Miksi en saa viettää joulua oman mieleni mukaan ikinä (ilman että joku pahoittaa mielensä)?
Olen 46v ja voitaneen sanoa, etten ole jouluihminen. Olen kuitenkin muutaman kerran mieheni kanssa laittanut sukujoulun meillä ja monia kertoja raahautunut vanhemmilleni jouluksi (se on heillä ykköstoive, että lapset perheineen tulevat heille vaikka ovat jo 75v). Olen tasan kaksi kertaa saanut olla kuten itse haluan, 17v lähdin kavereiden kanssa Ruotsiin laskettelemaan ja 24v sinkkuna vanhemmat lähtivät reissuun ja sain olla yksin kotona.
Tänä vuonna päätimme koronatilanteen takia lähteä jouluksi Lappiin. Vanhemmat ovat tästä nyt niin loukkaantuneita, etteivät vastaa viesteihini. En jaksa ymmärtää. Veljelläni on pienet lapset ja olin varma, ettei vanhempiani kiinnosta minun tekemiseni, kunhan saavat viettää joulun pienten kanssa. Nyt kuitenkin veljeni oli tehnyt saman suunnitelman koronan takia kuin minä - eivät hekään halua viedä rauhalliselle korona-alueelle 75-vuotiaille mahdollisesti tautia pääkaupunkiseudulta.
Vanhempieni mielensäpahoittamisella saavutettiin jo tavoitteensa, nyt on minulla sitten syyllinen olo. AAARGGH. Ja joka vuosi sama paini sisälläni.
Kommentit (160)
Siksi et saa, kun olet oikeustoimikelvoton. Sitten kun olet täysi-ikäinen niin saat.
Vierailija kirjoitti:
Sama homma itsellä.
Olen 40 v mies ja toisin kuin ap, olen jouluihminen. Yhtään joulua en ole kotoa pois muuttamisen jälkeen (n. 18 vuotta sitten) saanut viettää omassa rauhassa.
Jouluaatto vaimon vanhempien luona
Joulupäivä vaimon vanhempien luona (asuvat sen verran kaukana, että siellä ollaan sitten pakostakin 2 päivää).
Tapaninpäivä omien vanhempieni luona
ja sitten saakin mennä taas töihin ja joulu on mennyt ohi ilman, että olisi ollut yhtään sekuntia omassa kodissa ja saanut nauttia omasta joulutunnelmasta. Tapaninpäivänä saa illalla kello 21 ehkä tunnin tai kaksi istua rauhassa kotona, mutta siihen se jääkin, koska yleensä menen 27. päivä takaisin töihin.
Olen ehdottanut jo monesti vaimolle, että eikö voitaisi olla jouluna vain kotona, mutta hänen vanhempansa suuttuisivat kuulemma tulisesti, jos ainoa tytär ei tulisi jouluna kotiin.
24.12
klo 07.00 lähdetään ajamaan vaimon vanhempien luokse, jos vaimo ei ole aamupäivää töissä. Klo 15 ollaan siellä, syödään riisipuurot, mennään hautausmaalle ja klo 18 kauhealla kiireellä ruokailu, jotta vaimon veljen lapset ehtivät klo 19 avaamaan lahjat. Näin on kuulemma tehty aina ja tullaan aina tekemään. Jos vaimo on aaton aamupäivän töissä niin päästään hirveällä kiireellä lähtemään vasta klo 12 ja ollaan juuri ja juuri ilman taukoja kello 19.30 perillä ja suoraan joulupöytään.
25.12
Yleensä tämä menee siihen, että vaimon vanhemmat päivittelevät, että "ettehän te nyt vielä voi lähteä", "olkaa nyt vielä pari tuntia", "kai te nyt odotatte, että syödään ennenkuin lähdette". 90% kerroista päätämme sitten, että jäämme vielä yhdeksi yöksi, koska kello on jo niin paljon. 2 kertaa olemme ruoan jälkeen lähteneet klo 17 ajamaan kotiin ja olemme olleet yöllä kl 24-01 kotona aivan poikki ajamisesta.
26.12
aamulla olisi mieluisinta lähteä niin aikaisin kuin mahdollista ajamaan, mutta sekin venyy aina pari tuntia kun pitää syödä vielä riisipuuroa, ottakaa nyt siitä kinkkua mukaan jne. Jos klo 9 pääsemme lähtemään niin hyvä. Sitten ajamme suoraan omien vanhempieni luokse ja olemme siellä joskus klo 16-17-18. Ruoka, seurustelut ja sieltäkään ei voi tietysti heti lähteä vaan se venyy sinne klo 21-22-23 paikkeille. Sitten kun on vihdoinkin klo 22.45 kotona ja haluaisi nauttia joulusta niin pitääkin mennä nukkumaan, koska huomenna on taas työpäivä.
Hyvää joulua.
Sama juttu täällä , itse olen jo yli 60 v mutta sekä miehellä että minulla iäkkäät vanhemmat/vanhempi vielä elossa ja tämäkin joulu menee autossa istuen pimeillä liukkailla teillä ajaen, koska "ei tässä kovin montaa joulua enää ole jälellä" niinpä.
Huh huh! Meillä ei onneksi vietetä joulua, ja sukulaiset ovat jo vihdoinkin ymmärtäneet sen, haluamme olla rauhassa kotona, ja todellakaan emme lähde ajelemaan satoja kilometrejä vanhempien luokse, ja kyllä siinä meni monta vuotta ennekuin äitini uskoi, että en osta yhtäkään lahjaa enkä halua mitään krääsää yhtenäkään jouluna kun en niitä tarvitse, ja todellakin olen 53 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Voisitko viettää vaikka "pikkujoulut" ennen varsinaista joulua vanhempiesi luona. Saisit sitten olla rauhassa koko joulun ajan.
Ei toimi kodinhengetär-äitini kanssa. Niinä vuosina kun joulua on vietetty meillä, on (olisi) heille pitänyt mennä sitten sen jälkeen, jotta äiti saa passata ja raataa.
Vierailija kirjoitti:
Kun vanhemmat ovat jo noinkin iäkkäitä, tuskin tarvitsee enää monta joulua hyppiä ja pomppia heidän mielensä mukaan.
Sitten surraan, kun ei toimittu niin kuin sydän sanoo.
Ajattelen myös niin, että tulevaisuudessa saan/joudun viettämään monta joulua yksin oman mieleni mukaan, sitten kun vanhempani siirtyvät iästä ikuisuuteen. Luultavasti silloin toivoisin, että voisin vielä joulua viettää heidän kanssaan. Vanhempani ovat siis myös sellaisia, että eivät itse millään halua lähteä kotoaan jouluna, mutta toivovat kovasti että siellä käytäisiin.
Vierailija kirjoitti:
Sama homma itsellä.
Olen 40 v mies ja toisin kuin ap, olen jouluihminen. Yhtään joulua en ole kotoa pois muuttamisen jälkeen (n. 18 vuotta sitten) saanut viettää omassa rauhassa.
Jouluaatto vaimon vanhempien luona
Joulupäivä vaimon vanhempien luona (asuvat sen verran kaukana, että siellä ollaan sitten pakostakin 2 päivää).
Tapaninpäivä omien vanhempieni luona
ja sitten saakin mennä taas töihin ja joulu on mennyt ohi ilman, että olisi ollut yhtään sekuntia omassa kodissa ja saanut nauttia omasta joulutunnelmasta. Tapaninpäivänä saa illalla kello 21 ehkä tunnin tai kaksi istua rauhassa kotona, mutta siihen se jääkin, koska yleensä menen 27. päivä takaisin töihin.
Olen ehdottanut jo monesti vaimolle, että eikö voitaisi olla jouluna vain kotona, mutta hänen vanhempansa suuttuisivat kuulemma tulisesti, jos ainoa tytär ei tulisi jouluna kotiin.
Ota lomaa vielä se yksi päivä, ja vietät sen miten haluat.
Kutsukaa ne vanhemmat teille jouluksi. Eläkeläisen lapsettoman ihmisen matkustaminen on huomattavasti helpompaa kuin työssäkäyvän, rajallisesti lomaa omaavan pikkulapsiperheellisen matkustaminen.
Miksi aina ne vanhemmat voi sanoa, että tänne on tultava, sanokaa te joskus, että tänne on tultava.
Ja päättäkää vain joskus, että olemme kotona/menemme perheen kanssa Lappiin/lähdemme ulkomaille, jos haluatte. Aikuiset ihmiset voi tehdä päätöksiä. Kertokaa ystävällisen napakasti, että näin on nyt päätetty, voidaan tulla loppiaisena tai itsenäisyyspäivänä teillä käymään.
Mulla olisi ihan vieras ajatus, että en saisi laittaa joulua omassa kodissani (olen jouluihminen). Ja että lapsetkaan ei koskaan kokisi joulua omassa kodissaan. Kylässä olo on vierailua, se ei ole sama asia kuin olla kotona, ei edes lapsuuden kodissa.
Vierailija kirjoitti:
Kutsukaa ne vanhemmat teille jouluksi. Eläkeläisen lapsettoman ihmisen matkustaminen on huomattavasti helpompaa kuin työssäkäyvän, rajallisesti lomaa omaavan pikkulapsiperheellisen matkustaminen.
Miksi aina ne vanhemmat voi sanoa, että tänne on tultava, sanokaa te joskus, että tänne on tultava.
Ja päättäkää vain joskus, että olemme kotona/menemme perheen kanssa Lappiin/lähdemme ulkomaille, jos haluatte. Aikuiset ihmiset voi tehdä päätöksiä. Kertokaa ystävällisen napakasti, että näin on nyt päätetty, voidaan tulla loppiaisena tai itsenäisyyspäivänä teillä käymään.
Mulla olisi ihan vieras ajatus, että en saisi laittaa joulua omassa kodissani (olen jouluihminen). Ja että lapsetkaan ei koskaan kokisi joulua omassa kodissaan. Kylässä olo on vierailua, se ei ole sama asia kuin olla kotona, ei edes lapsuuden kodissa.
AP tässä. Vanhempani ovat joskus olleet meillä jouluna, kuten sisaruksenikin. Mieheni haluaa laittaa joulun kotona. Ei se poista sitä, että minä joka en välittäisi joulusta ollenkaan en todellakaan saa tehdä oman mieleni mukaan koskaan. Ja sitten vanhempani haluavat kuitenkin kaikki myös heille kylään, vaikka olisi vietetty joulu yhdessä.
Tänä vuonna ilmoitin vanhemmilleni jo syyskuussa, että jos haluatte tavata meitä vielä ennen ensi kesää kun koronatilanne nyt pahenee Helsingin seudulla, niin nyt olisi aika. Ei vaan mene jakeluun kun asuvat itse ns. turvallisella seudulla, että me pääkaupunkiseudun asukkaat emme tapaa teitä syksyn-talven-kevään aikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitko viettää vaikka "pikkujoulut" ennen varsinaista joulua vanhempiesi luona. Saisit sitten olla rauhassa koko joulun ajan.
Ei toimi kodinhengetär-äitini kanssa. Niinä vuosina kun joulua on vietetty meillä, on (olisi) heille pitänyt mennä sitten sen jälkeen, jotta äiti saa passata ja raataa.
Sama. Pari kertaa vanhemmat ovat olleet meillä. Istuvat kuin tulisilla hiilillä, että koska päästään lähtemään kotiin. Sinne pitää sitten lähteä mukaan tai alkaa itku ja syyllistäminen.
Eli sun ap pitäisi miehesi kanssa keskustella se, miten joulua teillä vietetään.
Vanhempiesi kanssa kävisin sen keskustelun, miten suhtautuisivat, jos tiedän vierailun jälkeen heillä todettaisiin korona. Jos teillä on lapsia/nuoria, niin pääkaupunkiseudun koulut ovat nyt yksi riskipaikka. Kertoisin myös sen, että itselleni tartunnan aiheuttaminen oireettomana kantajana olisi kamala paikka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama homma itsellä.
Olen 40 v mies ja toisin kuin ap, olen jouluihminen. Yhtään joulua en ole kotoa pois muuttamisen jälkeen (n. 18 vuotta sitten) saanut viettää omassa rauhassa.
Jouluaatto vaimon vanhempien luona
Joulupäivä vaimon vanhempien luona (asuvat sen verran kaukana, että siellä ollaan sitten pakostakin 2 päivää).
Tapaninpäivä omien vanhempieni luona
ja sitten saakin mennä taas töihin ja joulu on mennyt ohi ilman, että olisi ollut yhtään sekuntia omassa kodissa ja saanut nauttia omasta joulutunnelmasta. Tapaninpäivänä saa illalla kello 21 ehkä tunnin tai kaksi istua rauhassa kotona, mutta siihen se jääkin, koska yleensä menen 27. päivä takaisin töihin.
Olen ehdottanut jo monesti vaimolle, että eikö voitaisi olla jouluna vain kotona, mutta hänen vanhempansa suuttuisivat kuulemma tulisesti, jos ainoa tytär ei tulisi jouluna kotiin.
Ota lomaa vielä se yksi päivä, ja vietät sen miten haluat.
Helpommin sanottu kuin tehty minun duunissa. Ei onnistu niin vain.
Me ei lähdetä minun isoäidille koska en jaksa kantaa lahjoja vanhaan ja likaiseen muistisairaan taloon että jokaikinen uusi lahja pitäisi pestä kotiin tullessa, ei käy. Kotona joulu ja ehkä uudeksi vuodeksi sitten mummolaan.
Olen lopettanut ajat sitten joulun vieton, normaali arkea vietämme. Ei mitään stressiä, hömpötystä ja rahaa säästyy ihan kummasti.
Hirveätä katsella ja kuunnella ihmisiä joulu paniikissa.
Joulua ei ole mikään pakko viettää, sanon minä.
Yleensä kyllä minusta pitää ilahduttaa muit olemalla mukana, vaikkei niin huvittaisikaan.
Mutt nyt on tuo korona ja ehkä kannattaa viettää tällä kertaa etäkoulu.
Minua ei kukaan passaa eikä vanhempi kutsu luokseen. Joskus olisi kiva istua valmiiseen pöytään. No ehkä sitten joskus 15 vuoden päästä kun lapset kattaa pöydän minulle.
Vierailija kirjoitti:
Me ei lähdetä minun isoäidille koska en jaksa kantaa lahjoja vanhaan ja likaiseen muistisairaan taloon että jokaikinen uusi lahja pitäisi pestä kotiin tullessa, ei käy. Kotona joulu ja ehkä uudeksi vuodeksi sitten mummolaan.
Pidä niitä kuukausi säilössä, niin ei tarvitse pestä.
Vierailija kirjoitti:
Älkää nyt vaan alkako ainakaan perumaan suunnitelmianne. Olette kuin ette olisikaan, ihan tavallisesti ja jätätte kiukuttelut noteeraamatta. Kyllä ne siitä tokeentuvat aikanaan. Nyt keksit itsellesi jotain muuta puuhaa ja ajateltavaa.
Juuri näin.
Vierailija kirjoitti:
Eli sun ap pitäisi miehesi kanssa keskustella se, miten joulua teillä vietetään.
Vanhempiesi kanssa kävisin sen keskustelun, miten suhtautuisivat, jos tiedän vierailun jälkeen heillä todettaisiin korona. Jos teillä on lapsia/nuoria, niin pääkaupunkiseudun koulut ovat nyt yksi riskipaikka. Kertoisin myös sen, että itselleni tartunnan aiheuttaminen oireettomana kantajana olisi kamala paikka.
Miehen kanssa keskustelu käytiin jo loppukesästä kun mökki varattiin ja sinne tosiaan ollaan menossa.
Ei se korona yhtään vähemmän iske vaikka viettäisi joulua eri päivänä.