Lue keskustelun säännöt.
Miksi en saa viettää joulua oman mieleni mukaan ikinä (ilman että joku pahoittaa mielensä)?
09.11.2020 |
Olen 46v ja voitaneen sanoa, etten ole jouluihminen. Olen kuitenkin muutaman kerran mieheni kanssa laittanut sukujoulun meillä ja monia kertoja raahautunut vanhemmilleni jouluksi (se on heillä ykköstoive, että lapset perheineen tulevat heille vaikka ovat jo 75v). Olen tasan kaksi kertaa saanut olla kuten itse haluan, 17v lähdin kavereiden kanssa Ruotsiin laskettelemaan ja 24v sinkkuna vanhemmat lähtivät reissuun ja sain olla yksin kotona.
Tänä vuonna päätimme koronatilanteen takia lähteä jouluksi Lappiin. Vanhemmat ovat tästä nyt niin loukkaantuneita, etteivät vastaa viesteihini. En jaksa ymmärtää. Veljelläni on pienet lapset ja olin varma, ettei vanhempiani kiinnosta minun tekemiseni, kunhan saavat viettää joulun pienten kanssa. Nyt kuitenkin veljeni oli tehnyt saman suunnitelman koronan takia kuin minä - eivät hekään halua viedä rauhalliselle korona-alueelle 75-vuotiaille mahdollisesti tautia pääkaupunkiseudulta.
Vanhempieni mielensäpahoittamisella saavutettiin jo tavoitteensa, nyt on minulla sitten syyllinen olo. AAARGGH. Ja joka vuosi sama paini sisälläni.
Kommentit (160)
Vierailija kirjoitti:
Sama ongelma, mutta toisinpäin. Ei ole enää vanhempia, appivanhempia, mutta lapsi "kutsuu itsensä+kumppaninsa exälle jouluksi :-( Onneksi menee kuitenkin exälle, kun on sauna ja vierashuone. Aikaisemmin minäkin vietin joulut siellä (olemme siis hyvissä väleissä), mutta siellä ei ole minulle muuta nukkumapaikkaa, kuin kuorsaavan exän vieressä. Siis muuten o.k., paitsi tuo kuorsaus. Viime joulun olin kotona, kutsuin heidät syömään (=jumalaton tiski + ruokasäätö: kuka ei syö sitä, tätä, tuota) aattona ja sain muut pyhät nauttia joulumusiikista ja kynttilöistä ihan omassa rauhassa.
Nyt jo ahdistaa tuleva joulu, kun hauluaisin olla joulun ilman mitään etxrasäätöä ja levätä kerrankin kunnolla.
En tiedä, tunteeko lapsi velvollisuudekseen viettää joulut täällä, mutta jos exä ottaa heidät vastaan, joudun minäkin ottamaan siihen osaa... Tai sit ilmoitan viettäväni joulun muualla ja istun pimeässä kämpässä, kun tie exälle menee asuntoni ohi :-(
Juuri tänä joulunahan on erinomainen syy olla yksin kotona: olet altistunut koronalle ja olet karanteenissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinun ongelmasi ei ole joulu, ei korona, ei vanhempien vaatimukset tai muu ulkopuolinen tekijä.
Ongelma on sinun pääsi sisällä. Sinä otat jotenkin henkilökohtaisesti toisten vaatimukset ja loukkaantumiset. Miksi sinä tunnet niin suurta tarvetta miellyttää muita ihmisiä, et itseäsi?
Mitä sä oikein selität?
Vanhemmat ovat perhettä, jota rakastetaan.
Totta kai tekee paha loukata ihmisiä, joita rakastaa.
Oletko joku kylmäkiskonen jurppi, jolla antisosiaalisia piirteitä kun tommosia kirjotat?!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koronatilanteen takia jouluksi lappiin? Eikö lapissa ole jo tarpeeksi koronaa ilman että tekin sitä sinne vielä viette lisää? :D Vai haluatteko siis saada koronan itsellenne? Siellä sitä nimittäin on :D
Lapissa on ainakin tällä hetkellä pienempi ilmaantuvuusluku kuin vaikka pk-seudulla, osassa Lappia tilanne on oikein hyvä.
Lapissa hyvä tilanne? Eteleläinen äänessä. Lappi on puolen Suomen kokoinen ja siellä on vaihtelevat koronatilanteet.
Ymmärrän ap:n fiiliksiä, tosin ollaan vasta vähän päälle 30-vuotias pariskunta ja meillä on nykyisin suurperhe.
Ensimmäiset yhteiset joulut perheenä meni siten, että kiidettiin koko Joulu. Kestittiin aattona porukkaa meillä, seuraavana päivänä mentiin ehkä anoppilaan n. 60km päähän, ja Tapanina taas omien vanhempieni luo, jonne sinnekin eiltä se sama n. 60km - mutta kuitenkin taas eri paikkakunta.
Tässähän ei sinänsä ollut mitään vikaa, mutta oletus varsinkin appivanhempien taholta oli, että kun heille tullaan, ollaan sitten koko päivä. Aina se sama "älkää nyt vielä lähtekö". Kivahan siellä oli olla, en minä sillä, mutta kun arki oli silloin jo melko kiireistä, niin olisi tehnyt mieli välillä ihan olla kotonakin.
Omien vanhempieni luona kysymys oli noin parin, kolmen tunnin mittaisesta piipahduksesta.
Oletus, että meillä kestitään iso sukujoulu, säilyi myös perhekokomme kasvaessa. Oletettiin myös, että rampataan lasten kanssa koko joulu.
Kun ei enää jossain kohtaa jaksettu näin intensiivistä juhlintaa, appikset loukkaantui verisesti. Ei tosin jaksettu muutenkaan sitä jatkuvaa heidän meillä ramppaamista aikaan ja päivään katsomatta ja tietenkin ilmoittamatta. Kotonaan kun sitä haluaisi vain olla rauhassa eikä jatkuvassa hälytysvalmiudessa.
No, nykyisin ne on omat vanhemmat jotka odottavat aina aattona tulevansa tänne meille. Mukaviahan ne aatot on, mutta todella tekemisentäyteisiä meille.
Meillä on tosiaan nykyään seitsemän lasta, joista vanhimmat on alakouluikäisiä, mutta pientäkin väkeä kotona vielä riittää. Tällä sakilla on tekemistä muutenkin eikä asiat ihan vaan tapahdu tuosta noin vain. Edeltävä viikko kuluu täysin valmisteluissa, aatto on yhtä juoksemista. Mun vanhemmat tulevat meille ja odottavat tyynesti, että kaikki on tehty: lapsia he eivät vahdi sekuntiakaan, josta puolestaan olisi apua (toki emme oleta heidän tulevan lastenvahdeiksi, mutta ymmärtänette pointin).
Tänä vuonna keskusteltiin miehen kanssa yhdessä ja todettiin, että haluaisimme rauhoittua jouluna. Haluamme saunoa rauhassa, laittaa pöydän rauhassa, haluamme lapsillekin enemmän kiireettömyyttä. Sitä ei tule, jos otamme taas "vieraita" meille.
Samalla omatunto kolkuttaa, kun tiedän etteivät kuitenkaan muuallakaan kyläile ja että ovat varmaan muuten jouluna keskenään kotona.
Olenkin pähkäillyt, miten pitäisi tehdä. Ehkä pyydämme vanhempani kylään esim. Joulupäivänä tai Tapanina, ja toisena niistä vastavuoroisesti käymme heillä. Mukava heitä on nähdä, ja tykkään/tykkäämme laittaa joulua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joulu tulla jollottaa, vieläkö porukka on samoissa aatoksissa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama ongelma, mutta toisinpäin. Ei ole enää vanhempia, appivanhempia, mutta lapsi "kutsuu itsensä+kumppaninsa exälle jouluksi :-( Onneksi menee kuitenkin exälle, kun on sauna ja vierashuone. Aikaisemmin minäkin vietin joulut siellä (olemme siis hyvissä väleissä), mutta siellä ei ole minulle muuta nukkumapaikkaa, kuin kuorsaavan exän vieressä. Siis muuten o.k., paitsi tuo kuorsaus. Viime joulun olin kotona, kutsuin heidät syömään (=jumalaton tiski + ruokasäätö: kuka ei syö sitä, tätä, tuota) aattona ja sain muut pyhät nauttia joulumusiikista ja kynttilöistä ihan omassa rauhassa.
Nyt jo ahdistaa tuleva joulu, kun hauluaisin olla joulun ilman mitään etxrasäätöä ja levätä kerrankin kunnolla.
En tiedä, tunteeko lapsi velvollisuudekseen viettää joulut täällä, mutta jos exä ottaa heidät vastaan, joudun minäkin ottamaan siihen osaa... Tai sit ilmoitan viettäväni joulun muualla ja istun pimeässä kämpässä, kun tie exälle menee asuntoni ohi :-(
Juuri tänä joulunahan on erinomainen syy olla yksin kotona: olet altistunut koronalle ja olet karanteenissa.
Aivan. Nyt tänä jouluna saat viettää sellaista joulua kun haluat, eikä edes tarvitse perustella.
Korona säätää nyt kaikkien joulut .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi muut ei saa pahoittaa mieltään vapaasti ilman ettö sun tarvii ottaa siihen kantaa, tehdä siitä draamaa tai alkaa marttyyriksi?!
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ap:n fiiliksiä, tosin ollaan vasta vähän päälle 30-vuotias pariskunta ja meillä on nykyisin suurperhe.
Ensimmäiset yhteiset joulut perheenä meni siten, että kiidettiin koko Joulu. Kestittiin aattona porukkaa meillä, seuraavana päivänä mentiin ehkä anoppilaan n. 60km päähän, ja Tapanina taas omien vanhempieni luo, jonne sinnekin eiltä se sama n. 60km - mutta kuitenkin taas eri paikkakunta.
Tässähän ei sinänsä ollut mitään vikaa, mutta oletus varsinkin appivanhempien taholta oli, että kun heille tullaan, ollaan sitten koko päivä. Aina se sama "älkää nyt vielä lähtekö". Kivahan siellä oli olla, en minä sillä, mutta kun arki oli silloin jo melko kiireistä, niin olisi tehnyt mieli välillä ihan olla kotonakin.
Omien vanhempieni luona kysymys oli noin parin, kolmen tunnin mittaisesta piipahduksesta.
Oletus, että meillä kestitään iso sukujoulu, säilyi myös perhekokomme kasvaessa. Oletettiin myös, että rampataan lasten kanssa koko joulu.
Kun ei enää jossain kohtaa jaksettu näin intensiivistä juhlintaa, appikset loukkaantui verisesti. Ei tosin jaksettu muutenkaan sitä jatkuvaa heidän meillä ramppaamista aikaan ja päivään katsomatta ja tietenkin ilmoittamatta. Kotonaan kun sitä haluaisi vain olla rauhassa eikä jatkuvassa hälytysvalmiudessa.
No, nykyisin ne on omat vanhemmat jotka odottavat aina aattona tulevansa tänne meille. Mukaviahan ne aatot on, mutta todella tekemisentäyteisiä meille.
Meillä on tosiaan nykyään seitsemän lasta, joista vanhimmat on alakouluikäisiä, mutta pientäkin väkeä kotona vielä riittää. Tällä sakilla on tekemistä muutenkin eikä asiat ihan vaan tapahdu tuosta noin vain. Edeltävä viikko kuluu täysin valmisteluissa, aatto on yhtä juoksemista. Mun vanhemmat tulevat meille ja odottavat tyynesti, että kaikki on tehty: lapsia he eivät vahdi sekuntiakaan, josta puolestaan olisi apua (toki emme oleta heidän tulevan lastenvahdeiksi, mutta ymmärtänette pointin).
Tänä vuonna keskusteltiin miehen kanssa yhdessä ja todettiin, että haluaisimme rauhoittua jouluna. Haluamme saunoa rauhassa, laittaa pöydän rauhassa, haluamme lapsillekin enemmän kiireettömyyttä. Sitä ei tule, jos otamme taas "vieraita" meille.
Samalla omatunto kolkuttaa, kun tiedän etteivät kuitenkaan muuallakaan kyläile ja että ovat varmaan muuten jouluna keskenään kotona.
Olenkin pähkäillyt, miten pitäisi tehdä. Ehkä pyydämme vanhempani kylään esim. Joulupäivänä tai Tapanina, ja toisena niistä vastavuoroisesti käymme heillä. Mukava heitä on nähdä, ja tykkään/tykkäämme laittaa joulua.
Huomatkaa te, jotka tungette anoppilaan tai mummolaan joka joulu ja mummo on raatanut koko joulunalusajat tehdessään leivonnaisia , ruokaa ym...
Joka joulun jälkeen kuulee ja on lehdissä uupuneiden mummojen valitukset, miten taas oli työteliäs joulu. Siivoukset, leipomiset, ruokien laittaneet ja vieraiden pyykkien pesut rasitteenaan. En ikinä haluaisi vierittää kenenkään harteille tuota työmäärää.
Siksi meillä on aina oma joulu oman perheen kanssa. Sukulaisissa on käyty tapanina tai muuna joulun jälkeisenä päivänä ja viivytty muutama tunti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama ongelma, mutta toisinpäin. Ei ole enää vanhempia, appivanhempia, mutta lapsi "kutsuu itsensä+kumppaninsa exälle jouluksi :-( Onneksi menee kuitenkin exälle, kun on sauna ja vierashuone. Aikaisemmin minäkin vietin joulut siellä (olemme siis hyvissä väleissä), mutta siellä ei ole minulle muuta nukkumapaikkaa, kuin kuorsaavan exän vieressä. Siis muuten o.k., paitsi tuo kuorsaus. Viime joulun olin kotona, kutsuin heidät syömään (=jumalaton tiski + ruokasäätö: kuka ei syö sitä, tätä, tuota) aattona ja sain muut pyhät nauttia joulumusiikista ja kynttilöistä ihan omassa rauhassa.
Nyt jo ahdistaa tuleva joulu, kun hauluaisin olla joulun ilman mitään etxrasäätöä ja levätä kerrankin kunnolla.
En tiedä, tunteeko lapsi velvollisuudekseen viettää joulut täällä, mutta jos exä ottaa heidät vastaan, joudun minäkin ottamaan siihen osaa... Tai sit ilmoitan viettäväni joulun muualla ja istun pimeässä kämpässä, kun tie exälle menee asuntoni ohi :-(
Juuri tänä joulunahan on erinomainen syy olla yksin kotona: olet altistunut koronalle ja olet karanteenissa.
Aivan. Nyt tänä jouluna saat viettää sellaista joulua kun haluat, eikä edes tarvitse perustella.
Korona säätää nyt kaikkien joulut .
Välttämättä ei kuitenkaan vaikuta. Ei kaikki olleet erillään muista keväälläkään, kun oikeasti oli etäopetukset ja suositukset. Toki suosituksia on nytkin, mutta tietyllä tavalla tähän on suhtauduttu lievemmin kun paikat ei ole vastaavasti menneet kiinni. Voi siis olla, että tämä on syy, miksi kaikki eivät nytkään vetäydy poteroihinsa. Kyläileehän ihmiset nytkin normaalisti yms.
Toisaalta jos joulua viettää pienimuotoisesti lähisuvun kesken, joku kymmenen henkilöä ei välttämättä ylity.
Meillä meni 10 vuotta, että tuo joulukitinä loppui. 10 vuotta!! Joka hito syksy alkoi se "tuutteko meille jouluksi" -mantra. No ei tulla. Piste. Minä en ala siihen rumbaan. Jos yhtenä vuonna antaa periksi, ja menee toiselle vanhemmalle viettämään joulua, joutuu tasapuolisuuden nimissä menemään seuraavana vuonna toiselle vanhemmalle, ja kierre on valmis. Sitten ajellaan joka joulu satojen kilometrien päähän, stressataan lahjoista, pakataan ja puretaan autoa vuorotellen. Kaikki vain sen vuoksi, että päästään kuokkimaan jonkun toisen jouluun. Ei ei ei, minä en halua sitä! 10 vuotta meni ennen kuin oppivat, että emme tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ap:n fiiliksiä, tosin ollaan vasta vähän päälle 30-vuotias pariskunta ja meillä on nykyisin suurperhe.
Ensimmäiset yhteiset joulut perheenä meni siten, että kiidettiin koko Joulu. Kestittiin aattona porukkaa meillä, seuraavana päivänä mentiin ehkä anoppilaan n. 60km päähän, ja Tapanina taas omien vanhempieni luo, jonne sinnekin eiltä se sama n. 60km - mutta kuitenkin taas eri paikkakunta.
Tässähän ei sinänsä ollut mitään vikaa, mutta oletus varsinkin appivanhempien taholta oli, että kun heille tullaan, ollaan sitten koko päivä. Aina se sama "älkää nyt vielä lähtekö". Kivahan siellä oli olla, en minä sillä, mutta kun arki oli silloin jo melko kiireistä, niin olisi tehnyt mieli välillä ihan olla kotonakin.
Omien vanhempieni luona kysymys oli noin parin, kolmen tunnin mittaisesta piipahduksesta.
Oletus, että meillä kestitään iso sukujoulu, säilyi myös perhekokomme kasvaessa. Oletettiin myös, että rampataan lasten kanssa koko joulu.
Kun ei enää jossain kohtaa jaksettu näin intensiivistä juhlintaa, appikset loukkaantui verisesti. Ei tosin jaksettu muutenkaan sitä jatkuvaa heidän meillä ramppaamista aikaan ja päivään katsomatta ja tietenkin ilmoittamatta. Kotonaan kun sitä haluaisi vain olla rauhassa eikä jatkuvassa hälytysvalmiudessa.
No, nykyisin ne on omat vanhemmat jotka odottavat aina aattona tulevansa tänne meille. Mukaviahan ne aatot on, mutta todella tekemisentäyteisiä meille.
Meillä on tosiaan nykyään seitsemän lasta, joista vanhimmat on alakouluikäisiä, mutta pientäkin väkeä kotona vielä riittää. Tällä sakilla on tekemistä muutenkin eikä asiat ihan vaan tapahdu tuosta noin vain. Edeltävä viikko kuluu täysin valmisteluissa, aatto on yhtä juoksemista. Mun vanhemmat tulevat meille ja odottavat tyynesti, että kaikki on tehty: lapsia he eivät vahdi sekuntiakaan, josta puolestaan olisi apua (toki emme oleta heidän tulevan lastenvahdeiksi, mutta ymmärtänette pointin).
Tänä vuonna keskusteltiin miehen kanssa yhdessä ja todettiin, että haluaisimme rauhoittua jouluna. Haluamme saunoa rauhassa, laittaa pöydän rauhassa, haluamme lapsillekin enemmän kiireettömyyttä. Sitä ei tule, jos otamme taas "vieraita" meille.
Samalla omatunto kolkuttaa, kun tiedän etteivät kuitenkaan muuallakaan kyläile ja että ovat varmaan muuten jouluna keskenään kotona.
Olenkin pähkäillyt, miten pitäisi tehdä. Ehkä pyydämme vanhempani kylään esim. Joulupäivänä tai Tapanina, ja toisena niistä vastavuoroisesti käymme heillä. Mukava heitä on nähdä, ja tykkään/tykkäämme laittaa joulua.
Huomatkaa te, jotka tungette anoppilaan tai mummolaan joka joulu ja mummo on raatanut koko joulunalusajat tehdessään leivonnaisia , ruokaa ym...
Joka joulun jälkeen kuulee ja on lehdissä uupuneiden mummojen valitukset, miten taas oli työteliäs joulu. Siivoukset, leipomiset, ruokien laittaneet ja vieraiden pyykkien pesut rasitteenaan. En ikinä haluaisi vierittää kenenkään harteille tuota työmäärää.
Siksi meillä on aina oma joulu oman perheen kanssa. Sukulaisissa on käyty tapanina tai muuna joulun jälkeisenä päivänä ja viivytty muutama tunti.
Eihän tuossa viestissä oltu varsinaisesti tunkemassa kenenkään luokse vaan kerrottiin muiden loukkaantuneen, kun perhe ei olekaan jaksanut ajella koko joulua.
Vastaava tilanne se sukujoulun laittaminen on nuoremmallekin polvelle, jos oletus aina on, että x paikkaan mennään ja laittajat on aina samat.
Minun mielestäni on niin, että jos mummolassa ei haluta porukan tulevan, niin kerrotaan tämä suoraan.
Nuorempien kohdalla sama. Kyläillä voi muutenkin kuin aattona. Ei ole pakko ajaa koko joulua, tai myöskään tehdä aattona mitään maratonin maailmanennätystä, kun yrittää saada kaiken kohdalleen.
Jos molemmat osapuolet haluavat tavata joulun aikaan, voi ehdottaa jotain muuta päivää.
Vierailija kirjoitti:
Miksi muut ei saa pahoittaa mieltään vapaasti ilman ettö sun tarvii ottaa siihen kantaa, tehdä siitä draamaa tai alkaa marttyyriksi?!
Jospa se mielensäpahoittaminen tehdään sen verran kuuluvasti, että on vaikea olla välittämättä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä meni 10 vuotta, että tuo joulukitinä loppui. 10 vuotta!! Joka hito syksy alkoi se "tuutteko meille jouluksi" -mantra. No ei tulla. Piste. Minä en ala siihen rumbaan. Jos yhtenä vuonna antaa periksi, ja menee toiselle vanhemmalle viettämään joulua, joutuu tasapuolisuuden nimissä menemään seuraavana vuonna toiselle vanhemmalle, ja kierre on valmis. Sitten ajellaan joka joulu satojen kilometrien päähän, stressataan lahjoista, pakataan ja puretaan autoa vuorotellen. Kaikki vain sen vuoksi, että päästään kuokkimaan jonkun toisen jouluun. Ei ei ei, minä en halua sitä! 10 vuotta meni ennen kuin oppivat, että emme tule.
Monta vuotta meilläkin meni siinä pyristelyssä. Ensin silloin kun haluttiin viettää joulua miehen kanssa kahdestaan, sitten uudelleen kun saatiin esikoinen ja haluttiin oman perheen joulu. Yritettiin sitäkin, että kutsutaan molempien vanhemmat ja sisarukset käymään yhtenä viikonloppuna ennen joulua, mutta kun se ei ole oikea joulu ja jää lasten riemu näkemättä ja nyyhnyyh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi muut ei saa pahoittaa mieltään vapaasti ilman ettö sun tarvii ottaa siihen kantaa, tehdä siitä draamaa tai alkaa marttyyriksi?!
Jospa se mielensäpahoittaminen tehdään sen verran kuuluvasti, että on vaikea olla välittämättä?
Jospa myös voisi vastata takaisin pahoittamalla mielensä. Oikeasti ihmiset tehkää oma joulunne, jos haluatte. Ei tarvi toisten pillin mukaan hyppiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, voit tehdä mitä haluat. Ehkä se olisi kannattanut tehdä jo aiemminkin.
Mutta koronan takia tehty muutos on itse asiassa oikea ja arvostettava päätös, mistä vanhusten pitäisi olla kiitollisia eikä suuttua.
No näinhän se on, mutta kun jokainen puhelu vanhempieni kanssa menee tätä rataa: "ootteko tänne tulossa viikonloppuna?" ""no eihän me tän koronan takia voida". "hmph, määmää, nyyh voih, valivali".
Ehkä haluavat tietää siksi, että olisi tarjottavaa. Vanhoilla ihmisillä ei ole paljon ylimääräistä ruokaa. Siksi minä ainakin kysyn, ettei vaan tulla tupsahdeta nälkäisenä. Olen kyllä nuorempi mutta silti. Tulkaa tai olkaa tulematta, mutta ilmoittakaa hyvissä ajoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi muut ei saa pahoittaa mieltään vapaasti ilman ettö sun tarvii ottaa siihen kantaa, tehdä siitä draamaa tai alkaa marttyyriksi?!
Jospa se mielensäpahoittaminen tehdään sen verran kuuluvasti, että on vaikea olla välittämättä?
Jospa sä teet sun joulunviettos niin kuuluvasti ja näkyvästi ettei muut voi olla välittämättä? Draamahoro.
Joko jouluväännöt on meneillään?
Ei ole mitään jouluvääntöä. Aikanaan, kun lapset olivat pieniä, teimme aika äkkiä päätöksen, että emme ajele aattona mihinkään. Joulupäivän iltana ajettiin appivanhemmille kolmen tunnin matkan päähän, ja tapaninpäivänä piipahdettiin minun vanhempien luona. Näin siksi, että äitini näki lapsemme, isä ei heistä välittänyt.
Nykyisin, kun lapset ovat jo aikuisia, he tulevat aattona, ja voivat halutessaan olla vaikka koko joulun, mutta usein lähtevät muihin rientoihin. Ja se on ihan ok.
Sinun ongelmasi ei ole joulu, ei korona, ei vanhempien vaatimukset tai muu ulkopuolinen tekijä.
Ongelma on sinun pääsi sisällä. Sinä otat jotenkin henkilökohtaisesti toisten vaatimukset ja loukkaantumiset. Miksi sinä tunnet niin suurta tarvetta miellyttää muita ihmisiä, et itseäsi?