Miten sinut on kasvatettu luokkatietoiseksi? Meillä ei koskaan

Herrat ovat laskeneet että 480€/kk riittää ihmisen tarpeisiin (toimeentulotuki), eli 16€/päivä, siis jatkuvasti, ei tilipäiviä välissä.

Suomessa asia on hyvin helppoa. On ruotsinkielinen yläluokka ja suomenkielinen alaluokka.

Kotona ei koskaan puhuttu yhteiskuntaluokista. Lähinnä puheissa rivien välistä tuli esille, että ihmisiä on erilaisia, eikä kaikilla mene niin hyvin. Oman lapsuudenkodin, ympäristön ja sosiaalisen piirin henki oli keskiluokkaisuudessa.

Itse tajusin vasta noin vähän päälle parikymppisenä, mikä nykyisten yhteiskuntaluokkien olemus on. On helpompi ymmärtää, miksi ihmiset käyttäytyvät jollain tavalla, näyttävät tietynlaiselta tai arvostavat erilaisia asioita, kun tajuaa ihmisen taustat. Kotona luokkayhteiskuntaa ei korostettu, ja vastustan edelleen eriarvoisuutta. Vaikka tajuankin, että yhteiskuntaluokat ovat olemassa kaikissa tietynlaisen järjestyksen sisältävissä ihmisyhteisöissä.

Siltikin sen olemassaolo ja vahvistuminen on mielestäni surullinen ilmiö. Lama-aikoihin luokkaerot olivat pienimmillään. Kasvoin itse lapsuuteni siinä pumpulissa, jossa kaikki ihmiset olivat keskiluokkaa. Nykyisin ahdistun todella paljon siitä, mitä ihmisten taustat heille saavat aikaan. Olen todistanut sekä tavallisten työläisperheiden lasten matkaa kohti akateemista sivistyneistöä. Olen nähnyt myös hyvistä taustoista olevia ihmisiä, jotka ovat tipahtaneet yläluokasta yhteiskunnan pohjalle päihdeongelmineen.

Sinulle ap, vaikea määritellä pelkästään noilla perustein "luokka-asemaasi". Eniten siihen vaikuttaa koulutustasosi ja nykyisen puolisosi koulutustaso. Siihen vaikuttaa myös ystäviesi ja vanhempiesi taustat ja heidän koulutustaustansa ja varakkuutensa.

Kyllähän näistä puhuttiin peruskoulussakin. Ja meillä myös kotona. Itse kuulun keskiluokkaan.

Vanhempani korostivat työväenluokkaisuuttaan todella vahvasti. Koko lapsuuteni minut aivopestiin uskomaan, että kaikki hyvätuloiset ovat valehtelevia ja moraalittomia käärmeitä. Nuoruudessani omaksuin vielä saman ajattelutavan, mutta pois muutettuani ymmärsin vanhempieni ahdasmielisyyden. Edelleen he jaksavat haukkua hyvätuloisia ja vähätellä esimerkiksi minun korkeakoulutustani.

Koen oman taustani sentään jossain määrin rikkaaksi, sillä osaan katsoa yhteiskuntaluokkia jokseenkin "ulkopuolelta".

Minua ei kasvatettu luokkatietoiseksi.

Tulin luokkatietoiseksi vasta kun menin lähiöstä, jossa kaikki olivat duunareita, alempaa keskiluokkaa tai keskiluokkaa, eliittilukioon, jossa monella oli keskiluokkainen tausta mutta myös ylempää keskiluokkaa oleva tausta ja osa oli kulttuurikodeista. Se oli iso henkisen ilmapiirin vaihdos ja minulla oli hankaluuksia ensin ymmärtää uutta ympäristöäni.

 Lukion jälkeen minusta oli myös vaikea ymmärtää sitä, kuinka entiselle lukiokaverille vanhemmat ostivat asunnon opiskelukaupunkiin, se oli sellaista, joka itselleni vähävaraisesta taustasta tulevana oli kuin utopiaa.

Isäni oli hyvätuloinen työläistaustainen ja äitini toimihenkilö. Olen alemman keskiluokkaisesta ns. tavallisesta perheestä, jossa koulutusta arvostettiin kovasti. Tajusin kyllä jo lapsena, että naapurin vasemmistoliittoa äänestävä, Ladaa ajava ja lapsilleen "herrahissiä" kiroava mies oli eri luokkaa kuin toinen perhe, jossa vanhemmat olivat maistereita ja koti viimeisen päälle. Olen kotoisin pieneltä paikkakunnalta, jossa on paljon sekä ns. taistolaishenkisyyttä, keskustalaisia maanomistajia että niitä koulutettujakin. Kaikki siellä sulassa sovussa elivät ja lapset samoissa kouluissa kävivät.

Isovanhemmat kaikki akateemisesti koulutettuja kuten vanhempani ja sisareni. Itselläni on kaksi korkeakoulututkintoa ja myös harrastukseen liittyviä opintoja.

Ei meillä ole lapsuudenkodissa puhuttu mitään, eikä puhuta nyt minunkaan perheessä. Meillä ei korosteta tai alenneta ihmisiä, eikä jaotella millään tapaan muutenkaan. Oletteko miettineet miten te puhutte lapsillenne näistä asioista?

Minut kasvatettiin luokkatietoiseksi. Aina puhuttiin, että joku on "kouluja käynyt", mainittiin tittelit ja työt, sekä tietty koulutus. Duunareista puhuttiin, että he ryyppäävät ja kiroilevat. Kun joku duunari esim onnistui lastenkasvatuksessa tms, niin sitä ihmeteltiin ja ihailtiin, että niin hyvin osaa, vaikkei ole edes kouluja käynyt.

mainittakoon vielä, että olen kolmannen polven akateeminen. Omat vanhempanikin ovat syntynewt ennen sotia, itse 60-luvulla.

Jäkäti jäkäti jäk.

Luokkajaottelua en nähnyt lapsuudessa ollenkaan, koska asuimme aina keskiluokkaisesti, omistusasunnossa ja ystäväperheet, sukulaiset sekä isovanhemmat olivat lähes poikkeuksetta koulutettua ja varakasta tai erittäin varakasta väkeä. Myönnän kasvaneeni tältä osin pumpulissa ja aikuisiällä tutustuminen toisenkinlaisiin ihmiskohtaloihin on avartanut katsetta. Ainoa asia, mihin jo melko nuorena kiinnitin huomion oli poliittinen suuntaus. Näistä vanhempani mainitsivat toisinaan, että se ja se perhe on oikeistolainen ja se toinen äänestää vasempaa siipeä.

Bättre folkista puhuttiin kotonani jo aikoinaan.

Minä ymmärsin yhteiskuntaluokat vasta yliopistossa. Olen kotoisin pikkukaupungista ja kaveripiirissä oli ihmisiä kaikenlaisista taustoista, pidin sitä ihan normaalina, enkä ollut mitenkään tietoinen, että tässä on luokista kyse, pikemminkin lapsena pidin asiaa vain ykisilöllisenä vaihteluna.

Kotona oli tasa-arvoinen meininki, eri ammatteja ei arvotettu mitenkään, vaan vanhemmat korostivat, että kaikkia ammatteja tarvitaan ja tärkeintä on, että tekee työnsä hyvin.

Kotini oli ehkä alempaa keskiluokkaa, äiti toimihenkilö ja isä yrittäjä. Lukemista ja kulttuuriharrastuksia arvostettiin, joten ehkä siksi parhaat ystäväni olivat kuitenkin ns. ylemmän keskiluokan kulttuurikodeista. Oli samat kiinnostuksenkohteet.

[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 12:09"]

Bättre folkista puhuttiin kotonani jo aikoinaan.

[/quote]

Ja nimenomaan niin, että jotkut muut olivat sitä "bättre folkia" ja me, noh, vaan tämmöisiä :)

Pidin pitkään yhteiskuntaluokista puhumista tabuna. Kotona niistä ei puhuttu vaan kaikki ihmiset olivat samanarvoisia. Toisaalta olen kyllä kasvanut ympäristössä, jossa juoppo oli kauhein kohtalo, mikä yhteiskunnassa saattoi olla. Elin myös koko varhaisaikuisuuteni akateemisissa piireissä. Vasta joskus 25-vuotiaana tajusin, kuinka paljon huono-osaisia, sairaita, rikollisia, päihteidenkäyttäjiä jne. yhteiskunta pitää sisällään. Vierailin kerran erään vakavasti moniongelmaisen vanhan tuttavani luona, ja silloin heräsin siihen todellisuuteen, että elämän aivan erilaisessa maailmassa ja kuinka kerrostunut suomalainen yhteiskunta on.

Kaikki ruotsia puhuvat eivät ole kuuluneet johonkin yläluokkaan. Meillä menty naimisiin joidenkin ruotsinkielisten porukoiden kanssa ja on vähän ruotsalaisuutta, mutta myös muita kieliä ja kansallisuuksia taustoina. Voit vain arvata, mitä kieliä täälläkin on puhuttu 100 vuotta sitten. Ja sitten oli nämä suomalaisuusmiehet, joiden mielestä ruotsalaisia emme ole ja venäläisiksi emme voi tulla tai miten se meni...

olen ruotsinkielinen ja minun vanhemmat opetti että suomenkieliset oli aina kommareita. 

Meilläkin puhuttiin siitä, että jotkut naapurit ovat oikeistolaisia. Vasemmistolaisuus on tärkeä asia suvussamme jo sukupolvien ajan. VAnhempieni ja isovanhempieni sukupolvi kaikki politiikassa mukana, mutta jännä kyllä minä enkä kukaan lukuisista serkuistani ole sille tielle lähtenyt. Ei juuri koskaan edes puhuta politiikasta mitään.

Luokkasanaa tms. ei käytetty. Muistan kysyneeni äidiltä lapsena, että mitä eroa on oikeistolaisella ja vasemmistolaisella. Äiti vastasi, että oikeisto haluaa, että rikkaille lisää rahaa, kun taas vasemmisto haluaa, että köyhilläkin menisi paremmin ja kaikilla olisi samat mahdollisuudet elämässä. Lapsen mustavalkoisessa maailmankuvassa oli sitten tosi vaikea ymmärtää, miten joku voi olla oikeistolainen, senhän täytyy olla tosi itsekäs ja kamala...

Päihteiden käyttöä on kyllä ihan kaikissa yhteiskuntaluokissa.