuomitse muiden aivoituksia. Niissä saattaa olla jotain peräää, vaikket sitä heti uskoisikaan. Väittäisin, että tämä aihe tuo esiin paljon kipeitä juttuja menneisyydestäsi, mutta onnea matkaan, kun alat etsimään itseäsi ja omaa tasapainoa!
[/quote]
Kiitos kun jaksoit kirjoittaa pitkän pohdinnan, tästä riitti jonkin verran puhdetta minullekin vaikka en suurinta osaa ihan allekirjoita.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja ne jotka syyttää kaksinaismoralismista, niin on mun mielestä eri asia "vihata" miehiä siksi, että on joutunut raiskatuksi, kun "vihata" naisia siksi, ettei "se muija tehnyt niin ku olisin halunnut"
Oikeesti ne, joilla on traagisia kokemuksia taustalla, saa ihan varmasti myötätuntoa ja ymmärrystä sukupuolesta riippumatta.
[quote author="Vierailija" time="09.03.2014 klo 21:51"]
[quote author="Vierailija" time="09.03.2014 klo 21:46"]
[quote author="Vierailija" time="09.03.2014 klo 21:36"]
[quote author="Vierailija" time="09.03.2014 klo 21:30"]
Kyllä mäkin näkisin, että sulla on liikaa käsittelemättömiä traumoja, kyllä niistä nyt jo pitäisi lähteä ammattiauttajan puheille. Se on juuri niin, että muutaman oikein pahan kokemuksen perusteella helposti syttyy viha koko ihmisryhmää kohtaan, vaikka se ei olisi aiheellista ja sen aiheettomuuden itsekin tietäisi.
Luulisin, että sä jäät paljosta paitsi jos et nyt toimi. Jos ei onnistu, olet ainakin yrittänyt.
Omalta osaltani voin sanoa vain sen, että minäkin vihasin miehiä, enkä halunnut lapsia. Jotenkin kummasti vain niin kävi, että kun vihastani pääsin yli, aloin haluta lapsia. En koskaan uskaltanut antaa itselleni mahdollisuutta edes haaveilla lapsista vaan sysäsin ajatukset ikäänkuin syrjään, ja keksin monia muita syitä sille, miksi en halua lapsia. Oikeasti mieti tätä vakavasti, ennenkuin on myöhäistä. Mieti sitä, että sä ansaitset saada omia lapsia, jos joskus haluatkin saada niitä. Se voi olla, että tänään ja vielä huomennakin, ensi vuonnakin susta tuntuu ettet halua. Tai ettet koskaan halua. Mutta älä jää lapsettomaksi traumojesi takia, jos jokin osa sussa kaipaa perhe-elämää.
Sulla on niin selvästi tarve kuitenkin se parisuhde jollain viiveellä löytää ja monelta osin tiedät ja tajuat, että hyviäkin miehiä on olemassa. Mutta kokemustesi takia tunnet, ettet koskaan voi sellaista löytää. Luulen, että tunnet myös, ettet sellaista ansaitse. Se ei tietenkään ole totta.
Usko myös se, että poikalasta et voisi kasvattaa hyväksi ja tasapainoiseksi mieheksi, jos vihaat miehiä ylipäätään. Kasvattajan vakavat traumat ja sisäiset ristiriidat vaikuttavat ihan satavarmasti lapsen sukupuoliseen kehittymiseen, vaikka empatiakykyä olisi periaatteessa rajattomasti.
[/quote]
En ole eri mieltä mistään kirjoittamastasi. Edelleen en halua lasta muuta kuin ihannetilanteessa. En haluaisi myöskään aina kuulla näitä "jäät paljosta paitsi" -juttuja. Ne satuttaa sillä toimin mielestäni vastuullisesti kun en hanki lapsia nykytilassa. Itseasiassa en välttämättä siinä terveessä parisuhteessakaan halua lapsia, se on oma valintani eikä johdu mistään traumoista.
AP
[/quote]
No, ei sen ollut tarkoitus satuttaa. Ennemmin tarkoituksena on potkia suhun vähän liikettä - käännä vielä tämäkin kivi. Olet vastuullinen mutta tiedostat, että joku tila voisi olla se, missä voisit antaa itsesi haaveilla perheenlisäyksestä. Ehkä vain haaveilla joskus, eikä toteuttaa koskaan mutta silti, olet sen arvoinen että saat toivoa sitä kaikkea mitä muillakin tuntuu olevan, olipa se mitä vaan. Hienosti olet tunteitasi saanut järjesteltyä jo, ja osaat jo vahvasti vihata päällimmäisenä tunteena, sekin on sun oikeus, kunhan et loukkaa sillä sivullisia. Mutta niitä muitakin tunteita voi vihan alle kätkeytyä vielä :(
Hyvä että kirjoitat edes nettiin! Siitähän se alkaa, monesti on helpompi ensin avautua jossain täysin kasvoitta ja anonyymisti, jossain vaiheessa on mahdollista ehkä purkaa tuntojaan jollekin oikeallekin ihmiselle. Hyvässä alussa olet!
[/quote]
Kiitos! Ehkäpä potkujakin hieman kaipaan, olen tällainen hidas mietiskelijä, ehkä jopa märehtijä joskus, eikä siitä ole vielä ollut mitään käytännönläheistä hyötyä. :D
Mielestäni erittäin mielenkiintoinen näkökulma tuo "mitä vihan alle kätkeytyy".
AP
[/quote]
Oikea viha on ihan järjettömän vahva ja voimaannuttava tunne, joka ruokkii kaikeksi huipuksi itseään. Viha suojelee itseä muilta tunteilta, eikä se synny ikinä ilman hyvää syytä. Monessa elämän kolhussa se on todella tarpeellinen ja oikeutettukin. Ongelma vaan on sitten se, että jos vihaan jää jumittamaan, se alkaa kuluttamaan ja estää sua kokemasta vahvasti muita tunteita. Jossain vaiheessa tämäkin suojamuuri on pakko polkea alas, että pääsee taas elämässä eteenpäin.
Ihan vaan keittiöpsykologina koen näin. Tajusin sen itse jossain vaiheessa ja ylitin, olen siis joutunut itsekin aikaa sitten ikävien väkivallantekojen kohteeksi miesten puolelta. Nykyisin naimisissa mukavan miehen kanssa ja poikalapsen äiti :) Säkin pääset tuosta vielä yli joskus, varovainen varmaan oot lopun ikääsi, ja ylipääseminen tietää harmillista tunteiden selvitystyötä, joka on välillä tosi raskastakin. Mutta ihan varmasti pääset, kun muistat, että vihalle on aikansa ja se tulee työstää huolella sekä unohtaa. Tarvittaessa hae keskusteluapua. Voit soittaa esim. raiskaustukipuhelimeen, jossa voit keskustella anonyymisti oikean ihmisen kanssa. Sinne voi soittaa myös vanhoista tapahtuneista ja juuri tälläisistä asioista. Olisko tässä yksi helpompi mahdollisuus? Oikeasti sen avun hakemiseen voi olla ihan järjettömän iso kynnys!
Se on jotenkin ihan hirveän nöyryyttävää paljastaa itsensä ja oma heikkoutensa ja se, miten asiat on suhun oikeasti vaikuttaneet, ihan vieraalle ihmiselle. Se tarkoittaa, että joudut tunnustamaan nämä asiat itsellesi samalla. On niin paljon sellaista, mitä ei halua edes ajatella. Ja suurimpana ja uhkaavimpana on häpeä sekä syyllisyydentunne. Siinäpä vasta kamalat tunteet, sillä ne kohdistuvat nuolenterävinä ihmisen itseyden- ja omanarvontuntoon.
Tsemppiä sulle :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus tuntuu jännältä miettiä kuinka moni nainen jota en edes tunne vihaa minua vain siksi, että olen mies..
En silti ajatellut pyytää anteeksi olemassaoloani.
En ole pettäjä, raiskaaja, pedofiili jne. vaan ihan tavallinen aviomies/isä joka ei halua satuttaa ketään vaan kohdella kaikkia ihmisiä hyvin sukupuoleen tai ihonväriin katsomatta.
Samoja kokemuksia ja ajatuksia täällä myös.
Oikeastaan olen koittanut vaan antaa periksi ajatukselle että koskaan löytäisin aidon rakkauden, mutta onhan se surullista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Normaaleja ajatuksia tuon ikäiseltä. Ajattelin samalla tavoin naisista parikymppisenä. Sitten aloin juopottelemaan ja luovuin uskonnostani.
Myöhemmin, kun olin normalisoitunut aloin tutustumaan ihmisiin. Oletko hihhuli?=
Ongelma on se, että sinä haluat miehistä jotakin. Haluaisit pohjimmiltasi parisuhteen, rakkautta ja romantiikka. Toki sinua on myös oikeasti kohdeltu huonosti miesten toimesta, mutta kaikki miehet sentään eivät ole raiskaajia. Sinun ei tarvitse vihata, jos luovut siitä ajatuksesta, että joku mies pystyisi täyttämään toiveesi ihmissuhteiden osalta. Silloin asia ei enää katkeroita, kun päästää irti. Ei sinun tarvitse yrittää pakottaa miestä istumaan haavekuvaasi, koska se ei toimi, vaan voit valita neutraalin ja korrektin suhtautumisen kaksilahkeisia kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.03.2014 klo 18:08"]
Ongelma on se, että sinä haluat miehistä jotakin. Haluaisit pohjimmiltasi parisuhteen, rakkautta ja romantiikka. Toki sinua on myös oikeasti kohdeltu huonosti miesten toimesta, mutta kaikki miehet sentään eivät ole raiskaajia. Sinun ei tarvitse vihata, jos luovut siitä ajatuksesta, että joku mies pystyisi täyttämään toiveesi ihmissuhteiden osalta. Silloin asia ei enää katkeroita, kun päästää irti. Ei sinun tarvitse yrittää pakottaa miestä istumaan haavekuvaasi, koska se ei toimi, vaan voit valita neutraalin ja korrektin suhtautumisen kaksilahkeisia kohtaan.
[/quote]
En oikeastaan halua tai tarvitse mieheltä/miehiltä mitään. Elän melko tyydyttävää elämää näin itsekseni ja minulla on paljon sinkkukavereita jotka kokevat myös elämänsä tyydyttäväksi. Enemmänkin kai kaikkien ihmisten tapaan ajattelen että "sitten joskus", mitä parisuhteisiin tulee. Mutta tuo "sitten joskus" on alkanut myös hiipua sillä olen alkanut kokea kaikki miehet uhkaaviksi. En tarvitse ketään toiveitani täyttämään, siinä olet väärässä.
Olet ainakin normaalimpi kuin moni naista vihaava mies. Oikeastaan sun ei kannata päästä tosta ylitse, koska totta se aika paljon on. Et tule löytämään prinssi uljasta, joka ei myöskään koskaan pettäisi tai muuten satuttaisi sinua. Itsekin olen vitun paska mies ja välillä myönnän, että olen vihannut naisia. Se johtuu enemmänkin omasta paskuudestani kuin naisista. Toivoisin saavani kontaktin naisiin, vaikka omaan monta ongelmaa. Mutta heti kun saan pienenkin hymyn naisen kasvoille, niin mieleni rauhoittuu ja kaikki on taas hyvin. Jostain syystä tulenkin paremmin naisten kanssa toimeen, mutta en vain uskalla ottaa heihin kontaktia.
Eli tässä oli mun mielen oksennus. Ei mitään hajua oliko sillä mitään tekemistä ap:n kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taas? Sä teet tän aloituksen kerran viikkoon nykyään.
JÄTÄ MIEHET RAUHAAN!! Hullu!!!!1
[quote author="Vierailija" time="09.03.2014 klo 18:16"]
Taas? Sä teet tän aloituksen kerran viikkoon nykyään.
JÄTÄ MIEHET RAUHAAN!! Hullu!!!!1
[/quote]
Tämä on ensimmäinen aloitukseni palstalla.
[quote author="Vierailija" time="09.03.2014 klo 18:14"]
Olet ainakin normaalimpi kuin moni naista vihaava mies. Oikeastaan sun ei kannata päästä tosta ylitse, koska totta se aika paljon on. Et tule löytämään prinssi uljasta, joka ei myöskään koskaan pettäisi tai muuten satuttaisi sinua. Itsekin olen vitun paska mies ja välillä myönnän, että olen vihannut naisia. Se johtuu enemmänkin omasta paskuudestani kuin naisista. Toivoisin saavani kontaktin naisiin, vaikka omaan monta ongelmaa. Mutta heti kun saan pienenkin hymyn naisen kasvoille, niin mieleni rauhoittuu ja kaikki on taas hyvin. Jostain syystä tulenkin paremmin naisten kanssa toimeen, mutta en vain uskalla ottaa heihin kontaktia.
Eli tässä oli mun mielen oksennus. Ei mitään hajua oliko sillä mitään tekemistä ap:n kanssa.
[/quote]
Kiitos kun jaoit mielesi oksennuksen, en tosin tiedä mitä ajatella pelkojeni "vahvistumisesta". Prinssi Uljasta en ole kai toivonutkaan, en ehkä ole edes sellaisesta muistanut haaveilla. :) Mutta ehkä toivon hiljaa mielessäni että joskus voisin saada terveen ihmissuhteen ja sitä kautta parantaa melko oleellisia sielunhaavoja. Kiitos rehellisestä kuvauksesta.
AP
Niin minäkin. Mutta mun piti elää yli nelikymppiseksi, että viimein tajusin ettei niitä fiksuja hyviä miehiä ole. Ainakaan minä en niitä kohtaa. Pitkään löin päätäni seinään.
Täällä myös yksi jolla on samanlaisia ajatuksia kuin ap:lla. En tarvitse miehiä mihinkään enkä halua heiltä yhtään mitään. Olen 30-v sinkku eikä minulla ole tarkoitustakaan hankkia miestä vierelleni. Mietin että kun nykypäivänä on niin paljon sinkkunaisia niin ajattelevatkohan monetkin heistä kuten me.
[quote author="Vierailija" time="09.03.2014 klo 18:08"]
Ongelma on se, että sinä haluat miehistä jotakin. Haluaisit pohjimmiltasi parisuhteen, rakkautta ja romantiikka. Toki sinua on myös oikeasti kohdeltu huonosti miesten toimesta, mutta kaikki miehet sentään eivät ole raiskaajia. Sinun ei tarvitse vihata, jos luovut siitä ajatuksesta, että joku mies pystyisi täyttämään toiveesi ihmissuhteiden osalta. Silloin asia ei enää katkeroita, kun päästää irti. Ei sinun tarvitse yrittää pakottaa miestä istumaan haavekuvaasi, koska se ei toimi, vaan voit valita neutraalin ja korrektin suhtautumisen kaksilahkeisia kohtaan.
[/quote]
Ööö millä tavalla ap haluaa toiveittensa täyttäjää? Minusta teksti kuulosti enemmänkin siltä että hän ei halua pelkojensa käyvän toteen. Vai onko jotain typerää haaveilua ettei halua tulla raiskatuksi sentään?
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="09.03.2014 klo 18:14"]
[quote author="Vierailija" time="09.03.2014 klo 18:08"]
Ongelma on se, että sinä haluat miehistä jotakin. Haluaisit pohjimmiltasi parisuhteen, rakkautta ja romantiikka. Toki sinua on myös oikeasti kohdeltu huonosti miesten toimesta, mutta kaikki miehet sentään eivät ole raiskaajia. Sinun ei tarvitse vihata, jos luovut siitä ajatuksesta, että joku mies pystyisi täyttämään toiveesi ihmissuhteiden osalta. Silloin asia ei enää katkeroita, kun päästää irti. Ei sinun tarvitse yrittää pakottaa miestä istumaan haavekuvaasi, koska se ei toimi, vaan voit valita neutraalin ja korrektin suhtautumisen kaksilahkeisia kohtaan.
[/quote]
En oikeastaan halua tai tarvitse mieheltä/miehiltä mitään. Elän melko tyydyttävää elämää näin itsekseni ja minulla on paljon sinkkukavereita jotka kokevat myös elämänsä tyydyttäväksi. Enemmänkin kai kaikkien ihmisten tapaan ajattelen että "sitten joskus", mitä parisuhteisiin tulee. Mutta tuo "sitten joskus" on alkanut myös hiipua sillä olen alkanut kokea kaikki miehet uhkaaviksi. En tarvitse ketään toiveitani täyttämään, siinä olet väärässä.
[/quote]
Tule jo pois kaapista niin ahdistuksesi helpottaa:)