Lue keskustelun säännöt.
Miksi en saa viettää joulua oman mieleni mukaan ikinä (ilman että joku pahoittaa mielensä)?
09.11.2020 |
Olen 46v ja voitaneen sanoa, etten ole jouluihminen. Olen kuitenkin muutaman kerran mieheni kanssa laittanut sukujoulun meillä ja monia kertoja raahautunut vanhemmilleni jouluksi (se on heillä ykköstoive, että lapset perheineen tulevat heille vaikka ovat jo 75v). Olen tasan kaksi kertaa saanut olla kuten itse haluan, 17v lähdin kavereiden kanssa Ruotsiin laskettelemaan ja 24v sinkkuna vanhemmat lähtivät reissuun ja sain olla yksin kotona.
Tänä vuonna päätimme koronatilanteen takia lähteä jouluksi Lappiin. Vanhemmat ovat tästä nyt niin loukkaantuneita, etteivät vastaa viesteihini. En jaksa ymmärtää. Veljelläni on pienet lapset ja olin varma, ettei vanhempiani kiinnosta minun tekemiseni, kunhan saavat viettää joulun pienten kanssa. Nyt kuitenkin veljeni oli tehnyt saman suunnitelman koronan takia kuin minä - eivät hekään halua viedä rauhalliselle korona-alueelle 75-vuotiaille mahdollisesti tautia pääkaupunkiseudulta.
Vanhempieni mielensäpahoittamisella saavutettiin jo tavoitteensa, nyt on minulla sitten syyllinen olo. AAARGGH. Ja joka vuosi sama paini sisälläni.
Kommentit (160)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama homma itsellä.
Olen 40 v mies ja toisin kuin ap, olen jouluihminen. Yhtään joulua en ole kotoa pois muuttamisen jälkeen (n. 18 vuotta sitten) saanut viettää omassa rauhassa.
Jouluaatto vaimon vanhempien luona
Joulupäivä vaimon vanhempien luona (asuvat sen verran kaukana, että siellä ollaan sitten pakostakin 2 päivää).
Tapaninpäivä omien vanhempieni luona
ja sitten saakin mennä taas töihin ja joulu on mennyt ohi ilman, että olisi ollut yhtään sekuntia omassa kodissa ja saanut nauttia omasta joulutunnelmasta. Tapaninpäivänä saa illalla kello 21 ehkä tunnin tai kaksi istua rauhassa kotona, mutta siihen se jääkin, koska yleensä menen 27. päivä takaisin töihin.
Olen ehdottanut jo monesti vaimolle, että eikö voitaisi olla jouluna vain kotona, mutta hänen vanhempansa suuttuisivat kuulemma tulisesti, jos ainoa tytär ei tulisi jouluna kotiin.
24.12
klo 07.00 lähdetään ajamaan vaimon vanhempien luokse, jos vaimo ei ole aamupäivää töissä. Klo 15 ollaan siellä, syödään riisipuurot, mennään hautausmaalle ja klo 18 kauhealla kiireellä ruokailu, jotta vaimon veljen lapset ehtivät klo 19 avaamaan lahjat. Näin on kuulemma tehty aina ja tullaan aina tekemään. Jos vaimo on aaton aamupäivän töissä niin päästään hirveällä kiireellä lähtemään vasta klo 12 ja ollaan juuri ja juuri ilman taukoja kello 19.30 perillä ja suoraan joulupöytään.
25.12
Yleensä tämä menee siihen, että vaimon vanhemmat päivittelevät, että "ettehän te nyt vielä voi lähteä", "olkaa nyt vielä pari tuntia", "kai te nyt odotatte, että syödään ennenkuin lähdette". 90% kerroista päätämme sitten, että jäämme vielä yhdeksi yöksi, koska kello on jo niin paljon. 2 kertaa olemme ruoan jälkeen lähteneet klo 17 ajamaan kotiin ja olemme olleet yöllä kl 24-01 kotona aivan poikki ajamisesta.
26.12
aamulla olisi mieluisinta lähteä niin aikaisin kuin mahdollista ajamaan, mutta sekin venyy aina pari tuntia kun pitää syödä vielä riisipuuroa, ottakaa nyt siitä kinkkua mukaan jne. Jos klo 9 pääsemme lähtemään niin hyvä. Sitten ajamme suoraan omien vanhempieni luokse ja olemme siellä joskus klo 16-17-18. Ruoka, seurustelut ja sieltäkään ei voi tietysti heti lähteä vaan se venyy sinne klo 21-22-23 paikkeille. Sitten kun on vihdoinkin klo 22.45 kotona ja haluaisi nauttia joulusta niin pitääkin mennä nukkumaan, koska huomenna on taas työpäivä.
Hyvää joulua.
Olen tuo joka ylempänä kertoi pistäneensä stopin tälle touhulle ollessaan 35-vuotias. Minäkin olen aviossa ja myös puolisoni, ei vain vanhempieni, oli hyväksyttävä se etten enää ravaa missään jouluisin. Kuka keski-ikäinen tietää, paljonko niitä terveitä jouluja on enää edessä itsellä? Seitsemänkymppiset boomerit ovat niitä aika monta jo saaneet. Jos he loukkaantuvat siitä, että lapsi haluaa keski-ikäisenä rakentaa omat jouluperinteensä, niin loukkaantukoot - he ovat suhteellisuudentajuttomia. Jos puoliso haluaa välttämättä mennä vanhemmilleen, menköön yksin - meillä monesti on mennytkin, mutta ei aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä aihe.
Isäni joutui hoivakotiin tänä vuonna, joten äidilläni on ensimmäistä kertaa yksinäinen joulu. Kutsuisin äidin meille jouluksi, mutta mieheni vastustaa ajatusta; häntä ahdistaa ajatus viettää aatto tai joulupäivä anoppinsa kanssa. Olen siis kahden tulen välissä; nyt ainoana toivonliekkinä on, että äitini matkustaisi veljeni luokse 500 km päähän joulun viettoon. Veli on hänet sinne kutsunut, mutta miten vaikeaa se lähteminen tuntuu olevan äidille. Kun ei ole ikinä ollut Jouluna muualla kuin kotipiirissä!
Miehesi on mäntti. Missä muuten hänen vanhempansa ovat jouluna? Ei todellakaan jätetä vanhusta yksin noin suuren elämänmuutoksen kanssa. Minä ainakin kutsun leski-isäni jouluksi meille, oli koronatilanne mikä tahansa. Kaamea edes ajatella, että istuisi yksin kotona joku Saarioisten lanttulaatikko ruokana, kun meillä notkuu pöydät.
Todellakin jätetään vanhus yksin. Nimittäin sellainen joka hakkasi lapsiaan koko lapsuuden ja nuoruuden, oli kylmä ja ilkeä koko aikuisuuden, missään ei ikinä auttanut tai tukenut, vaan haukkui ja arvosteli ja kiusasi. Nyt kyllä mangutaan täyishoitoon lasten luo jouluna. En TODELLAKAAN ota. Olisi miettinyt aikanaan miten lapsiaan kohtelee.
Viime jouluna anoppilassa anoppi huokaisi, miten ihanaa sitä on olla joulu kotona. No niinpä! Olisin itsekin mielelläni joulun kotona tai vaikka jossain mökissä hiihtokeskuksessa, mutta ei.
Olisipa kiva itsekin olla joskus joulu kotona ihan omaan tahtiin ja omia ruokia pöytään lastaten. Mutta tuntuu, että joka joulu on mentävä jonkun toisen nurkkiin, sinne muiden joulukoristeiden keskelle.
Joka joulu ihmettelen tätä samaa. Miten aikuiset ihmiset ei saa sanottua vanhemmilleen, että ei tulla jouluksi.
Meillä on aina oltu joulu omassa kodissa, jo silloin kun oltiin vielä miehen kanssa kaksin. Mihinkään ei lähdetä, se on tehty selväksi alusta asti. Ei ole tarvinnut jouluja stressata koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä aihe.
Isäni joutui hoivakotiin tänä vuonna, joten äidilläni on ensimmäistä kertaa yksinäinen joulu. Kutsuisin äidin meille jouluksi, mutta mieheni vastustaa ajatusta; häntä ahdistaa ajatus viettää aatto tai joulupäivä anoppinsa kanssa. Olen siis kahden tulen välissä; nyt ainoana toivonliekkinä on, että äitini matkustaisi veljeni luokse 500 km päähän joulun viettoon. Veli on hänet sinne kutsunut, mutta miten vaikeaa se lähteminen tuntuu olevan äidille. Kun ei ole ikinä ollut Jouluna muualla kuin kotipiirissä!
Miehesi on mäntti. Missä muuten hänen vanhempansa ovat jouluna? Ei todellakaan jätetä vanhusta yksin noin suuren elämänmuutoksen kanssa. Minä ainakin kutsun leski-isäni jouluksi meille, oli koronatilanne mikä tahansa. Kaamea edes ajatella, että istuisi yksin kotona joku Saarioisten lanttulaatikko ruokana, kun meillä notkuu pöydät.
Miten niin tuo mies on mäntti?
Mä en ottaisi ikinä appivanhemmista kumpaakaan enkä edes OMISTA vanhemmista kumpaakaan jouluksi meille. Katso kaikilla ei ole hyviä vanhempia. Sinulla on, kiva juttu, mutta muilla välttämättä ei. Ei kukaan halua kotiinsa vieraan tuntuista epämiellyttävää ihmistä jonka kanssa ei voi olla luonnollisesti ja normaali itsensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asuuko teillä kaikilla vanhemmat jossain 700 km:n päässä niin, että yhteinen joulu on väistämättä päivien reissu?
Itsellä on aina olleet vanhemmat aika lähellä, puolen tunnin, tunnin ajomatka päässä. Ei ole ollut mikään ongelma, jos on haluttu olla aatto kotona, sopia yhteinen lounas/päivällinen vaikkapa tapaninpäivälle. Tai viettää aattoilta yhdessä ja vetäytyä sitten omaan kotiin nauttimaan joulurauhasta joulupäivä ja tapaninpäivä. Siihen en ole ikinä suostunut, että koko joulu ajteltais ristiin rastiin kaikki mahdolliset sukulaiset.
Meillä isovanhemmat asuu lähellä ja olisikin mukavaa, jos voitaisiin viettää vaikka aatto yhdessä ja tulla kotiin yöksi. Mutta tämähän ei mitenkään käy. Täytyy lähteä heidän kanssaan maalle koko jouluksi monen sadan kilometrin päähän. Aina ei olla menty. Sen he jotenkin aina kostavat.
Olin viettänyt joulut itsekseni tai poikakaverin kanssa jo vuosia, kunnes aloin seurustella nykyisen mieheni kanssa. Yhtäkkiä olisi pitänyt joka joulu mennä anoppilaan! Kulttuurishokki. Anopin on ollut vaikea käsittää, mutta nykyään se jo alkaa taipua siihen, että käymme vain syömässä joulupäivänä tai tapaninpäivänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta olisi kiva tavata jouluna vanhuksia mutta sekä minun että miehen vanhemmat on kuolleet. Emme ole mitään eläkeläisiä vaan työssäkäyviä keski-ikäisiä.
Meille tulee ihana, rauhallinen joulu kuten aina. Siitä asti, kun naimisiin menimme, olemme viettäneet joulun omassa kodissamme ilman kiirettä ja hässäkkää mihinkään suuntaan. Kerroin heti alkuun vanhemmilleni ja sisaruksilleni, että meitä on turha kutsua jouluna, me vietämme joulun kotona. Mutta aina meillä on ovet auki sukulaisten tulla, tervetuloa viettämään joulua meidän kanssamme.
Ja näin ollaan menty jo vuosikymmenet, välillä paikalla on ollut vain oma perhe, välillä isovanhemmat ja sisarukset mukana. Omille aikuistuneille lapsilleni olen sanonut, että sama pätee heihin, saavat ihan itse päättää, miten joulun haluavat viettää. Jotain olemme ilmeisesti tehneet oikein joulun suhteen, kun he ja heidän puolisonsa edelleen haluavat viettää joulun kanssamme.
Jouluun kyllä panostan paljon; meillä on jo 1. adventtina koti koristeltu, kukkia, havuja, kynttilöitä, glögiä jne. Niinpä voi sitten koko kuukauden vain nauttia joulun odotuksesta ja tunnelmasta ilman kiireen tuntua ja viimetingan koheltamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vinkistä. Se ei vaan toimi mummoni tapauksessa. Jos hän koskee lapsen uuteen leluun, ja muistisairas mummo ei ikinä, siis edes kakalla käynnin jälkeen pese käsiään, siihen ei kuukausi riitä että lelu itsestään puhdistuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ei lähdetä minun isoäidille koska en jaksa kantaa lahjoja vanhaan ja likaiseen muistisairaan taloon että jokaikinen uusi lahja pitäisi pestä kotiin tullessa, ei käy. Kotona joulu ja ehkä uudeksi vuodeksi sitten mummolaan.
Pidä niitä kuukausi säilössä, niin ei tarvitse pestä.
Näin lähihoitajana voi aina kätevästi vedota töihin, että ei saa vapaata tai lomaa.. Joka syksy anoppi alottaa ruinaamaan joulusta.
Kolme vuotta sitten viimeksi vietetty joulua anopin kanssa ja hän käyttäytyi reissulla todella huonosti. Omien vanhempien luona on muuten vaan ankeaa viettää joulua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
.Anopin on ollut vaikea käsittää, mutta nykyään se jo alkaa taipua siihen, että käymme vain syömässä joulupäivänä tai tapaninpäivänä.
Jos voiskin tehdä noin. Meillä vaihtoehto on joko joulu yhdessä tai ei ollenkaan. Kun matkaa on se 600 kilometriä, niin yhden, eikä kahden päivän takia kannata ajella. Olihan se kätevää, kun asuttiin samassa kaupungissa ja pystyi jouluna vaan käydä syömässä ja jakamassa lahjat. Nyt sitten hypätään koko joulu anoppilan aikataulujen mukaan.
No mulla on vähän sama. Vanhemmat haluaisi että menisin heille jouluksi, mutta en halua mennä. Haluan viettää joulun yksin. Vietin viime joulun yksin kotonani ja se oli taivaallista. Se rauha, vain minä, juuri ne jouluherkut joista MINÄ pidän, hyvää punkkua, tv, minun suosikkijoulumusiikki jne. Vanhemmat toki ei tykänneet tästä viime joulunakaan, olivat pöyristyneitä, mutta minä viis veisasin. Ja aion viis veisata tänäkin vuonna. Käytän sitten koronaa argumenttina, jos väittelyt äityy pahaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hah, meillä vuosia syyllistivät vanhemmat. No nyt vanhemmat ovat kuolleet, ja syyllistävät aikuiset lapset (2 aikuista lasta), kun päätimme vuokrata jouluksi mökin ja lähteä sinne miehen kanssa kahdestaan.
Vierailija kirjoitti:
Meille tulee ihana, rauhallinen joulu kuten aina. Siitä asti, kun naimisiin menimme, olemme viettäneet joulun omassa kodissamme ilman kiirettä ja hässäkkää mihinkään suuntaan. Kerroin heti alkuun vanhemmilleni ja sisaruksilleni, että meitä on turha kutsua jouluna, me vietämme joulun kotona. Mutta aina meillä on ovet auki sukulaisten tulla, tervetuloa viettämään joulua meidän kanssamme.
Ja näin ollaan menty jo vuosikymmenet, välillä paikalla on ollut vain oma perhe, välillä isovanhemmat ja sisarukset mukana. Omille aikuistuneille lapsilleni olen sanonut, että sama pätee heihin, saavat ihan itse päättää, miten joulun haluavat viettää. Jotain olemme ilmeisesti tehneet oikein joulun suhteen, kun he ja heidän puolisonsa edelleen haluavat viettää joulun kanssamme.
Jouluun kyllä panostan paljon; meillä on jo 1. adventtina koti koristeltu, kukkia, havuja, kynttilöitä, glögiä jne. Niinpä voi sitten koko kuukauden vain nauttia joulun odotuksesta ja tunnelmasta ilman kiireen tuntua ja viimetingan koheltamista.
"Jotain olemme ilmeisesti tehneet oikein joulun suhteen, kun he ja heidän puolisonsa edelleen haluavat viettää joulun kanssamme"??? Sen jälkeen selostusta mitä kaikkea tässä kirjoittajan joulussa onkaan.
Oletko ihan varma, että teet oikein? Ettei ilmassa olisi sinulta äänettömiä odotuksia, vaatimuksia ja edellytyksiä. Miksi eivät lapsesi halua luoda omia jouluperinteitään omille perheilleen? Miksi et pysty lupumaan? Teetkö oikeasti nyt palveluksen lapsillesi? Vai karhunpalveluksen?
Vierailija kirjoitti:
Hah, meillä vuosia syyllistivät vanhemmat. No nyt vanhemmat ovat kuolleet, ja syyllistävät aikuiset lapset (2 aikuista lasta), kun päätimme vuokrata jouluksi mökin ja lähteä sinne miehen kanssa kahdestaan.
On se tosiaan mahdollista näinkin. Aikuiset lapset eivät halua luoda omia jouluperinteitään ja aina ollaan tulossa lapsuudenkotiin. Eihän se mitään, jos kaikille sopii, mutta saattaa niillä vanhemmillakin olla joskus halua viettää erilainen joulu ilman vieraita.
Minulla meni kerran hermot siihen syyllistämiseen ja vedin sitten puhelimesa oikein kunnon kilarit, raivosin että miksei kukaan koskaan välitä siitä mitä minä haluan jne. Viesti ei mennyt perille, mutta sainpahan olla jonkin aikaa rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Kun vanhemmat ovat jo noinkin iäkkäitä, tuskin tarvitsee enää monta joulua hyppiä ja pomppia heidän mielensä mukaan.
Sitten surraan, kun ei toimittu niin kuin sydän sanoo.
Oma mummoni on 97v ja hyppyyttää äitiäni 72v. Minä 47v yritän siinä sitten sujuvasti miellyttää molempia. Välillä naurattaa ja sitten taas ei.
Vierailija kirjoitti:
Ohis mutta hassu perustelu että ette halua viedä mahdollisesti viedä koronaa pääkaupunkiseudulta vanhemmillenne mutta silti olette lähdössä reissuun!? Eli muilla ei ole niin väliä vaikka teiltä taudin saisivatkin? Jos tuota käytät perusteluna niin pitäisi olla myös johdonmukainen ja jäädä kotiin viettämään joulua ettei tartuta ketään.
On hieman eri asia mennä mökille oman perheen kesken viikon eväät mukana kuin mennä asumaan niiden 75v riskiryhmäläisten kotiin. T.ap
Yleensä näissä on suurin ongelma se, ettei se vanha vanhempi halua lähteä itse kodistaan yhtään mihinkään. Muiden pitäisi aina tulla sinne.
Olen 30 vuoden aikana asunut kymmenessä eri paikassa, näistä yhdeksässä äitini on käynyt yhden (1) kerran. Välimatkaa on alle 200 km ja hän kyllä pääsee ihan normaalisti laivalle ym. julkisilla. Ongelma on muualla kuin logistiikassa.