Lue keskustelun säännöt.
Asuntolainan saaminen sinkkuna on ihan naurettavaa!
Ensin säästät vuosia aspia siinä uskossa, että se 10% asunnon hinnasta riittää ja säästellyt sitä 150-300€/kk ja samalla sijoitellut 0-100€/kk rahastoihin ja osakkeisiin. Komeat 20.000€ saatu tilille ja samaan aikaan olet maksanut 750€/kk kämäsestä yksiöstä Espoosta. Löydät asunnon jonka hintalappu on 190.000€. Lainalaskurin mukaan lyhennys olis 630€/kk järkevänä laskit myös sen, että vastike on 150€/kk ja vesi 20€/kk eli kuukaudessa menisi 800€. Eli 50€ enemmän, mutta nyt ei tarvitse säästää aspia enää sekä opintolainakin on 5v päästä maksettu! Menet pankkiin ja mitä se pankkitäti sanoo? Voidaan myöntää vaan 150.000€, koska 3100€/kk bruttopalkka ei riitä sulla. Samaan aikaan opiskelukaverisi on maksanut 6v vanhempien takaamaa asuntoa 800€/kk. Ei auta mennä kun kotia itkemään ja jatkaa säästämistä, jospa ne 5v päästä myöntää kun on opintolaina kuitattu, palkka noussut ja enemmän säästössä.
Kommentit (710)
Nykyään asuntolainan marginaalit ja korot ovat ihan pilvissä ja menossa vain ylöspäin. Lisäksi asuntolainan koron verovähennysoikeus loppui viime vuoden lopussa. Asuntolainaraha on nykyään sikakallista verrattuna siihen mitä se oli 2009 - 2022. Silloin ennen se oli ilmaista. Lisäksi elämisen kulut ovat nousseet viimeisen vuoden aikana raketin lailla ja nousussa edelleen. Suomalaisten yleiskorotukset ovat olleet vuodesta 2016 asti nollassa mikä on syönyt suomalaisten ostovoiman. Näistä syistä pankit joutuvat nykyään olemaan tiukkoja siinä kuka lainaa oikeasti enää pystyy maksamaan. Kyse on suomalaisten ostovoiman merkittävästi romahduksesta.
Ei vuoden 2023 asuntolainan ottajalla ole enää läheskään sellaista maksukykyä kuin yli 10 vuotta sitten oli.
Onneksi me ostimme ajoissa silloin kun vielä sai kohtuullisen hintaan ja marginaalikin oli 0,3% ja korot nolla 12 vuotta. :D 2009 asti oli helppo säästää rahaa, koska eläminen oli paaaljon edullisempaa ja säästöille sai pankkitilillä riskittömän 6,5%:n koron. :D
Eli sanoisin, että ostajan kissanpäivät menivät jo ja seuraavista ei ole tietoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin se maailma toimii, rahamiehet ja -naiset menee jonossa aina muiden ohitse.
Työtä saat tehdä vaikka koko ikäsi, mutta systeemi on tehty niin että mahdollisimman monella menee koko elämä töissä maksaakseen mahdollisimman vaatimatonta asuntoa. Niin ettäkö kukako saa sitten ne rahat alihinnoitellun työn ja ylihinnoitellun asunnon välistä? No, ne on niitä samoja kavereita jotka meni jonossa ohitsesi, ml. kaverisi varakkaine vanhempineen jne.
Riidan saa em. aihepiiristä aikaan kaikilla tavoilla, paras vain niellä kiukkunsa, ja hoitaa asiansa niin hyvin kuin pystyy että ei joudu em. vedätykseen.
Just myin oman asuntoni espoosta alle 30 donaa sun 190 000€:n. Nätti uudehko asunto ei tahtonut kelvata kennelläkkään. Huomaa että 3100 ei riitä bruttotuloina todellakaan espoon alueella. tulosi tulisi olla bruttona juuri nyt noin 4000€ varsinkin kun korot, hoito- ja rahoitusvastikkeet ja kiinteistövero nostavat kustannuksia jopa tonnilla kuten itselle kävi. Kun korot nousee, nousee myös lyhennettävä lainamäärä. Säästä vielä ja oo onnellinen vuokralla.
Ja vaikka sen saisikin, sen maksaminen sinkkuna itkettää. Ihan eri asia pariskuntana ostaa asunto, kun voi halutessaan laittaa vaikka toisen koko palkan lyhennyksiin ja elää tarvittaessa toisen palkalla, .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kilpailuttaisin pankkien tarjoukset. Itse aikanaan otin selville max. summan jonka olivat valmis luotottamaan ja sitten etsin hintaa vastaavan kämpän. Ei ollut mitään vaikeuksia, ja olin säästötön, vastavalmistunut sinkku. Toki se ensi-asunto oli aika paljon halvempi kuin tuo mitä katselet, mutta neljän vuoden asumisen jälkeen myin sen 20% voitolla.
Nuoret on nykyään niin paljon kunnianhimoisempia, ei ne enää osta ensiasunnoiksi niitä halpoja yksiöitä vaan suoraan niitä perheasuntoja. Oma ensiasuntoni on nykyään vuokralla ja itsekin asun vuokralla perheeni kanssa.
Monella on varaa siihen ensiasuntoon vasta sitten, kun tulee tarve sille perheasunnolle. Olisi ollut ihanaa ostaa puolison kanssa pieni pariskunta-asunto ja tehdä siitä nyt sijoitusasunto. Mutta eipä ollut opiskellessa tuloja, että olisi lainan saanut, saati sitten säästöjä.
AP taas haluisi nimenomaan ostaa sen yksiön/pienen kaksion ensiasunnoksi mutta ei saa yksin lainaa. Kahdelle taas tuollainen asunto on helposti liian pieni, etenkin näin etätöiden aikaan.
Hmm... Itse olen muuttamassa kaksioon kahden lapsen kanssa ja lapset ovat yläasteikäisiä, minä sairaseläkkeellä ei-ikäloppu. Saamme mukavan rivarin ja kaksio on tilava ja vuokra-asunto! Helposti maalaan siellä pinnat ja kaapit ja tapetoin ym. mikäli ja aina kun kunto antaa myöten. Omaksi ilokseni sisustan, mutta on myös suunnitteilla harrastusmielessä sen ympärille pientä bisnestä, jaksamisen mukaan.
Teen siitä viihtyisämmän, koska ajatus on, että saan asua siinä, vaikka vanhuuden päivät jos tahdon.
Jos en tahdo niin sitten ainoa syy olisi kaupunkiin muutto, jolloin valitsisin ason ja toinen vaihtoehto olisi minitalon toteutus jos asia edelleen pyörii mielessä ja jaksan osallistua sen tekemiseen itse.
Sijoittamis säästämisen vasta aloitin. Tähän toki syitä mitkä eivät ole ollut itsestä kiinni, mutta eipä tuo haitaksikaan ole. Eläke on minulle pieni, koska minun oli tarkoitus urautua lasten saamisen jälkeen ja yrittäminen on kiinnostanut ihan aina (myös polikäyntien ym ja työaikojen jouston vuoksi), mutta sairastuin viimeisen lapsen saatuani erittäin vakavasti.
Muuttaminen syö rahaa hurjan paljon enkä halua tehdä sitä pakon edessä montaa kertaa ja siitä tämä ratkaisu. Pienissä asunnoissa olemme asuneet ennenkin ja lapsetkin olivat aivan tyytyväisiä, mutta jouduimme muuttamaan pois muun syyn vuoksi.
Silloin eleltiin 70m2 kolmiossa viiden lapsen kanssa eli ihan takuulla saat yksiöstäsikin toimivan ja kauniin jos tohdit katsoa edullisia ratkaisuja sisustamiseen toisella tavalla.
Nyt sellainen voi tuntua rahan heittämiseltä hukkaan, mutta ajatuksella kun teet, etkä satsaa designiin kuvitellen, että sen myydessä saa omansa pois. Eri asia jos satsaat designiin mitä hyödynnät tulevassa, isommassa kodissasi. Yllättäen esim. Ikean tuotteet säilyttävät arvonsa hyvin jos ovat hyvässä kunnossa. Tämä siksi, että Ikean tuotteet ovat tuttuja ja ihmiset tietää mitä saavat. Tuolloin kun tarkoitus on myydä Ikeaa joskus pois niin ei kannata ostaa kaikkein halvinta, eikä kalleinta.
Maalipurkin saa rustan alesta 13-14e:lla millä piristää jo mukavasti tunnelmaa ja siisteys pukee aina, jolloin myös tiedät mitä omistat. Opettele nuuskimaan laatu ja tulevia klassikoita. Hyvälaatuisia tuotteita kun löytyy yleensä joka kaupasta ja toisinaan ne yllättää. Aina hintalappu ei kulje samaa rataa kun laatu.
Eli tsemppaan sinua katsomaan yksiötäsi uusin silmin ja sijoittamaan pieni summa omaan jokapäiväiseen viihtyvyyteen ja toimivaan arkeen. :)
Näin jaksat kenties tavoitella edelleen motivoituneena haluamaasi osakekirjaa/taloa.
Tsemppiä ja iloista joulun odotusta! :)
Vuokra-asunnossa et maalaa seiniä ja kaappeja etkä tapetoi ilman vuokranantajan lupaa. Vuokranantajana en antaisi vuokralaiselle lupaa millään Rustan purkilla maalailla, enkä varsinkaan kaappeja. Vuokrauksen päättyessä asunto pitää luovuttaa samassa kunnossa kuin se vuokrauksen alkaessa on ollut, ellei muuta ole sovittu.
Ei pidä paikkaansa. Asuntoa ei tarvitse luovuttaa samassa kunnossa, sillä normaali kuluminen on (tietenkin) sallittua.
Vierailija kirjoitti:
Ja vaikka sen saisikin, sen maksaminen sinkkuna itkettää. Ihan eri asia pariskuntana ostaa asunto, kun voi halutessaan laittaa vaikka toisen koko palkan lyhennyksiin ja elää tarvittaessa toisen palkalla, .
No eihän se nyt sen enempää itketä kuin saman maksaminen vuokraa. Plus tosiaan päälle se mitä säästää asuntolainaan. Olen aina ihmetellyt sitä että vaikka olisi 20 vuoden moitteeton historia vuokranmaksusta, se ei muka kerro mitään siitä pystyisikö maksamaan asuntolainaa. Asuntolainan erää pystyy vielä neuvottelemaan, vuokraa ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kilpailuttaisin pankkien tarjoukset. Itse aikanaan otin selville max. summan jonka olivat valmis luotottamaan ja sitten etsin hintaa vastaavan kämpän. Ei ollut mitään vaikeuksia, ja olin säästötön, vastavalmistunut sinkku. Toki se ensi-asunto oli aika paljon halvempi kuin tuo mitä katselet, mutta neljän vuoden asumisen jälkeen myin sen 20% voitolla.
Nuoret on nykyään niin paljon kunnianhimoisempia, ei ne enää osta ensiasunnoiksi niitä halpoja yksiöitä vaan suoraan niitä perheasuntoja. Oma ensiasuntoni on nykyään vuokralla ja itsekin asun vuokralla perheeni kanssa.
Monella on varaa siihen ensiasuntoon vasta sitten, kun tulee tarve sille perheasunnolle. Olisi ollut ihanaa ostaa puolison kanssa pieni pariskunta-asunto ja tehdä siitä nyt sijoitusasunto. Mutta eipä ollut opiskellessa tuloja, että olisi lainan saanut, saati sitten säästöjä.
AP taas haluisi nimenomaan ostaa sen yksiön/pienen kaksion ensiasunnoksi mutta ei saa yksin lainaa. Kahdelle taas tuollainen asunto on helposti liian pieni, etenkin näin etätöiden aikaan.
Hmm... Itse olen muuttamassa kaksioon kahden lapsen kanssa ja lapset ovat yläasteikäisiä, minä sairaseläkkeellä ei-ikäloppu. Saamme mukavan rivarin ja kaksio on tilava ja vuokra-asunto! Helposti maalaan siellä pinnat ja kaapit ja tapetoin ym. mikäli ja aina kun kunto antaa myöten. Omaksi ilokseni sisustan, mutta on myös suunnitteilla harrastusmielessä sen ympärille pientä bisnestä, jaksamisen mukaan.
Teen siitä viihtyisämmän, koska ajatus on, että saan asua siinä, vaikka vanhuuden päivät jos tahdon.
Jos en tahdo niin sitten ainoa syy olisi kaupunkiin muutto, jolloin valitsisin ason ja toinen vaihtoehto olisi minitalon toteutus jos asia edelleen pyörii mielessä ja jaksan osallistua sen tekemiseen itse.
Sijoittamis säästämisen vasta aloitin. Tähän toki syitä mitkä eivät ole ollut itsestä kiinni, mutta eipä tuo haitaksikaan ole. Eläke on minulle pieni, koska minun oli tarkoitus urautua lasten saamisen jälkeen ja yrittäminen on kiinnostanut ihan aina (myös polikäyntien ym ja työaikojen jouston vuoksi), mutta sairastuin viimeisen lapsen saatuani erittäin vakavasti.
Muuttaminen syö rahaa hurjan paljon enkä halua tehdä sitä pakon edessä montaa kertaa ja siitä tämä ratkaisu. Pienissä asunnoissa olemme asuneet ennenkin ja lapsetkin olivat aivan tyytyväisiä, mutta jouduimme muuttamaan pois muun syyn vuoksi.
Silloin eleltiin 70m2 kolmiossa viiden lapsen kanssa eli ihan takuulla saat yksiöstäsikin toimivan ja kauniin jos tohdit katsoa edullisia ratkaisuja sisustamiseen toisella tavalla.
Nyt sellainen voi tuntua rahan heittämiseltä hukkaan, mutta ajatuksella kun teet, etkä satsaa designiin kuvitellen, että sen myydessä saa omansa pois. Eri asia jos satsaat designiin mitä hyödynnät tulevassa, isommassa kodissasi. Yllättäen esim. Ikean tuotteet säilyttävät arvonsa hyvin jos ovat hyvässä kunnossa. Tämä siksi, että Ikean tuotteet ovat tuttuja ja ihmiset tietää mitä saavat. Tuolloin kun tarkoitus on myydä Ikeaa joskus pois niin ei kannata ostaa kaikkein halvinta, eikä kalleinta.
Maalipurkin saa rustan alesta 13-14e:lla millä piristää jo mukavasti tunnelmaa ja siisteys pukee aina, jolloin myös tiedät mitä omistat. Opettele nuuskimaan laatu ja tulevia klassikoita. Hyvälaatuisia tuotteita kun löytyy yleensä joka kaupasta ja toisinaan ne yllättää. Aina hintalappu ei kulje samaa rataa kun laatu.
Eli tsemppaan sinua katsomaan yksiötäsi uusin silmin ja sijoittamaan pieni summa omaan jokapäiväiseen viihtyvyyteen ja toimivaan arkeen. :)
Näin jaksat kenties tavoitella edelleen motivoituneena haluamaasi osakekirjaa/taloa.
Tsemppiä ja iloista joulun odotusta! :)
Vuokra-asunnossa et maalaa seiniä ja kaappeja etkä tapetoi ilman vuokranantajan lupaa. Vuokranantajana en antaisi vuokralaiselle lupaa millään Rustan purkilla maalailla, enkä varsinkaan kaappeja. Vuokrauksen päättyessä asunto pitää luovuttaa samassa kunnossa kuin se vuokrauksen alkaessa on ollut, ellei muuta ole sovittu.
Totta ettei vuokralla voi tehdä remontteja, siksi vaihdetaankin koko vuokra-asunto toiseen vuokra-asuntoon.
Vuokra-asuntoa valitessa katson mieleiset pinnat eli pitää olla esim. valkoiset keittiökaapit.
Mulla oli palkka n. 2500e/kk. Ostin asunnon 18 vuoden laina-ajalla, hinta 70 000. Yksin asun ja maksan, säästöjä ei ollut, ei myöskään takaajia. Pankista sain jäsenluottovakuuden vai mikä se nyt oli, silloin oli helppo saada.
Lyhennän lainaa ja maksan vastikkeen samalla rahalla kuin maksaisin vuokraa . Ei tullut mieleenkään, että olisin yksin ja varattomana edes haaveillut kalliimmasta asunnosta. Olisihan se tietenkin kiva, mutta näillä mennään mitä on annettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin tuossa ap:n tapauksessa virkailija on tehnyt virheen. Omarahoitusosuus vaatimus on ensiasunnon ostajalle 5% asunnon hinnasta. Toista asuntoa ostavalle 10% . Häneen on käytetty 10% vaatimusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kilpailuttaisin pankkien tarjoukset. Itse aikanaan otin selville max. summan jonka olivat valmis luotottamaan ja sitten etsin hintaa vastaavan kämpän. Ei ollut mitään vaikeuksia, ja olin säästötön, vastavalmistunut sinkku. Toki se ensi-asunto oli aika paljon halvempi kuin tuo mitä katselet, mutta neljän vuoden asumisen jälkeen myin sen 20% voitolla.
Nuoret on nykyään niin paljon kunnianhimoisempia, ei ne enää osta ensiasunnoiksi niitä halpoja yksiöitä vaan suoraan niitä perheasuntoja. Oma ensiasuntoni on nykyään vuokralla ja itsekin asun vuokralla perheeni kanssa.
Monella on varaa siihen ensiasuntoon vasta sitten, kun tulee tarve sille perheasunnolle. Olisi ollut ihanaa ostaa puolison kanssa pieni pariskunta-asunto ja tehdä siitä nyt sijoitusasunto. Mutta eipä ollut opiskellessa tuloja, että olisi lainan saanut, saati sitten säästöjä.
AP taas haluisi nimenomaan ostaa sen yksiön/pienen kaksion ensiasunnoksi mutta ei saa yksin lainaa. Kahdelle taas tuollainen asunto on helposti liian pieni, etenkin näin etätöiden aikaan.
Hmm... Itse olen muuttamassa kaksioon kahden lapsen kanssa ja lapset ovat yläasteikäisiä, minä sairaseläkkeellä ei-ikäloppu. Saamme mukavan rivarin ja kaksio on tilava ja vuokra-asunto! Helposti maalaan siellä pinnat ja kaapit ja tapetoin ym. mikäli ja aina kun kunto antaa myöten. Omaksi ilokseni sisustan, mutta on myös suunnitteilla harrastusmielessä sen ympärille pientä bisnestä, jaksamisen mukaan.
Teen siitä viihtyisämmän, koska ajatus on, että saan asua siinä, vaikka vanhuuden päivät jos tahdon.
Jos en tahdo niin sitten ainoa syy olisi kaupunkiin muutto, jolloin valitsisin ason ja toinen vaihtoehto olisi minitalon toteutus jos asia edelleen pyörii mielessä ja jaksan osallistua sen tekemiseen itse.
Sijoittamis säästämisen vasta aloitin. Tähän toki syitä mitkä eivät ole ollut itsestä kiinni, mutta eipä tuo haitaksikaan ole. Eläke on minulle pieni, koska minun oli tarkoitus urautua lasten saamisen jälkeen ja yrittäminen on kiinnostanut ihan aina (myös polikäyntien ym ja työaikojen jouston vuoksi), mutta sairastuin viimeisen lapsen saatuani erittäin vakavasti.
Muuttaminen syö rahaa hurjan paljon enkä halua tehdä sitä pakon edessä montaa kertaa ja siitä tämä ratkaisu. Pienissä asunnoissa olemme asuneet ennenkin ja lapsetkin olivat aivan tyytyväisiä, mutta jouduimme muuttamaan pois muun syyn vuoksi.
Silloin eleltiin 70m2 kolmiossa viiden lapsen kanssa eli ihan takuulla saat yksiöstäsikin toimivan ja kauniin jos tohdit katsoa edullisia ratkaisuja sisustamiseen toisella tavalla.
Nyt sellainen voi tuntua rahan heittämiseltä hukkaan, mutta ajatuksella kun teet, etkä satsaa designiin kuvitellen, että sen myydessä saa omansa pois. Eri asia jos satsaat designiin mitä hyödynnät tulevassa, isommassa kodissasi. Yllättäen esim. Ikean tuotteet säilyttävät arvonsa hyvin jos ovat hyvässä kunnossa. Tämä siksi, että Ikean tuotteet ovat tuttuja ja ihmiset tietää mitä saavat. Tuolloin kun tarkoitus on myydä Ikeaa joskus pois niin ei kannata ostaa kaikkein halvinta, eikä kalleinta.
Maalipurkin saa rustan alesta 13-14e:lla millä piristää jo mukavasti tunnelmaa ja siisteys pukee aina, jolloin myös tiedät mitä omistat. Opettele nuuskimaan laatu ja tulevia klassikoita. Hyvälaatuisia tuotteita kun löytyy yleensä joka kaupasta ja toisinaan ne yllättää. Aina hintalappu ei kulje samaa rataa kun laatu.
Eli tsemppaan sinua katsomaan yksiötäsi uusin silmin ja sijoittamaan pieni summa omaan jokapäiväiseen viihtyvyyteen ja toimivaan arkeen. :)
Näin jaksat kenties tavoitella edelleen motivoituneena haluamaasi osakekirjaa/taloa.
Tsemppiä ja iloista joulun odotusta! :)
Vuokra-asunnossa et maalaa seiniä ja kaappeja etkä tapetoi ilman vuokranantajan lupaa. Vuokranantajana en antaisi vuokralaiselle lupaa millään Rustan purkilla maalailla, enkä varsinkaan kaappeja. Vuokrauksen päättyessä asunto pitää luovuttaa samassa kunnossa kuin se vuokrauksen alkaessa on ollut, ellei muuta ole sovittu.
Totta ettei vuokralla voi tehdä remontteja, siksi vaihdetaankin koko vuokra-asunto toiseen vuokra-asuntoon.
Vuokra-asuntoa valitessa katson mieleiset pinnat eli pitää olla esim. valkoiset keittiökaapit.
Eikä saa olla mitään sinisiä kaakeleita kylpyhuoneessa eikä mitään 2000 - luvun roosan väristä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kilpailuttaisin pankkien tarjoukset. Itse aikanaan otin selville max. summan jonka olivat valmis luotottamaan ja sitten etsin hintaa vastaavan kämpän. Ei ollut mitään vaikeuksia, ja olin säästötön, vastavalmistunut sinkku. Toki se ensi-asunto oli aika paljon halvempi kuin tuo mitä katselet, mutta neljän vuoden asumisen jälkeen myin sen 20% voitolla.
Nuoret on nykyään niin paljon kunnianhimoisempia, ei ne enää osta ensiasunnoiksi niitä halpoja yksiöitä vaan suoraan niitä perheasuntoja. Oma ensiasuntoni on nykyään vuokralla ja itsekin asun vuokralla perheeni kanssa.
Monella on varaa siihen ensiasuntoon vasta sitten, kun tulee tarve sille perheasunnolle. Olisi ollut ihanaa ostaa puolison kanssa pieni pariskunta-asunto ja tehdä siitä nyt sijoitusasunto. Mutta eipä ollut opiskellessa tuloja, että olisi lainan saanut, saati sitten säästöjä.
AP taas haluisi nimenomaan ostaa sen yksiön/pienen kaksion ensiasunnoksi mutta ei saa yksin lainaa. Kahdelle taas tuollainen asunto on helposti liian pieni, etenkin näin etätöiden aikaan.
Hmm... Itse olen muuttamassa kaksioon kahden lapsen kanssa ja lapset ovat yläasteikäisiä, minä sairaseläkkeellä ei-ikäloppu. Saamme mukavan rivarin ja kaksio on tilava ja vuokra-asunto! Helposti maalaan siellä pinnat ja kaapit ja tapetoin ym. mikäli ja aina kun kunto antaa myöten. Omaksi ilokseni sisustan, mutta on myös suunnitteilla harrastusmielessä sen ympärille pientä bisnestä, jaksamisen mukaan.
Teen siitä viihtyisämmän, koska ajatus on, että saan asua siinä, vaikka vanhuuden päivät jos tahdon.
Jos en tahdo niin sitten ainoa syy olisi kaupunkiin muutto, jolloin valitsisin ason ja toinen vaihtoehto olisi minitalon toteutus jos asia edelleen pyörii mielessä ja jaksan osallistua sen tekemiseen itse.
Sijoittamis säästämisen vasta aloitin. Tähän toki syitä mitkä eivät ole ollut itsestä kiinni, mutta eipä tuo haitaksikaan ole. Eläke on minulle pieni, koska minun oli tarkoitus urautua lasten saamisen jälkeen ja yrittäminen on kiinnostanut ihan aina (myös polikäyntien ym ja työaikojen jouston vuoksi), mutta sairastuin viimeisen lapsen saatuani erittäin vakavasti.
Muuttaminen syö rahaa hurjan paljon enkä halua tehdä sitä pakon edessä montaa kertaa ja siitä tämä ratkaisu. Pienissä asunnoissa olemme asuneet ennenkin ja lapsetkin olivat aivan tyytyväisiä, mutta jouduimme muuttamaan pois muun syyn vuoksi.
Silloin eleltiin 70m2 kolmiossa viiden lapsen kanssa eli ihan takuulla saat yksiöstäsikin toimivan ja kauniin jos tohdit katsoa edullisia ratkaisuja sisustamiseen toisella tavalla.
Nyt sellainen voi tuntua rahan heittämiseltä hukkaan, mutta ajatuksella kun teet, etkä satsaa designiin kuvitellen, että sen myydessä saa omansa pois. Eri asia jos satsaat designiin mitä hyödynnät tulevassa, isommassa kodissasi. Yllättäen esim. Ikean tuotteet säilyttävät arvonsa hyvin jos ovat hyvässä kunnossa. Tämä siksi, että Ikean tuotteet ovat tuttuja ja ihmiset tietää mitä saavat. Tuolloin kun tarkoitus on myydä Ikeaa joskus pois niin ei kannata ostaa kaikkein halvinta, eikä kalleinta.
Maalipurkin saa rustan alesta 13-14e:lla millä piristää jo mukavasti tunnelmaa ja siisteys pukee aina, jolloin myös tiedät mitä omistat. Opettele nuuskimaan laatu ja tulevia klassikoita. Hyvälaatuisia tuotteita kun löytyy yleensä joka kaupasta ja toisinaan ne yllättää. Aina hintalappu ei kulje samaa rataa kun laatu.
Eli tsemppaan sinua katsomaan yksiötäsi uusin silmin ja sijoittamaan pieni summa omaan jokapäiväiseen viihtyvyyteen ja toimivaan arkeen. :)
Näin jaksat kenties tavoitella edelleen motivoituneena haluamaasi osakekirjaa/taloa.
Tsemppiä ja iloista joulun odotusta! :)
Vuokra-asunnossa et maalaa seiniä ja kaappeja etkä tapetoi ilman vuokranantajan lupaa. Vuokranantajana en antaisi vuokralaiselle lupaa millään Rustan purkilla maalailla, enkä varsinkaan kaappeja. Vuokrauksen päättyessä asunto pitää luovuttaa samassa kunnossa kuin se vuokrauksen alkaessa on ollut, ellei muuta ole sovittu.
Noinhan se on mutta minä olen antanut luvan koska ajattelen, että se on kuitenkin monta vuotta heidän koti. Ja kotini oli alkuperäisessä kunnossa kun muutin itse siitä muualle. Tosi hyvää jälkeä on tehnyt vuokralaiseni. Olin itse oikaissut ja makkarit maalannut tapetin päälle - hän otti kaikki tapetit irti ja maalasi huoneet oikein näteiksi. Lisäksi hän kysyi saako saunaa rempata ja hän otti kaikki lauteet irti, hioi ja vahasi ne. Maksoin tarvikkeet, työstä en mitään. Mutta vuokraakaan en ole korottanut 8 vuoteen. Vuokranmaksu ei ole koskaan ollut päivääkään myöhässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kilpailuttaisin pankkien tarjoukset. Itse aikanaan otin selville max. summan jonka olivat valmis luotottamaan ja sitten etsin hintaa vastaavan kämpän. Ei ollut mitään vaikeuksia, ja olin säästötön, vastavalmistunut sinkku. Toki se ensi-asunto oli aika paljon halvempi kuin tuo mitä katselet, mutta neljän vuoden asumisen jälkeen myin sen 20% voitolla.
Nuoret on nykyään niin paljon kunnianhimoisempia, ei ne enää osta ensiasunnoiksi niitä halpoja yksiöitä vaan suoraan niitä perheasuntoja. Oma ensiasuntoni on nykyään vuokralla ja itsekin asun vuokralla perheeni kanssa.
Monella on varaa siihen ensiasuntoon vasta sitten, kun tulee tarve sille perheasunnolle. Olisi ollut ihanaa ostaa puolison kanssa pieni pariskunta-asunto ja tehdä siitä nyt sijoitusasunto. Mutta eipä ollut opiskellessa tuloja, että olisi lainan saanut, saati sitten säästöjä.
AP taas haluisi nimenomaan ostaa sen yksiön/pienen kaksion ensiasunnoksi mutta ei saa yksin lainaa. Kahdelle taas tuollainen asunto on helposti liian pieni, etenkin näin etätöiden aikaan.
Hmm... Itse olen muuttamassa kaksioon kahden lapsen kanssa ja lapset ovat yläasteikäisiä, minä sairaseläkkeellä ei-ikäloppu. Saamme mukavan rivarin ja kaksio on tilava ja vuokra-asunto! Helposti maalaan siellä pinnat ja kaapit ja tapetoin ym. mikäli ja aina kun kunto antaa myöten. Omaksi ilokseni sisustan, mutta on myös suunnitteilla harrastusmielessä sen ympärille pientä bisnestä, jaksamisen mukaan.
Teen siitä viihtyisämmän, koska ajatus on, että saan asua siinä, vaikka vanhuuden päivät jos tahdon.
Jos en tahdo niin sitten ainoa syy olisi kaupunkiin muutto, jolloin valitsisin ason ja toinen vaihtoehto olisi minitalon toteutus jos asia edelleen pyörii mielessä ja jaksan osallistua sen tekemiseen itse.
Sijoittamis säästämisen vasta aloitin. Tähän toki syitä mitkä eivät ole ollut itsestä kiinni, mutta eipä tuo haitaksikaan ole. Eläke on minulle pieni, koska minun oli tarkoitus urautua lasten saamisen jälkeen ja yrittäminen on kiinnostanut ihan aina (myös polikäyntien ym ja työaikojen jouston vuoksi), mutta sairastuin viimeisen lapsen saatuani erittäin vakavasti.
Muuttaminen syö rahaa hurjan paljon enkä halua tehdä sitä pakon edessä montaa kertaa ja siitä tämä ratkaisu. Pienissä asunnoissa olemme asuneet ennenkin ja lapsetkin olivat aivan tyytyväisiä, mutta jouduimme muuttamaan pois muun syyn vuoksi.
Silloin eleltiin 70m2 kolmiossa viiden lapsen kanssa eli ihan takuulla saat yksiöstäsikin toimivan ja kauniin jos tohdit katsoa edullisia ratkaisuja sisustamiseen toisella tavalla.
Nyt sellainen voi tuntua rahan heittämiseltä hukkaan, mutta ajatuksella kun teet, etkä satsaa designiin kuvitellen, että sen myydessä saa omansa pois. Eri asia jos satsaat designiin mitä hyödynnät tulevassa, isommassa kodissasi. Yllättäen esim. Ikean tuotteet säilyttävät arvonsa hyvin jos ovat hyvässä kunnossa. Tämä siksi, että Ikean tuotteet ovat tuttuja ja ihmiset tietää mitä saavat. Tuolloin kun tarkoitus on myydä Ikeaa joskus pois niin ei kannata ostaa kaikkein halvinta, eikä kalleinta.
Maalipurkin saa rustan alesta 13-14e:lla millä piristää jo mukavasti tunnelmaa ja siisteys pukee aina, jolloin myös tiedät mitä omistat. Opettele nuuskimaan laatu ja tulevia klassikoita. Hyvälaatuisia tuotteita kun löytyy yleensä joka kaupasta ja toisinaan ne yllättää. Aina hintalappu ei kulje samaa rataa kun laatu.
Eli tsemppaan sinua katsomaan yksiötäsi uusin silmin ja sijoittamaan pieni summa omaan jokapäiväiseen viihtyvyyteen ja toimivaan arkeen. :)
Näin jaksat kenties tavoitella edelleen motivoituneena haluamaasi osakekirjaa/taloa.
Tsemppiä ja iloista joulun odotusta! :)
Vuokra-asunnossa et maalaa seiniä ja kaappeja etkä tapetoi ilman vuokranantajan lupaa. Vuokranantajana en antaisi vuokralaiselle lupaa millään Rustan purkilla maalailla, enkä varsinkaan kaappeja. Vuokrauksen päättyessä asunto pitää luovuttaa samassa kunnossa kuin se vuokrauksen alkaessa on ollut, ellei muuta ole sovittu.
Totta ettei vuokralla voi tehdä remontteja, siksi vaihdetaankin koko vuokra-asunto toiseen vuokra-asuntoon.
Vuokra-asuntoa valitessa katson mieleiset pinnat eli pitää olla esim. valkoiset keittiökaapit.
Vaihtuu koko huonejärjestys.
Osalla on omistusasunnoissa tosi vanhoja pintoja, saattaa olla jopa 1950-luvun keittiökaapit, ne on 70 vuotta vanhat.
Vakuutus ei korvaa vanhoja putkia eikä kattoa esim. 1970 - luvun.
Osalla näyttää olevan remontit tekemättä. Pienillä tuloilla ei saa edes välttämättä remonttilainaa.
Mulle taas tyrkytetään lainaa. Sain oman asuntolainani maksettua niin pankista soittivat että kiinnostaisiko aloittaa asuntosijoittaminen. Ihan tavis yksinhuoltaja olen. Enkä todellakaan aio ostaa sijoitusasuntoa vaan nautin velattomuudesta.
Irtisanomisia tulee varmasti eikä yhtiölaina ole lasku toimeentulotuessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kilpailuttaisin pankkien tarjoukset. Itse aikanaan otin selville max. summan jonka olivat valmis luotottamaan ja sitten etsin hintaa vastaavan kämpän. Ei ollut mitään vaikeuksia, ja olin säästötön, vastavalmistunut sinkku. Toki se ensi-asunto oli aika paljon halvempi kuin tuo mitä katselet, mutta neljän vuoden asumisen jälkeen myin sen 20% voitolla.
Nuoret on nykyään niin paljon kunnianhimoisempia, ei ne enää osta ensiasunnoiksi niitä halpoja yksiöitä vaan suoraan niitä perheasuntoja. Oma ensiasuntoni on nykyään vuokralla ja itsekin asun vuokralla perheeni kanssa.
Monella on varaa siihen ensiasuntoon vasta sitten, kun tulee tarve sille perheasunnolle. Olisi ollut ihanaa ostaa puolison kanssa pieni pariskunta-asunto ja tehdä siitä nyt sijoitusasunto. Mutta eipä ollut opiskellessa tuloja, että olisi lainan saanut, saati sitten säästöjä.
AP taas haluisi nimenomaan ostaa sen yksiön/pienen kaksion ensiasunnoksi mutta ei saa yksin lainaa. Kahdelle taas tuollainen asunto on helposti liian pieni, etenkin näin etätöiden aikaan.
Hmm... Itse olen muuttamassa kaksioon kahden lapsen kanssa ja lapset ovat yläasteikäisiä, minä sairaseläkkeellä ei-ikäloppu. Saamme mukavan rivarin ja kaksio on tilava ja vuokra-asunto! Helposti maalaan siellä pinnat ja kaapit ja tapetoin ym. mikäli ja aina kun kunto antaa myöten. Omaksi ilokseni sisustan, mutta on myös suunnitteilla harrastusmielessä sen ympärille pientä bisnestä, jaksamisen mukaan.
Teen siitä viihtyisämmän, koska ajatus on, että saan asua siinä, vaikka vanhuuden päivät jos tahdon.
Jos en tahdo niin sitten ainoa syy olisi kaupunkiin muutto, jolloin valitsisin ason ja toinen vaihtoehto olisi minitalon toteutus jos asia edelleen pyörii mielessä ja jaksan osallistua sen tekemiseen itse.
Sijoittamis säästämisen vasta aloitin. Tähän toki syitä mitkä eivät ole ollut itsestä kiinni, mutta eipä tuo haitaksikaan ole. Eläke on minulle pieni, koska minun oli tarkoitus urautua lasten saamisen jälkeen ja yrittäminen on kiinnostanut ihan aina (myös polikäyntien ym ja työaikojen jouston vuoksi), mutta sairastuin viimeisen lapsen saatuani erittäin vakavasti.
Muuttaminen syö rahaa hurjan paljon enkä halua tehdä sitä pakon edessä montaa kertaa ja siitä tämä ratkaisu. Pienissä asunnoissa olemme asuneet ennenkin ja lapsetkin olivat aivan tyytyväisiä, mutta jouduimme muuttamaan pois muun syyn vuoksi.
Silloin eleltiin 70m2 kolmiossa viiden lapsen kanssa eli ihan takuulla saat yksiöstäsikin toimivan ja kauniin jos tohdit katsoa edullisia ratkaisuja sisustamiseen toisella tavalla.
Nyt sellainen voi tuntua rahan heittämiseltä hukkaan, mutta ajatuksella kun teet, etkä satsaa designiin kuvitellen, että sen myydessä saa omansa pois. Eri asia jos satsaat designiin mitä hyödynnät tulevassa, isommassa kodissasi. Yllättäen esim. Ikean tuotteet säilyttävät arvonsa hyvin jos ovat hyvässä kunnossa. Tämä siksi, että Ikean tuotteet ovat tuttuja ja ihmiset tietää mitä saavat. Tuolloin kun tarkoitus on myydä Ikeaa joskus pois niin ei kannata ostaa kaikkein halvinta, eikä kalleinta.
Maalipurkin saa rustan alesta 13-14e:lla millä piristää jo mukavasti tunnelmaa ja siisteys pukee aina, jolloin myös tiedät mitä omistat. Opettele nuuskimaan laatu ja tulevia klassikoita. Hyvälaatuisia tuotteita kun löytyy yleensä joka kaupasta ja toisinaan ne yllättää. Aina hintalappu ei kulje samaa rataa kun laatu.
Eli tsemppaan sinua katsomaan yksiötäsi uusin silmin ja sijoittamaan pieni summa omaan jokapäiväiseen viihtyvyyteen ja toimivaan arkeen. :)
Näin jaksat kenties tavoitella edelleen motivoituneena haluamaasi osakekirjaa/taloa.
Tsemppiä ja iloista joulun odotusta! :)
Vuokra-asunnossa et maalaa seiniä ja kaappeja etkä tapetoi ilman vuokranantajan lupaa. Vuokranantajana en antaisi vuokralaiselle lupaa millään Rustan purkilla maalailla, enkä varsinkaan kaappeja. Vuokrauksen päättyessä asunto pitää luovuttaa samassa kunnossa kuin se vuokrauksen alkaessa on ollut, ellei muuta ole sovittu.
Totta ettei vuokralla voi tehdä remontteja, siksi vaihdetaankin koko vuokra-asunto toiseen vuokra-asuntoon.
Vuokra-asuntoa valitessa katson mieleiset pinnat eli pitää olla esim. valkoiset keittiökaapit.
Vaihtuu koko huonejärjestys.
Osalla on omistusasunnoissa tosi vanhoja pintoja, saattaa olla jopa 1950-luvun keittiökaapit, ne on 70 vuotta vanhat.
Ostin muutama vuosi sitten asuntoni, vuonna 1956 rakennetusta kerrostalosta. Mahtava pohjaratkaisu, paikalleen muurattu talo. Leveät, kiviset ikkunalaudat - talossa on luonnetta.
Ainoa mikä harmittaa on, että edelliset oli purkaneet vanhat alkuperäiset keittiön kaapistot ja nyt yläkaapit on kiiltävää valkoista, alakaapit ruskeat. Olen nähnyt toisissa asunnoissa miten hienot alkuperäiset kaapit on.
70-vuotta sitten kaapit oli täyttä puuta, ne kestää kauemmin kuin talo.
Onkohan tuossa takana myös pelko siitä että pankintädin omistamassa sijoitusasunnossa, jossa nyt varma vuokralainen kelan asumistuilla, saisi asukas samanlaisen idean ostaa oma asunto .
Vuokra-asunnossa et maalaa seiniä ja kaappeja etkä tapetoi ilman vuokranantajan lupaa. Vuokranantajana en antaisi vuokralaiselle lupaa millään Rustan purkilla maalailla, enkä varsinkaan kaappeja. Vuokrauksen päättyessä asunto pitää luovuttaa samassa kunnossa kuin se vuokrauksen alkaessa on ollut, ellei muuta ole sovittu.