Lue keskustelun säännöt.
Jos mies on töissä ja nainen kotona niin pitääkö naisen valmistaa ruoka valmiiksi kun mies palaa kotiin?
Kommentit (172)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu ihan siitä, mitä se nainen kotona tekee, missä kunnossa hän on, ja kenen kanssa, ja milloin se mies tulee töistä kotiin.
Minä olen kotona päivät. Lapset tulevat koulusta ennen kuin isänsä tulee töistä. Minä teen päivällisen ensisijaisesti lapsille, toisinaan teini tekee ruoan. Mies tulee, kun tulee, ja ruokaa riittää hänelle, jos riittää. Eilen ei riittänyt, tänään riitti. Mies tulee toisinaan vasta niin myöhään töistä, että lapset ovat jo nukkumassa, joten ruoka on syöty, ja jos sitä on jäänyt yli, se on jääkaapissa. Mies lämmittää sitä itselleen tai syö jotain muuta. Hän ei tykkää siitä, jos alan liikaa paapomaan.
Siis ihan oikeasti? Kuulostaa kyllä aika ikävältä tuollainen, että ruokaa riittää jos riittää.
Miten niin? Jos lapset ovat kovin nälkäisiä ja syö enemmän kuin ennakoitiin niin pitäskö niiltä viedä haarukka kädestä että isällekin riittää? Isä varmaan osaa vaikka itselleen tehdä voikkulin jos nälkä on ja ruoka loppu.
No tekee kunnon satsin, että varmasti riittää. Kuulostaa tosi kylmältä touhulta omaan korvaan.
Lähtee iskä vielä joku kerta lämpimämpien patojen ääreen :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän työnjako ole jokaisen parin sovittavissa oleva asia.
Ensimmäinen kysymys on tietenkin se, miksi kukaan on kotona. Jos nyt puhutaan normaalista vanhempain- ja hoitovapaista, niin kotona oleva on nyt enemmän hoitamassa lapsia kuin passaamassa toista aikuista. Mutta jos kotona olo alkaa venyä lasten kouluikään asti, niin olisihan se hassua, että toinen tuo rahat ja kotityöt jaetaan edelleen tasan.
Työttömyys- yms., asiat on toki sensitiivisiä siinä mielessä, että on suhteelle aika vaarallista ajatella, että työttön muuttuu palvelijaksi samalla, kun irtisanomislappu lyödää kouraan. Toki lisääntynyt vapaa-aikaa kannattaa kotitöihin käyttää, mutta useimmat tuntemani työttömät ovat kuitenkin esim. opiskelleet ja työnhakukin on vienyt aikaa - tosin suurin osa onkin työllistynyt kuukausissa.
Meillä toki minä olen tehnty ruuan käytännössä aina, koska vaimo vain ei osallistu. Pikkuhiljaa hän kuitnekin suostui ruuanlaittoon niinä iltoina, jolloin olen kuskannut lapsia harastuksiin niin, että päivällinen olisi venynyt liian myöhään, jos olisin alkanut kokkailla vasta tullessani lasten kanssa kotiin.
Kuulostat sen verran fiksulta ja reilulta, et tuo loppu yllätti vähän. Vaimo ei vaan osallistu? Nyt on vähän alkanut suostua? Miksi ihmeessä SINÄ olet tuollaiseen järjestelyyn suostunut?
Suostunut? Pidän tärkeänä sitä, että lapset syövät hyvin ja päivällistä perheen yhteisenä hetkenä. Jos toinen ei ajattele näin, niin minkäs sille sitten voi. Niin kuin joku aikaisemmin totesi, en minäkään varsinaisesti kokkaa vaimolle vaan lapsille. Toki tämä käytäntö syntyi ensimmäisen lapsen synnyttyä, kun vaimo oli kotona ja ajattelin, että imettävä nainen tarvisee ainakin yhden ns. kunnon aterian. Onhan tästä riidelty, mutta hitaasti asiat kehittyy.
Kyllä sille voi aika paljonkin. Minäkin olen ollut imettävä nainen 3 kertaa ja saanut hoidettua perheelle ruokaa itse.
Kai se nyt sit edes muilla kotitöillä korvaa tuon asian?
Uskomatonta millaisia järjetelyjä ihmisillä onkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu ihan siitä, mitä se nainen kotona tekee, missä kunnossa hän on, ja kenen kanssa, ja milloin se mies tulee töistä kotiin.
Minä olen kotona päivät. Lapset tulevat koulusta ennen kuin isänsä tulee töistä. Minä teen päivällisen ensisijaisesti lapsille, toisinaan teini tekee ruoan. Mies tulee, kun tulee, ja ruokaa riittää hänelle, jos riittää. Eilen ei riittänyt, tänään riitti. Mies tulee toisinaan vasta niin myöhään töistä, että lapset ovat jo nukkumassa, joten ruoka on syöty, ja jos sitä on jäänyt yli, se on jääkaapissa. Mies lämmittää sitä itselleen tai syö jotain muuta. Hän ei tykkää siitä, jos alan liikaa paapomaan.
Siis ihan oikeasti? Kuulostaa kyllä aika ikävältä tuollainen, että ruokaa riittää jos riittää.
Miten niin? Jos lapset ovat kovin nälkäisiä ja syö enemmän kuin ennakoitiin niin pitäskö niiltä viedä haarukka kädestä että isällekin riittää? Isä varmaan osaa vaikka itselleen tehdä voikkulin jos nälkä on ja ruoka loppu.
Minä kyllä laitan vaimolle annoksen syrjään, jos hän on tulossa vähän myöhemmin. Yleensä toki ruokaa riittää, mutta voihan ne lapsetkin syödä leivän (voikkulin?) aterian päälle, jos nälkä jää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään "pidä". Ystävällinen teko, jos näin tekee.
Mielestäni raha ei ole mikään perustelu. Jos minä tekisin rahasta kotitöitä, taksani olisi sen verran suuri että harvalla olisi varaa. :D En kehtaisi olettaa toiseltakaan mitään ilmaista siivouspalvelua. Jos kotona on vielä lapset, niin voi olla että työssä käyvä pääsee vähemmällä.
Jos minä jään työttömäksi, en aloita kotipiian uraa. Aloitan kehittämään itseäni, etsimään töitä, lisäkouluttautumaan jne. Näin pitkällä tähtäimellä varmistetaan että kodissa on kaksi aikuista ihmistä kannattelemassa taloutta, kun maksimoin palkkani.
Kotitöistä voisin ottaa suuremman palan,jos:
1) Teen sen hyvää hyvyyttäni, toisen arvostaessa ystävällisyyttäni. Itsestäänselvyytenä olo lopettaisi intoni.
2) Olemme yhdessä sopineet asiasta ja olen luvannut näin toimia.
Ei tuo ole mitään erityistä "ystävällisyyttä" tioda itsestäänkin talouteen jotain muuta kuin riippakivenä oleminen.
Sinulle myös muistutus, että työtön saa ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa.
eri
Ei min mielestä se rahallinen panos ratkaise, vaan aika/vaiva/kuormitus. Jos toinen käy matkoineen 9h duunissa joka päivä, ja toinen on himbessä nostamassa ansiosidonnaista, niin kai se nyt hemmetti voi isomman palan niistä kotitöistä haukata? Uskomatonta!
Mitä voi taiteilla ruuaksi säilykkeistä kuten ananas persikka pavut suolakurkut herneet maissi tonnikala tai pussikeitot muussit . Miten tehdään hyvä tonnikala lohi salaatti tai oikea perunasalaatti . Miten käyttää pestokastikkeita ruuanlaitossa muuten kuin lusikallinen sekaan .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei pidä. Ei kenenkään täydy mitään tehdä toisen eteen/puolesta. Mies oli työttömänä kaksi vuotta, yhden kerran oli tiskannut. Ei ollut ruokaa ikinä tai mitään siivottu tai pyykätty. Olisi ollut mukava, jos olisi tiskannut, mutta ei halunnut tätä tehdä ja minä en toiselle asioista sano/nalkuta.
Kaveri heitti pihalle tuollaisen miehen. Päivät pitkät haahuili kalsareissaan tekemettä yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän työnjako ole jokaisen parin sovittavissa oleva asia.
Ensimmäinen kysymys on tietenkin se, miksi kukaan on kotona. Jos nyt puhutaan normaalista vanhempain- ja hoitovapaista, niin kotona oleva on nyt enemmän hoitamassa lapsia kuin passaamassa toista aikuista. Mutta jos kotona olo alkaa venyä lasten kouluikään asti, niin olisihan se hassua, että toinen tuo rahat ja kotityöt jaetaan edelleen tasan.
Työttömyys- yms., asiat on toki sensitiivisiä siinä mielessä, että on suhteelle aika vaarallista ajatella, että työttön muuttuu palvelijaksi samalla, kun irtisanomislappu lyödää kouraan. Toki lisääntynyt vapaa-aikaa kannattaa kotitöihin käyttää, mutta useimmat tuntemani työttömät ovat kuitenkin esim. opiskelleet ja työnhakukin on vienyt aikaa - tosin suurin osa onkin työllistynyt kuukausissa.
Meillä toki minä olen tehnty ruuan käytännössä aina, koska vaimo vain ei osallistu. Pikkuhiljaa hän kuitnekin suostui ruuanlaittoon niinä iltoina, jolloin olen kuskannut lapsia harastuksiin niin, että päivällinen olisi venynyt liian myöhään, jos olisin alkanut kokkailla vasta tullessani lasten kanssa kotiin.
Kuulostat sen verran fiksulta ja reilulta, et tuo loppu yllätti vähän. Vaimo ei vaan osallistu? Nyt on vähän alkanut suostua? Miksi ihmeessä SINÄ olet tuollaiseen järjestelyyn suostunut?
Suostunut? Pidän tärkeänä sitä, että lapset syövät hyvin ja päivällistä perheen yhteisenä hetkenä. Jos toinen ei ajattele näin, niin minkäs sille sitten voi. Niin kuin joku aikaisemmin totesi, en minäkään varsinaisesti kokkaa vaimolle vaan lapsille. Toki tämä käytäntö syntyi ensimmäisen lapsen synnyttyä, kun vaimo oli kotona ja ajattelin, että imettävä nainen tarvisee ainakin yhden ns. kunnon aterian. Onhan tästä riidelty, mutta hitaasti asiat kehittyy.
Kyllä sille voi aika paljonkin. Minäkin olen ollut imettävä nainen 3 kertaa ja saanut hoidettua perheelle ruokaa itse.
Kai se nyt sit edes muilla kotitöillä korvaa tuon asian?
Uskomatonta millaisia järjetelyjä ihmisillä onkaan.
No lopulta toista ihmistä voi muuttaa aika vähän, vai? Niin, tiedän, ettei imetys varsinaisesti estä ruuanlaittoa, mutta kyseessä on enemmän se, ettei toinen nyt vain välitä muiden tai omista syömisistä. Eli olisi mennyt välipaloilla, jos en olisi tehnyt ruokaa. Tämä nyt oli silloin tapa otaa vastuuta asiasa. Katsoin kuitenkin, että synnyttävän naisen hyvinvointi on perheen vastuulla - mutta nyt kun toisestakin synnytyksestä on 11 vuotta, niin toki odottaisin hieman enemmän osallistumista.
Mutta ei korvaa varsiansesti muilla kotitöillä. Toki tekee nyt osan, mutta suurin osa on kyllä minun vastuulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään "pidä". Ystävällinen teko, jos näin tekee.
Mielestäni raha ei ole mikään perustelu. Jos minä tekisin rahasta kotitöitä, taksani olisi sen verran suuri että harvalla olisi varaa. :D En kehtaisi olettaa toiseltakaan mitään ilmaista siivouspalvelua. Jos kotona on vielä lapset, niin voi olla että työssä käyvä pääsee vähemmällä.
Jos minä jään työttömäksi, en aloita kotipiian uraa. Aloitan kehittämään itseäni, etsimään töitä, lisäkouluttautumaan jne. Näin pitkällä tähtäimellä varmistetaan että kodissa on kaksi aikuista ihmistä kannattelemassa taloutta, kun maksimoin palkkani.
Kotitöistä voisin ottaa suuremman palan,jos:
1) Teen sen hyvää hyvyyttäni, toisen arvostaessa ystävällisyyttäni. Itsestäänselvyytenä olo lopettaisi intoni.
2) Olemme yhdessä sopineet asiasta ja olen luvannut näin toimia.
Ei tuo ole mitään erityistä "ystävällisyyttä" tioda itsestäänkin talouteen jotain muuta kuin riippakivenä oleminen.
Sinulle myös muistutus, että työtön saa ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa.
eri
Ei min mielestä se rahallinen panos ratkaise, vaan aika/vaiva/kuormitus. Jos toinen käy matkoineen 9h duunissa joka päivä, ja toinen on himbessä nostamassa ansiosidonnaista, niin kai se nyt hemmetti voi isomman palan niistä kotitöistä haukata? Uskomatonta!
Sinun mielestä siis toisen aikaa saa tuhlata miten lystää, mutta toisen rahat on visusti toisen? Minä kyllä keksin paljon hauskempaakin puuhaa kuin nurkkien hinkkaaminen. Aika on rahaan verrattavissa oleva hyödyke. Jos toisella on liikaa aikaa ja toisella liikaa rahaa, niin näistähän voi tehdä vaihtokauppaa.
Meillä on aina ollut päivällinen n.klo 19, jolloin kaikki ovat tulleet kotiin töistä ja harrastuksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu ihan siitä, mitä se nainen kotona tekee, missä kunnossa hän on, ja kenen kanssa, ja milloin se mies tulee töistä kotiin.
Minä olen kotona päivät. Lapset tulevat koulusta ennen kuin isänsä tulee töistä. Minä teen päivällisen ensisijaisesti lapsille, toisinaan teini tekee ruoan. Mies tulee, kun tulee, ja ruokaa riittää hänelle, jos riittää. Eilen ei riittänyt, tänään riitti. Mies tulee toisinaan vasta niin myöhään töistä, että lapset ovat jo nukkumassa, joten ruoka on syöty, ja jos sitä on jäänyt yli, se on jääkaapissa. Mies lämmittää sitä itselleen tai syö jotain muuta. Hän ei tykkää siitä, jos alan liikaa paapomaan.
Siis ihan oikeasti? Kuulostaa kyllä aika ikävältä tuollainen, että ruokaa riittää jos riittää.
Miten niin? Jos lapset ovat kovin nälkäisiä ja syö enemmän kuin ennakoitiin niin pitäskö niiltä viedä haarukka kädestä että isällekin riittää? Isä varmaan osaa vaikka itselleen tehdä voikkulin jos nälkä on ja ruoka loppu.
Kyllä mä ainakin sanon, et jättäkää isällekin. Ja sit saavat lapset ottaa sen "voikkulin" (mikä sana 🤮) tai enemmän vihanneksia/salaattia/hedelmän, jos jää kova nälkä. Useihan käy niin, et suosikkiruoat häviää kyllä mut terveellisemmät ja uudet kokeilut ei. Ei siinä silloin ole nälästä kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään "pidä". Ystävällinen teko, jos näin tekee.
Mielestäni raha ei ole mikään perustelu. Jos minä tekisin rahasta kotitöitä, taksani olisi sen verran suuri että harvalla olisi varaa. :D En kehtaisi olettaa toiseltakaan mitään ilmaista siivouspalvelua. Jos kotona on vielä lapset, niin voi olla että työssä käyvä pääsee vähemmällä.
Jos minä jään työttömäksi, en aloita kotipiian uraa. Aloitan kehittämään itseäni, etsimään töitä, lisäkouluttautumaan jne. Näin pitkällä tähtäimellä varmistetaan että kodissa on kaksi aikuista ihmistä kannattelemassa taloutta, kun maksimoin palkkani.
Kotitöistä voisin ottaa suuremman palan,jos:
1) Teen sen hyvää hyvyyttäni, toisen arvostaessa ystävällisyyttäni. Itsestäänselvyytenä olo lopettaisi intoni.
2) Olemme yhdessä sopineet asiasta ja olen luvannut näin toimia.
Onko toisella mielestäsi kuitenkin velvollisuus elättää sua samalla kun vähän kehittelet itseäsi?
Siltä varalta, että kysyt aidosti etkä tahallaan vääristele sanojani. Idea ei siis ollut vähän "harrastella". Idea oli parantaa asemiaan työmarkkinoilla nimenomaan siksi, ettei toiselle jää kaikki taloudellinen vastuu. Pitkällä aikavälillä rahallisesti kannattavampaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä se menee tilanteen mukaan. Mies on eläkkeellä ja minä kotona etätöissä. Joskus mies tekee esim. lounaan valmiiksi, jos on kotona, mutta se ei ole mitenkään oletus. Jos lapset ovat meidän luona, minä yleensä hoidan ruuanlaiton silloin, siis päivällisen, lounaanhan lapset syövät koulussa.
Mutta tosiaan, tähän ei ole mitään sääntöä eikä vakiintunutta tapaa tai pakkoa. Eikä todellakaan pidä tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on aina ollut päivällinen n.klo 19, jolloin kaikki ovat tulleet kotiin töistä ja harrastuksista.
No meillä on 16-17 aikaan. Lapsilla kouluruoka 10:30-11:30 -välisellä ajalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään "pidä". Ystävällinen teko, jos näin tekee.
Mielestäni raha ei ole mikään perustelu. Jos minä tekisin rahasta kotitöitä, taksani olisi sen verran suuri että harvalla olisi varaa. :D En kehtaisi olettaa toiseltakaan mitään ilmaista siivouspalvelua. Jos kotona on vielä lapset, niin voi olla että työssä käyvä pääsee vähemmällä.
Jos minä jään työttömäksi, en aloita kotipiian uraa. Aloitan kehittämään itseäni, etsimään töitä, lisäkouluttautumaan jne. Näin pitkällä tähtäimellä varmistetaan että kodissa on kaksi aikuista ihmistä kannattelemassa taloutta, kun maksimoin palkkani.
Kotitöistä voisin ottaa suuremman palan,jos:
1) Teen sen hyvää hyvyyttäni, toisen arvostaessa ystävällisyyttäni. Itsestäänselvyytenä olo lopettaisi intoni.
2) Olemme yhdessä sopineet asiasta ja olen luvannut näin toimia.
Onko toisella mielestäsi kuitenkin velvollisuus elättää sua samalla kun vähän kehittelet itseäsi?
Siltä varalta, että kysyt aidosti etkä tahallaan vääristele sanojani. Idea ei siis ollut vähän "harrastella". Idea oli parantaa asemiaan työmarkkinoilla nimenomaan siksi, ettei toiselle jää kaikki taloudellinen vastuu. Pitkällä aikavälillä rahallisesti kannattavampaa.
Jos - ja todennäköisesti kun - sulla on enemmän kuitenkin vapaa-aikaa, eikä välttämättä herätyskelloa herättelemässä jne., niin etkö pidä ihan kohtuullisena sitä, että kannat jo sen takia suurempaa vastuuta ihan reiluuttasi odottamatta sen kummemmin vuolaita kiitoksia ystävällisyydestä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään "pidä". Ystävällinen teko, jos näin tekee.
Mielestäni raha ei ole mikään perustelu. Jos minä tekisin rahasta kotitöitä, taksani olisi sen verran suuri että harvalla olisi varaa. :D En kehtaisi olettaa toiseltakaan mitään ilmaista siivouspalvelua. Jos kotona on vielä lapset, niin voi olla että työssä käyvä pääsee vähemmällä.
Jos minä jään työttömäksi, en aloita kotipiian uraa. Aloitan kehittämään itseäni, etsimään töitä, lisäkouluttautumaan jne. Näin pitkällä tähtäimellä varmistetaan että kodissa on kaksi aikuista ihmistä kannattelemassa taloutta, kun maksimoin palkkani.
Kotitöistä voisin ottaa suuremman palan,jos:
1) Teen sen hyvää hyvyyttäni, toisen arvostaessa ystävällisyyttäni. Itsestäänselvyytenä olo lopettaisi intoni.
2) Olemme yhdessä sopineet asiasta ja olen luvannut näin toimia.
Onko toisella mielestäsi kuitenkin velvollisuus elättää sua samalla kun vähän kehittelet itseäsi?
Siltä varalta, että kysyt aidosti etkä tahallaan vääristele sanojani. Idea ei siis ollut vähän "harrastella". Idea oli parantaa asemiaan työmarkkinoilla nimenomaan siksi, ettei toiselle jää kaikki taloudellinen vastuu. Pitkällä aikavälillä rahallisesti kannattavampaa.
No aivan satavarmaan siinä sivussa voi pyöritellä pesukoneet ja laittaa ruuan tulille, kun taas työssäkäyvä on aidosti kotoa poissa 8-10h per päivä. Eikai tämä mikään rahakysymys ole, vaan aikakysymys. Voihan jonkun ansiosidonnainen olla isompi kuin toisen palkka, mutta aikaa on moninverroin enemmän. Jos kaksi ihmistä tekee 8h töitä per päivä, niin eikai sen huonommin tienaavan tehtävä ole tehdä hevosenosaa kotitöistä?
Mullakin oli kolmen lapsen kanssa sen verran aikaa, että sai kyllä ruuat tehtyä ja pyykit pestyä. Imuroituakin. Isommat siivoukset toki saattoi jäädä, niitä sitten urakoitiin yhdessä miehen ollessa vapaalla.
Toisaalta miehellä oli työttömyysjakso, jolloin ilman muuta hoiti perushommat kuten ruuat ja siivoukset. Kyllä ne siinä työhakemusten lomassa ehti.
Kertaakaan kotitöiden perusteena ei ollut se että toinen tienaa ne rahat, vaan se että toinen on kotona ja hänellä on enemmän aikaa, toisella taas ei ole.
Eikö porukat laita enää oikeaa ruokaa? Tietysti laittaisin ruuan, kun pitäähän sitä syödä joka tapauksessa. Asun nyt yksin ja joka päivä teen ruuan ja loput syön seuraavana päivänä lounaalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän työnjako ole jokaisen parin sovittavissa oleva asia.
Ensimmäinen kysymys on tietenkin se, miksi kukaan on kotona. Jos nyt puhutaan normaalista vanhempain- ja hoitovapaista, niin kotona oleva on nyt enemmän hoitamassa lapsia kuin passaamassa toista aikuista. Mutta jos kotona olo alkaa venyä lasten kouluikään asti, niin olisihan se hassua, että toinen tuo rahat ja kotityöt jaetaan edelleen tasan.
Työttömyys- yms., asiat on toki sensitiivisiä siinä mielessä, että on suhteelle aika vaarallista ajatella, että työttön muuttuu palvelijaksi samalla, kun irtisanomislappu lyödää kouraan. Toki lisääntynyt vapaa-aikaa kannattaa kotitöihin käyttää, mutta useimmat tuntemani työttömät ovat kuitenkin esim. opiskelleet ja työnhakukin on vienyt aikaa - tosin suurin osa onkin työllistynyt kuukausissa.
Meillä toki minä olen tehnty ruuan käytännössä aina, koska vaimo vain ei osallistu. Pikkuhiljaa hän kuitnekin suostui ruuanlaittoon niinä iltoina, jolloin olen kuskannut lapsia harastuksiin niin, että päivällinen olisi venynyt liian myöhään, jos olisin alkanut kokkailla vasta tullessani lasten kanssa kotiin.
Kuulostat sen verran fiksulta ja reilulta, et tuo loppu yllätti vähän. Vaimo ei vaan osallistu? Nyt on vähän alkanut suostua? Miksi ihmeessä SINÄ olet tuollaiseen järjestelyyn suostunut?
Suostunut? Pidän tärkeänä sitä, että lapset syövät hyvin ja päivällistä perheen yhteisenä hetkenä. Jos toinen ei ajattele näin, niin minkäs sille sitten voi. Niin kuin joku aikaisemmin totesi, en minäkään varsinaisesti kokkaa vaimolle vaan lapsille. Toki tämä käytäntö syntyi ensimmäisen lapsen synnyttyä, kun vaimo oli kotona ja ajattelin, että imettävä nainen tarvisee ainakin yhden ns. kunnon aterian. Onhan tästä riidelty, mutta hitaasti asiat kehittyy.
Kyllä sille voi aika paljonkin. Minäkin olen ollut imettävä nainen 3 kertaa ja saanut hoidettua perheelle ruokaa itse.
Kai se nyt sit edes muilla kotitöillä korvaa tuon asian?
Uskomatonta millaisia järjetelyjä ihmisillä onkaan.
No lopulta toista ihmistä voi muuttaa aika vähän, vai? Niin, tiedän, ettei imetys varsinaisesti estä ruuanlaittoa, mutta kyseessä on enemmän se, ettei toinen nyt vain välitä muiden tai omista syömisistä. Eli olisi mennyt välipaloilla, jos en olisi tehnyt ruokaa. Tämä nyt oli silloin tapa otaa vastuuta asiasa. Katsoin kuitenkin, että synnyttävän naisen hyvinvointi on perheen vastuulla - mutta nyt kun toisestakin synnytyksestä on 11 vuotta, niin toki odottaisin hieman enemmän osallistumista.
Mutta ei korvaa varsiansesti muilla kotitöillä. Toki tekee nyt osan, mutta suurin osa on kyllä minun vastuulla.
Olet itse luonut tuon kuvion paapomalla, sori vaan. Ei tuu muuttumaan mihinkään. Sama se on monella naisella, jotka paapoo miestä vuositolkulla ja sit kuvittelevat et tilanne muuttuisi kuin taikaiskusta. Not gonna happen.
Vierailija kirjoitti:
Meillä se menee tilanteen mukaan. Mies on eläkkeellä ja minä kotona etätöissä. Joskus mies tekee esim. lounaan valmiiksi, jos on kotona, mutta se ei ole mitenkään oletus. Jos lapset ovat meidän luona, minä yleensä hoidan ruuanlaiton silloin, siis päivällisen, lounaanhan lapset syövät koulussa.
Mutta tosiaan, tähän ei ole mitään sääntöä eikä vakiintunutta tapaa tai pakkoa. Eikä todellakaan pidä tehdä.
Tästä tulee mieleen kavaerin perhe. Isä oli rajavarta eli pääsi eläkkeelle 50+, vaimo perhepäivähoitja. Mies sitten eläkkeellä hoiti sekä hoitolasten ruokahuollon, että perheen iltatähden kaikki juoksevat asiat. Oli kuulemma kätevää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään "pidä". Ystävällinen teko, jos näin tekee.
Mielestäni raha ei ole mikään perustelu. Jos minä tekisin rahasta kotitöitä, taksani olisi sen verran suuri että harvalla olisi varaa. :D En kehtaisi olettaa toiseltakaan mitään ilmaista siivouspalvelua. Jos kotona on vielä lapset, niin voi olla että työssä käyvä pääsee vähemmällä.
Jos minä jään työttömäksi, en aloita kotipiian uraa. Aloitan kehittämään itseäni, etsimään töitä, lisäkouluttautumaan jne. Näin pitkällä tähtäimellä varmistetaan että kodissa on kaksi aikuista ihmistä kannattelemassa taloutta, kun maksimoin palkkani.
Kotitöistä voisin ottaa suuremman palan,jos:
1) Teen sen hyvää hyvyyttäni, toisen arvostaessa ystävällisyyttäni. Itsestäänselvyytenä olo lopettaisi intoni.
2) Olemme yhdessä sopineet asiasta ja olen luvannut näin toimia.
Onko toisella mielestäsi kuitenkin velvollisuus elättää sua samalla kun vähän kehittelet itseäsi?
Siltä varalta, että kysyt aidosti etkä tahallaan vääristele sanojani. Idea ei siis ollut vähän "harrastella". Idea oli parantaa asemiaan työmarkkinoilla nimenomaan siksi, ettei toiselle jää kaikki taloudellinen vastuu. Pitkällä aikavälillä rahallisesti kannattavampaa.
Mulla tulee vähän sellainen fiilis, että nämä jotka eivät tätä ajatuskuviota ymmärrä jotenkin (tiedostamatta?) toivovatkin että se nainen jää kotiin. Opiskelematta työttömyys jatkuu sen verran todennäköisemmin. Ei se opiskelu ole harrastelua ja hauskanpitoa. Itse teen usein ilta kahdeksaan asti hommia ja viikonloppuisinkin opiskelen. Riippuu toki alasta.
Ai sinä laittaisit mun miehelle? Okei.
Ei hän mitään kunnon ruokaa syö jos tulee yöllä, jonkun jugurtin tai voileivän ehkä, en mä voi etukäteen ennakoida mitä hän haluaa syödä vai haluaako mitään, tai onko vaikka just käynyt syömässä. Ei soitella ja viestitellä jatkuvasti joka asiasta, ollaan totuttu siihen että kumpikin osaa huolehtia itsestään sen verran ettei nälkiinny ja tulee kotiin sitten kun tulee, ja syö tai ei.