Työpaikkakiusaaminen, kokemuksia?

Vierailija kirjoitti:

Vuosia sitten oli työkaverina korkeakoulutettu henkilö, jolle olivat kateellisia haukkuen selän takana. Ihmettelin asiaa, mutta kaveri sanoi kustantavansa työskentelyllä tohtoritasoisia jatko-opintojaan eikä siten välitä vaikka ura siinä firmassa käytännössä mustamaalattu tukkoon. Lähti kuulemani mukaan aikanaan toisaalle ja sinne jäivät pölvästit tonkimaan sontatunkiotaan.

Tämä juuri tilanne mitä itse kokenut että työkaverit on kateellisia kun sulla on muutakin elämää ja uraa kuin heidän työ. Siellä sitten juoruavat kaiket päivät minkä ajan voisi käyttää työn tekoon

Mua on kiusattu 3 paikassa ja savustettu ulos. Henkinen helpotus alkaa kun pääsee pois. Mieluummin perseauki ja vapaa kuin rahaa ja se että itket paria päivää lomalla enne työn alkua. Ihan oikeasti. Vapaus on asia mitä ei saa rahalla ja aina löytyy kummiski joskus se työ jossa sulla on siedettävät työkaverit ja jotka sietää just sua ja siellä on ihan kivaa

Itse ollut nykisessä paikassa pisimpään mutta ilmapiiri on vaihtunut hyvästä ja mukavasta aivan ripuliin. Paikkaan on tullut uusia 10-15 vuotta minua nunuorempia juorutyyppejä ja kaikki vanhat fiksummat kypsemmät mukavat tyypit lähteneet pois paitsi minä. Itsekkin odotan että löydän toisen työn ja nostan kytkintä. Muut jauhaa keskenään ja mulle ei puhuta edes silloin kun koitan itse keskustella.  Teineillä on teinien jutut mutta inhottavaa kuunnella kun haukkuvat muita selän takana. Itse koittanut pitää hyvää henkeä yllä mutta silmiä pyöritellään vaan. Todella lapsellista eristämistä aikuiset ihmiset. Lisäksi tuntuvat olevan kateellisia siitä että osaan hommat ja olen ollut paikassa pitkään 

Vierailija kirjoitti:

Yleinen kiusaajien lastentarha epidemia joka levinnyt moneen työpaikkaan. Mulle taitaa työkaverit olla kateellisia kun teen useaa työtä ja vähemmän tunteja niin musta alettu jauhaa paskaa selän takana ja mustamaalataan tekemisiä ja keksitään virheitä.  Nämä ääliöt on niin tyhmiä ettei tajua sitä että ihmiset voi opiskella jne työn ohella eikä se tarkota että olis vaan vapaalla.  Myös se että puhuvat seläntakana ja kun kuulen juoruista ja kysyn päin näköä että mikä työssäni vaivaa niin lähdetään karkuun 

Täsmälleen tuota sontatunkion loputonta kateellisuutta ja juoruamista olen itse kohdannut. Musta puhutaan selän takana ja kohdellaan kuin ilmaa ja kuin olisin ollut ilkeä tai jotain. Sitten kun kysyn suoraan et mikä on niin silmiä pyöritellään ja lähdetään karkuun. Tämmöisten aikuisten lapsien kanssa pitää sitten töitä tehdä vuosikaudet

Vierailija kirjoitti:

Mua on kiusattu 3 paikassa ja savustettu ulos. Henkinen helpotus alkaa kun pääsee pois. Mieluummin perseauki ja vapaa kuin rahaa ja se että itket paria päivää lomalla enne työn alkua. Ihan oikeasti. Vapaus on asia mitä ei saa rahalla ja aina löytyy kummiski joskus se työ jossa sulla on siedettävät työkaverit ja jotka sietää just sua ja siellä on ihan kivaa

Voitko kertoa kokemuksia millaista kiusaamista ja millaisia kokemuksia?? Itse olen 34 vuotias nyt ja unielämäni on pilalla sairaiden kiusaajien takia. Näen yhä painajaisia kiusaajista ja kiusaamistilanteista monien vuosien takaa ja tämän takia käynyt terapiassa kohta vuoden.  Painajaiset silti jatkuu vaan

Mulla on kokemuksia kiusaamisesta uhrina vaan siitä että olen silmätikku ja itse pomo ja tämän kaverit kiusaa minua tai jotain toista henkilöä. Silloin siihen tilanteeseen on mahdotonta puuttua ja tätä ei nuo jeesustelijat ymmärrä millaista on olla kiusattuna niin että kaikki on sua vastaan. Ei siinä paljon pienessä firmassa auta silloin hakea saikkua ja liittoon tms ottaa yhteyttä. Saavat vaan hyvän syyn irtisanoa sinut kun saikutat liikaa ja niin sitä savustetaan. Ainut ratkaisu asiaan on se että kiusaajista osa lähtee tai itse lähtee. Yhdessä paikassa olin 2 vuotta ruuvipenkissä piikiteltävänä ennen kuin löysin toisen työn. Ihmiset vaan työyhteisöissä on yksinkertaisesti sairaita päästään

Vierailija kirjoitti:

Kasvatuksen puute teki minusta aran lapsen ja alttiin kiusaamiselle joka jatkui työelämään. Nyt eläkkeellä mt-syistä.

Viimeinen työpaikka 12 v sitten. Aika usein tulee mieleen vieläkin työkavereitten tuijotukset, ilkeät sanat, juorut jota minusta on kerrottu, esimiehen ei niin rakentavat arvostelut.

Ei pitäisi muistella menneitä mutta ei voi mitään kun mieleen tulee ajoittain. Ja samaa pahaa oloa ja stressiä tunnen kuin sinä hetkenä kun olin kokemassa noita huonoja hetkiä.

Hyviä työkavereita onneksi mahtui joukkoon. Auttoivat pysymään kasassa. Liian pitkään kuitenkin sinnittelin enkä mennyt sairaslomalle kesken työsopimuksen vaikka järkevintä olisi ollut.

Pahat traumat tulee todella hyvin mieleen ja tuntee fyysisesti niitä uudestaan tilanteissa missä on ollut. Itse tunnen vahvasti noita kiusaamiskokemuksia ja niiden traumoja ja kiusaajien haukkuminen tulee mieleen jne kun näen esim vanhan firman auton jossain menevän ohi tai jonkun mainoksen. Trauma porautuu niin syvälle mieleen

Vierailija kirjoitti:

Olin koulukiusattu ja se teki minusta varovaisen sosiaalisissa tilanteissa. Nykyisellä työpaikallani minua myös kiusataan koska olen hiljainen ja teen työni hyvin sekä olen kiltti. En tiedä mitä tehdä kun esimieskin on niiden kiusaajien kaveri.

Olet aivan kuin minä ja se varovaisuus sosiaalisissa tilanteissa taas ajaa usein siihen että tulee " oudon " leima otsaan ja taas kiusataan. Pitää olla kova pää ja osata pitää puolensa tai on kiusattuna. Mulla meni 10 vuotta aikaa opetella pelaamaan tätä työpaikkapeliä ja että aloin pitää puoliani noissa v-ttuilutilanteissa. Sitten olen saanut kenkää paikasta kun sanoo takaisin. Suomalaiset on kauheita tietyllä tapaa toisilleen ja en ole törmännyt samaan kun on osaksi ulkomaalaisten työkavereiden kanssa töissä

Vierailija kirjoitti:

Tuota samaa seläntakanapaskanjauhamista on varmasti ainakin jokaisessa naisvaltaisessa työyhteisössä. Eroon siitä et pääse. Sen kanssa on vaan osattava elää, jos haluat työelämässä olla. Surullista, mutta totta.

En vähättele naisvaltaisten alojen työpaikkakiusaamista, mutta miehet ovat ihan yhtä pahoja juoruämmiä ja manipuloijia kun naisetkin. Työpaikkakiusaaminen on henkistä väkivaltaa ja sitä tekee tunne-elämältään yksinkertaiset ihmiset, jotka eivät osaa keskustella asioista terveellä tavalla tai käsitellä omia tunteitaan. Näiden ihmisten tapana hoitaa ongelma kuin ongelma on olla passiivis-aggressiivinen ja se tarkoittaa selän takana puhumista ja klikkeilyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin koulukiusattu ja se teki minusta varovaisen sosiaalisissa tilanteissa. Nykyisellä työpaikallani minua myös kiusataan koska olen hiljainen ja teen työni hyvin sekä olen kiltti. En tiedä mitä tehdä kun esimieskin on niiden kiusaajien kaveri.

 

 

Olet aivan kuin minä ja se varovaisuus sosiaalisissa tilanteissa taas ajaa usein siihen että tulee " oudon " leima otsaan ja taas kiusataan. Pitää olla kova pää ja osata pitää puolensa tai on kiusattuna. Mulla meni 10 vuotta aikaa opetella pelaamaan tätä työpaikkapeliä ja että aloin pitää puoliani noissa v-ttuilutilanteissa. Sitten olen saanut kenkää paikasta kun sanoo takaisin. Suomalaiset on kauheita tietyllä tapaa toisilleen ja en ole törmännyt samaan kun on osaksi ulkomaalaisten työkavereiden kanssa töissä

Et vissiin kumminkaan kovin hyvin ole oppinut pelaamaan työpaikkapeliä jos kerta olet saanut kenkää sen takia jos olet pitänyt puoliasi.

Vierailija kirjoitti:

Joo. Olen ollut useassa päiväkodissa töissä, siellä on aina ollut yksi mätä omena joka kiusannut tai syrjinyt mua. Olen myls entinen koulukiusattu. Kerran kiusattu, aina kiusattu?

Olin vuosikausia sitten tekemässä tutkintoon kuuluvaa näyttöjaksoa eräässä Hämeenlinnalaisessa päiväkodissa. Siellä oli kiusaamista naisten kesken. Mutta jopa siten, että lastenhoitajat puhuivat paskaa lapsista. Se oli järkytys. Yksi lapsi kärsi lamauttavasta eroahdistuksesta ja itki hysteerisesti kun jäi hoitoon. Hoitajat katsoivat lasta kuin halpaa makkaraa ja pakenivat poikaa, joka haki turvaa jostakin. Yksi akka sanoi, ettei jaksa sitä ja ei halua olla pojan kanssa. Poika sitten jätettiin yksin huoneeseen itkemään. Puristi äidin ja isän kuvaa kädessään ja oli ihan lohduton. Muistan kun istuin pojan vieressä avuttomana, kun kukaan muu ei halunnut. En osannut tehdä mitään nuorena harjoittelijana ja olin varmaan itsekin hieman shokissa hoitohenkilökunnan asenteista. Tekee pahaa ajatella sitä poikaa ja sitä sydämetöntä päiväkotia. Se oli raakaa.. Yhdessä toisessa päiväkodissa näin kun hoitaja pitää kiinni lapsesta ja työntää maaten, pakottaen nukkumaan. En ikinä laita omia lapsiani Suomessa päiväkotiin. EN IKINÄ.

Että aikuiset viitsiikin käyttää kallista työaikaa jostakin ihmisestä juoruiluun. Moni aloittaa muiden kiusaamisen jo päiväkodissa. 

Olen useamman sadan työntekijän firmassa  työpaikan luottamusmies ja työsuojeluvaltuutettu. Sen jälkeen kun näihin hommiin rupesin, on yrityksen johdosta tehokkaasti tulpattu sekä ura, että tulokehitys. Tämä puolestaan johtuu siitä, että tartuin ensitöikseni ärhäkästi tilanteeseen, jossa työnantaja jätti firman ainoan naispuolisen työntekijän bonusjärjestelmien ulkopuolelle ja lopulta antoi lopputilin hyvin löyhin perustein. Siinä paloivat sillat puolin ja toisin.

Minulla on työntekijöiden piirissä vankka kannatus juurikin siksi, koska uskallan  sanoa johtoryhmälle että paska on paskaa ja te tiedätte sen vallan hyvin itsekin.

Sen jälkeen olen ollut vain tekevinäni töitä, antakoot lopputilin jos uskaltavat. Eivät ole kuuteen vuoteen uskaltaneet. Työpäivät kulutan enimmäkseen juomalla kahvia, juttelemalla mukavia ja katselemalla puhelimesta pokea.

M47

Eräs henkilö yrittää kovasti kiusata minua. Aika huvittavaa ja lapsellista, ja naurettavaa.

Aikuiset ihmiset, jos ei muuten, miettikää edes omaa mainettanne. Keskittykää töissä työhön.