Lue keskustelun säännöt.
Jos mies on töissä ja nainen kotona niin pitääkö naisen valmistaa ruoka valmiiksi kun mies palaa kotiin?
Kommentit (172)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään "pidä". Ystävällinen teko, jos näin tekee.
Mielestäni raha ei ole mikään perustelu. Jos minä tekisin rahasta kotitöitä, taksani olisi sen verran suuri että harvalla olisi varaa. :D En kehtaisi olettaa toiseltakaan mitään ilmaista siivouspalvelua. Jos kotona on vielä lapset, niin voi olla että työssä käyvä pääsee vähemmällä.
Jos minä jään työttömäksi, en aloita kotipiian uraa. Aloitan kehittämään itseäni, etsimään töitä, lisäkouluttautumaan jne. Näin pitkällä tähtäimellä varmistetaan että kodissa on kaksi aikuista ihmistä kannattelemassa taloutta, kun maksimoin palkkani.
Kotitöistä voisin ottaa suuremman palan,jos:
1) Teen sen hyvää hyvyyttäni, toisen arvostaessa ystävällisyyttäni. Itsestäänselvyytenä olo lopettaisi intoni.
2) Olemme yhdessä sopineet asiasta ja olen luvannut näin toimia.
Onko toisella mielestäsi kuitenkin velvollisuus elättää sua samalla kun vähän kehittelet itseäsi?
Siltä varalta, että kysyt aidosti etkä tahallaan vääristele sanojani. Idea ei siis ollut vähän "harrastella". Idea oli parantaa asemiaan työmarkkinoilla nimenomaan siksi, ettei toiselle jää kaikki taloudellinen vastuu. Pitkällä aikavälillä rahallisesti kannattavampaa.
Mulla tulee vähän sellainen fiilis, että nämä jotka eivät tätä ajatuskuviota ymmärrä jotenkin (tiedostamatta?) toivovatkin että se nainen jää kotiin. Opiskelematta työttömyys jatkuu sen verran todennäköisemmin. Ei se opiskelu ole harrastelua ja hauskanpitoa. Itse teen usein ilta kahdeksaan asti hommia ja viikonloppuisinkin opiskelen. Riippuu toki alasta.
Mitäs jos "nämä jotka eivät tätä ajatuskuviota ymmärrä" ovatkin itse korkeakoulut käyneitä naisia, jotka ovat olleet opiskelemassa kovaa alaa, kotona (työttömänä ja lapsia hoitamassa) ja työelämässä ja ymmärtävät tasan tarkkaan millaista missäkin elämäntilanteessa on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan sekopäisiä kommentteja täällä. Joku vaatii puolet kuluista maksavaa, tasavertaista kumppania kotiorjaksi rangaistuksena työttömäksi jäämisestä. Miksi ihmeessä aikaisemmin itsenäinen, aikuinen ihminen pitäisi muuttaa työssäkäyvän ilmaiseksi pikku assistentiksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään "pidä". Ystävällinen teko, jos näin tekee.
Mielestäni raha ei ole mikään perustelu. Jos minä tekisin rahasta kotitöitä, taksani olisi sen verran suuri että harvalla olisi varaa. :D En kehtaisi olettaa toiseltakaan mitään ilmaista siivouspalvelua. Jos kotona on vielä lapset, niin voi olla että työssä käyvä pääsee vähemmällä.
Jos minä jään työttömäksi, en aloita kotipiian uraa. Aloitan kehittämään itseäni, etsimään töitä, lisäkouluttautumaan jne. Näin pitkällä tähtäimellä varmistetaan että kodissa on kaksi aikuista ihmistä kannattelemassa taloutta, kun maksimoin palkkani.
Kotitöistä voisin ottaa suuremman palan,jos:
1) Teen sen hyvää hyvyyttäni, toisen arvostaessa ystävällisyyttäni. Itsestäänselvyytenä olo lopettaisi intoni.
2) Olemme yhdessä sopineet asiasta ja olen luvannut näin toimia.
Ei tuo ole mitään erityistä "ystävällisyyttä" tioda itsestäänkin talouteen jotain muuta kuin riippakivenä oleminen.
Sinulle myös muistutus, että työtön saa ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa.
eri
Ei min mielestä se rahallinen panos ratkaise, vaan aika/vaiva/kuormitus. Jos toinen käy matkoineen 9h duunissa joka päivä, ja toinen on himbessä nostamassa ansiosidonnaista, niin kai se nyt hemmetti voi isomman palan niistä kotitöistä haukata? Uskomatonta!
Eli kun mun opiskelu vie huomattavasti enemmän aikaa, kuin toisen työn niin voin vaatia häntä tekemään minunkin kotityöni?
Kerro ihmeessä mikä opiskelu on näin rankkaa? :D Odotan innolla.
Lääkis, oikis, kauppis, muotoilun alat, journalismi, matematiikka, useat korkeakoulualat, näin esimerkkinä.
No jos olet aidosti yliopistolla rehkimässä 12h päivässä ja mies on töissä matkoineen 8,5h, niin varmasti miehellä on enemmän aikaa tehdä niitä kotihommia. Vai mitä ajat takaa?
Itselläni kyllä lääkisaikana oli enemmän ”kotiaikaa” kuin miehelläni. Toki välillä oli pitkiä koulupäiviä ja silloin mies otti koppia. Joskus piti kotonakin tehdä tuntikausia tehtäviä, mutta kyllä siinä sivussa ehti jotkut kanat paistaa ja riisit keittää ja kastikettakin tuli, jotta kummallekin meistä oli iltaruokaa kun toinen tuli myöhemmin kotiin.
Kyllä musta edelleen on toisen ajattelemista jos se tekee enemmän kellä on enemmän aikaa ja mahdollisuuksia.
Yhdessä perheessä mies ei ikinä kokannut, mutta sopivat silleen että mies hoiti muita kotitöitä niinä aikoina kun oli enemmän kotona. Vaimo laittoi isommat satsit ruokaa valmiiksi etukäteen, mutta tykkäsi siitä kun ei tarvinnut muita kotihommia työpäivien jälkeen miettiä.
Minusta taas hommat jaetaan reilusti tasan. Se on ainut oikea tapa. Kaikessa.
Vierailija kirjoitti:
Ihan sekopäisiä kommentteja täällä. Joku vaatii puolet kuluista maksavaa, tasavertaista kumppania kotiorjaksi rangaistuksena työttömäksi jäämisestä. Miksi ihmeessä aikaisemmin itsenäinen, aikuinen ihminen pitäisi muuttaa työssäkäyvän ilmaiseksi pikku assistentiksi?
Mitä ihmettä sekoilet? Jos toinen on työtön (=vapaalla kaikki päivät) ja toinen käy töissä, niin eikö ole yhteistä hyvää jos se tekee kellä on aikaa? Eihän se kenestäkään mitään pikkuassistenttia tee?
Puolet kuluista maksuun otin kantaa vain siksi, että joku perusteli tekemättä jättämistään sillä että saa ansiosidonnaista.
Tottakai myös se maksaa perheen kuluja kenellä on varaa on, eli jos toinen on kodinhoidontuella 300 eur/kk niin eikai hän nyt millään pysty puolia talouden kuluista hoitamaan.
Mutta ehkä mulla on jotenkin outo käsitys siitä yhteisestä perhe oy ab:sta.
Pariskunta sopikoon omat tapansa. Meillä aikoinaan lasten äiti vei aamulla lapset hoitoon ja minä hain heidät. Tein iltaruuan valmiiksi, kun toinen tuli töistä. Hän kävi kodin ulkopuolella töissä ja minä tein kotikonttorissa töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan sekopäisiä kommentteja täällä. Joku vaatii puolet kuluista maksavaa, tasavertaista kumppania kotiorjaksi rangaistuksena työttömäksi jäämisestä. Miksi ihmeessä aikaisemmin itsenäinen, aikuinen ihminen pitäisi muuttaa työssäkäyvän ilmaiseksi pikku assistentiksi?
Jos olisin työttömänä kotona, niin ihan varmasti hoitaisin ruuanlaiton ja siivoamisen ihan jo aikani kuluksi. Joka päivä kun tekee jotain pientä, niin ei hommat tulee hoidettua huomaamatta. Pöytä olisi katettu miehen tullessa töistä. Syötäisiin ja vietettäisiin laatuaikaa yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään "pidä". Ystävällinen teko, jos näin tekee.
Mielestäni raha ei ole mikään perustelu. Jos minä tekisin rahasta kotitöitä, taksani olisi sen verran suuri että harvalla olisi varaa. :D En kehtaisi olettaa toiseltakaan mitään ilmaista siivouspalvelua. Jos kotona on vielä lapset, niin voi olla että työssä käyvä pääsee vähemmällä.
Jos minä jään työttömäksi, en aloita kotipiian uraa. Aloitan kehittämään itseäni, etsimään töitä, lisäkouluttautumaan jne. Näin pitkällä tähtäimellä varmistetaan että kodissa on kaksi aikuista ihmistä kannattelemassa taloutta, kun maksimoin palkkani.
Kotitöistä voisin ottaa suuremman palan,jos:
1) Teen sen hyvää hyvyyttäni, toisen arvostaessa ystävällisyyttäni. Itsestäänselvyytenä olo lopettaisi intoni.
2) Olemme yhdessä sopineet asiasta ja olen luvannut näin toimia.
Ei tuo ole mitään erityistä "ystävällisyyttä" tioda itsestäänkin talouteen jotain muuta kuin riippakivenä oleminen.
Sinulle myös muistutus, että työtön saa ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa.
eri
Ei min mielestä se rahallinen panos ratkaise, vaan aika/vaiva/kuormitus. Jos toinen käy matkoineen 9h duunissa joka päivä, ja toinen on himbessä nostamassa ansiosidonnaista, niin kai se nyt hemmetti voi isomman palan niistä kotitöistä haukata? Uskomatonta!
Eli kun mun opiskelu vie huomattavasti enemmän aikaa, kuin toisen työn niin voin vaatia häntä tekemään minunkin kotityöni?
Kerro ihmeessä mikä opiskelu on näin rankkaa? :D Odotan innolla.
Lääkis, oikis, kauppis, muotoilun alat, journalismi, matematiikka, useat korkeakoulualat, näin esimerkkinä.
No jos olet aidosti yliopistolla rehkimässä 12h päivässä ja mies on töissä matkoineen 8,5h, niin varmasti miehellä on enemmän aikaa tehdä niitä kotihommia. Vai mitä ajat takaa?
Itselläni kyllä lääkisaikana oli enemmän ”kotiaikaa” kuin miehelläni. Toki välillä oli pitkiä koulupäiviä ja silloin mies otti koppia. Joskus piti kotonakin tehdä tuntikausia tehtäviä, mutta kyllä siinä sivussa ehti jotkut kanat paistaa ja riisit keittää ja kastikettakin tuli, jotta kummallekin meistä oli iltaruokaa kun toinen tuli myöhemmin kotiin.
Kyllä musta edelleen on toisen ajattelemista jos se tekee enemmän kellä on enemmän aikaa ja mahdollisuuksia.
Yhdessä perheessä mies ei ikinä kokannut, mutta sopivat silleen että mies hoiti muita kotitöitä niinä aikoina kun oli enemmän kotona. Vaimo laittoi isommat satsit ruokaa valmiiksi etukäteen, mutta tykkäsi siitä kun ei tarvinnut muita kotihommia työpäivien jälkeen miettiä.
Minusta taas hommat jaetaan reilusti tasan. Se on ainut oikea tapa. Kaikessa.
Toivottavasti muistat tuon myös silloin, kun ansiosidonnainen ja säästöt loppuu, ja sun pitäis edelleen maksaa puolet perheen kuluista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mulla tulee nälkä, löytyy ainekset kotoa ja olen vapaalla, niin teen sen valmiiksi silloin kun mulla on nälkä. Mies lämmittää mikrossa kun tulee töistä. Jos kumpikin töissä eikä eilistä ruokaa ole, niin koska yleensä mies on 5min ennen mua kotona ja käyttää koirat, koska niiden käyttö ulkona menee oman ja toisen nälän ohitse, niin alan itse sitten tekemään ruuan kotiin tullessa miehen ollessa lenkillä. Jos mies ylitöissä ja itse aikaisemmin kotona, niin teen ruuan. Jos mies vapaalla ja minä töissä, mies tekee ruuan. Jos kumpaakaan ei huvita tehdä ruokaa, niin sitten myöhemmin kotiin palaava tuo noutoruuan, koska ne koirat saatava ulos työpäivän jälkeen asap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu ihan siitä, mitä se nainen kotona tekee, missä kunnossa hän on, ja kenen kanssa, ja milloin se mies tulee töistä kotiin.
Minä olen kotona päivät. Lapset tulevat koulusta ennen kuin isänsä tulee töistä. Minä teen päivällisen ensisijaisesti lapsille, toisinaan teini tekee ruoan. Mies tulee, kun tulee, ja ruokaa riittää hänelle, jos riittää. Eilen ei riittänyt, tänään riitti. Mies tulee toisinaan vasta niin myöhään töistä, että lapset ovat jo nukkumassa, joten ruoka on syöty, ja jos sitä on jäänyt yli, se on jääkaapissa. Mies lämmittää sitä itselleen tai syö jotain muuta. Hän ei tykkää siitä, jos alan liikaa paapomaan.
Siis ihan oikeasti? Kuulostaa kyllä aika ikävältä tuollainen, että ruokaa riittää jos riittää.
Miten niin? Jos lapset ovat kovin nälkäisiä ja syö enemmän kuin ennakoitiin niin pitäskö niiltä viedä haarukka kädestä että isällekin riittää? Isä varmaan osaa vaikka itselleen tehdä voikkulin jos nälkä on ja ruoka loppu.
Minusta tuo on suoranaista vattuilua, että tehdään ruokaa, mutta yksi perheenjäsen jätetään ilman sitä ruokaa.
Vähänkö olisi hirveää tulla reilusti päivällisajan jälkeen kotiin ja väkisin syödä lämmitettyä ruokaa, jota ei tee yhtään mieli ihan vaan sitä varten, että toinen ei koe vattuilevansa.
Kaikkein parasta siinä, että ei ole perheen kanssa ruoka-aikaan, on se, että saa syödä ihan mitä mieli tekee ja milloin mieli tekee. 😁
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan sekopäisiä kommentteja täällä. Joku vaatii puolet kuluista maksavaa, tasavertaista kumppania kotiorjaksi rangaistuksena työttömäksi jäämisestä. Miksi ihmeessä aikaisemmin itsenäinen, aikuinen ihminen pitäisi muuttaa työssäkäyvän ilmaiseksi pikku assistentiksi?
Jos olisin työttömänä kotona, niin ihan varmasti hoitaisin ruuanlaiton ja siivoamisen ihan jo aikani kuluksi. Joka päivä kun tekee jotain pientä, niin ei hommat tulee hoidettua huomaamatta. Pöytä olisi katettu miehen tullessa töistä. Syötäisiin ja vietettäisiin laatuaikaa yhdessä.
Sama homma :) Kai tää on tätä minä-minä-tasa-arvoa, että iltaisin sitten kokataan ja pyykätään yhdessä koska se on tasa-arvoista.
Meillä vietetään mielummin laatuaikaa iltaisin, kun mies on päivin hoitanut pakolliset kotihommat ja minä pakolliset ansiotyöt :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään "pidä". Ystävällinen teko, jos näin tekee.
Mielestäni raha ei ole mikään perustelu. Jos minä tekisin rahasta kotitöitä, taksani olisi sen verran suuri että harvalla olisi varaa. :D En kehtaisi olettaa toiseltakaan mitään ilmaista siivouspalvelua. Jos kotona on vielä lapset, niin voi olla että työssä käyvä pääsee vähemmällä.
Jos minä jään työttömäksi, en aloita kotipiian uraa. Aloitan kehittämään itseäni, etsimään töitä, lisäkouluttautumaan jne. Näin pitkällä tähtäimellä varmistetaan että kodissa on kaksi aikuista ihmistä kannattelemassa taloutta, kun maksimoin palkkani.
Kotitöistä voisin ottaa suuremman palan,jos:
1) Teen sen hyvää hyvyyttäni, toisen arvostaessa ystävällisyyttäni. Itsestäänselvyytenä olo lopettaisi intoni.
2) Olemme yhdessä sopineet asiasta ja olen luvannut näin toimia.
Ei tuo ole mitään erityistä "ystävällisyyttä" tioda itsestäänkin talouteen jotain muuta kuin riippakivenä oleminen.
Sinulle myös muistutus, että työtön saa ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa.
eri
Ei min mielestä se rahallinen panos ratkaise, vaan aika/vaiva/kuormitus. Jos toinen käy matkoineen 9h duunissa joka päivä, ja toinen on himbessä nostamassa ansiosidonnaista, niin kai se nyt hemmetti voi isomman palan niistä kotitöistä haukata? Uskomatonta!
Eli kun mun opiskelu vie huomattavasti enemmän aikaa, kuin toisen työn niin voin vaatia häntä tekemään minunkin kotityöni?
Kerro ihmeessä mikä opiskelu on näin rankkaa? :D Odotan innolla.
Lääkis, oikis, kauppis, muotoilun alat, journalismi, matematiikka, useat korkeakoulualat, näin esimerkkinä.
Jep, ainakin mulla oli työelämän alkaminen iloinen yllätys kun oli opiskelua rennompaa. Toki riippuu sekä työstä, että opiskelusta että kumpi vie enemmän aikaa.
Niin varmaan. Millä alalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään "pidä". Ystävällinen teko, jos näin tekee.
Mielestäni raha ei ole mikään perustelu. Jos minä tekisin rahasta kotitöitä, taksani olisi sen verran suuri että harvalla olisi varaa. :D En kehtaisi olettaa toiseltakaan mitään ilmaista siivouspalvelua. Jos kotona on vielä lapset, niin voi olla että työssä käyvä pääsee vähemmällä.
Jos minä jään työttömäksi, en aloita kotipiian uraa. Aloitan kehittämään itseäni, etsimään töitä, lisäkouluttautumaan jne. Näin pitkällä tähtäimellä varmistetaan että kodissa on kaksi aikuista ihmistä kannattelemassa taloutta, kun maksimoin palkkani.
Kotitöistä voisin ottaa suuremman palan,jos:
1) Teen sen hyvää hyvyyttäni, toisen arvostaessa ystävällisyyttäni. Itsestäänselvyytenä olo lopettaisi intoni.
2) Olemme yhdessä sopineet asiasta ja olen luvannut näin toimia.
Ei tuo ole mitään erityistä "ystävällisyyttä" tioda itsestäänkin talouteen jotain muuta kuin riippakivenä oleminen.
Sinulle myös muistutus, että työtön saa ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa.
eri
Ei min mielestä se rahallinen panos ratkaise, vaan aika/vaiva/kuormitus. Jos toinen käy matkoineen 9h duunissa joka päivä, ja toinen on himbessä nostamassa ansiosidonnaista, niin kai se nyt hemmetti voi isomman palan niistä kotitöistä haukata? Uskomatonta!
Eli kun mun opiskelu vie huomattavasti enemmän aikaa, kuin toisen työn niin voin vaatia häntä tekemään minunkin kotityöni?
Kerro ihmeessä mikä opiskelu on näin rankkaa? :D Odotan innolla.
Lääkis, oikis, kauppis, muotoilun alat, journalismi, matematiikka, useat korkeakoulualat, näin esimerkkinä.
No jos olet aidosti yliopistolla rehkimässä 12h päivässä ja mies on töissä matkoineen 8,5h, niin varmasti miehellä on enemmän aikaa tehdä niitä kotihommia. Vai mitä ajat takaa?
Itselläni kyllä lääkisaikana oli enemmän ”kotiaikaa” kuin miehelläni. Toki välillä oli pitkiä koulupäiviä ja silloin mies otti koppia. Joskus piti kotonakin tehdä tuntikausia tehtäviä, mutta kyllä siinä sivussa ehti jotkut kanat paistaa ja riisit keittää ja kastikettakin tuli, jotta kummallekin meistä oli iltaruokaa kun toinen tuli myöhemmin kotiin.
Kyllä musta edelleen on toisen ajattelemista jos se tekee enemmän kellä on enemmän aikaa ja mahdollisuuksia.
Yhdessä perheessä mies ei ikinä kokannut, mutta sopivat silleen että mies hoiti muita kotitöitä niinä aikoina kun oli enemmän kotona. Vaimo laittoi isommat satsit ruokaa valmiiksi etukäteen, mutta tykkäsi siitä kun ei tarvinnut muita kotihommia työpäivien jälkeen miettiä.
Tämä tosiaan on ihan sopimuskysymys, mikä nyt kullekin pariskunnalle sopii ja toimii. Jos kuviossa on lapsia toki täytyy ne ruuat olla säännöllisesti. Kaksi aikuista pärjää vaikkei ruokaa valmistettaisikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan sekopäisiä kommentteja täällä. Joku vaatii puolet kuluista maksavaa, tasavertaista kumppania kotiorjaksi rangaistuksena työttömäksi jäämisestä. Miksi ihmeessä aikaisemmin itsenäinen, aikuinen ihminen pitäisi muuttaa työssäkäyvän ilmaiseksi pikku assistentiksi?
Mitä ihmettä sekoilet? Jos toinen on työtön (=vapaalla kaikki päivät) ja toinen käy töissä, niin eikö ole yhteistä hyvää jos se tekee kellä on aikaa? Eihän se kenestäkään mitään pikkuassistenttia tee?
Puolet kuluista maksuun otin kantaa vain siksi, että joku perusteli tekemättä jättämistään sillä että saa ansiosidonnaista.
Tottakai myös se maksaa perheen kuluja kenellä on varaa on, eli jos toinen on kodinhoidontuella 300 eur/kk niin eikai hän nyt millään pysty puolia talouden kuluista hoitamaan.
Mutta ehkä mulla on jotenkin outo käsitys siitä yhteisestä perhe oy ab:sta.
Mitä sinä sekoilet? Miten ihmeessä se on yhteistä hyvää että työssäkäyvä saa palkkaa ja enemmän vapaa-aikaa ja työtön ei saa palkkaa ja menettää vapaa-aikaa? Miten tuon voi tulkita yhteiseksi hyväksi kun toinen voittaa ja toinen menettää? Millainen kynnysmatto näkee asian noin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän työnjako ole jokaisen parin sovittavissa oleva asia.
Ensimmäinen kysymys on tietenkin se, miksi kukaan on kotona. Jos nyt puhutaan normaalista vanhempain- ja hoitovapaista, niin kotona oleva on nyt enemmän hoitamassa lapsia kuin passaamassa toista aikuista. Mutta jos kotona olo alkaa venyä lasten kouluikään asti, niin olisihan se hassua, että toinen tuo rahat ja kotityöt jaetaan edelleen tasan.
Työttömyys- yms., asiat on toki sensitiivisiä siinä mielessä, että on suhteelle aika vaarallista ajatella, että työttön muuttuu palvelijaksi samalla, kun irtisanomislappu lyödää kouraan. Toki lisääntynyt vapaa-aikaa kannattaa kotitöihin käyttää, mutta useimmat tuntemani työttömät ovat kuitenkin esim. opiskelleet ja työnhakukin on vienyt aikaa - tosin suurin osa onkin työllistynyt kuukausissa.
Meillä toki minä olen tehnty ruuan käytännössä aina, koska vaimo vain ei osallistu. Pikkuhiljaa hän kuitnekin suostui ruuanlaittoon niinä iltoina, jolloin olen kuskannut lapsia harastuksiin niin, että päivällinen olisi venynyt liian myöhään, jos olisin alkanut kokkailla vasta tullessani lasten kanssa kotiin.
Kuulostat sen verran fiksulta ja reilulta, et tuo loppu yllätti vähän. Vaimo ei vaan osallistu? Nyt on vähän alkanut suostua? Miksi ihmeessä SINÄ olet tuollaiseen järjestelyyn suostunut?
Suostunut? Pidän tärkeänä sitä, että lapset syövät hyvin ja päivällistä perheen yhteisenä hetkenä. Jos toinen ei ajattele näin, niin minkäs sille sitten voi. Niin kuin joku aikaisemmin totesi, en minäkään varsinaisesti kokkaa vaimolle vaan lapsille. Toki tämä käytäntö syntyi ensimmäisen lapsen synnyttyä, kun vaimo oli kotona ja ajattelin, että imettävä nainen tarvisee ainakin yhden ns. kunnon aterian. Onhan tästä riidelty, mutta hitaasti asiat kehittyy.
Kyllä sille voi aika paljonkin. Minäkin olen ollut imettävä nainen 3 kertaa ja saanut hoidettua perheelle ruokaa itse.
Kai se nyt sit edes muilla kotitöillä korvaa tuon asian?
Uskomatonta millaisia järjetelyjä ihmisillä onkaan.
No lopulta toista ihmistä voi muuttaa aika vähän, vai? Niin, tiedän, ettei imetys varsinaisesti estä ruuanlaittoa, mutta kyseessä on enemmän se, ettei toinen nyt vain välitä muiden tai omista syömisistä. Eli olisi mennyt välipaloilla, jos en olisi tehnyt ruokaa. Tämä nyt oli silloin tapa otaa vastuuta asiasa. Katsoin kuitenkin, että synnyttävän naisen hyvinvointi on perheen vastuulla - mutta nyt kun toisestakin synnytyksestä on 11 vuotta, niin toki odottaisin hieman enemmän osallistumista.
Mutta ei korvaa varsiansesti muilla kotitöillä. Toki tekee nyt osan, mutta suurin osa on kyllä minun vastuulla.
Olet itse luonut tuon kuvion paapomalla, sori vaan. Ei tuu muuttumaan mihinkään. Sama se on monella naisella, jotka paapoo miestä vuositolkulla ja sit kuvittelevat et tilanne muuttuisi kuin taikaiskusta. Not gonna happen.
Kyllä, en itse luonut tilanteen. Mutta mikä olisi vaihtoehto? Se, että nainen kokkaa vai se, että kaikki elämmme eineksillä, pikaruualla ja närpimällä milloin sattuu.
Toiseksi, kun meillä nyt on lapsia, olen edelleen vastuussa kuitenkin siitä, että lapset syövät hyvin. En siis kokkaa vaimolle, vaan perheelle/ ensisijassa lapsille. Nyt pikkuhiljaa heidän kanssaan harjoitellaan ruuanlaittoa (eli siirrään vastuuta ja taitoja) eteenpäin - lähinnä, että osaavat itse huolehtia itsestään kun muuttavat pois kotoa.
Siinä kuitenkin olet väärässä, etten oleta minkään muuttuvan taikaiskusta. Tiedän kyllä virheet valinnoissani ja elän niiden kanssa.
Vaihtoehto olis ollut ilmoittaa vaimolle: "Sinä et ole yksi lapsista, vaan olet myös lakisääteisesti vastuussa ihan yhtä paljon kuin minäkin siitä, että lapset saavat kunnollista ruokaa. En ala palvelijaksi tässä talossa, vaan edellytän, että me kaksi aikuista jaamme vastuut ja työt tasapuolisesti ja näytämme näin lapsille hyvää esimerkkiä."
Tällaisia miehiä on muuten yllättävän paljon, tunnen itsekin. Nyt, ryhtiä paapovat ukot!
Pitääkö ruokaa laittaa?
Ostaa kaupan grillista lihat ja keittää siihen potut tai riisin kylkeen. Pilkkoo kurkut ja tomaatit.
Kiehauttaa parsakaalet nopeasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään "pidä". Ystävällinen teko, jos näin tekee.
Mielestäni raha ei ole mikään perustelu. Jos minä tekisin rahasta kotitöitä, taksani olisi sen verran suuri että harvalla olisi varaa. :D En kehtaisi olettaa toiseltakaan mitään ilmaista siivouspalvelua. Jos kotona on vielä lapset, niin voi olla että työssä käyvä pääsee vähemmällä.
Jos minä jään työttömäksi, en aloita kotipiian uraa. Aloitan kehittämään itseäni, etsimään töitä, lisäkouluttautumaan jne. Näin pitkällä tähtäimellä varmistetaan että kodissa on kaksi aikuista ihmistä kannattelemassa taloutta, kun maksimoin palkkani.
Kotitöistä voisin ottaa suuremman palan,jos:
1) Teen sen hyvää hyvyyttäni, toisen arvostaessa ystävällisyyttäni. Itsestäänselvyytenä olo lopettaisi intoni.
2) Olemme yhdessä sopineet asiasta ja olen luvannut näin toimia.
Ei tuo ole mitään erityistä "ystävällisyyttä" tioda itsestäänkin talouteen jotain muuta kuin riippakivenä oleminen.
Sinulle myös muistutus, että työtön saa ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa.
eri
Ei min mielestä se rahallinen panos ratkaise, vaan aika/vaiva/kuormitus. Jos toinen käy matkoineen 9h duunissa joka päivä, ja toinen on himbessä nostamassa ansiosidonnaista, niin kai se nyt hemmetti voi isomman palan niistä kotitöistä haukata? Uskomatonta!
Eli kun mun opiskelu vie huomattavasti enemmän aikaa, kuin toisen työn niin voin vaatia häntä tekemään minunkin kotityöni?
Kerro ihmeessä mikä opiskelu on näin rankkaa? :D Odotan innolla.
Lääkis, oikis, kauppis, muotoilun alat, journalismi, matematiikka, useat korkeakoulualat, näin esimerkkinä.
Jep, ainakin mulla oli työelämän alkaminen iloinen yllätys kun oli opiskelua rennompaa. Toki riippuu sekä työstä, että opiskelusta että kumpi vie enemmän aikaa.
Sinulla ei varmaan ole hirveän vastuullinen työ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan sekopäisiä kommentteja täällä. Joku vaatii puolet kuluista maksavaa, tasavertaista kumppania kotiorjaksi rangaistuksena työttömäksi jäämisestä. Miksi ihmeessä aikaisemmin itsenäinen, aikuinen ihminen pitäisi muuttaa työssäkäyvän ilmaiseksi pikku assistentiksi?
Mitä ihmettä sekoilet? Jos toinen on työtön (=vapaalla kaikki päivät) ja toinen käy töissä, niin eikö ole yhteistä hyvää jos se tekee kellä on aikaa? Eihän se kenestäkään mitään pikkuassistenttia tee?
Puolet kuluista maksuun otin kantaa vain siksi, että joku perusteli tekemättä jättämistään sillä että saa ansiosidonnaista.
Tottakai myös se maksaa perheen kuluja kenellä on varaa on, eli jos toinen on kodinhoidontuella 300 eur/kk niin eikai hän nyt millään pysty puolia talouden kuluista hoitamaan.
Mutta ehkä mulla on jotenkin outo käsitys siitä yhteisestä perhe oy ab:sta.
Mitä sinä sekoilet? Miten ihmeessä se on yhteistä hyvää että työssäkäyvä saa palkkaa ja enemmän vapaa-aikaa ja työtön ei saa palkkaa ja menettää vapaa-aikaa? Miten tuon voi tulkita yhteiseksi hyväksi kun toinen voittaa ja toinen menettää? Millainen kynnysmatto näkee asian noin?
Miten työtön menettää vapaa-aikaa???? Eikö sun tarvi syödä ja siivota vaikka asuisit yksin??
Vierailija kirjoitti:
Mikä tää juttu on että "mies töissä, nainen kotona"? Käsittääkseni emme elä 50-luvun Amerikassa vaan korkeakoulutettujen naisten Suomessa. Ainakin oma äitini tienasi tuplasti sen mitä isäni, lisäksi tehden kotityöt. Elämmekö jossain eri universumissa?
Oletan että tässä ei puhuta toisen vanhemman jäämisestä kotiin hoitamaan vauvaa/taaperoa ja ehkä lisäksi isompiakin lapsia. Sehän on yleensä rankempaa kuin palkkatyö, riippuen toki lapsista.
Jep, samaa ihmettelen. Etenkin kun keskustelu tuntuu vilisevät korkeakoulutettuja naisia. :D aika epäuskottavaa, etteivät olisi älähtäneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan sekopäisiä kommentteja täällä. Joku vaatii puolet kuluista maksavaa, tasavertaista kumppania kotiorjaksi rangaistuksena työttömäksi jäämisestä. Miksi ihmeessä aikaisemmin itsenäinen, aikuinen ihminen pitäisi muuttaa työssäkäyvän ilmaiseksi pikku assistentiksi?
Mitä ihmettä sekoilet? Jos toinen on työtön (=vapaalla kaikki päivät) ja toinen käy töissä, niin eikö ole yhteistä hyvää jos se tekee kellä on aikaa? Eihän se kenestäkään mitään pikkuassistenttia tee?
Puolet kuluista maksuun otin kantaa vain siksi, että joku perusteli tekemättä jättämistään sillä että saa ansiosidonnaista.
Tottakai myös se maksaa perheen kuluja kenellä on varaa on, eli jos toinen on kodinhoidontuella 300 eur/kk niin eikai hän nyt millään pysty puolia talouden kuluista hoitamaan.
Mutta ehkä mulla on jotenkin outo käsitys siitä yhteisestä perhe oy ab:sta.
Mitä sinä sekoilet? Miten ihmeessä se on yhteistä hyvää että työssäkäyvä saa palkkaa ja enemmän vapaa-aikaa ja työtön ei saa palkkaa ja menettää vapaa-aikaa? Miten tuon voi tulkita yhteiseksi hyväksi kun toinen voittaa ja toinen menettää? Millainen kynnysmatto näkee asian noin?
Miten työtön menettää vapaa-aikaa???? Eikö sun tarvi syödä ja siivota vaikka asuisit yksin??
Oletko jotenkin yksinkertainen?
No jos olet aidosti yliopistolla rehkimässä 12h päivässä ja mies on töissä matkoineen 8,5h, niin varmasti miehellä on enemmän aikaa tehdä niitä kotihommia. Vai mitä ajat takaa?
Itselläni kyllä lääkisaikana oli enemmän ”kotiaikaa” kuin miehelläni. Toki välillä oli pitkiä koulupäiviä ja silloin mies otti koppia. Joskus piti kotonakin tehdä tuntikausia tehtäviä, mutta kyllä siinä sivussa ehti jotkut kanat paistaa ja riisit keittää ja kastikettakin tuli, jotta kummallekin meistä oli iltaruokaa kun toinen tuli myöhemmin kotiin.
Kyllä musta edelleen on toisen ajattelemista jos se tekee enemmän kellä on enemmän aikaa ja mahdollisuuksia.
Yhdessä perheessä mies ei ikinä kokannut, mutta sopivat silleen että mies hoiti muita kotitöitä niinä aikoina kun oli enemmän kotona. Vaimo laittoi isommat satsit ruokaa valmiiksi etukäteen, mutta tykkäsi siitä kun ei tarvinnut muita kotihommia työpäivien jälkeen miettiä.