Työpaikkakiusaaminen, kokemuksia?

Vierailija kirjoitti:

Meillä sellainen lievästi kehitysvammainen nillittäjä on vähän villikortti, että hänen uhmakkuutensa on uhka työilmapiirille - ahdistava jopa.

Hän suuttuu ja räyhää jatkuvasti, ei kuuntele, haastaa riitaa ja uhriutuu.

Toivon mukaan joku eläke järjestyisi hänelle, kun ei tuollainen käytös sovi työelämään.

Vai purkaako vain huonoa oloaan muihin?

Vierailija kirjoitti:

Meidän firman johtoportaassa on semmoisia semirikollisia tyyppejä, jotka ei kauheasti säännöistä välitä. Siihenkään touhuun ei pysty mitenkään puuttumaan, kun niillä ol kytköksiä vaikka mihin.

Pahasti näyttää siltä omassakin tapauksessa :( ... Pelon ovat saaneet rakennettua tehokkaasti

Mulla on aikamoinenkin kokemus ja parhaillaan mietin miten tää vaikuttaa varmasti vielä tosi paljon ja kaikkialla. Koska ihmiset tykkää juoruta ja kaikki tietää miten juorut muuttuu matkalla ja jotkut harvat miehetkin saattaa olla yksiä myrkkyjä.

Tapahtui raksalla ja koko juttu lopulta kääntyi mua itseäni vastaan, kun siihen puutuin ja tavallaan puututtiin, oman firmani puolesta. Se paisui kuin pallo ja muutti muotoaan moneen suuntaan.

Ihan älyttömän älytön ja naurettava keissi.

Kaikki meni ihan päin helvettiä suorastaan.

Tunsin itseni lopulta mitättömäksi, tyhmäksi, laiskaksi, noloksi, reppanaksi yms.

Kaikkea sellaista mitä en ollut vielä ehtinyt muualla kokea. Minulla on kuitenkin aina riittänyt töitä ja työmaita. Pitkiä sellaisia. Musta tuli lopuksi silmätikku.

Koin myös sen lisäksi henkilökohtaisessa elämässä kaikkea muuta kuin kivaa mikä ei auttanut yhtään. Vaihdoin jo työmaatakin, mutta pyydettiin takaisin.

Menin, mutta en tiedä kannattiko. Joo ja ei!

Oli hyvät hetkensä varsinkin alkuun, mutta sitten monen tekijän summana vaivuttiin alaspäin.

Se asia jota voi kiusaamiseksi kutsua oli tosi lyhytkestoista. Yhden tai pari kuukautta ehkä.

Lopulta se oli hän joka sai kaiken sympatian ja ymmärryksen puolelleen mikä on joskus yllättävän yleistä.

Se miksi kiusattu usein vaihtaa työpaikkaa koetaan vaivaannuttavana, mutta se on täysin ymmärrettävää. Nyt sen tajuan. Miksihän ei jaksa puuttua? Koska se aiheuttaa lisää syrjintää, naaman nyrpistelyä, keksittyjä tarinoita, kiusaamista, leimaamista, kiusaajaksi itsekseen syyttämistä jne. Pitkä liuta.

Ärsyttävää ja se jätti sitten ainakin mieleen ne tyypit joita haluaa vältellä. Jos ei nyt yksilönä, niin tiettynä porukkana ainakin.

Paras olla hiljaa ja antaa sellaisten kiusaajien tai sellaisiksi itseksi lopulta muuttuvien olla ja kuvitella tietävänsä kaiken.. antaa kuvitella vaan rauhassa, että mitään ei ole tapahtunut, kun itse ei ole ollut näkemässä.

Vaikka "kiusaajan" kanssa välit lopulta menisi hyväksi, se jättää silti arpia ja tietyn kiusallisen tunteen.

Menin suorastaan lukkoon ja koppuraksi eri tilanteissa. Aivan kuin lapsena kiusatut tietävät. Hirmu rasittavaa.

Menkää itteenne.

Mua on kiusattu ravintola-alalla ja kiusaajat ovat olleet miehiä.

Se ei todellakaan pidä paikkaansa, että vaan naiset kiusaa.

Epävarma mies haluaa pätevän naisen "pois tieltään".

Oman kokemuksen mukaan miehet valehtelevat herkemmin, että saavat toisen huonoon valoon ja luulevat itse näyttävänsä paremmalta.

Minusta keksittiin ihan silkkoja valheita, mitä muka olin tehnyt tai en ollut tehnyt.

Esimies ei puuttunut asiaan mitenkään, koska eihän miehet kiusaa. Mä en vaan kestänyt sitä, että "mulle sanotaan asioista."

Palautetta ei kuuluis kuitenkaan antaa selän takana ? Niitä omia puheita pitäisi pystyä perustelemaan?

Sitten vedotaan henkilökemioihin, kun toinen keksii valheita ja käyttäytyy minut nähdessään, kuin olisin kasa paskaa.

Sen on pakko niistä henkilökemioista johtua ja toi tyttö ei vaan kestä, kun mies pitää jöötä tällä miehisellä alalla, kun eihän miehet kiusaa!

Vierailija kirjoitti:

Vain luusereita kiusataan.

Eli sinua.

Mulla on hirveä kokemus Tukholman yliopistosta kemian osastolla, jossa olen ollut tutkija-oppilaana ja työntekijänä kauan, mutta viime vuodet olen käynyt kokouksessa vain kerran vuodessa, koska olen tehnyt työtä muualla.

Oltiin kahvihuoneessa, läsnä oli 8 vanhaa, lähes eläkeikäistä naispuolista työntekijää. Assistentti nimeltä Anita, nousi yhtäkkiä seisomaan ja kääntyi minun puoleeni. Se vakaa kunnianloukkaus, mitä tämä nainen sanoi seuraavaksi, olisi johtanut puolen vuoden vankilaan ja 2.000 Euron sakkoihin, jos olisin saanut sen nauhalle:

Anita:  Haluan ottaa puheeksi sun nussimisen täällä ostastolla.

Minä: Ei ole mitään nussimista!

Anita: Mutta kaikki täällä tiedämme että sinä ja professori nussitte jatkuvasti keskenänne.

Minä: En tietenkään nussi professorin kanssa.

Anita: Mutta sun on turha väittää vastaan, koska me kaikki täällä tiedetään että te kaksi nussitte keskenänne hirveän paljon, koko ajan.

Minä: Ei pidä paikkaansa.

Anita: Mutta minä osaan nussimisen. Olen aina osannut muiden naisten alapään ja seksielämän. Olen aina ollut ensimmäinen joka on huomannut, kun joku oppilas tai työntekijä on tullut raskaaksi. Minulla on ainutlaatuinen kyky havaita, jos joku nainen on kovin seksuaalisesti aktiivinen, ja sinä olet sellainen nainen!

Minä: En ole ollenkaan seksuaalisesti aktiivinen!

Anita: Miksi et nussi?

Minä: Olen huolellinen terveyteni kanssa ja pelkään bakteereja ja viiruksia.

Nämä naiset nauroi hirveästi koko ajan ja työnsivät kielensä ulos suusta, jolla he halusivat osoittaa mulle inhonsa mua kohtaan.

Tämä professori on oikeasti "sellainen", mutta ei ole koskaan ehdotellut mulle seksiä tai lääpinnyt mua. Olen vanhempi kuin useimmat oppilaat, ehkä se auttoi, tai ehkä sen vaisto sanoi sille, ettei mua kannattanut yrittää iskeä.

Mä inhosin hirveästi tätä kiusaamista ja olen vasta nyt parin vuoden jälkeen ryhtynyt jonkunlaiuseen vastahyökkäykseen, kertomalla taustastani:

Työtoverini ei tienneet, että olen vanhoillis-laestadiolaisesta/uus-pietisti perheestä ja kasvanut Helluntai-herätyksen piirissä Helsingissä ja ollut naimisissa Pelastusarmeijan piirissä. Ruotsissa ei juuri kukaan tiedä mitään vanhoillis-laestadiolaisuudesta, jossa ei hyväksytä seksiä ennen avioliittoa ja pussaaminen ja halaaminen ennen avioliittoa lasketaan myös huoraamiseksi.

Mun mielestä tämä hirveän rivo ja aggressiivinen hyökkäys mua kohtaan johtuu ruotsalaisesta rotu-hygieniasta, joka on vielä aktiivinen maassa. Sen mukaan "suomalaiset ja saamelaiset naiset käyttää hyväkseen jokaista tilaisuutta seksuaaliseen kanssakäymiseen, aina kun tilanne tulee esiin". Ruotsiksi: "De finska och samiska kvinnorna begagna varje tillfälle till sexuellt umgänge, som bjuder sig". Tämä sitaatti tulee Roduntutkimus-instituutin julkaisuista (luullakseni). Minä olen suomalainen ja osaksi saamelainen nainen.

Olen kärsinyt osastolla miehen alentavasta käytöksestä,ivailusta ja virheiden etsimisestä sekä niiden suurentelusta. itse olen aikuinen nainen ja ahkera työssäni. Kouluttautunut nykyiseen työhöni vahvasti ja yritän ylläpitää iloista ilmapiiriä työssäni. Pikku hiljaa huomaan ilon katoavan ja työhön meno ahdistaa. Olen puhunut asiasta omistajan kanssa ,mutta vastaus on: hän nyt on sellainen eikä kannata välittää. Siis,,, kyseinen henkilö on pomon suojeluksessa ja koskematon. Mitä tuohon voi muuta kuin etsiä töitä ja yrittää päästä tasapainoon. Tämä mies on vienyt itsetuntoni, uneni ja Iloni. Mutta .. ei se uuden työpaikan löytäminen niin helppoa läheltä kotikuntaa. Tämä mies toimii osaston esimiehenä ja käyttää koskemattomuutta hyväkseen. Johtamistyyli 70- lukua. Itse hän tekee myös virheitä ja unohtaa asioita,mutta niille pitää nauraa. Sairasta.. ihmiset jo pelkäävät mennä töihin. Kukaan muu ei ole asiasta uskaltanut mainita pomolle kuin minä. Meillä ylistetään työilmapiirin tärkeyttä ja sitten kuitenkin poljetaan samat toimintamallit suohon. En arvosta tätä tyyppiä enkä pomoani. Onneksi sentään hieman vielä itseäni sen verran että osaan olla hiljaa enkä alennu samaan toimintaan.  Voimia kaikille samassa tilanteessa oleville. Onneksi elämää on työn ulkopuolella. 🙂

Vuosia sitten oli työkaverina korkeakoulutettu henkilö, jolle olivat kateellisia haukkuen selän takana. Ihmettelin asiaa, mutta kaveri sanoi kustantavansa työskentelyllä tohtoritasoisia jatko-opintojaan eikä siten välitä vaikka ura siinä firmassa käytännössä mustamaalattu tukkoon. Lähti kuulemani mukaan aikanaan toisaalle ja sinne jäivät pölvästit tonkimaan sontatunkiotaan.

Vierailija wrote:

Ottaa päähän epäpätevä työkaveri, jolla ei ole riittävää koulutusta, osaamista eikä tärkeintä eli kykyä oppia asiantuntijatyötä ja hahmottaa monimutkaisia ilmiöitä. Tästä seuraa se, että me hänen kanssa samassa tiimissä toimivat joudumme paikkaamaan hänen osaamispuutoksiaan eikä häntä voi laittaa työskentelemään itsenäisesti. Töitä on liikaa ja resursseja vähän, joten ihmetyttää, miten on varaa pitää em. tyyppiä töissä. Osaavia tulijoita olisi jo tiedossa.

Joten yritätte ratkaista tilanteen kiusaamalla häntä vai? Vai miten tämä avautumisesi liittyy työpaikkakiusaamiseen?

Vieläkö olet samassa työpaikassa kiusattuna? Olisi mielenkiintoista kuulla. Aloitus vuodelta 2020.

Olen ollut siviilipalveluksessa vanhan vaasan sairaalassa 2009-2010. Siellä on ollut työpaikkakiusaamista. Minua on solvattu nimellä jota käytetään haukkumasanana seksuaalivähemmistöstä. Tätä sanaa käytti minusta muun muassa johtava ylihoitaja, muutama hoitaja, kanttiinin pitäjä, keittäjä, paikan niin sanottu pastori, kiinteistönhoitaja, psykologi, toimistotyöntekijä, sihteeri, taloustyöntekijät.

Aikanaan amiksessa ekassa työharkassa kohdeltiin vähän miten kohdeltiin.. En tiedä, lasketaanko kiusaamiseksi.

Opiskelin matkailualaa ja suuntauduin vastaanottovirkailijaksi. Harkkapaikka oli tyylikäs ja moderni boutique-hotelli kotikaupungissani. Asun täällä siis edelleen.

Olin tuolloin vasta 16-vuotias ja todella ujo. Minulla ei oikein ollut työelämästä minkäänlaista kokemusta, ainoastaan  yläasteen tet-viikot. 

Alku lähti ihan ok, vaikka ulkomaalaistaustaisten työntekijöiden kanssa oli vaikeita kommunikaatioongelmia. Länsirajan takaa siis tulleita ja hädintuskin suomea puhuivat kunnolla.

Sitten alkoi tapahtua.. Hotellin manageri paljastui kamalaksi ihmiseksi. Yritin tehdä parhaani ja sen minkä osasin, mutta hänen mielestään tein kaiken väärin. Hän lähetti väärin tehdyistä asioista listan opettajalleni ja minulle sähköpostiin.. Siinä vaiheessa oli semmonen mitä v*ttua-fiilis.

Listassa oli mm. Jatkuva myöhästely, ranteen kipeytyminen ja jotain muuta shaissea. 

Tulin pari kertaa ehkä minuutin myöhässä hotellin respan taakse tai keittiöön, vaikka olin jo tullut 10min aiemmin paikalle vaihtamaan vaatteita. En tajua siis mistä tämä "jatkuva myöhästely" tuli..

No sitten tämä ranteen kipeytyminen oli ihan älytön juttu.. Olin kantanut aamiaisella paljon lautasia keittiöön pestäväksi ja on sanomattakin selvää, että voi hieman sen jälkeen kipeytyä ranne. Pyörittelin rannetta aamiaisen jälkeen keittiössä, kunnes työntekijä kysyy "onko siinä joku vanha vamma?" ja vähän ihmeissäni vastaan että "ei, vähän vaan on kipeä". Ilmeisesti tämäkin oli väärin ja käsi ei saisi kipeytyä :D

Kerran ja varmaan useammankin minut jätettiin yksin respaan asiakaslauman kanssa ja työntekijä lähti saattamaan asiakasta huoneeseen, kuului siis hotellin tapoihin.          Oli kyllä vähän avuton olo..

Kamalinta ja ällöintä oli se, että joku vanha pappa tuli eräänä aamuna samalla ovenavauksella hotelliin kanssani ja menin normaalisti vaihtamaan vaatteita pukuhuoneeseen, joka oli kerrosta alempana. Paikalla ollut työntekijä luuli sitä v*tun pappaa MUN ISÄKSI ja yhtäkkiä se pappa vaan tulee sinne pukuhuoneeseen kun laitan työpaitaa päälle.. Järkytyin todella pahoin. Työntekijä kysyi vielä, että "oliko tuo sinun isä?" ja sanoin että "ei". Taisi häntäkin vähän hävettää.

Kaiken huippuna hotellin manageri kutsui opettajani neuvottelemaan niistä "väärin tehdyistä" asioista ja oli tarkoitus, että olisimme neuvottelussa kolmisin. Yllätysyllätys hänellä oli yhtäkkiä mukamas jokin muu meno ja jäimme opettajan kanssa sinne hänen toimistoon kahdestaan. Juteltiin korkeintaan 20min, koska ilman managerin näkökulmaa oli vähän hankala setviä asioita.

En edes ollut koko harkkaaikaa kyseisessä hotellissa, vaan jäin kesken kaiken pois. En oo sen jälkeen astunu kyseiseen hotelliin varpaallakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Kuppikuntia, joita yleessä yksi negatiivinen naisnilkki pyörittää. Saa hovin ymprärilleen samanhenkisiä.

Ja jopa esimiehen! Kokemusta on, mutta enpä avaudu netissä sen tarkemmin. Onneksi totuus on tullut sittemmin ilmi. Tosin siitä esimiehestä olen vetänyt lopulliset johtopäätökset. 

miten käyttäydytte tilanteessa missä esimies alkaa nokkia pienistä asioista mitä muut tekee myös mutta piikittelee sinua ja kyttää tekemisiä esim puhelimen katsominen. muut katsoo kokoajan enemmän kuin minä mutta yksi esimies jaksaa aina mulle siitä huomautella tai jos olen hetkenkin  tauolla liian pitkään. muut on rennosti ja heille ei sano samoista asioista. tämä ek ole niin selkeä kiusaaminen ettsä on helppo osoittaa koska eihän puhelinta saa työajalla katsella. miten olette tässä tilanteessa toimineet kun jengillä on eri säännöt. työsuojelulaki kuitenkin vaatii sen että kaikki on samalla viivalla ja samat säännöt eli jos minä en saa puhelinta vilkuilla niin ei sitten vilkuile kukaan muukaan. hankalampi vaan osoittaa että piikitteleee juuri sua. Olen useamman kerran aiemmin törmännyt juuri tähän että olen terävä SILMÄTIKKU...

Vierailija kirjoitti:

Olin koulukiusattu ja se teki minusta varovaisen sosiaalisissa tilanteissa. Nykyisellä työpaikallani minua myös kiusataan koska olen hiljainen ja teen työni hyvin sekä olen kiltti. En tiedä mitä tehdä kun esimieskin on niiden kiusaajien kaveri.

Voisit sanoa esimiehelle että hakiessani paikkaa minulle sanottiin, että tällä työpaikalla on nollatoleranssi kaikenlaista kiusaamista ja syrjintää kohtaan, eikö niin olekaan. Kysy vielä kuka täällä on työsuojeluihminen, haluaisit jutella hänen kanssaan. Voisi tehota. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa jättää työelämä. Antaa seläntakana puhujien ja kiusaajien elättää meidät. Jotenkin niin hyvä olo tulee aina sitä ajatellessa :)

 

En jätä! Tykkään työstäni todella paljon ja saan hyvää palkkaa. Ilmapiiriongelmia on, mutta ne saa olla, itse ei tarvitse siihen osallistua. 

Hyvä päätös, taidat olla oman elämäsi hallitseva! 

Vierailija kirjoitti:

Mua on kiusattu ravintola-alalla ja kiusaajat ovat olleet miehiä.

Se ei todellakaan pidä paikkaansa, että vaan naiset kiusaa.

Epävarma mies haluaa pätevän naisen "pois tieltään".

Oman kokemuksen mukaan miehet valehtelevat herkemmin, että saavat toisen huonoon valoon ja luulevat itse näyttävänsä paremmalta.

Minusta keksittiin ihan silkkoja valheita, mitä muka olin tehnyt tai en ollut tehnyt.

Esimies ei puuttunut asiaan mitenkään, koska eihän miehet kiusaa. Mä en vaan kestänyt sitä, että "mulle sanotaan asioista."

Palautetta ei kuuluis kuitenkaan antaa selän takana ? Niitä omia puheita pitäisi pystyä perustelemaan?

Sitten vedotaan henkilökemioihin, kun toinen keksii valheita ja käyttäytyy minut nähdessään, kuin olisin kasa paskaa.

Sen on pakko niistä henkilökemioista johtua ja toi tyttö ei vaan kestä, kun mies pitää jöötä tällä miehisellä alalla, kun eihän miehet kiusaa!

Toi uhriutuminen, tyhmintä ikinä! Menkää peilin eteen ja puhukaa ääneen itsellenne: ei pidä paikkaansa, ei ole minun syyni ja mieti ensin mitä puhut....

Opetelkaa kohtaamaan nämä kiusaajat tasavertaisina ja vastaamaan tiukasti ja asiallisesti!

Päällikkö otti minut osastolle harjoitteluun. Työpaikkaohjaajat eivät suostuneet neuvomaan ja päällikkö levitteli käsiään. Tuo osasto kiusaa päällikköä koko ajan. Ihan hyvä, että en hakenut avautunutta paikkaa. Ei ole päällikkö, jonka osastolla haluaisin työskennellä. Kuten ei työporukkakaan.

Vierailija kirjoitti:

Miehet meillä niitä pahempia jauhajia on. Ja ensimmäisenä juoruja levittämässä.

Ai törkeitä🤮

Yleinen kiusaajien lastentarha epidemia joka levinnyt moneen työpaikkaan. Mulle taitaa työkaverit olla kateellisia kun teen useaa työtä ja vähemmän tunteja niin musta alettu jauhaa paskaa selän takana ja mustamaalataan tekemisiä ja keksitään virheitä.  Nämä ääliöt on niin tyhmiä ettei tajua sitä että ihmiset voi opiskella jne työn ohella eikä se tarkota että olis vaan vapaalla.  Myös se että puhuvat seläntakana ja kun kuulen juoruista ja kysyn päin näköä että mikä työssäni vaivaa niin lähdetään karkuun