Jos mies on töissä ja nainen kotona niin pitääkö naisen valmistaa ruoka valmiiksi kun mies palaa kotiin?

Vierailija kirjoitti:

Ketjua lukiessa herää väistämättä kysymys, että mihin aikaan te syötte? Meillä päivällinen syödään noin puoli yhdeksältä illalla. Ja ihan Suomessa ja suomalaisia olemme. En voisi kuvitellakaan, että heti töistä tultua olisi ruoka. Miten sitten harrastukset, kotityöt, muu tekeminen? Minulle päivällinen on se hetki, jonka jälkeen ei enää tarvitse tehdä muuta kuin lukea kirjaa tai katsoa elokuvaa, rauhoittua paikoilleen.

Töiden jälkeen käyn lenkillä ja sitten syön 6-7 maissa. En jaksaisi noin myöhään odottaa syömistä lounaan jälkeen. 

Jos on aikaa, niin miksi ihmeessä ei kokkaisi? 

Ei tietenkään "pidä". Ystävällinen teko, jos näin tekee.

Mielestäni raha ei ole mikään perustelu. Jos minä tekisin rahasta kotitöitä, taksani olisi sen verran suuri että harvalla olisi varaa. :D En kehtaisi olettaa toiseltakaan mitään ilmaista siivouspalvelua. Jos kotona on vielä lapset, niin voi olla että työssä käyvä pääsee vähemmällä.

Jos minä jään työttömäksi, en aloita kotipiian uraa. Aloitan kehittämään itseäni, etsimään töitä, lisäkouluttautumaan jne. Näin pitkällä tähtäimellä varmistetaan että kodissa on kaksi aikuista ihmistä kannattelemassa taloutta, kun maksimoin palkkani.

Kotitöistä voisin ottaa suuremman palan,jos:

1) Teen sen hyvää hyvyyttäni, toisen arvostaessa ystävällisyyttäni. Itsestäänselvyytenä olo lopettaisi intoni.

2) Olemme yhdessä sopineet asiasta ja olen luvannut näin toimia.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän työnjako ole jokaisen parin sovittavissa oleva asia. 

Ensimmäinen kysymys on tietenkin se, miksi kukaan on kotona. Jos nyt puhutaan normaalista vanhempain- ja hoitovapaista, niin kotona oleva on nyt enemmän hoitamassa lapsia kuin passaamassa toista aikuista. Mutta jos kotona olo alkaa venyä lasten kouluikään asti, niin olisihan se hassua, että toinen tuo rahat ja kotityöt jaetaan edelleen tasan. 

Työttömyys- yms., asiat on toki sensitiivisiä siinä mielessä, että on suhteelle aika vaarallista ajatella, että työttön muuttuu palvelijaksi samalla, kun irtisanomislappu lyödää kouraan. Toki lisääntynyt vapaa-aikaa kannattaa kotitöihin käyttää, mutta useimmat tuntemani työttömät ovat kuitenkin esim. opiskelleet ja työnhakukin on vienyt aikaa - tosin suurin osa onkin työllistynyt kuukausissa. 

Meillä toki minä olen tehnty ruuan käytännössä aina, koska vaimo vain ei osallistu. Pikkuhiljaa hän kuitnekin suostui ruuanlaittoon niinä iltoina, jolloin olen kuskannut lapsia harastuksiin niin, että päivällinen olisi venynyt liian myöhään, jos olisin alkanut kokkailla vasta tullessani lasten kanssa kotiin. 

Kuulostat sen verran fiksulta ja reilulta, et tuo loppu yllätti vähän. Vaimo ei vaan osallistu? Nyt on vähän alkanut suostua? Miksi ihmeessä SINÄ olet tuollaiseen järjestelyyn suostunut?

Miehellä on sellainen duuni että vaikea etukäteen arvioida milloin saapuu, saattaa olla yökin, mutta ruoka ei ole valmiina täällä eikä tarvitse olla. Käy yleensä matkalla jossain syömässä tai sitten kotona laittaa jotain pientä itse. 

Ja silloin taas kun hän on kotona ja mä töissä, saattaa olla että laittaa mulle ruoan kun tietää milloin tulen, mutta saattaa myös viedä ulos syömään. (Molemmilla siis tosi epäsäännölliset työt ja työajat)

Tottakai naisen tulee tehdä ruokaa kotona kun mies rehkii töissä, ei naisen tule lorvailla kotona. Feminismi on myrkyttänyt ihmiset ja tehnyt heistä sairaita.

Sananl. 12

4 Kelpo vaimo on puolisonsa kruunu, mutta kunnoton on kuin mätä hänen luissansa.

Sananlaskut 31

10 Kelpo vaimon kuka löytää? Sellaisen arvo on helmiä paljon kalliimpi.

11 Hänen miehensä sydän häneen luottaa, eikä siltä mieheltä riistaa puutu.

12 Hän tekee miehellensä hyvää, ei pahaa, kaikkina elinpäivinänsä.

13 Hän puuhaa villat ja pellavat ja halullisin käsin askartelee.

14 Hän on kauppiaan laivojen kaltainen: leipänsä hän noutaa kaukaa.

15 Kun yö vielä on, hän nousee ja antaa ravinnon perheellensä, piioilleen heidän osansa.

16 Hän haluaa peltoa ja hankkii sen, istuttaa viinitarhan kättensä hedelmällä.

17 Hän voimalla vyöttää kupeensa ja käsivartensa vahvistaa.

18 Hankkeensa hän huomaa käyvän hyvin, ei sammu hänen lamppunsa yöllä.

19 Hän ojentaa kätensä kehrävarteen ja käyttelee värttinää kämmenissään.

20 Hän avaa kätensä kurjalle, ojentaa köyhälle molemmat kätensä.

21 Ei pelkää hän perheensä puolesta lunta, sillä koko hänen perheensä on puettu purppuravillaan.

22 Hän valmistaa itsellensä peitteitä; hienoa pellavaa ja punapurppuraa on hänen pukunsa.

23 Hänen miehensä on tunnettu porteissa, maanvanhinten seassa istuessansa.

24 Hän aivinapaitoja tekee ja myy, vöitä hän kauppiaalle toimittaa.

25 Vallalla ja kunnialla hän on vaatetettu, ja hän nauraa tulevalle päivälle.

26 Suunsa hän avaa viisauden sanoihin, hänen kielellään on lempeä opetus.

27 Hän tarkkaa talonsa menoa, eikä hän laiskan leipää syö.

28 Hänen poikansa nousevat ja kiittävät hänen onneansa; hänen miehensä nousee ja ylistää häntä:

29 "Paljon on naisia, toimellisia menoissaan, mutta yli niitten kaikkien kohoat sinä".

30 Pettävä on sulous, kauneus katoavainen; ylistetty se vaimo, joka Herraa pelkää!

31 Suokaa hänen nauttia kättensä hedelmiä, hänen tekonsa häntä porteissa ylistäkööt.

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään "pidä". Ystävällinen teko, jos näin tekee.

Mielestäni raha ei ole mikään perustelu. Jos minä tekisin rahasta kotitöitä, taksani olisi sen verran suuri että harvalla olisi varaa. :D En kehtaisi olettaa toiseltakaan mitään ilmaista siivouspalvelua. Jos kotona on vielä lapset, niin voi olla että työssä käyvä pääsee vähemmällä.

Jos minä jään työttömäksi, en aloita kotipiian uraa. Aloitan kehittämään itseäni, etsimään töitä, lisäkouluttautumaan jne. Näin pitkällä tähtäimellä varmistetaan että kodissa on kaksi aikuista ihmistä kannattelemassa taloutta, kun maksimoin palkkani.

Kotitöistä voisin ottaa suuremman palan,jos:

1) Teen sen hyvää hyvyyttäni, toisen arvostaessa ystävällisyyttäni. Itsestäänselvyytenä olo lopettaisi intoni.

2) Olemme yhdessä sopineet asiasta ja olen luvannut näin toimia.

Onko toisella mielestäsi kuitenkin velvollisuus elättää sua samalla kun vähän kehittelet itseäsi?

Vierailija kirjoitti:

Riippuu ihan siitä, mitä se nainen kotona tekee, missä kunnossa hän on, ja kenen kanssa, ja milloin se mies tulee töistä kotiin.

Minä olen kotona päivät. Lapset tulevat koulusta ennen kuin isänsä tulee töistä. Minä teen päivällisen ensisijaisesti lapsille, toisinaan teini tekee ruoan. Mies tulee, kun tulee, ja ruokaa riittää hänelle, jos riittää. Eilen ei riittänyt, tänään riitti. Mies tulee toisinaan vasta niin myöhään töistä, että lapset ovat jo nukkumassa, joten ruoka on syöty, ja jos sitä on jäänyt yli, se on jääkaapissa. Mies lämmittää sitä itselleen tai syö jotain muuta. Hän ei tykkää siitä, jos alan liikaa paapomaan.

Siis ihan oikeasti?  Kuulostaa kyllä aika ikävältä tuollainen, että ruokaa riittää jos riittää. 

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään "pidä". Ystävällinen teko, jos näin tekee.

Mielestäni raha ei ole mikään perustelu. Jos minä tekisin rahasta kotitöitä, taksani olisi sen verran suuri että harvalla olisi varaa. :D En kehtaisi olettaa toiseltakaan mitään ilmaista siivouspalvelua. Jos kotona on vielä lapset, niin voi olla että työssä käyvä pääsee vähemmällä.

Jos minä jään työttömäksi, en aloita kotipiian uraa. Aloitan kehittämään itseäni, etsimään töitä, lisäkouluttautumaan jne. Näin pitkällä tähtäimellä varmistetaan että kodissa on kaksi aikuista ihmistä kannattelemassa taloutta, kun maksimoin palkkani.

Kotitöistä voisin ottaa suuremman palan,jos:

1) Teen sen hyvää hyvyyttäni, toisen arvostaessa ystävällisyyttäni. Itsestäänselvyytenä olo lopettaisi intoni.

2) Olemme yhdessä sopineet asiasta ja olen luvannut näin toimia.

Ei tuo ole mitään erityistä "ystävällisyyttä" tioda itsestäänkin talouteen jotain muuta kuin riippakivenä oleminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään "pidä". Ystävällinen teko, jos näin tekee.

Mielestäni raha ei ole mikään perustelu. Jos minä tekisin rahasta kotitöitä, taksani olisi sen verran suuri että harvalla olisi varaa. :D En kehtaisi olettaa toiseltakaan mitään ilmaista siivouspalvelua. Jos kotona on vielä lapset, niin voi olla että työssä käyvä pääsee vähemmällä.

Jos minä jään työttömäksi, en aloita kotipiian uraa. Aloitan kehittämään itseäni, etsimään töitä, lisäkouluttautumaan jne. Näin pitkällä tähtäimellä varmistetaan että kodissa on kaksi aikuista ihmistä kannattelemassa taloutta, kun maksimoin palkkani.

Kotitöistä voisin ottaa suuremman palan,jos:

1) Teen sen hyvää hyvyyttäni, toisen arvostaessa ystävällisyyttäni. Itsestäänselvyytenä olo lopettaisi intoni.

2) Olemme yhdessä sopineet asiasta ja olen luvannut näin toimia.

Onko toisella mielestäsi kuitenkin velvollisuus elättää sua samalla kun vähän kehittelet itseäsi?

Ansiosidonnaisella työttömyyspäivärahalla kyllä pystyy maksamaan sovitun osansa menoista.

eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään "pidä". Ystävällinen teko, jos näin tekee.

Mielestäni raha ei ole mikään perustelu. Jos minä tekisin rahasta kotitöitä, taksani olisi sen verran suuri että harvalla olisi varaa. :D En kehtaisi olettaa toiseltakaan mitään ilmaista siivouspalvelua. Jos kotona on vielä lapset, niin voi olla että työssä käyvä pääsee vähemmällä.

Jos minä jään työttömäksi, en aloita kotipiian uraa. Aloitan kehittämään itseäni, etsimään töitä, lisäkouluttautumaan jne. Näin pitkällä tähtäimellä varmistetaan että kodissa on kaksi aikuista ihmistä kannattelemassa taloutta, kun maksimoin palkkani.

Kotitöistä voisin ottaa suuremman palan,jos:

1) Teen sen hyvää hyvyyttäni, toisen arvostaessa ystävällisyyttäni. Itsestäänselvyytenä olo lopettaisi intoni.

2) Olemme yhdessä sopineet asiasta ja olen luvannut näin toimia.

Ei tuo ole mitään erityistä "ystävällisyyttä" tioda itsestäänkin talouteen jotain muuta kuin riippakivenä oleminen.

Sinulle myös muistutus, että työtön saa ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa.

eri

Minä laitoin aina ruuan, kun olin kotona aiemmin kuin eksä työpäivän jälkeen. Tuntuu oudolta, jos kotona olija ei sitä ruokaa sitten laittaisi vaan odottaisi toisen tekevän työpäivän jälkeen. 

PITÄÄ. Kenen sen sit "pitää" laittaa? Miksi kaikki on niin hankalaa. Ei sen ruoan laittamiseen varmaan koko päivää mene.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän työnjako ole jokaisen parin sovittavissa oleva asia. 

Ensimmäinen kysymys on tietenkin se, miksi kukaan on kotona. Jos nyt puhutaan normaalista vanhempain- ja hoitovapaista, niin kotona oleva on nyt enemmän hoitamassa lapsia kuin passaamassa toista aikuista. Mutta jos kotona olo alkaa venyä lasten kouluikään asti, niin olisihan se hassua, että toinen tuo rahat ja kotityöt jaetaan edelleen tasan. 

Työttömyys- yms., asiat on toki sensitiivisiä siinä mielessä, että on suhteelle aika vaarallista ajatella, että työttön muuttuu palvelijaksi samalla, kun irtisanomislappu lyödää kouraan. Toki lisääntynyt vapaa-aikaa kannattaa kotitöihin käyttää, mutta useimmat tuntemani työttömät ovat kuitenkin esim. opiskelleet ja työnhakukin on vienyt aikaa - tosin suurin osa onkin työllistynyt kuukausissa. 

Meillä toki minä olen tehnty ruuan käytännössä aina, koska vaimo vain ei osallistu. Pikkuhiljaa hän kuitnekin suostui ruuanlaittoon niinä iltoina, jolloin olen kuskannut lapsia harastuksiin niin, että päivällinen olisi venynyt liian myöhään, jos olisin alkanut kokkailla vasta tullessani lasten kanssa kotiin. 

Kuulostat sen verran fiksulta ja reilulta, et tuo loppu yllätti vähän. Vaimo ei vaan osallistu? Nyt on vähän alkanut suostua? Miksi ihmeessä SINÄ olet tuollaiseen järjestelyyn suostunut?

Suostunut? Pidän tärkeänä sitä, että lapset syövät hyvin ja päivällistä perheen yhteisenä hetkenä. Jos toinen ei ajattele näin, niin minkäs sille sitten voi. Niin kuin joku aikaisemmin totesi, en minäkään varsinaisesti kokkaa vaimolle vaan lapsille. Toki tämä käytäntö syntyi ensimmäisen lapsen synnyttyä, kun vaimo oli kotona ja ajattelin, että imettävä nainen tarvisee ainakin yhden ns. kunnon aterian. Onhan tästä riidelty, mutta hitaasti asiat kehittyy. 

Vierailija kirjoitti:

Miehellä on sellainen duuni että vaikea etukäteen arvioida milloin saapuu, saattaa olla yökin, mutta ruoka ei ole valmiina täällä eikä tarvitse olla. Käy yleensä matkalla jossain syömässä tai sitten kotona laittaa jotain pientä itse. 

Ja silloin taas kun hän on kotona ja mä töissä, saattaa olla että laittaa mulle ruoan kun tietää milloin tulen, mutta saattaa myös viedä ulos syömään. (Molemmilla siis tosi epäsäännölliset työt ja työajat)

Minä laittaisin miehellesi ruuan valmiiksi jääkaappiin, jos noin myöhäänkin saattaa tulla kotiin. Se on sitä välittämistä ja rakkautta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu ihan siitä, mitä se nainen kotona tekee, missä kunnossa hän on, ja kenen kanssa, ja milloin se mies tulee töistä kotiin.

Minä olen kotona päivät. Lapset tulevat koulusta ennen kuin isänsä tulee töistä. Minä teen päivällisen ensisijaisesti lapsille, toisinaan teini tekee ruoan. Mies tulee, kun tulee, ja ruokaa riittää hänelle, jos riittää. Eilen ei riittänyt, tänään riitti. Mies tulee toisinaan vasta niin myöhään töistä, että lapset ovat jo nukkumassa, joten ruoka on syöty, ja jos sitä on jäänyt yli, se on jääkaapissa. Mies lämmittää sitä itselleen tai syö jotain muuta. Hän ei tykkää siitä, jos alan liikaa paapomaan.

Siis ihan oikeasti?  Kuulostaa kyllä aika ikävältä tuollainen, että ruokaa riittää jos riittää. 

Miten niin? Jos lapset ovat kovin nälkäisiä ja syö enemmän kuin ennakoitiin niin pitäskö niiltä viedä haarukka kädestä että isällekin riittää? Isä varmaan osaa vaikka itselleen tehdä voikkulin jos nälkä on ja ruoka loppu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään "pidä". Ystävällinen teko, jos näin tekee.

Mielestäni raha ei ole mikään perustelu. Jos minä tekisin rahasta kotitöitä, taksani olisi sen verran suuri että harvalla olisi varaa. :D En kehtaisi olettaa toiseltakaan mitään ilmaista siivouspalvelua. Jos kotona on vielä lapset, niin voi olla että työssä käyvä pääsee vähemmällä.

Jos minä jään työttömäksi, en aloita kotipiian uraa. Aloitan kehittämään itseäni, etsimään töitä, lisäkouluttautumaan jne. Näin pitkällä tähtäimellä varmistetaan että kodissa on kaksi aikuista ihmistä kannattelemassa taloutta, kun maksimoin palkkani.

Kotitöistä voisin ottaa suuremman palan,jos:

1) Teen sen hyvää hyvyyttäni, toisen arvostaessa ystävällisyyttäni. Itsestäänselvyytenä olo lopettaisi intoni.

2) Olemme yhdessä sopineet asiasta ja olen luvannut näin toimia.

Ei tuo ole mitään erityistä "ystävällisyyttä" tioda itsestäänkin talouteen jotain muuta kuin riippakivenä oleminen.

Sinulle myös muistutus, että työtön saa ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa.

eri

Ok, jos sillä pärjää niin, ettei toisen tarvitse luopua mistään, ni sit fine.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu ihan siitä, mitä se nainen kotona tekee, missä kunnossa hän on, ja kenen kanssa, ja milloin se mies tulee töistä kotiin.

Minä olen kotona päivät. Lapset tulevat koulusta ennen kuin isänsä tulee töistä. Minä teen päivällisen ensisijaisesti lapsille, toisinaan teini tekee ruoan. Mies tulee, kun tulee, ja ruokaa riittää hänelle, jos riittää. Eilen ei riittänyt, tänään riitti. Mies tulee toisinaan vasta niin myöhään töistä, että lapset ovat jo nukkumassa, joten ruoka on syöty, ja jos sitä on jäänyt yli, se on jääkaapissa. Mies lämmittää sitä itselleen tai syö jotain muuta. Hän ei tykkää siitä, jos alan liikaa paapomaan.

Siis ihan oikeasti?  Kuulostaa kyllä aika ikävältä tuollainen, että ruokaa riittää jos riittää. 

Miten niin? Jos lapset ovat kovin nälkäisiä ja syö enemmän kuin ennakoitiin niin pitäskö niiltä viedä haarukka kädestä että isällekin riittää? Isä varmaan osaa vaikka itselleen tehdä voikkulin jos nälkä on ja ruoka loppu.

No tekee kunnon satsin, että varmasti riittää. Kuulostaa tosi kylmältä touhulta omaan korvaan. 

Vierailija kirjoitti:

Ei pidä. Ei kenenkään täydy mitään tehdä toisen eteen/puolesta. Mies oli työttömänä kaksi vuotta, yhden kerran oli tiskannut. Ei ollut ruokaa ikinä tai mitään siivottu tai pyykätty. Olisi ollut mukava, jos olisi tiskannut, mutta ei halunnut tätä tehdä ja minä en toiselle asioista sano/nalkuta.

Mut sä kävit molempien elannon eteen töissä? Noh, tapansa kullakin.

Mun mielestä on kohtuullista, että kotona työttömänä oleva tekee enemmän kotitöitä kantaakseen kortensa kekoon yhteisessä taloudessa.

Hirveesti alapeukkuja varmaan mullekin tulee kun kehtaan tälleen sanoa. Keneltäkään ei saisi vaatia mitään, kaikki pitäisi olla vapaaehtoista. Onkohan sen työssäkäyvänkin mahdollista vain sanoa, että en mä nyt tee, kun oon ollut töissä koko päivän, vai sillekö se ei olekaan vapaaehtoista? Yleensähän sanotaan että totta hemmetissä töidenkin jälkeen pitää kotitöitä tehdä (ja niinhän se onkin), mutta että työttömänä se ei yhtä äkkiä olekaan niin, ”jos ei halua?”

Lapsen kannalta on kivaa jos isä tekee ruokaa oikein kunnollista keittoa paistia puuroa ,se tuntuu lapsesta turvalliselta . Hitaasti haudutettu puuro hella levyllä vähän maitoa sokeria suolaa ja sitten lautasella päälle voinappi . Maitoa. Tulee lämmin olo ja saa energiaa . Tai kunnon lihasoppa . Miehen hommia on myös grillaus . Naiset tekee enemmän perinteisiä kastike juttuja . Tai leipoo omenapiirakkaa. Jos nainen maksaa puolet kuluista ja asunnosta ei tarvi laittaa ruokaa tai siivota sen enempää kuin mitä puoliksi tehdään . Työpaikoilla on ruokalat ja on grillikioskit . Toki kotona oleva syö päivällä eihän se nyt syömättä koko päivää siellä ole .