Lue keskustelun säännöt.
Miksi en saa viettää joulua oman mieleni mukaan ikinä (ilman että joku pahoittaa mielensä)?
09.11.2020 |
Olen 46v ja voitaneen sanoa, etten ole jouluihminen. Olen kuitenkin muutaman kerran mieheni kanssa laittanut sukujoulun meillä ja monia kertoja raahautunut vanhemmilleni jouluksi (se on heillä ykköstoive, että lapset perheineen tulevat heille vaikka ovat jo 75v). Olen tasan kaksi kertaa saanut olla kuten itse haluan, 17v lähdin kavereiden kanssa Ruotsiin laskettelemaan ja 24v sinkkuna vanhemmat lähtivät reissuun ja sain olla yksin kotona.
Tänä vuonna päätimme koronatilanteen takia lähteä jouluksi Lappiin. Vanhemmat ovat tästä nyt niin loukkaantuneita, etteivät vastaa viesteihini. En jaksa ymmärtää. Veljelläni on pienet lapset ja olin varma, ettei vanhempiani kiinnosta minun tekemiseni, kunhan saavat viettää joulun pienten kanssa. Nyt kuitenkin veljeni oli tehnyt saman suunnitelman koronan takia kuin minä - eivät hekään halua viedä rauhalliselle korona-alueelle 75-vuotiaille mahdollisesti tautia pääkaupunkiseudulta.
Vanhempieni mielensäpahoittamisella saavutettiin jo tavoitteensa, nyt on minulla sitten syyllinen olo. AAARGGH. Ja joka vuosi sama paini sisälläni.
Kommentit (160)
Siis meinaako ap nyt sitä että vanhana ei pitäisi enää haluta nähdä lapsia ja lapsenlapsia? ("...vaikka ovat jo 75 v.")
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäs jos kasvattaisit selkärangan, ja eläisit ihan sitä omaa elämääsi, etkä antaisi toisen määritellä ja ohjailla sinua? Miksi edes kyselet kenekään mielipiteitä oman joulunne viettoon?
Olen itse vanha ja riskiryhmässä. Kun meidän tavalliset jouluvieraat eivät tulekaan, niin tietenkin sanon, että onpa ikävää, mutta en tietenkään syyllistä heitä.
Oma joulu tulee itseasiassa olemaan itsellenikin luksusta. Ei viikkokausien leipomista ja siivousta ja nukkumapaikkojen järjestelyä. Ei lasten kinastelua koko jouluaaton, kun ovat levottomia ja vinkuvat jo joululahjoa ja vanhemmat haluavat odottaa kunnes on käyty saunassa ym.
Sen jälkeen kinastellaan, kenellä on enemmän lahjoja ja byäääääh en saanut sitä ja tätä.
Mukavaa on ollut kun tulevat jouluna ja mukavaa on sekin kun saa olla yksi omassa rauhassa.
Ja on hienoa, että välittämät niin paljon, etteivät halua mahdollista koronaa minuun tartuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Kun vanhemmat ovat jo noinkin iäkkäitä, tuskin tarvitsee enää monta joulua hyppiä ja pomppia heidän mielensä mukaan.
Sitten surraan, kun ei toimittu niin kuin sydän sanoo.
AP myöntää tuntevansa piston sydämessään. Mutta en voisi ikinä antaa itselleni anteeksi, jos veisin vanhemmilleni kuolemantaudin, vaikka kuinka olisivat itse sitä vonganneet. Sen takia nyt oli tehtävä ratkaisu ja päättää lähteä ns. joulua pakoon, jotta sitä riskiä ei olisi. Pisto sydämeen tulee siitä, että myönnän tämän olevan itselleni mieluisin ratkaisu, koska en vaan jaksa sitä jokavuotista säätöä, kuka on missä ja koska.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun vanhemmat ovat jo noinkin iäkkäitä, tuskin tarvitsee enää monta joulua hyppiä ja pomppia heidän mielensä mukaan.
Sitten surraan, kun ei toimittu niin kuin sydän sanoo.
Se hyppiminen voi kestää helposti 10-15 vuotta. Aloittaja on sitten 6-kymppinen, kun hän saa viettää joulun miten tahtoo. Olisinpa itsekin tajunnut heti alusta asti pistää stopin vanhempien vaatimuksille joulun ja muiden pyhäpäivien suhteen. Ensimmäisen oman äitienpäivänkin sain 45-vuotiaana, siihen asti mentiin muiden pillin mukaan.
Muutin kotoa pois 19v ssä heti lukion jälkeen, mulla oli surkea lapsuuskoti ja huonot vanhemmat. Heti tuosta samasta hetkestä vietin joulut YKSIN ilman vanhempiani ja se oli hyvä päätös. Alkuun olin toki todella yksin, yksinäisessä tyhjässä opiskelijatalossa, pelotti kun mun ikkuna oli ainoa jossa oli valo. Vuosien saatossa sitten seura on lisääntynyt, poikaystävä, mies, lapset. Mutta vanhempieni luo en ole mennyt!
Jos en olisi heti tehnyt repäisyä niin vielä nytkin mua syyllistettäisiin ja painostettaisiin ja uhkailtaisiin ja kiristettäisiin joulunvietolla. Uhkailu ja kiristys on vanhempieni ainoa tapa mitä ne osaa käyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko olemassa muita juhlia, mitä on niin pakko viettää kuin joulua? Itse olisin mieluummin kokonaan viettämättä, mutta kun puoliso sitten taas on jouluihminen niin ei käy. Minusta olisi reilua vuorovuosittain mennä molempien toiveen mukaan, mutta jostain syystä tämä ei ole hyväksyttävää vaan pakkojoulu on joka vuosi. Meillä ei ole lapsia.
Oletpa kauan jaksanut tuota. Itse riuhtaisin itseni irti tuosta jo alle kolmekymppisenä kun muutin yhteen puolisoni kanssa. Tein selväksi, että olen jouluna samassa paikassa kuin puoliso, joskus se voi olla vanhemmillani mutta joka vuosi ei. Nyt ollaan oltu muutama vuosi ihan vaan omassa kodissa jouluna näkemättä sukulaisia. Minulla on usein lomaa joulun/uuden vuoden tienoilla myös arkipäivisin, ja silloin voin piipahtaa vaikka yhdeksi yöksi vanhemmilleni. Mukavampi tavata niin, toisin kuin vaikka aattoa pitäisi siellä viettää jollain iänikuisella kaavalla. Miten se joulu voi olla joillekin niin iso juttu että täytyy pakottaa vastahakoisia ihmisiä luokseen? Niin vaikea ymmärtää tuota ajatusmaailmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Semmosta se nyt vaan on. Itse olen kanssasi saman ikäinen ja minä taas haluaisin niitä perhejouluja, mutta ei ole perhettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun vanhemmat ovat jo noinkin iäkkäitä, tuskin tarvitsee enää monta joulua hyppiä ja pomppia heidän mielensä mukaan.
Sitten surraan, kun ei toimittu niin kuin sydän sanoo.
Se hyppiminen voi kestää helposti 10-15 vuotta. Aloittaja on sitten 6-kymppinen, kun hän saa viettää joulun miten tahtoo. Olisinpa itsekin tajunnut heti alusta asti pistää stopin vanhempien vaatimuksille joulun ja muiden pyhäpäivien suhteen. Ensimmäisen oman äitienpäivänkin sain 45-vuotiaana, siihen asti mentiin muiden pillin mukaan.
Olen 55-v enkä ole vieläkään saanut ”omaa” äitienpäivää :D Anoppi on ominut sen juhlan ihan kokonaan itselleen. Kun lapset oli pieniä, mies meni sinne lasten kanssa - minua ei koskaan kutsuttu mukaan. Lapset on nyt isoja ja omat menonsa heillä, ei merkitse äitienpäivä heille muuta kuin sitä anopin pakkojuhlaa. On se anoppi vaan ollut mahtava äitimuori.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä on valintoja. Jos olet päättänyt elää muiden ihmisten kanssa, joudut miettimään mitä he sinusta ajattelevat. Sinkkuna ja yksineläjänä olisit vapaa noista murheista muttet ole tehnyt kyseistä valintaa joten tässä on seuraukset, halusit tai et.
Voisitko viettää vaikka "pikkujoulut" ennen varsinaista joulua vanhempiesi luona. Saisit sitten olla rauhassa koko joulun ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mekin mieheni kanssa pompittiin vuorojouluina milloin missäkin muiden odotusten mukaan, kunnes n. 10v sitten tein päätöksen, että en enää ikinä mene jouluksi yhdenkään sukulaisen luokse. Paras jouluun liittyvä päätös, harmi, että sen tekemiseen meni monta vuotta.
Suosittelen siis kasvattamaan selkärangan ja ilmoittamaan ihan suoraan, että juhlitte joulun haluamallanne tavalla. Me ilmoitimme suoraan, että tämä on tapamme viettää joulua nyt ja tulevaisuudessa, joten kutsuja ei tule joten ne kiusalliset tilanteetkin on onneksi poissa :)
Omille lapsille on sanottu, että kun nuorinkin muuttaa pois kotoa, niin eivät voi enää olettaa, että kotiin voi tulla jouluksi, et todennäköisemmin matkustelemme joulut.
Vierailija kirjoitti:
Elämä on valintoja. Jos olet päättänyt elää muiden ihmisten kanssa, joudut miettimään mitä he sinusta ajattelevat. Sinkkuna ja yksineläjänä olisit vapaa noista murheista muttet ole tehnyt kyseistä valintaa joten tässä on seuraukset, halusit tai et.
Sinkuilla ja yksinelävillä on usein myös vanhemmat. Vai kuinka. Pikemminkin naimatonta lasta pidetään kaikkein eniten sinä ihmisenä, jolle voi soittaa milloin vain ja pyytää juoksemaan asialla jos toisellakin kun ei ole lapsia eikä perhettä vastuulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska corona menemme lappiinxD
Pysyisit kuule kotona nytkun on corona
Aloita tänä jouluna tekemään niin kuin itse haluat. Ensimmäinen kerta on aina vaikea, ja vielä seuraavakin. 4-5 joulua niin ajatus jo naurattaa, näinkö helppoa tämä oli? Kyläillä voi silloin kun kaikille parhaiten sopii vaikka joulun jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä on valintoja. Jos olet päättänyt elää muiden ihmisten kanssa, joudut miettimään mitä he sinusta ajattelevat. Sinkkuna ja yksineläjänä olisit vapaa noista murheista muttet ole tehnyt kyseistä valintaa joten tässä on seuraukset, halusit tai et.
Sinkuilla ja yksinelävillä on usein myös vanhemmat. Vai kuinka. Pikemminkin naimatonta lasta pidetään kaikkein eniten sinä ihmisenä, jolle voi soittaa milloin vain ja pyytää juoksemaan asialla jos toisellakin kun ei ole lapsia eikä perhettä vastuulla.
Minulla ei ole, mutta olihan ne viimeiset joulut vähän eriä kuin suku/perhejoulut - itse kolmekymppisenä on se nuorin joukosta eli mistään lapsijoulusta ei voi puhua ja sitten lopulta viettäjiä on vain kaksi ja lopulta itse jäljellä enää yksin.
Sama homma itsellä.
Olen 40 v mies ja toisin kuin ap, olen jouluihminen. Yhtään joulua en ole kotoa pois muuttamisen jälkeen (n. 18 vuotta sitten) saanut viettää omassa rauhassa.
Jouluaatto vaimon vanhempien luona
Joulupäivä vaimon vanhempien luona (asuvat sen verran kaukana, että siellä ollaan sitten pakostakin 2 päivää).
Tapaninpäivä omien vanhempieni luona
ja sitten saakin mennä taas töihin ja joulu on mennyt ohi ilman, että olisi ollut yhtään sekuntia omassa kodissa ja saanut nauttia omasta joulutunnelmasta. Tapaninpäivänä saa illalla kello 21 ehkä tunnin tai kaksi istua rauhassa kotona, mutta siihen se jääkin, koska yleensä menen 27. päivä takaisin töihin.
Olen ehdottanut jo monesti vaimolle, että eikö voitaisi olla jouluna vain kotona, mutta hänen vanhempansa suuttuisivat kuulemma tulisesti, jos ainoa tytär ei tulisi jouluna kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Kun vanhemmat ovat jo noinkin iäkkäitä, tuskin tarvitsee enää monta joulua hyppiä ja pomppia heidän mielensä mukaan.
Sitten surraan, kun ei toimittu niin kuin sydän sanoo.
Mummoni on 98-vuotias. Noin äidilleni on sanottu viimeiset 30 vuotta. 30 vuotta on pitkö aika kuulla että tuskin enää kauaa. Suurimmaksi osaksi mummoni itse käyttää tätä, "Tämä nyt sitten saatta olla viimeinen jouluni, niin kai te tänne tulette kun ei sitä koskaan tiedä?". Ei tiedä ei, mutta kohta 65-vuotias äitinikin saattaa kupsahtaa ennen mummoani ja siinä on sitten kiltisti odoteltu koko elämän että saisi edes yhden omanlaisen joulun.
Mulle joulu on se ja sama, joten vietän sitä mielelläni niiden mukaan joille joulu merkkaa jotakin. Mulla ei ole mitään tarvetta just jouluna(muutama päivä) lähteä johonkin lomareissulle tms. Se mistä en piittaa on se, että aletaan vaatia minulta jotakin. Minun mielestäni se että tulen paikalle silloin kun toivotaan, vien pienen lahjan, ja autan ruuanvalmistuksessa osaltani, sekä jälkien siivoamisessa, on tarpeeksi.
Vaadin myös kellonajan jolloin syödään, ja silloin sitten kans syödään, +-puoli tuntia, eikä niin että menen paikalle aamulla ja yön tunteina pääsen pois. 2-3h on tarpeeksi kyläilyä minulle.
Tätä olen onnistunut noudattamaan jo monta vuotta, enkä ole korvaani lotkautellut enää muiden mielipiteille.
Viimeksi eilen, isänpäivänä tätä yritettiin, eli vanhempani olivat kutsuneet lapset ja lapsenlapset syömään niin että ruoka on klo 15-16. Olimme paikalla 14.50, koska ei ollut tarkoitus että autan valmisteluissa. Klo 15.15 selvisi ettei sisarukseni perheineen pääsekään tulemaan vielä, vaan vasta VÄHÄN neljän jälkeen, oitis ehdotettiin että syödään sitten kun kaikki ovat paikalla, että nyt voisi ottaa vähän välipalaa jos on kova nälkä. Ilmoitin että meillä on muitakin suunnitelmia, emmenkä jää sitten syömään ollenkaan mikäli ruoka ei ole 15-16 välillä niin kuin sovittiin. Syötiin sitten ennen tätä loppuporukkaa klo 15.45. Sisarukseni saapui perheineen klo 17.30, kun me olimme juuri lähdössä.
On se kumma että toisia odotetaan paikalle kuin kuninkaita konsanaan toisten odottaessa nälissään.
Ei enää.
Kuulostat juurikin tällaiselta joulukiristäjältä, joka ei ymmärrä aikuisten lasten omaa joulunviettoa.