Jos mies on töissä ja nainen kotona niin pitääkö naisen valmistaa ruoka valmiiksi kun mies palaa kotiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään "pidä". Ystävällinen teko, jos näin tekee.

Mielestäni raha ei ole mikään perustelu. Jos minä tekisin rahasta kotitöitä, taksani olisi sen verran suuri että harvalla olisi varaa. :D En kehtaisi olettaa toiseltakaan mitään ilmaista siivouspalvelua. Jos kotona on vielä lapset, niin voi olla että työssä käyvä pääsee vähemmällä.

Jos minä jään työttömäksi, en aloita kotipiian uraa. Aloitan kehittämään itseäni, etsimään töitä, lisäkouluttautumaan jne. Näin pitkällä tähtäimellä varmistetaan että kodissa on kaksi aikuista ihmistä kannattelemassa taloutta, kun maksimoin palkkani.

Kotitöistä voisin ottaa suuremman palan,jos:

1) Teen sen hyvää hyvyyttäni, toisen arvostaessa ystävällisyyttäni. Itsestäänselvyytenä olo lopettaisi intoni.

2) Olemme yhdessä sopineet asiasta ja olen luvannut näin toimia.

Ei tuo ole mitään erityistä "ystävällisyyttä" tioda itsestäänkin talouteen jotain muuta kuin riippakivenä oleminen.

Sinulle myös muistutus, että työtön saa ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa.

eri

Ei min mielestä se rahallinen panos ratkaise, vaan aika/vaiva/kuormitus. Jos toinen käy matkoineen 9h duunissa joka päivä, ja toinen on himbessä nostamassa ansiosidonnaista, niin kai se nyt hemmetti voi isomman palan niistä kotitöistä haukata? Uskomatonta!

Sinun mielestä siis toisen aikaa saa tuhlata miten lystää, mutta toisen rahat on visusti toisen? Minä kyllä keksin paljon hauskempaakin puuhaa kuin nurkkien hinkkaaminen. Aika on rahaan verrattavissa oleva hyödyke. Jos toisella on liikaa aikaa ja toisella liikaa rahaa, niin näistähän voi tehdä vaihtokauppaa.

Täh? Se toinenhan käy töissä (saadakseen sen rahan jolla ”käy kauppaa”) eikä tasan saa päättää omasta ajankäytöstään? Miten itsekästä porukkaa täällä oikein on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään "pidä". Ystävällinen teko, jos näin tekee.

Mielestäni raha ei ole mikään perustelu. Jos minä tekisin rahasta kotitöitä, taksani olisi sen verran suuri että harvalla olisi varaa. :D En kehtaisi olettaa toiseltakaan mitään ilmaista siivouspalvelua. Jos kotona on vielä lapset, niin voi olla että työssä käyvä pääsee vähemmällä.

Jos minä jään työttömäksi, en aloita kotipiian uraa. Aloitan kehittämään itseäni, etsimään töitä, lisäkouluttautumaan jne. Näin pitkällä tähtäimellä varmistetaan että kodissa on kaksi aikuista ihmistä kannattelemassa taloutta, kun maksimoin palkkani.

Kotitöistä voisin ottaa suuremman palan,jos:

1) Teen sen hyvää hyvyyttäni, toisen arvostaessa ystävällisyyttäni. Itsestäänselvyytenä olo lopettaisi intoni.

2) Olemme yhdessä sopineet asiasta ja olen luvannut näin toimia.

Ei tuo ole mitään erityistä "ystävällisyyttä" tioda itsestäänkin talouteen jotain muuta kuin riippakivenä oleminen.

Sinulle myös muistutus, että työtön saa ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa.

eri

Ei min mielestä se rahallinen panos ratkaise, vaan aika/vaiva/kuormitus. Jos toinen käy matkoineen 9h duunissa joka päivä, ja toinen on himbessä nostamassa ansiosidonnaista, niin kai se nyt hemmetti voi isomman palan niistä kotitöistä haukata? Uskomatonta!

Eli kun mun opiskelu vie huomattavasti enemmän aikaa, kuin toisen työn niin voin vaatia häntä tekemään minunkin kotityöni?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu ihan siitä, mitä se nainen kotona tekee, missä kunnossa hän on, ja kenen kanssa, ja milloin se mies tulee töistä kotiin.

Minä olen kotona päivät. Lapset tulevat koulusta ennen kuin isänsä tulee töistä. Minä teen päivällisen ensisijaisesti lapsille, toisinaan teini tekee ruoan. Mies tulee, kun tulee, ja ruokaa riittää hänelle, jos riittää. Eilen ei riittänyt, tänään riitti. Mies tulee toisinaan vasta niin myöhään töistä, että lapset ovat jo nukkumassa, joten ruoka on syöty, ja jos sitä on jäänyt yli, se on jääkaapissa. Mies lämmittää sitä itselleen tai syö jotain muuta. Hän ei tykkää siitä, jos alan liikaa paapomaan.

Siis ihan oikeasti?  Kuulostaa kyllä aika ikävältä tuollainen, että ruokaa riittää jos riittää. 

Miten niin? Jos lapset ovat kovin nälkäisiä ja syö enemmän kuin ennakoitiin niin pitäskö niiltä viedä haarukka kädestä että isällekin riittää? Isä varmaan osaa vaikka itselleen tehdä voikkulin jos nälkä on ja ruoka loppu.

Minusta tuo on suoranaista vattuilua, että tehdään ruokaa, mutta yksi perheenjäsen jätetään ilman sitä ruokaa. 

Tuttuni, suomessa asuva ranskalainen pariskunta, arkkitehti-nainen valmistaa joka päivä illallisen insinööri-miehelleen. Ihan silkasta omasta halustaan. Ihmettelee koko kysymystä. Mies vastaavasti vie perheen ulos syömään viikonloppuisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään "pidä". Ystävällinen teko, jos näin tekee.

Mielestäni raha ei ole mikään perustelu. Jos minä tekisin rahasta kotitöitä, taksani olisi sen verran suuri että harvalla olisi varaa. :D En kehtaisi olettaa toiseltakaan mitään ilmaista siivouspalvelua. Jos kotona on vielä lapset, niin voi olla että työssä käyvä pääsee vähemmällä.

Jos minä jään työttömäksi, en aloita kotipiian uraa. Aloitan kehittämään itseäni, etsimään töitä, lisäkouluttautumaan jne. Näin pitkällä tähtäimellä varmistetaan että kodissa on kaksi aikuista ihmistä kannattelemassa taloutta, kun maksimoin palkkani.

Kotitöistä voisin ottaa suuremman palan,jos:

1) Teen sen hyvää hyvyyttäni, toisen arvostaessa ystävällisyyttäni. Itsestäänselvyytenä olo lopettaisi intoni.

2) Olemme yhdessä sopineet asiasta ja olen luvannut näin toimia.

Ei tuo ole mitään erityistä "ystävällisyyttä" tioda itsestäänkin talouteen jotain muuta kuin riippakivenä oleminen.

Sinulle myös muistutus, että työtön saa ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa.

eri

Ei min mielestä se rahallinen panos ratkaise, vaan aika/vaiva/kuormitus. Jos toinen käy matkoineen 9h duunissa joka päivä, ja toinen on himbessä nostamassa ansiosidonnaista, niin kai se nyt hemmetti voi isomman palan niistä kotitöistä haukata? Uskomatonta!

Sinun mielestä siis toisen aikaa saa tuhlata miten lystää, mutta toisen rahat on visusti toisen? Minä kyllä keksin paljon hauskempaakin puuhaa kuin nurkkien hinkkaaminen. Aika on rahaan verrattavissa oleva hyödyke. Jos toisella on liikaa aikaa ja toisella liikaa rahaa, niin näistähän voi tehdä vaihtokauppaa.

Sehän tässä juuri ongelma onkin: sinä keksit kaikkea hauskempaa sillä aikaa kun toinen painaa töitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän työnjako ole jokaisen parin sovittavissa oleva asia. 

Ensimmäinen kysymys on tietenkin se, miksi kukaan on kotona. Jos nyt puhutaan normaalista vanhempain- ja hoitovapaista, niin kotona oleva on nyt enemmän hoitamassa lapsia kuin passaamassa toista aikuista. Mutta jos kotona olo alkaa venyä lasten kouluikään asti, niin olisihan se hassua, että toinen tuo rahat ja kotityöt jaetaan edelleen tasan. 

Työttömyys- yms., asiat on toki sensitiivisiä siinä mielessä, että on suhteelle aika vaarallista ajatella, että työttön muuttuu palvelijaksi samalla, kun irtisanomislappu lyödää kouraan. Toki lisääntynyt vapaa-aikaa kannattaa kotitöihin käyttää, mutta useimmat tuntemani työttömät ovat kuitenkin esim. opiskelleet ja työnhakukin on vienyt aikaa - tosin suurin osa onkin työllistynyt kuukausissa. 

Meillä toki minä olen tehnty ruuan käytännössä aina, koska vaimo vain ei osallistu. Pikkuhiljaa hän kuitnekin suostui ruuanlaittoon niinä iltoina, jolloin olen kuskannut lapsia harastuksiin niin, että päivällinen olisi venynyt liian myöhään, jos olisin alkanut kokkailla vasta tullessani lasten kanssa kotiin. 

Kuulostat sen verran fiksulta ja reilulta, et tuo loppu yllätti vähän. Vaimo ei vaan osallistu? Nyt on vähän alkanut suostua? Miksi ihmeessä SINÄ olet tuollaiseen järjestelyyn suostunut?

Suostunut? Pidän tärkeänä sitä, että lapset syövät hyvin ja päivällistä perheen yhteisenä hetkenä. Jos toinen ei ajattele näin, niin minkäs sille sitten voi. Niin kuin joku aikaisemmin totesi, en minäkään varsinaisesti kokkaa vaimolle vaan lapsille. Toki tämä käytäntö syntyi ensimmäisen lapsen synnyttyä, kun vaimo oli kotona ja ajattelin, että imettävä nainen tarvisee ainakin yhden ns. kunnon aterian. Onhan tästä riidelty, mutta hitaasti asiat kehittyy. 

Kyllä sille voi aika paljonkin. Minäkin olen ollut imettävä nainen 3 kertaa ja saanut hoidettua perheelle ruokaa itse.

Kai se nyt sit edes muilla kotitöillä korvaa tuon asian?

Uskomatonta millaisia järjetelyjä ihmisillä onkaan.

No lopulta toista ihmistä voi muuttaa aika vähän, vai? Niin, tiedän, ettei imetys varsinaisesti estä ruuanlaittoa, mutta kyseessä on enemmän se, ettei toinen nyt vain välitä muiden tai omista syömisistä. Eli olisi mennyt välipaloilla, jos en olisi tehnyt ruokaa. Tämä nyt oli silloin tapa otaa vastuuta asiasa. Katsoin kuitenkin, että synnyttävän naisen hyvinvointi on perheen vastuulla - mutta nyt kun toisestakin synnytyksestä on 11 vuotta, niin toki odottaisin hieman enemmän osallistumista. 

Mutta ei korvaa varsiansesti muilla kotitöillä. Toki tekee nyt osan, mutta suurin osa on kyllä minun vastuulla. 

Olet itse luonut tuon kuvion paapomalla, sori vaan. Ei tuu muuttumaan mihinkään. Sama se on monella naisella, jotka paapoo miestä vuositolkulla ja sit kuvittelevat et tilanne muuttuisi kuin taikaiskusta. Not gonna happen.

Kyllä, en itse luonut tilanteen. Mutta mikä olisi vaihtoehto? Se, että nainen kokkaa vai se, että kaikki elämmme eineksillä, pikaruualla ja närpimällä milloin sattuu. 

Toiseksi, kun meillä nyt on lapsia, olen edelleen vastuussa kuitenkin siitä, että lapset syövät hyvin. En siis kokkaa vaimolle, vaan perheelle/ ensisijassa lapsille. Nyt pikkuhiljaa heidän kanssaan harjoitellaan ruuanlaittoa (eli siirrään vastuuta ja taitoja) eteenpäin - lähinnä, että osaavat itse huolehtia itsestään kun muuttavat pois kotoa. 

Siinä kuitenkin olet väärässä, etten oleta minkään muuttuvan taikaiskusta. Tiedän kyllä virheet valinnoissani ja elän niiden kanssa. 

Mikä tää juttu on että "mies töissä, nainen kotona"? Käsittääkseni emme elä 50-luvun Amerikassa vaan korkeakoulutettujen naisten Suomessa. Ainakin oma äitini tienasi tuplasti sen mitä isäni, lisäksi tehden kotityöt. Elämmekö jossain eri universumissa?

Oletan että tässä ei puhuta toisen vanhemman jäämisestä kotiin hoitamaan vauvaa/taaperoa ja ehkä lisäksi isompiakin lapsia. Sehän on yleensä rankempaa kuin palkkatyö, riippuen toki lapsista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään "pidä". Ystävällinen teko, jos näin tekee.

Mielestäni raha ei ole mikään perustelu. Jos minä tekisin rahasta kotitöitä, taksani olisi sen verran suuri että harvalla olisi varaa. :D En kehtaisi olettaa toiseltakaan mitään ilmaista siivouspalvelua. Jos kotona on vielä lapset, niin voi olla että työssä käyvä pääsee vähemmällä.

Jos minä jään työttömäksi, en aloita kotipiian uraa. Aloitan kehittämään itseäni, etsimään töitä, lisäkouluttautumaan jne. Näin pitkällä tähtäimellä varmistetaan että kodissa on kaksi aikuista ihmistä kannattelemassa taloutta, kun maksimoin palkkani.

Kotitöistä voisin ottaa suuremman palan,jos:

1) Teen sen hyvää hyvyyttäni, toisen arvostaessa ystävällisyyttäni. Itsestäänselvyytenä olo lopettaisi intoni.

2) Olemme yhdessä sopineet asiasta ja olen luvannut näin toimia.

Ei tuo ole mitään erityistä "ystävällisyyttä" tioda itsestäänkin talouteen jotain muuta kuin riippakivenä oleminen.

Sinulle myös muistutus, että työtön saa ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa.

eri

Ei min mielestä se rahallinen panos ratkaise, vaan aika/vaiva/kuormitus. Jos toinen käy matkoineen 9h duunissa joka päivä, ja toinen on himbessä nostamassa ansiosidonnaista, niin kai se nyt hemmetti voi isomman palan niistä kotitöistä haukata? Uskomatonta!

Eli kun mun opiskelu vie huomattavasti enemmän aikaa, kuin toisen työn niin voin vaatia häntä tekemään minunkin kotityöni?

Kerro ihmeessä mikä opiskelu on näin rankkaa? :D Odotan innolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään "pidä". Ystävällinen teko, jos näin tekee.

Mielestäni raha ei ole mikään perustelu. Jos minä tekisin rahasta kotitöitä, taksani olisi sen verran suuri että harvalla olisi varaa. :D En kehtaisi olettaa toiseltakaan mitään ilmaista siivouspalvelua. Jos kotona on vielä lapset, niin voi olla että työssä käyvä pääsee vähemmällä.

Jos minä jään työttömäksi, en aloita kotipiian uraa. Aloitan kehittämään itseäni, etsimään töitä, lisäkouluttautumaan jne. Näin pitkällä tähtäimellä varmistetaan että kodissa on kaksi aikuista ihmistä kannattelemassa taloutta, kun maksimoin palkkani.

Kotitöistä voisin ottaa suuremman palan,jos:

1) Teen sen hyvää hyvyyttäni, toisen arvostaessa ystävällisyyttäni. Itsestäänselvyytenä olo lopettaisi intoni.

2) Olemme yhdessä sopineet asiasta ja olen luvannut näin toimia.

Onko toisella mielestäsi kuitenkin velvollisuus elättää sua samalla kun vähän kehittelet itseäsi?

Siltä varalta, että kysyt aidosti etkä tahallaan vääristele sanojani. Idea ei siis ollut vähän "harrastella". Idea oli parantaa asemiaan työmarkkinoilla nimenomaan siksi, ettei toiselle jää kaikki taloudellinen vastuu. Pitkällä aikavälillä rahallisesti kannattavampaa.

Mulla tulee vähän sellainen fiilis, että nämä jotka eivät tätä ajatuskuviota ymmärrä jotenkin (tiedostamatta?) toivovatkin että se nainen jää kotiin. Opiskelematta työttömyys jatkuu sen verran todennäköisemmin. Ei se opiskelu ole harrastelua ja hauskanpitoa. Itse teen usein ilta kahdeksaan asti hommia ja viikonloppuisinkin opiskelen. Riippuu toki alasta.

Selittäisi paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään "pidä". Ystävällinen teko, jos näin tekee.

Mielestäni raha ei ole mikään perustelu. Jos minä tekisin rahasta kotitöitä, taksani olisi sen verran suuri että harvalla olisi varaa. :D En kehtaisi olettaa toiseltakaan mitään ilmaista siivouspalvelua. Jos kotona on vielä lapset, niin voi olla että työssä käyvä pääsee vähemmällä.

Jos minä jään työttömäksi, en aloita kotipiian uraa. Aloitan kehittämään itseäni, etsimään töitä, lisäkouluttautumaan jne. Näin pitkällä tähtäimellä varmistetaan että kodissa on kaksi aikuista ihmistä kannattelemassa taloutta, kun maksimoin palkkani.

Kotitöistä voisin ottaa suuremman palan,jos:

1) Teen sen hyvää hyvyyttäni, toisen arvostaessa ystävällisyyttäni. Itsestäänselvyytenä olo lopettaisi intoni.

2) Olemme yhdessä sopineet asiasta ja olen luvannut näin toimia.

Ei tuo ole mitään erityistä "ystävällisyyttä" tioda itsestäänkin talouteen jotain muuta kuin riippakivenä oleminen.

Sinulle myös muistutus, että työtön saa ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa.

eri

Ei min mielestä se rahallinen panos ratkaise, vaan aika/vaiva/kuormitus. Jos toinen käy matkoineen 9h duunissa joka päivä, ja toinen on himbessä nostamassa ansiosidonnaista, niin kai se nyt hemmetti voi isomman palan niistä kotitöistä haukata? Uskomatonta!

Sinun mielestä siis toisen aikaa saa tuhlata miten lystää, mutta toisen rahat on visusti toisen? Minä kyllä keksin paljon hauskempaakin puuhaa kuin nurkkien hinkkaaminen. Aika on rahaan verrattavissa oleva hyödyke. Jos toisella on liikaa aikaa ja toisella liikaa rahaa, niin näistähän voi tehdä vaihtokauppaa.

Täh? Se toinenhan käy töissä (saadakseen sen rahan jolla ”käy kauppaa”) eikä tasan saa päättää omasta ajankäytöstään? Miten itsekästä porukkaa täällä oikein on?

Ne kotityöt on paljon muutakin kuin pyykinpesu, ruuanlaitto ja imuroiminen. Saunan- ja kylppärin peseminen, ikkunanpesu, roskiskaapin pesu, kaikki nuo vie aikaa ja ovat työläitä. Lakanat pitää vaihtaa ja vaatekaapitkin pitää joskus järjestää ja pestä, kuten myös keittiönkaapit. Mattojen pesu on raskasta, jos mattoja kodissa on. Oletko siis sitä mieltä, että nämä kaikki on kotona olevan tehtävänä sen lisäksi, että hän maksaa menoista puolet?

Vierailija kirjoitti:

En ole nyt töissä, joten hoidan käytännössä kaikki kotityöt. Maksetaan kyllä kaikki kulut puoliksi, mutta mun mielestä on joka tapauksessa reilua, että se joka paremmin ehtii (eli tällä hetkellä minä) hoitaa kodin ja kaupassa käynnit yms. Eri asia, jos ois pieniä lapsia, siinä on duunia sinänsä eikä lasten kanssa kaikkia kotihommia ehdi.

Ja tälle tuli alapeukkuja? Mitä ihmettä tapahtuu? Onko oikeasti tasa-arvo mennyt siihen, että kotona oleva (eli se jolla on aikaa) on jotenkin orjuutettuna jos tuolla ylijäävällä ajalla hoitelee perheen kotityöt?

Meidän elämän parasta aikaa oli se kun mies oli kotona. Mikä ihana helpotus kun päivän aikana oli kaikki kotityöt ja ruoka tehtynä, ja illat jäi yhteiselle vapaa-ajalle. Miehestäkin oli todella kiva kun iltaisin oli KUMMALLAKIN enemmän vapaata.

Ei olisi tullut mieleenkään (siis hänelle), että päivisin tekee pelkät työhakemukset ja iltaisin sitten yhdessä tehdään kotitöitä (puhumattakaan että minä ne sitten tekisin). Sehän olisi ihan pöllöä.

Harmi ettei sitä ollut mahdollista jatkaa taloudellisista syistä, vaan mies palasi töihin heti kun työpaikan löysi :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään "pidä". Ystävällinen teko, jos näin tekee.

Mielestäni raha ei ole mikään perustelu. Jos minä tekisin rahasta kotitöitä, taksani olisi sen verran suuri että harvalla olisi varaa. :D En kehtaisi olettaa toiseltakaan mitään ilmaista siivouspalvelua. Jos kotona on vielä lapset, niin voi olla että työssä käyvä pääsee vähemmällä.

Jos minä jään työttömäksi, en aloita kotipiian uraa. Aloitan kehittämään itseäni, etsimään töitä, lisäkouluttautumaan jne. Näin pitkällä tähtäimellä varmistetaan että kodissa on kaksi aikuista ihmistä kannattelemassa taloutta, kun maksimoin palkkani.

Kotitöistä voisin ottaa suuremman palan,jos:

1) Teen sen hyvää hyvyyttäni, toisen arvostaessa ystävällisyyttäni. Itsestäänselvyytenä olo lopettaisi intoni.

2) Olemme yhdessä sopineet asiasta ja olen luvannut näin toimia.

Ei tuo ole mitään erityistä "ystävällisyyttä" tioda itsestäänkin talouteen jotain muuta kuin riippakivenä oleminen.

Sinulle myös muistutus, että työtön saa ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa.

eri

Ei min mielestä se rahallinen panos ratkaise, vaan aika/vaiva/kuormitus. Jos toinen käy matkoineen 9h duunissa joka päivä, ja toinen on himbessä nostamassa ansiosidonnaista, niin kai se nyt hemmetti voi isomman palan niistä kotitöistä haukata? Uskomatonta!

Eli kun mun opiskelu vie huomattavasti enemmän aikaa, kuin toisen työn niin voin vaatia häntä tekemään minunkin kotityöni?

Kerro ihmeessä mikä opiskelu on näin rankkaa? :D Odotan innolla.

Lääkis, oikis, kauppis, muotoilun alat, journalismi, matematiikka, useat korkeakoulualat, näin esimerkkinä.

Riippuu mitä siellä kotona tehdään. Meillä on kolme alle 4 v lasta, joten päivä menee siinä että pitää lapset hengissä ja ruuassa ja itsensä järjissään. Ruokaa saattaa olla tarjolla puolison kotiutuessa, jos ollaan kotona ja lapsilla on ruoka-aika. Silloin tietysti kokkaan myös miehelle ja sellaista ruokaa josta mies tykkää. Ei kuitenkaan lähdetä vaikka kylästä, harrastuksista yms menoista etukäteen pois vain siksi että pitäisi kokata aikuiselle miehelle ruokaa. Silloin syödään itse lennossa ja mies hakee jotain matkalla, syö leipää tai kokkaa itse (kaikki näistä häneltä onnistuu). Ja sama toisinpäin. En ole koskaan odottanut tulevani (enkä tullut) valmiiseen pöytään miehen ollessa isyyslomalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän työnjako ole jokaisen parin sovittavissa oleva asia. 

Ensimmäinen kysymys on tietenkin se, miksi kukaan on kotona. Jos nyt puhutaan normaalista vanhempain- ja hoitovapaista, niin kotona oleva on nyt enemmän hoitamassa lapsia kuin passaamassa toista aikuista. Mutta jos kotona olo alkaa venyä lasten kouluikään asti, niin olisihan se hassua, että toinen tuo rahat ja kotityöt jaetaan edelleen tasan. 

Työttömyys- yms., asiat on toki sensitiivisiä siinä mielessä, että on suhteelle aika vaarallista ajatella, että työttön muuttuu palvelijaksi samalla, kun irtisanomislappu lyödää kouraan. Toki lisääntynyt vapaa-aikaa kannattaa kotitöihin käyttää, mutta useimmat tuntemani työttömät ovat kuitenkin esim. opiskelleet ja työnhakukin on vienyt aikaa - tosin suurin osa onkin työllistynyt kuukausissa. 

Meillä toki minä olen tehnty ruuan käytännössä aina, koska vaimo vain ei osallistu. Pikkuhiljaa hän kuitnekin suostui ruuanlaittoon niinä iltoina, jolloin olen kuskannut lapsia harastuksiin niin, että päivällinen olisi venynyt liian myöhään, jos olisin alkanut kokkailla vasta tullessani lasten kanssa kotiin. 

Kuulostat sen verran fiksulta ja reilulta, et tuo loppu yllätti vähän. Vaimo ei vaan osallistu? Nyt on vähän alkanut suostua? Miksi ihmeessä SINÄ olet tuollaiseen järjestelyyn suostunut?

Suostunut? Pidän tärkeänä sitä, että lapset syövät hyvin ja päivällistä perheen yhteisenä hetkenä. Jos toinen ei ajattele näin, niin minkäs sille sitten voi. Niin kuin joku aikaisemmin totesi, en minäkään varsinaisesti kokkaa vaimolle vaan lapsille. Toki tämä käytäntö syntyi ensimmäisen lapsen synnyttyä, kun vaimo oli kotona ja ajattelin, että imettävä nainen tarvisee ainakin yhden ns. kunnon aterian. Onhan tästä riidelty, mutta hitaasti asiat kehittyy. 

Kyllä sille voi aika paljonkin. Minäkin olen ollut imettävä nainen 3 kertaa ja saanut hoidettua perheelle ruokaa itse.

Kai se nyt sit edes muilla kotitöillä korvaa tuon asian?

Uskomatonta millaisia järjetelyjä ihmisillä onkaan.

No lopulta toista ihmistä voi muuttaa aika vähän, vai? Niin, tiedän, ettei imetys varsinaisesti estä ruuanlaittoa, mutta kyseessä on enemmän se, ettei toinen nyt vain välitä muiden tai omista syömisistä. Eli olisi mennyt välipaloilla, jos en olisi tehnyt ruokaa. Tämä nyt oli silloin tapa otaa vastuuta asiasa. Katsoin kuitenkin, että synnyttävän naisen hyvinvointi on perheen vastuulla - mutta nyt kun toisestakin synnytyksestä on 11 vuotta, niin toki odottaisin hieman enemmän osallistumista. 

Mutta ei korvaa varsiansesti muilla kotitöillä. Toki tekee nyt osan, mutta suurin osa on kyllä minun vastuulla. 

Olet itse luonut tuon kuvion paapomalla, sori vaan. Ei tuu muuttumaan mihinkään. Sama se on monella naisella, jotka paapoo miestä vuositolkulla ja sit kuvittelevat et tilanne muuttuisi kuin taikaiskusta. Not gonna happen.

Kyllä, en itse luonut tilanteen. Mutta mikä olisi vaihtoehto? Se, että nainen kokkaa vai se, että kaikki elämmme eineksillä, pikaruualla ja närpimällä milloin sattuu. 

Toiseksi, kun meillä nyt on lapsia, olen edelleen vastuussa kuitenkin siitä, että lapset syövät hyvin. En siis kokkaa vaimolle, vaan perheelle/ ensisijassa lapsille. Nyt pikkuhiljaa heidän kanssaan harjoitellaan ruuanlaittoa (eli siirrään vastuuta ja taitoja) eteenpäin - lähinnä, että osaavat itse huolehtia itsestään kun muuttavat pois kotoa. 

Siinä kuitenkin olet väärässä, etten oleta minkään muuttuvan taikaiskusta. Tiedän kyllä virheet valinnoissani ja elän niiden kanssa. 

Vaihtoehto olis ollut ilmoittaa vaimolle: "Sinä et ole yksi lapsista, vaan olet myös lakisääteisesti vastuussa ihan yhtä paljon kuin minäkin siitä, että lapset saavat kunnollista ruokaa. En ala palvelijaksi tässä talossa, vaan edellytän, että me kaksi aikuista jaamme vastuut ja työt tasapuolisesti ja näytämme näin lapsille hyvää esimerkkiä."

Meillä kaikki valmistamani ruoka ei kelpaa miehelleni joten hän haluaa tehdä ruuan itse vaikka olen kotosalla. Mutta esim. mies ei koskaan tiskaa joten minä voin tiskata useitakin kertoja päivässä. Samoin mies ei siivoa tai pese pyykkiä jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään "pidä". Ystävällinen teko, jos näin tekee.

Mielestäni raha ei ole mikään perustelu. Jos minä tekisin rahasta kotitöitä, taksani olisi sen verran suuri että harvalla olisi varaa. :D En kehtaisi olettaa toiseltakaan mitään ilmaista siivouspalvelua. Jos kotona on vielä lapset, niin voi olla että työssä käyvä pääsee vähemmällä.

Jos minä jään työttömäksi, en aloita kotipiian uraa. Aloitan kehittämään itseäni, etsimään töitä, lisäkouluttautumaan jne. Näin pitkällä tähtäimellä varmistetaan että kodissa on kaksi aikuista ihmistä kannattelemassa taloutta, kun maksimoin palkkani.

Kotitöistä voisin ottaa suuremman palan,jos:

1) Teen sen hyvää hyvyyttäni, toisen arvostaessa ystävällisyyttäni. Itsestäänselvyytenä olo lopettaisi intoni.

2) Olemme yhdessä sopineet asiasta ja olen luvannut näin toimia.

Ei tuo ole mitään erityistä "ystävällisyyttä" tioda itsestäänkin talouteen jotain muuta kuin riippakivenä oleminen.

Sinulle myös muistutus, että työtön saa ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa.

eri

Ei min mielestä se rahallinen panos ratkaise, vaan aika/vaiva/kuormitus. Jos toinen käy matkoineen 9h duunissa joka päivä, ja toinen on himbessä nostamassa ansiosidonnaista, niin kai se nyt hemmetti voi isomman palan niistä kotitöistä haukata? Uskomatonta!

Eli kun mun opiskelu vie huomattavasti enemmän aikaa, kuin toisen työn niin voin vaatia häntä tekemään minunkin kotityöni?

Kerro ihmeessä mikä opiskelu on näin rankkaa? :D Odotan innolla.

Lääkis, oikis, kauppis, muotoilun alat, journalismi, matematiikka, useat korkeakoulualat, näin esimerkkinä.

Jaa, minun opiskeluaikanani noissa kyllä bailattiin ja käytiin opiskelun ohessa töissäkin. Jos pitää opiskella 10-12 h päivässä pärjätäkseen, niin on tainnut haukata vähän liian ison palan ja kannattaisi vaihtaa alalle joka vastaa niitä omia rahkeita paremmin. Työelämän kilpailussa tuskin tulee pärjäämään jos ei lahjat meinaa riittää edes opintoihin.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään "pidä". Ystävällinen teko, jos näin tekee.

Mielestäni raha ei ole mikään perustelu. Jos minä tekisin rahasta kotitöitä, taksani olisi sen verran suuri että harvalla olisi varaa. :D En kehtaisi olettaa toiseltakaan mitään ilmaista siivouspalvelua. Jos kotona on vielä lapset, niin voi olla että työssä käyvä pääsee vähemmällä.

Jos minä jään työttömäksi, en aloita kotipiian uraa. Aloitan kehittämään itseäni, etsimään töitä, lisäkouluttautumaan jne. Näin pitkällä tähtäimellä varmistetaan että kodissa on kaksi aikuista ihmistä kannattelemassa taloutta, kun maksimoin palkkani.

Kotitöistä voisin ottaa suuremman palan,jos:

1) Teen sen hyvää hyvyyttäni, toisen arvostaessa ystävällisyyttäni. Itsestäänselvyytenä olo lopettaisi intoni.

2) Olemme yhdessä sopineet asiasta ja olen luvannut näin toimia.

Ei tuo ole mitään erityistä "ystävällisyyttä" tioda itsestäänkin talouteen jotain muuta kuin riippakivenä oleminen.

Sinulle myös muistutus, että työtön saa ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa.

eri

Ei min mielestä se rahallinen panos ratkaise, vaan aika/vaiva/kuormitus. Jos toinen käy matkoineen 9h duunissa joka päivä, ja toinen on himbessä nostamassa ansiosidonnaista, niin kai se nyt hemmetti voi isomman palan niistä kotitöistä haukata? Uskomatonta!

Eli kun mun opiskelu vie huomattavasti enemmän aikaa, kuin toisen työn niin voin vaatia häntä tekemään minunkin kotityöni?

Kerro ihmeessä mikä opiskelu on näin rankkaa? :D Odotan innolla.

Lääkis, oikis, kauppis, muotoilun alat, journalismi, matematiikka, useat korkeakoulualat, näin esimerkkinä.

Sattuipa hyvin! Minun ja miehen alat osuu tuohon listaan, enkä todellakaan allekirjoita väitettäsi :D Voi taivas!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään "pidä". Ystävällinen teko, jos näin tekee.

Mielestäni raha ei ole mikään perustelu. Jos minä tekisin rahasta kotitöitä, taksani olisi sen verran suuri että harvalla olisi varaa. :D En kehtaisi olettaa toiseltakaan mitään ilmaista siivouspalvelua. Jos kotona on vielä lapset, niin voi olla että työssä käyvä pääsee vähemmällä.

Jos minä jään työttömäksi, en aloita kotipiian uraa. Aloitan kehittämään itseäni, etsimään töitä, lisäkouluttautumaan jne. Näin pitkällä tähtäimellä varmistetaan että kodissa on kaksi aikuista ihmistä kannattelemassa taloutta, kun maksimoin palkkani.

Kotitöistä voisin ottaa suuremman palan,jos:

1) Teen sen hyvää hyvyyttäni, toisen arvostaessa ystävällisyyttäni. Itsestäänselvyytenä olo lopettaisi intoni.

2) Olemme yhdessä sopineet asiasta ja olen luvannut näin toimia.

Ei tuo ole mitään erityistä "ystävällisyyttä" tioda itsestäänkin talouteen jotain muuta kuin riippakivenä oleminen.

Sinulle myös muistutus, että työtön saa ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa.

eri

Ei min mielestä se rahallinen panos ratkaise, vaan aika/vaiva/kuormitus. Jos toinen käy matkoineen 9h duunissa joka päivä, ja toinen on himbessä nostamassa ansiosidonnaista, niin kai se nyt hemmetti voi isomman palan niistä kotitöistä haukata? Uskomatonta!

Eli kun mun opiskelu vie huomattavasti enemmän aikaa, kuin toisen työn niin voin vaatia häntä tekemään minunkin kotityöni?

Itse gradua tehdessäni tein aina ruuan vaikka tuli pitkiä päiviä. Halusin syödä hyvin jaksaakseni ja ei siihen ruuanlaittoon kauan mennyt. Uuniruokia tuli tehtyä paljon, kun oli aikaa odottaa sitä ruokaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään "pidä". Ystävällinen teko, jos näin tekee.

Mielestäni raha ei ole mikään perustelu. Jos minä tekisin rahasta kotitöitä, taksani olisi sen verran suuri että harvalla olisi varaa. :D En kehtaisi olettaa toiseltakaan mitään ilmaista siivouspalvelua. Jos kotona on vielä lapset, niin voi olla että työssä käyvä pääsee vähemmällä.

Jos minä jään työttömäksi, en aloita kotipiian uraa. Aloitan kehittämään itseäni, etsimään töitä, lisäkouluttautumaan jne. Näin pitkällä tähtäimellä varmistetaan että kodissa on kaksi aikuista ihmistä kannattelemassa taloutta, kun maksimoin palkkani.

Kotitöistä voisin ottaa suuremman palan,jos:

1) Teen sen hyvää hyvyyttäni, toisen arvostaessa ystävällisyyttäni. Itsestäänselvyytenä olo lopettaisi intoni.

2) Olemme yhdessä sopineet asiasta ja olen luvannut näin toimia.

Ei tuo ole mitään erityistä "ystävällisyyttä" tioda itsestäänkin talouteen jotain muuta kuin riippakivenä oleminen.

Sinulle myös muistutus, että työtön saa ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa.

eri

Ei min mielestä se rahallinen panos ratkaise, vaan aika/vaiva/kuormitus. Jos toinen käy matkoineen 9h duunissa joka päivä, ja toinen on himbessä nostamassa ansiosidonnaista, niin kai se nyt hemmetti voi isomman palan niistä kotitöistä haukata? Uskomatonta!

Sinun mielestä siis toisen aikaa saa tuhlata miten lystää, mutta toisen rahat on visusti toisen? Minä kyllä keksin paljon hauskempaakin puuhaa kuin nurkkien hinkkaaminen. Aika on rahaan verrattavissa oleva hyödyke. Jos toisella on liikaa aikaa ja toisella liikaa rahaa, niin näistähän voi tehdä vaihtokauppaa.

Täh? Se toinenhan käy töissä (saadakseen sen rahan jolla ”käy kauppaa”) eikä tasan saa päättää omasta ajankäytöstään? Miten itsekästä porukkaa täällä oikein on?

Ne kotityöt on paljon muutakin kuin pyykinpesu, ruuanlaitto ja imuroiminen. Saunan- ja kylppärin peseminen, ikkunanpesu, roskiskaapin pesu, kaikki nuo vie aikaa ja ovat työläitä. Lakanat pitää vaihtaa ja vaatekaapitkin pitää joskus järjestää ja pestä, kuten myös keittiönkaapit. Mattojen pesu on raskasta, jos mattoja kodissa on. Oletko siis sitä mieltä, että nämä kaikki on kotona olevan tehtävänä sen lisäksi, että hän maksaa menoista puolet?

En tietenkään, puhehan oli ruuanlaitosta ja arkijutuista. En ottanut millään tavalla kantaa siihen miten joku pari kertaa vuodessa suoritettava ikkunoisen pesu tai auton vahaus suoritetaan. Lakanat vaihtuu meillä yleensä yhdessä lauantaina, riippumatta siitä mikä työllisyystilanne kelläkin on nyt meneillään.

Ymmärsitkö tahallaan väärin vai mikä homma?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään "pidä". Ystävällinen teko, jos näin tekee.

Mielestäni raha ei ole mikään perustelu. Jos minä tekisin rahasta kotitöitä, taksani olisi sen verran suuri että harvalla olisi varaa. :D En kehtaisi olettaa toiseltakaan mitään ilmaista siivouspalvelua. Jos kotona on vielä lapset, niin voi olla että työssä käyvä pääsee vähemmällä.

Jos minä jään työttömäksi, en aloita kotipiian uraa. Aloitan kehittämään itseäni, etsimään töitä, lisäkouluttautumaan jne. Näin pitkällä tähtäimellä varmistetaan että kodissa on kaksi aikuista ihmistä kannattelemassa taloutta, kun maksimoin palkkani.

Kotitöistä voisin ottaa suuremman palan,jos:

1) Teen sen hyvää hyvyyttäni, toisen arvostaessa ystävällisyyttäni. Itsestäänselvyytenä olo lopettaisi intoni.

2) Olemme yhdessä sopineet asiasta ja olen luvannut näin toimia.

Ei tuo ole mitään erityistä "ystävällisyyttä" tioda itsestäänkin talouteen jotain muuta kuin riippakivenä oleminen.

Sinulle myös muistutus, että työtön saa ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa.

eri

Ei min mielestä se rahallinen panos ratkaise, vaan aika/vaiva/kuormitus. Jos toinen käy matkoineen 9h duunissa joka päivä, ja toinen on himbessä nostamassa ansiosidonnaista, niin kai se nyt hemmetti voi isomman palan niistä kotitöistä haukata? Uskomatonta!

Eli kun mun opiskelu vie huomattavasti enemmän aikaa, kuin toisen työn niin voin vaatia häntä tekemään minunkin kotityöni?

Kerro ihmeessä mikä opiskelu on näin rankkaa? :D Odotan innolla.

Lääkis, oikis, kauppis, muotoilun alat, journalismi, matematiikka, useat korkeakoulualat, näin esimerkkinä.

Jep, ainakin mulla oli työelämän alkaminen iloinen yllätys kun oli opiskelua rennompaa. Toki riippuu sekä työstä, että opiskelusta että kumpi vie enemmän aikaa.