Lue keskustelun säännöt.
Työpaikkakiusaaminen, kokemuksia?
05.11.2020 |
Olen ollut pari viikkoa töissä eräässä paikassa ja taidan olla kiusattu. Kuulin esim. kun minua haukuttiin selän takana, kun olin menossa taukohuoneeseen. Jännä juttu, mutta asia ei erityisesti haittaa minua, en vain ymmärrä, että miksi aikuisetkin toimivat noin - käsittämätöntä käytöstä aikuisilta ihmisiltä. Minulla on koulukiusaamistaustaa, joten luulisi, että tämä on minulle kova pala. En vain osaa harmistua asiasta, olen iloinen töihin mennessäni, vaikka toki olisi mukavampaa, jos en olisi syrjitty.
Teen työni huolellisesti, joten kiusaaminen ei voi johtua työtaidoistani. Onneksi kiusaajien kanssa ei tarvitse kuitenkaan olla paljon tekemisissä, koska teen töitä omassa toimistohuoneessa. Varmaankin asia vaivaisi, jos täytyisi olla kiusaajien kanssa paljon tekemisissä.
Onko teillä kokemuksia työpaikkakiusaamisesta?
Kommentit (114)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin koulukiusattu ja se teki minusta varovaisen sosiaalisissa tilanteissa. Nykyisellä työpaikallani minua myös kiusataan koska olen hiljainen ja teen työni hyvin sekä olen kiltti. En tiedä mitä tehdä kun esimieskin on niiden kiusaajien kaveri.
Se on jännä kuinka ihmisillä on tuo taipumus sorsia kilttejä. Itsellänikin kiusaaminen jatkui kaikkialla niin kauan kuin olin kiltti. Sitten kun sain tarpeekseni ja muutuin äkäpussiksi, ihmiset alkoivat suorastaan pitää minusta. No tottakai olemukseni on nykyään paljon rennompi. En enää jännitä ihmisiä ja kulje pitkin seiniä peloissani vaan olen rempseä ja sanon asioita päin naamaa, koska ei mua enää kiinnosta muiden mielipiteet, kun se usko ihmisiin on jo mennyt.
Ei nyt sentään ole käynyt niin, että kiusatusta tuli kiusaaja. En kiusaa ketään ja kun näen niitä arkoja pelokkaita nuoria meillä töissä, muistan kuinka itsekin olin juuri tuollainen.
Yritän olla erityisen mukava heitä kohtaan, tehdäksesi siitä heidän työelämään astumisesta vähän helpompaa. Mua ihmetyttää työkavereideni suorastaan vihamielinen suhtautuminen nuoriin. He ovat sentään perheellisiä ja kaikkea, eikös heidän pitäisi osata olla nuorten kanssa paremmin kuin minä? Minä olen katkera yksinäinen vanha akka, mutta en halua laittaa pahaa oloani kiertämään. Kohtelen muita kuin olisin toivonut itseäni kohdeltavan. Kai se kiusaaminen sitten jotain opetti.
Kuin olisi itseni kirjoittama👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa kiusaaminen harjoitellaan päikyssä, jatketaan peruskoulussa, lukio/amistossa pääsykokeet ja työelämässä lisää käytännön harjoitteita.
Kasvatuksen puute teki minusta aran lapsen ja alttiin kiusaamiselle joka jatkui työelämään. Nyt eläkkeellä mt-syistä.
Viimeinen työpaikka 12 v sitten. Aika usein tulee mieleen vieläkin työ”kavereitten” tuijotukset, ilkeät sanat, juorut jota minusta on kerrottu, esimiehen ei niin rakentavat arvostelut.
Ei pitäisi muistella menneitä mutta ei voi mitään kun mieleen tulee ajoittain. Ja samaa pahaa oloa ja stressiä tunnen kuin sinä hetkenä kun olin kokemassa noita huonoja hetkiä.
Hyviä työkavereita onneksi mahtui joukkoon. Auttoivat pysymään kasassa. Liian pitkään kuitenkin sinnittelin enkä mennyt sairaslomalle kesken työsopimuksen vaikka järkevintä olisi ollut.
Meillä sellainen lievästi kehitysvammainen nillittäjä on vähän villikortti, että hänen uhmakkuutensa on uhka työilmapiirille - ahdistava jopa.
Hän suuttuu ja räyhää jatkuvasti, ei kuuntele, haastaa riitaa ja uhriutuu.
Toivon mukaan joku eläke järjestyisi hänelle, kun ei tuollainen käytös sovi työelämään.
Meidän firman johtoportaassa on semmoisia semirikollisia tyyppejä, jotka ei kauheasti säännöistä välitä. Siihenkään touhuun ei pysty mitenkään puuttumaan, kun niillä ol kytköksiä vaikka mihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ne kiusaajat on niin usein keski-ikäisiä naisia?? Onko se katkeruus, omasta ja muiden elämästä?
Yleensä kai alemmuudentunne, ammattikateus, ulkonäkökateus yms.
Ne ovat yleensä niitä, joille työ ei anna oikein mitään. On tehty 10 vuotta samaa työtä ja hupi päiviin pitää repiä kiusaamalla uusia ja osaavampia.
Tuleepa ainakin vaihdettua pois noista paikoista, joten lopputuloksena sinne jää vain keskinkertaisia tyyppejä. Eli sellaiset, jotka eivät ole uhkia näille pirkkoirmeleille.
Jos ihmiset ovat hyvin erilaisia olemuksiltaan niin aika helposti siinä sorrutaan kiusaamaan.
Joissakin tapauksissa kiusaaja ei pakolla tajua kiusaavansa.
Kiusaaminen on silti aina väärin ja jos kokee tulevansa kiusatuksi niin kannattaa kyseenalaistaa kiusaaminen. Sitä kun sanotaan vastaan niin se kiusaaminen voi loppua siihenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo. Olen ollut useassa päiväkodissa töissä, siellä on aina ollut yksi mätä omena joka kiusannut tai syrjinyt mua. Olen myls entinen koulukiusattu. Kerran kiusattu, aina kiusattu?
Itse olen myös päiväkodissa töissä. Erilainen, negatiivinen suhtautuminen alkoi heti siitä, kun jo aloittelijana aloin handlaamaan yhden haastavan lapsen kanssa toimimisen. Alkuun kyseinen lapsi kiukutteli minullekin, mutta hetken tuttavuuden jälkeen kaikki on aina sujunut. Tätä on ihmetelty paljon, koska 20+ vuoden kokemuksen omaavatkaan eivät ole päässeet niin helpolla kyseisen lapsen kohdalla. Mutta miksi se on ongelma, että minä hallitsen tilanteen? Eikö se ole vain hyvä juttu, säästää kaikkien aikaa ja hermoja, kun on muutenkin kiireistä.
On käynyt niinkin, ettei tiimipalavereista ole infottu. Esimies kysyi kyllästyneenä, että miksi en ilmaantunut paikalle. Olin ihmeissäni, kun en tiennyt koko palaverista, ei kukaan kertonut minulle. Tuntui siltä, että tahallaan tehty koko juttu. Miksei minua tultu hakemaan palaveriin? Jotenkin esimiehenkin suhtautuminen on muuttunut minuun kuluneen vuoden aikana. En tajua.
Mulla samansuuntainen kokemus, mutta taloushallinnon toimistotöistä. Sain työn alkuun tehdä erästä matemaattista taitoa vaativaa tehtävää. Erään kerran sain ratkaistua erään hankalamman jutun. Seuraavana päivänä kuulin ohimennen kun esimiehet ihmettelivät kuinka olin saanut ratkaistua sen asian.
Tämän jälkeen suhtautuminen minuun kävi negatiiviseksi, enkä saanut enää tehdä tätä kyseistä tehtävää. Kävi kai johdon itsetunnon päälle, kun aloittelija osasi jotain. Toinen nainen on aina toiselle uhka, ikävä kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kokemusta, vaihdoin työyksikköä.
Naisvaltaisilla työpaikoilla yleensä varmaan aina jonkin verran puhutaan selän takana. Niinhän usein naiskaveriporukassakin tehdään, vaikka ollaan olevinaan kaveria. Olen nähnyt sitä tarpeeksi ja ystävystynkin mieluummin ihmisen kanssa syvällisemmin, ilman ympäröivää juorurinkiä. Fiksut naiset ovat aika harvassa. Harmi, ettei minulla ole miespuolisia ystäviä, niiden kanssa voisi olla helpompaa.
Sulla ei ole vain kokemusta miesvaltaisista aloista. Silloin tajuaisit, miten miehet eivät halua olla naisten kavereita, vaan nainen on joko uhka tai häirinnän kohde.
Miesvaltaisilla aloilla ei ole kaikkialla näin! Ei todellakaan.
Helvetin hyviä työkavereita piisaa töissä päivittäin
Jos joku kränän ja draamapelaamisen aloittaa🏉🏀 se on nainen. Yleensä hiukan vanhempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vain luusereita kiusataan.
Törkeä kommentti.
Vierailija kirjoitti:
Kuppikuntia, joita yleessä yksi negatiivinen naisnilkki pyörittää. Saa hovin ymprärilleen samanhenkisiä.
Eivätkä ota vastuuta teoistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ne kiusaajat on niin usein keski-ikäisiä naisia?? Onko se katkeruus, omasta ja muiden elämästä?
Työpaikassani olivat pahimpia noin 35-vuotiaat sekä miehet että naiset, jotka mielestäni purkivat muihin turhautumistaan siitä, etteivät urat edenneet, vaikka olivat mielestään MAAILMAN FIKSUIMPIA ja IHANIMPIA ihmisiä.
Kiusaajilla on aina henkilökohtaisessa elämässä jotain pielessä. Joko ei ole kumppania tai puolison kanssa ollaan eron partaalla. Onnellinen ja tyytyväinen ihminen ei kiusaa, mutta myöskään kaikki jotka voivat huonosti omassa elämässään eivät kiusaa. Joka tapauksessa voitte ajatella hieman säälillä näitä kiusaajatyyppejä. He voivat huonosti ja yrittävät saada muutkin tuntemaan olonsa huonoksi. Älä annan hänen/heidän onnistua. Sinä olet ihana, hyvä työntekijä, fiksu ja parempi kuin he pontenssiin sata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiusaaminen on johtamisongelma. Heikko johtaja ei puutu ja yrittää pönkittää itseään muita kiusaamalla.
Vierailija kirjoitti:
Olin koulukiusattu ja se teki minusta varovaisen sosiaalisissa tilanteissa. Nykyisellä työpaikallani minua myös kiusataan koska olen hiljainen ja teen työni hyvin sekä olen kiltti. En tiedä mitä tehdä kun esimieskin on niiden kiusaajien kaveri.
Tuo on niin voimaton tilanne kun esimieskin on kiusaajien kaveri
Meillä esimies kiusasi ja vähätteli minua aina. Huusi ja syytti aina kaikesta. Sitten esimies vaihtui ja kaikki kääntyi täysin. Kenellekään ei jäänyt epäselväksi, että olin hänen suosikkinsa. Hyvin hämmentävää sekin oli.
Minäkin olin koulukiusattu.. siitä jäi loppuiän traumat. Olin pitkään yrittäjänä, nyt isossa firmassa vieraalla töissä. Kouluttajani oli aluksi mukava.. sitten alkoi sättiä kaikesta.. ihan naurettavistakin asioista.. nyt tilanne se että ei juuri puheyhteyttä ole ja pelkään mennä töihin. Olen ahdistunut, kun tuttu kiusaamis tunne tulee taas. Pomo on ihan mukanaan vietävissä, ei kannata hänelle puhua, etten joudu syvemmälle suohon. Sydän kurkussa huomenna aamuvuoroon..
Kyllä ja jatkuvasti, jopa ylenpää tasosta sitten epäilevät heidän ammattitaitoa!
Eikä työpaikkaa voi vaihtaa Yrityksiennki johtajista on mätiä omenoita!
Eli toiselle paikkakunnalle eikä se auta saa jos muuttaa toisellepaikkakunnalle paska kaupunki ois edessä pitäisi siis muuttaa kai Etelä- Suomeen ,.
Vaan siellähän on törkeitä ihmisiä eli muuttaa pois Suomesta .
!
En koe, että minua olisi koskaan kiusattu vakavasti koulussa tai töissä, mutta jotain kateudesta (ulkonäkö) johtuvaa on ollut aina. Yläasteella oli kaksi tyttöä samalla luokalla ja heistä lähinnä toinen aina piilovinoili ja teki pari juttua, joita en halua jakaa julkisesti. En pelännyt mennä kouluun enkä pelännyt näitä tyttöjä, koska ymmärsin heidän olevan kateellisia. Harmittaa, etten uskaltanut silloin sanoa tiukasti asioista, nykyään sanoisin ihan satavarmasti, vaikka ujo olen edelleen ja tulen aina olemaan.
Työpaikoilla on usein sellaista väheksyvää meininkiä ja sitä, että olen silmätikku. Joskus esitetään päin naamaa mukavia mutta selän takana jauhetaan ties mitä.
Näen peiliin itsekin ja tiedän mitä minulle on ulkomuodostani sanottu. Tiedän, että kateus se puhuu näissä tilanteissa XDDDDDDD. Lähinnä olen vihainen siitä, että minun täytyy aina olla todella varuillani työpaikoilla, koska ikinä en voi tietää millaista ilkeilyä on tiedossa.
En sinänsä pelkää ihmisiä, tiedän osaavani v...illa tarpeen tullen XDDDD. Olen vain katkera siitä, että minuun puretaan asioita.
Kyllä ne ulkomaalaisetkin osaa kiusata. Olin neljän päivän projektihommassa Hollannissa ja yksi niistä järjestäjistä oli heti alusta alkaen tosi ilkeä minulle, nuori aasialaistaustainen nainen. Oli tosi kiva olla ne neljä päivää.