Työpaikkakiusaaminen, kokemuksia?

Mua kutsuttiin sanalla Se. No on kokemusta narsistisesta pomosta joka ihan joka käänteessä aina valitti, mikään ei koskaan ollut hyvin ja en edes näytä siltä ettå olisin muka tulossa töihin yms yms, teki työnteosta tosi tosi hankalaa ja oli weemäinen joka asiassa, irtisanoi vaikkei ollut suullista eikå kirjallista irtisanomisaikaa koska kyseessä määräaikainen kesätyö. Toisessa firmassa taas soiteltiin ja valitettiin vapaa aikana mitä milloinkin jäänyt tekemättä, likaisilla, puhkikuluneilla välineillä piti tehdä töitä, vapaa aikana soiteltiin ja valitettiin mitä jäänyt tekemättä, palkoista suorastaan varastettiin jos asiasta huomautti sai vihaa ja aggressiota, kun saavuin ekaa kertaa firmaan töihin valitettiin että mulla on crocsit jalassa eikä näköjään omaa kynääkään ole! :D työnantaja ei välittånyt vaikka olin vasta muuttanut enkä tuntenut kohteita tai paikkoja, pyöräilin siis kohteesta kohteeseen. Oli erittäin raskas ja toksinen paikka, irtisanoin itseni lopuksi jättivät maksamatta irtisanomispalkan mutta en välittänyt kunhan eroon pääsin. 

Ravintola-alalla näitä riittää. Hierarkia on hyvin tiukka ja usein keltanokat ja opiskelijat joutuvat silmätikuiksi. Olin 20-vuotiaana vastavalmistuneena yhdessä isossa keittiössä, ja oli ihan normaalia, että pomot ja kokeneet työntekijät ottivat uudet tulokkaat aggressiivisesti tähtäimeensä. Siis harmittomia, nuoria hölmöläisiä, jotka eivät olleet minkäänlainen uhka heidän asemalleen, ja harvoin puolustautuivat millään tavalla, täytyi jatkuvasti väijyä ja vaania, ja aiheuttaa heille pahaa mieltä.

Itse sain kimppuuni 62-vuotiaan vuoropäällikön, joka sai tukijoukoikseen pari muuta ikäistään työntekijää. Yhdessä he sitten raportoivat toisilleen, muille työntekijöille ja ylemmälle johdolle jokaisesta inahduksestanikin sekä toki aukoivat minulle päätä itsekin, sabotoivat työntekoani, pimittivät tietoa ja antoivat virheellisiä ohjeita, jotta mokailisin enemmän. 

Vuoden yritin sisukkaasti odottaa, että alkaisin pikku hiljaa kuulua työpaikan vakiokalustoon, mikä saisi heidät kyllästymään ja etsimään uuden uhrin. Koitin tietysti kieliä heistä, mutta siihen viitattiin kintaalla, ja kiusaaminen vain paheni. Lopulta työpaikka alkoi vaikuttaa mielenterveyteeni niin paljon, että irtisanouduin tyhjän päälle ja annoin pomolle ja noille kahdelle muulle luovutusvoiton. Silloin toki pidin kiusaajia uhkaavina petoina, mutta ihan säälittäväähän tuo oli: Kuusikymppiset rouvat piinaamassa juuri teini-iän ylittänyttä tytönreppanaa, ei hyvää päivää. Yhdellä heistä oli lähes ikäiseni lapsenlapsikin. Pienestä se ihmisen ego voikin saada boostia kun on tarpeeksi iso surkimus.

Olen ollut kiusattu sekä peruskoulussa että työelämässä, ja voin sanoa, että tavalliset korkeakoulutetut aikuiset voittaa murrosikäiset kakarat ihmisen piinaamisessa 100-0

Tosi rajua kiusaamista oli eräässä ammattioppilaitoksessa. Vähän sellainen juntti pikkukaupunkimainen muuttotappioalue, paljon metsien miehiä yms. Käsittämätöntä, että ottivat nuoren kauniin naisen kohteekseen. Ei ihme, että näiltä paikkakunnilta nuoret naiset kaikkoaa isompiin kaupunkeihin. Ehkä ovatkin sitten piilohomoja. Kuulemma nykyisin siellä opiskelijoina paljon kehitysmaista opiskelijoita. Todella outo maa tämä suomi!