Lue keskustelun säännöt.
Työpaikkakiusaaminen, kokemuksia?
05.11.2020 |
Olen ollut pari viikkoa töissä eräässä paikassa ja taidan olla kiusattu. Kuulin esim. kun minua haukuttiin selän takana, kun olin menossa taukohuoneeseen. Jännä juttu, mutta asia ei erityisesti haittaa minua, en vain ymmärrä, että miksi aikuisetkin toimivat noin - käsittämätöntä käytöstä aikuisilta ihmisiltä. Minulla on koulukiusaamistaustaa, joten luulisi, että tämä on minulle kova pala. En vain osaa harmistua asiasta, olen iloinen töihin mennessäni, vaikka toki olisi mukavampaa, jos en olisi syrjitty.
Teen työni huolellisesti, joten kiusaaminen ei voi johtua työtaidoistani. Onneksi kiusaajien kanssa ei tarvitse kuitenkaan olla paljon tekemisissä, koska teen töitä omassa toimistohuoneessa. Varmaankin asia vaivaisi, jos täytyisi olla kiusaajien kanssa paljon tekemisissä.
Onko teillä kokemuksia työpaikkakiusaamisesta?
Kommentit (114)
Selän takana paskanpuhumista, valheiden levittämistä jne ja tämä päivähoidossa. Vaihdoin yksikköä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On kokemusta, vaihdoin työyksikköä.
Naisvaltaisilla työpaikoilla yleensä varmaan aina jonkin verran puhutaan selän takana. Niinhän usein naiskaveriporukassakin tehdään, vaikka ollaan olevinaan kaveria. Olen nähnyt sitä tarpeeksi ja ystävystynkin mieluummin ihmisen kanssa syvällisemmin, ilman ympäröivää juorurinkiä. Fiksut naiset ovat aika harvassa. Harmi, ettei minulla ole miespuolisia ystäviä, niiden kanssa voisi olla helpompaa.
Joo, oon kuullut että esim. taksi- ja vartiointialalla työilmapiiri on todella raikas...
Musta naisvaltaisilla aloilla ongelma on juuri naisten alhainen käsitys omasta sukupuolestaan ja toistensa/itsensä lyttääminen. En jaksais kertaakaan kuunnella tota "naiset ei tuu toimeen keskenään"-mantraa.
"En jaksais kertaakaan kuunnella tota "naiset ei tuu toimeen keskenään"-mantraa."
Eivät nämä synny mistään tyhjiöstä nämä tällaiset käsitykset. Ei savua ilman tulta.
Vierailija kirjoitti:
Minä en voi ymärttää tätä suomalaista kiusaamista. Olen ulkomaalaisena myös itse ollut työpaikkakiusattuna. Ajattelin asian johtuvan pitkälti siitä omasta taustasta. Mutta että suomalaiset kisaavat myöt suomalaisia. Mikä tässä maassa on, että kolleegat ei voi käyttäytyä töissä normaalin ihmisen tavoin! Niin surullista ja ahdistavaa, ei sellaista ole muissa maissa. Vielä vähemmän ymmärrän, miksei niitä kiusaajia hävettä.
Minä, yksi työpaikkakiusattu, olen ajatellut jossain vaiheessa muuttaa ulkomaille, pois täältä negatiivisesta Suomesta jossa ihmiset eivät osaa iloita edes maamiehensä (tai -naisensa) menestyksen puolesta. Kuin hyeenat odottavat, milloin joku tekee virheen ja päästään mollaamaan tätä. Uskomatonta.
Mikähän maa olisi hyvä vaihtoehto?
Jep. Yksi tyyppi jopa ryntäili perääni, jotta pääsi kyttäämään ja suureen ääneen arvostelemaan tekemisiäni. Kun sanoin jotain, kääntyi suurieleisesti toljottamaan ja virnuilemaan. Ikään kuin kaikki, mitä sanoin, olisi ollut jotenkin todella naurettavaa. Järkyttävä ihmisenkuvatus! Onneksi sai nenilleen, kun työsuhteeni siellä päättyi ja sain heti vakituisen paikan toiselta työnantajalta. Aah, kosto on suloinen!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehet meillä niitä pahempia jauhajia on. Ja ensimmäisenä juoruja levittämässä.
Näin on. Miehet ovat pahimpia juoruamaan ja ilkeitä työkavereita.
Vierailija kirjoitti:
On kokemusta, vaihdoin työyksikköä.
Naisvaltaisilla työpaikoilla yleensä varmaan aina jonkin verran puhutaan selän takana. Niinhän usein naiskaveriporukassakin tehdään, vaikka ollaan olevinaan kaveria. Olen nähnyt sitä tarpeeksi ja ystävystynkin mieluummin ihmisen kanssa syvällisemmin, ilman ympäröivää juorurinkiä. Fiksut naiset ovat aika harvassa. Harmi, ettei minulla ole miespuolisia ystäviä, niiden kanssa voisi olla helpompaa.
Sulla ei ole vain kokemusta miesvaltaisista aloista. Silloin tajuaisit, miten miehet eivät halua olla naisten kavereita, vaan nainen on joko uhka tai häirinnän kohde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen töissä peruskoulussa ja kuuskymppiset naisopettajat on pahimpia. Oikein odottamassa, että tekisin jonkin virheen, josta voisi huomauttaa tai kertoa rehtorille. Olen 32-vuotias nainen. Kaikissa kouluissa ei ole tällaista ollut, mutta nykyisessä on. Muuten työssä ei ole mitään vikaa.
Joo. Olen ollut useassa päiväkodissa töissä, siellä on aina ollut yksi mätä omena joka kiusannut tai syrjinyt mua. Olen myls entinen koulukiusattu. Kerran kiusattu, aina kiusattu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en voi ymärttää tätä suomalaista kiusaamista. Olen ulkomaalaisena myös itse ollut työpaikkakiusattuna. Ajattelin asian johtuvan pitkälti siitä omasta taustasta. Mutta että suomalaiset kisaavat myöt suomalaisia. Mikä tässä maassa on, että kolleegat ei voi käyttäytyä töissä normaalin ihmisen tavoin! Niin surullista ja ahdistavaa, ei sellaista ole muissa maissa. Vielä vähemmän ymmärrän, miksei niitä kiusaajia hävettä.
Minä, yksi työpaikkakiusattu, olen ajatellut jossain vaiheessa muuttaa ulkomaille, pois täältä negatiivisesta Suomesta jossa ihmiset eivät osaa iloita edes maamiehensä (tai -naisensa) menestyksen puolesta. Kuin hyeenat odottavat, milloin joku tekee virheen ja päästään mollaamaan tätä. Uskomatonta.
Mikähän maa olisi hyvä vaihtoehto?
Työpaikalla asetettiin oikein ansoja ja katseltiin sivussa tarttuuko niihin. Sitten sai pomolle mennä valittamaan oikein porukalla.
On kokemusta kiusaamisesta. 40-v mies kiusasi minua työpaikalla 8 vuotta putkeen tehden myös henkilökohtaisesti elämästäni helvettiä. En ikinä unohda mitä se mulkku teki. Maailma rumin ihminen sisältä ja ulkoa. Katkera punakka mulkku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo. Olen ollut useassa päiväkodissa töissä, siellä on aina ollut yksi mätä omena joka kiusannut tai syrjinyt mua. Olen myls entinen koulukiusattu. Kerran kiusattu, aina kiusattu?
Itse olen myös päiväkodissa töissä. Erilainen, negatiivinen suhtautuminen alkoi heti siitä, kun jo aloittelijana aloin handlaamaan yhden haastavan lapsen kanssa toimimisen. Alkuun kyseinen lapsi kiukutteli minullekin, mutta hetken tuttavuuden jälkeen kaikki on aina sujunut. Tätä on ihmetelty paljon, koska 20+ vuoden kokemuksen omaavatkaan eivät ole päässeet niin helpolla kyseisen lapsen kohdalla. Mutta miksi se on ongelma, että minä hallitsen tilanteen? Eikö se ole vain hyvä juttu, säästää kaikkien aikaa ja hermoja, kun on muutenkin kiireistä.
On käynyt niinkin, ettei tiimipalavereista ole infottu. Esimies kysyi kyllästyneenä, että miksi en ilmaantunut paikalle. Olin ihmeissäni, kun en tiennyt koko palaverista, ei kukaan kertonut minulle. Tuntui siltä, että tahallaan tehty koko juttu. Miksei minua tultu hakemaan palaveriin? Jotenkin esimiehenkin suhtautuminen on muuttunut minuun kuluneen vuoden aikana. En tajua.
Mua suorastaan järkyttää aina nähdä aikuiset, mukamas fiksut ihmiset keskenään haukkumassa jotain toista työntekijää. Ihan niin kuin se olisi normaalia arkea. Sitten haukutaan joskus vielä jotain nuorempaa harjoittelijaa, joka tyyliin vasta totuttelee työelämään. Siis mitä hittoa niiden päässä liikkuu? Luulevat jotenkin kohottavansa itseään haukkumalla helpointa mahdollista kohdetta?
Välillä mullekin on yritetty juoruilla jostakusta, mutta en vastaa takaisin. Olen vain neutraali ja totean tyyliin "jaa, hmm". Onko nuo haukkujat ja juoruilijat ehkä jotenkin psykologisesti sokeita, kun luulevat saavansa tuosta jotain, vaikka oikeasti siinä vain alentaa itsensä? Ei kellään sinut itsensä kanssa olevalla ja hyvinvoivalla ihmisellä ole tarvetta haukkua ja juoruilla ilkeämielisesti.
Anteeksi jos nousi vähän pintaan, mutta tuo kiusaamiskulttuuri työpaikoilla on vaan jotain, mikä ei mahdu minun kaaliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ne kiusaajat on niin usein keski-ikäisiä naisia?? Onko se katkeruus, omasta ja muiden elämästä?
Minun kiusaajani ovat suurinpiirtein olleet 40-60v naisia.
Esimerkiksi hoitoalalla olen nähnyt paljon kiusaamista, selän takana p puhumista, kantelemista esimiehille, opiskelijoiden huonoa kohtelua. Yksi selittävä tekijä saattaa olla naisvaltaisuus, toisaalta tällainen kertoo jotain myös työpaikan johtamisen heikkouksista ja siitä, että työntekijät ovat ylikuormittuneita, väsyneitä eivätkä koe, että heidän työtään työnantaja arvoistaisi. Yksi indikaattori on se, että minkäänlaista riittävää työnohjausta tai tiimissä asioiden pohtimista ei järjestetä. Työntekijöiden pitäisi päästä purkamaan ongelmallisia tilanteita tiimissä. Huono johtaminen taas on sitä, että esimies kohtelee työntekijöitä eriarvoisesti. Se on omiaan luomaan huonoa negatiivista työilmapiiriä. Huonossa ilmapiirissä sitten se paine ja v* purkautuu altavastaajiin kuten harjoittelijoihin, sijaisiin tai opiskelijoihin tai pahimissa tapauksissa asiakkaisiin.
Teen ohjaustyötä ja ilmeisesti kurinpitoni on liian lepsua kun omistajataholta tuli eräs alalle kouluttamaton ihminen koko ajan tarkkailemaan mitä teen. Seisoo kädet ristissä selän takana ja ottaa ohjat vaikka sen pitäisi olla minun työtäni. Itselläni on kaksi korkeakoulututkintoa. Erittäin rasittavaa, että puuttuu joka asiaan ja töykeällä tavalla kommentoi, ei niin vaan näin. Ei se tee kenestäkään ammattilaista, että omistaa jonkun firman. Kaikki vaatii koulutuksen ja käskyttäähän osaa kuka hyvänsä ei siihen paljon ammattitaitoa vaadita. Sitten jos asiaa ajattelee psykologian ja käyttäytymisen pohjalta niin asiat on jo paljon monimutkaisempia.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ne kiusaajat on niin usein keski-ikäisiä naisia?? Onko se katkeruus, omasta ja muiden elämästä?
Kyllä kiusaajia ja toisten niskan päälle pyrkijöitä on kaikissa ikäluokissa. Kaikista häijyimmät olevan tavannut 19 v ja n. 30 v naisissa. Ihan on luonteenpiirre joka tosin iän karttuessa voimistuu jos mahdollista. Kiltti on kiltti alle 20 v ja ilkimys ihan hautaan saakka, ikä ei jalosta ketään.
Minua on kiusattu. Valitettavasti aina naispuolisten esimiehien taholta. Olen aina myös ottanut asian puheeksi ylemmän johdon kanssa. Vastaus on ollut joka kerta sama: "Mutta kun hän on niin hyvä työssään, ei me voida hänelle mitään sanoa". Tai sitten jos olen pyytänyt osaston vaihtoa: "Mutta kun hän tarvitsee työntekijöitä tiimissään/osastollaan, ei me voida päästää sinua vaihtamaan osastoa".
Joka kerta lopputulos on ollut sama: Minä olen se, joka on joutunut etsimään uuden työpaikan.
Työkavereitten kanssa ei ole ollut ikinä mitään ongelmia. Päinvastoin, olen saanut monia hyviä ystäviä.
Ja tämä on siis tapahtunut pari kertaa. Ja nyt olen valitettavasti taas samassa tilanteessa lähimmän naispuolisen esimiehen kanssa. Ikää on jo sen verran, että ei ole enää mahdollista vaihtaa työpaikkaa.
On mutta tykkään siitä. Olen osaston nuorin ja vapaa. Kyllä kuulen paljon vihjailuja ja kaksimielisiä juttuja, mutta ei haittaa. Eipähän tartte mennä yksin syömään kun kaikki osaston muehet käy vuorotellen kysymässä olenko jo käynyt syömässä.