Jos mies on töissä ja nainen kotona niin pitääkö naisen valmistaa ruoka valmiiksi kun mies palaa kotiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu ihan siitä, mitä se nainen kotona tekee, missä kunnossa hän on, ja kenen kanssa, ja milloin se mies tulee töistä kotiin.

Minä olen kotona päivät. Lapset tulevat koulusta ennen kuin isänsä tulee töistä. Minä teen päivällisen ensisijaisesti lapsille, toisinaan teini tekee ruoan. Mies tulee, kun tulee, ja ruokaa riittää hänelle, jos riittää. Eilen ei riittänyt, tänään riitti. Mies tulee toisinaan vasta niin myöhään töistä, että lapset ovat jo nukkumassa, joten ruoka on syöty, ja jos sitä on jäänyt yli, se on jääkaapissa. Mies lämmittää sitä itselleen tai syö jotain muuta. Hän ei tykkää siitä, jos alan liikaa paapomaan.

Siis ihan oikeasti?  Kuulostaa kyllä aika ikävältä tuollainen, että ruokaa riittää jos riittää. 

Miten niin? Jos lapset ovat kovin nälkäisiä ja syö enemmän kuin ennakoitiin niin pitäskö niiltä viedä haarukka kädestä että isällekin riittää? Isä varmaan osaa vaikka itselleen tehdä voikkulin jos nälkä on ja ruoka loppu.

Minusta tuo on suoranaista vattuilua, että tehdään ruokaa, mutta yksi perheenjäsen jätetään ilman sitä ruokaa. 

Vähänkö olisi hirveää tulla reilusti päivällisajan jälkeen kotiin ja väkisin syödä lämmitettyä ruokaa, jota ei tee yhtään mieli ihan vaan sitä varten, että toinen ei koe vattuilevansa.

Kaikkein parasta siinä, että ei ole perheen kanssa ruoka-aikaan, on se, että saa syödä ihan mitä mieli tekee ja milloin mieli tekee. 😁

Kuka on pakottanut syömään? 

Se mun pointti, jota en ihan suoraan sanonut, oli , että kukin perhe/pariskunta/henkilö tehköön niin kuin heille sopii, ja ulkopuolelta on turha tulla määrittelemään tämäntyyppisissä asioissa, mikä on kamalaa tai vattuilua ja ei.

Ihmettelee hän kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan sekopäisiä kommentteja täällä. Joku vaatii puolet kuluista maksavaa, tasavertaista kumppania kotiorjaksi rangaistuksena työttömäksi jäämisestä. Miksi ihmeessä aikaisemmin itsenäinen, aikuinen ihminen pitäisi muuttaa työssäkäyvän ilmaiseksi pikku assistentiksi?

Jos olisin työttömänä kotona, niin ihan varmasti hoitaisin ruuanlaiton ja siivoamisen ihan jo aikani kuluksi. Joka päivä kun tekee jotain pientä, niin ei hommat tulee hoidettua huomaamatta. Pöytä olisi katettu miehen tullessa töistä. Syötäisiin ja vietettäisiin laatuaikaa yhdessä. 

Itse keksisin kyllä vaikka mitä mielenkiintoista projektia, tutkimuksia, näperryksiä, lukemisia, luovutuksia, etten kyllä ymmärrä miten ehtisin vielä siivota ja kokata päivät pitkät aikani täytteeksi?

Ruokaa tulisi tehtyä , koska pitäähän sitä itsekin syödä. Ja jos vähän paikkoja pitää kunnossa päivittäin, jää kyllä vaikka kuinka paljon aikaa vielä harrastuksiin ja muihin hommiin.  Ja mieluusti sitä yhteistä aikaa viettää puolison kanssa yhdessä syöden kuin siivoten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu ihan siitä, mitä se nainen kotona tekee, missä kunnossa hän on, ja kenen kanssa, ja milloin se mies tulee töistä kotiin.

Minä olen kotona päivät. Lapset tulevat koulusta ennen kuin isänsä tulee töistä. Minä teen päivällisen ensisijaisesti lapsille, toisinaan teini tekee ruoan. Mies tulee, kun tulee, ja ruokaa riittää hänelle, jos riittää. Eilen ei riittänyt, tänään riitti. Mies tulee toisinaan vasta niin myöhään töistä, että lapset ovat jo nukkumassa, joten ruoka on syöty, ja jos sitä on jäänyt yli, se on jääkaapissa. Mies lämmittää sitä itselleen tai syö jotain muuta. Hän ei tykkää siitä, jos alan liikaa paapomaan.

Siis ihan oikeasti?  Kuulostaa kyllä aika ikävältä tuollainen, että ruokaa riittää jos riittää. 

Miten niin? Jos lapset ovat kovin nälkäisiä ja syö enemmän kuin ennakoitiin niin pitäskö niiltä viedä haarukka kädestä että isällekin riittää? Isä varmaan osaa vaikka itselleen tehdä voikkulin jos nälkä on ja ruoka loppu.

Minusta tuo on suoranaista vattuilua, että tehdään ruokaa, mutta yksi perheenjäsen jätetään ilman sitä ruokaa. 

Vähänkö olisi hirveää tulla reilusti päivällisajan jälkeen kotiin ja väkisin syödä lämmitettyä ruokaa, jota ei tee yhtään mieli ihan vaan sitä varten, että toinen ei koe vattuilevansa.

Kaikkein parasta siinä, että ei ole perheen kanssa ruoka-aikaan, on se, että saa syödä ihan mitä mieli tekee ja milloin mieli tekee. 😁

Kuka on pakottanut syömään? 

Se mun pointti, jota en ihan suoraan sanonut, oli , että kukin perhe/pariskunta/henkilö tehköön niin kuin heille sopii, ja ulkopuolelta on turha tulla määrittelemään tämäntyyppisissä asioissa, mikä on kamalaa tai vattuilua ja ei.

Eiköhän sitä verrata siihen omaan elämään. Kai sitä voi sanoa, että omassa tilanteessa se kuulostaisi vattuilulta. 

Vierailija kirjoitti:

Tuttuni, suomessa asuva ranskalainen pariskunta, arkkitehti-nainen valmistaa joka päivä illallisen insinööri-miehelleen. Ihan silkasta omasta halustaan. Ihmettelee koko kysymystä. Mies vastaavasti vie perheen ulos syömään viikonloppuisin.

Minä, suomalainen korkeasti koulutettu nainen valmistan lähes joka päivä päivällisen miehelleni. Meillä on eri ruokavaliot, joten kirjaimellisesti miehelleni, en vain itselleni. Ihan silkasta omasta halustani.

Ja minä olen meillä se, joka yleensä tarjoaa myös ulkona syömiset, koska minulla on työssäni lounassetelietu ja vaikka setelit ovat henkilökohtaisia, äärimmäisen harvoin halutaan niihin allekirjoituksia. Sitä paitsi työhyvinvointiani lisää se, että pääsen viikonloppuna puolisoni kanssa syömään, enemmän kuin se että minun pitäisi arkisin lähteä joka päivä ulos lounaalle ;-)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mies kyllä laittoi ruokaa kun oli työttömänä, oli aika kivaa. Kai järkevintä olisi että se laittaa jolla on enemmän vapaa-aikaa kotona.

Miksi kotona olevalla olisi enemmän vapaa-aikaa? Ei kotonaolo sulje pois erilaisia projekteja, järjestötoimintaa, opiskelua, luovaa ja tieteellistä toimintaa, sivutöitä, pätkätöitä. Kai se nyt kuitenkin on tähdellisempää, kuin kattilan vieressä kauha kädessä ja peukalo suussa seisova puoliso.

Mutta pitäähän sitä kuitenkin syödä? Ei ruuanlaittoon mene kauan aikaa. Hyvin ehtii hoitamaan myös muita asioita. 

Minä hommasin naisen keittiöön ja hoitamaan kotia, koska itse olen aloitekyvytön siivoamisessa eikä ruoanlaittoonkaan ole aikaa.. Ruoanlaiton osaan kyllä, mutta työpäivät ovat pitkiä ja töiden jälkeen sitä haluaa vaan levätä ja mieluummin syö jotain pikaruokaa tai mikroruokaa. Nyt kun sain naisen parisuhteeseen, ni on helpompaa ku hän hoitaa asunnon ja ruoanlaiton. Suosittelen muillekin miehille, joilla on sama ongelma, hankkikaa nainen.

Mitenkä kauan teillä työttömillä/kotona olevilla kokkailuissa menee, jos sitä ei "kerkeä näpertelyn ohella" tekemään? Silloin kun itse olen vapaalla, teen herkästi pitkän kaavan mukaan, mutta sillä välin kun paisti on 4:ttä tuntia uunissa, niin siinä kerkeää opiskella/tutkia, lämmittää takkaa, tehdä vaikka saunapuutkin valmiiksi tai mitä vaan. Monta rautaa ei välttämättä ole tulessa, mutta kyllä sitä montaa asiaa pystyy tekemään yhtäaikaa tekemättä edes mitään.

Juu ja aloitukseen, meillä tekee ruokaa se ketä kiinnostaa. Ei lapsia, niin ei väliä onko vastavalmistettua ruokaa aina tehtynä.

Eniten minua ruuanlaitossa tympii se, että se pitää olla tiettyyn aikaan valmista. Mies on töistä tullessaan nälkäinen ja ruuan pitäisi olla silloin valmis. Monta kivaa juttua on jäänyt kesken, kun pitää ruveta ruuanlaittoon. Itse en uskalla jättää uunia päälle, kun olen pois kotoa. Kellonkyttäämistä enemmän inhoan ruokien kanssa odottamista, joten jos mies ei tule ajallaan, niin nostan astiat takaisin kaappiin.

Aina on (oltava) valmista ruokaa lämmitettävissä. Jos kykenee töihin, kykenee lämmittämään ruoankin. Toiminut molemmin päin jo 15 v.

Minä tein kyllä työttömänä ollessani, mutta siitä on jo vähän aikaa. Tosin, ei ollut silloin lapsia, että jos pitäisi hoitaa lapset, koti ja ruoka niin minä kyllä jäisin mieluummin töihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei pidä. Ei kenenkään täydy mitään tehdä toisen eteen/puolesta. Mies oli työttömänä kaksi vuotta, yhden kerran oli tiskannut. Ei ollut ruokaa ikinä tai mitään siivottu tai pyykätty. Olisi ollut mukava, jos olisi tiskannut, mutta ei halunnut tätä tehdä ja minä en toiselle asioista sano/nalkuta.

Mut sä kävit molempien elannon eteen töissä? Noh, tapansa kullakin.

Mun mielestä on kohtuullista, että kotona työttömänä oleva tekee enemmän kotitöitä kantaakseen kortensa kekoon yhteisessä taloudessa.

Hirveesti alapeukkuja varmaan mullekin tulee kun kehtaan tälleen sanoa. Keneltäkään ei saisi vaatia mitään, kaikki pitäisi olla vapaaehtoista. Onkohan sen työssäkäyvänkin mahdollista vain sanoa, että en mä nyt tee, kun oon ollut töissä koko päivän, vai sillekö se ei olekaan vapaaehtoista? Yleensähän sanotaan että totta hemmetissä töidenkin jälkeen pitää kotitöitä tehdä (ja niinhän se onkin), mutta että työttömänä se ei yhtä äkkiä olekaan niin, ”jos ei halua?”

Hän sai ansiosidonnaista päivärahaa, joten oli ihan omavarainen.

En ole itse pedanteimmasta päästä ja tästä mies joskus huomautti. Sovimme, että se jota asia häiritsee, tekee asian eteen jotain. Näistä lähtökohdista en velvoita toista tekemään mitään sellaista, mikä voisi minua häiritä. Eikä kyllä häiritse. Siitä tiskaamisesta mainitsin, koska itselläni on huono selkä enkä jaksa seisoa paikoillani kauaa. Sen olisi voinut huomaavaisena eleenä tehdä, mutta päätti olla tekemättä.

Olen nyt itse työkyvyttömyyseläkkeellä ja mies töissä ja sama pätee näinkin päin. Joskus teen ruokaa ja siitä ilmoitan etukäteen, jos en tee, voi syödä ulkona tai tuoda evästä tullessaan.

Näen asian itse niin, että työttömyys tai siihen verrattavissa oleva asia ei tee toisesta toisen piikaa tai renkiä.

Jos olen kotona ja lapset hoidossa, mitä tapahtuu vaan etätyöpäivinä, teen ruokaa kaikille valmiiksi. Kun ex-mies oli kotona näin ei todellakaan ollut, vaikka oli työtön ja toimeton. Ja meillä vielä lapset aina lähti mun mukana hoitoon kun lähdin aamulla töihin ja taas työmatkalla hain heidät. Eli koko päivä vain sitä omaa aikaa kotona. Mukava sitten nälkäisten lasten kanssa tulla kotiin ja alottaa kiireellä laittaa ruokaa, kun toisella olis ollut koko päivä aikaa.

Kyllä se minusta olis ihan sen kotona olijan velvollisuus oma-aloitteisesti tehdä niitä kotitöitä edes.