Miten köyhyys näkyi arjessasi opiskeluaikana?

Olen opiskellut 90-luvun puolivälissä keskiasteen oppilaitoksessa. Kävin samaan aikaan töissä joten minulla oli asiat suht hyvin ja pystyin asumaan omassa yksiössäni. Vietin aika sosiaalista elämää, kävin baarissa ja jopa kuntosalilla säännöllisesti. Yöelämään lähdettiin luonnollisesti joko selvin päin ja vesilinjalla tai sitetn otettiin kunnon pohjat kotona ja loppuillasta joko yhden siiderin tai iske-jostain-maksaja -ratkaisu. 

Vaatteita en ostanut varmaan ikinä, paitsi sitten kun tuli kesäloma ja eka palkka. Tiukimpina aikoina olin viikon tai kaksi kerrallaan nestepaastolla säästääkseni ruokakuluissa. Voi hyvä isä, mitä kaikkea sitä onkaan tullut tehtyä!

[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 09:51"]

[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 23:38"]

Olen tehnyt säännöllisesti töitä lukioikäisestä saakka, opiskeluaika ei tuonut muutosta siihen. Elelin ihan normaalia elämää, söin hyvin, juhlin ja jopa matkustelinkin.

Suosittelen. Eipä ole koskaan ollut vaikeuksia työllistymisen kanssa kun on pitkä cv ja näyttöä työhalusta.

Säännöllisen työskentelyn etu oli myös siinä, että sain useana kesänä pitää 4 viikon palkallisen kesäloman!

[/quote]Opiskelin 90-luvulla, ei kuule ollut töitä pahemmmin tarjolla opiskelijoille. Paskaduuneihinkin oli tarjolla työttömiä alan ammattilaisia.

Kyllähän sitä aluksi pärjäsi aika hyvin vähillä tuloilla, kun oli lapsuudenkodista lähtiessä saanut vaatteensa mukaan. Vuosien kuluttua kun joutui ostamaan vaatteensa yms. niin raha alkoi olla todella tiukassa ja piti oikeasti laskea että jos ostaa farkut, niin pitääkö olla kuinka monta viikkoa syömättä, tai siis syödä vain koulussa tarjottu ruoka.

[/quote]

Olen tuon lainaamasi tekstin kirjoittaja. Opiskelin itse 90-luvun loppupuolella, aloitin säännöllisen työnteon lukioikäisenä vuonna -95.

Asun pk-seudulla ja omassa ystäväpiirissäni lähes kaikki tekivät tuohon aikaan jotain työtä lukion/ ammattikoulun ja opiskelujen aikana. Töitä sai jos vain jaksoi hakea, 90-luvun alkupuolella tilanne on toki varmaan ollut erilainen.

[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 11:06"]

Huoh... Mitä tuohon miksei-vanhemmat-tue-taloudellisesti-kysymykseen on kyl pakko kommentoida. mulla on kolme sisarusta, ja me kaikki opiskellaan parhaillaan. Vanhemmat on keskituloisia, joten ihan hirveesti ei ole edes mahiksia tukea meitä kaikkia, enkä siksi ole pyytänytkään. Ilmeisesti kaikki muut täällä tulee 1-2 lapsisista perheistä...

[/quote]

Miten vanhemmillasi oli sitten varaa elättää teidät kolme, kun asuitte kaikki kotona? Onhan vanhemmilla oikeus käyttää rahaa myös omiin mielitekoihin, mutta en usko, että kahdelta normaalilta työssäkäyvältä vanhemmalta 50€ per lapsi / kk olisi liikaa... Se tekee 150€ OMIIN LAPSIIN. Tietysti jos vanhemmat ovat työttömiä, on tilanne eri.

Minusta ei pidä kävetä rahan pyytämistä vanhemilta, kun opiskelee, vaikka on jo "aikuinen".

Rahan puutteen valittaminen on myös omista valinnoista kiinni. Jos ei sitä lainaa halua nostaa, niin oma vika. Se on niin edullista nykyään! Ja jos sen jälkeenkään ei riitä rahat jostain syystä, niin sossuun vaan. Ei sekään häpeä ole.

Tein töitä opiskeluaikana siivoojana. En ostanut yhtään tenttikirjaa vaan luin kurjastossa, ahdoin valtavan opuskelijalounaan yliopistolla päivittäin, ostin vaatteita kirppikseltä, en harrastanut mitään. en tilannut lehtiä. Asuin opiskelija-asunnossa, jossa vuokraan kuului vesi, sähkö, netti ja kotivakuutus, joten ainoa lasku oli puhelinlasku. hoidin tuolloin ennen facebookia ja whatsappua melkein kaikki yhteydet kavereihin ilmaiseksi Messengerissä.

Pahimpana köyhyyden ilmentymänä sanoisin jatkuvan stressin rahan puutteesta. Esimerkiksi uuden kurssin alkaessa itkin monesti kun sain kuulla että jokin kirja oli pakollinen, eikä sitä saanut kirjastosta. Pahimmillaan vuokran jälkeen kun jäi rahaa 500 markkaa, ja kirja saattoi maksaa 200mk. Joitakin oli vain pakko jättää hankkimatta tai opiskella jollain eri kirjalla/vanhentuneella materiaalilla jonka sattui kirpparilta tms. löytämään. 

Ihan perusjuttuja on tietysti nuo että koskaan en käynyt kampaajalla, en harrastanut yhtään mitään koko opiskeluaikana, en käynyt kotipaikkakunnalla kuin parin kuukauden välein kun ei ollut varaa 20 euron lippuihin, jne jne. Makaronit syötiin ilman ketsuppia kun ei ollut varaa siihen, eikä kukaan ollut opettanut esim. että jokin muu ruoka voisi olla kokonaisuutena edullisempaa ja ravitsevampaa. Silloin 90-luvun lopulla ei vielä ollut internettiä samalla lailla kuin nyt, joten sitä oli ihan peruskoulun muutaman kotitaloustunnin varassa.

Ihan kiva jos joillakin/useimmilla(?) vanhemmat on tukeneet, mutta ikävä kyllä on olemassa niitä paskojakin vanhempia joille ei tule edes mieleenkään avustaa lapsiaan vaikka olisi mahdollistakin. Itseasiassa lukioonkin pystyin lähtemään vasta täysi-ikäisenä kun asuin omillani, ja sain kirjoittautua iltalukioon (sinne oli 18v ikäraja). Peruskoulun jälkeen kun en saanut lukioon lähteä, vanhempien mielestä kirjat olisi olleet liian kalliita... Iltalukioon pystyin sitten hankkimaan kirjat itse, kun kurssimäärä oli pienempi ja opiskelu joustavampaa. Mitään tukea ei siis sieltä tullut opiskeluihin, ei rahallista eikä henkistä. 

sossusta EI saa rahaa opiskelijana. vasta jos on kaikki lainat nostettu JA käytetty, jaopintotukikuukaudet kulutettu loppuun! säästöjä ei saa olla tilillä, eli laina pitää käyttää. uskokaa jo. tämä on fakta eikä mitään mutua.

En tajua miksi ihmiset, joilla ei ole varaa ostaa kaupasta vessapaperia (kakkonen vaikka), ota lainaa? Jos lainankaan jälkeen ei rahat riitä, niin silloin sossuun! Tai vanhemmiltakin voi pyytää rahaa, eiköhän monen auta, jos vaan oma taloudellinen tilanne sallii...  

En opiskeluaikoinani pöllinyt vessapaperia. Silloin kun olin alaikäinen, vanhempani eivät avustaneet juurikaan koulunkäyntiäni.Onneksi sain sossusta hiukan rahaa. Ja koulun keittolan tädeiltä ylimääräistä ruokaa. Lainaa ei isäni antanut ottaa. Onneksi koulussa sain ilmaisen ruuan. Opintotuki riitti soluasunnon vuokraan ja kirjoihin kun tein kesällä töitä. Ruuasta jouduin tinkimään. Koulun lounas oli usein ainoa päivän ateria viikkokausiin.

[/quote]

[/quote]

Vanhemmilla on alaikäiseen lapseen elatusvelvollisuus!

Jos lapsi koulun takia muuttaa yksin asumaan ja vanhemmilla ei ole varaa tukea taloudellisesti, niin ei isän lainaa pitäisi kieltää. Onko se se edes laillista?

[/quote]

En tiedä, oliko tuo laillista vai ei. Olin alaikäinen opiskelija 80-luvun lopulla. Isälläni olisi ollut varaa tukea minua(äitipuoli kielsi) mutta äidilläni ei ollut.

Joka tapauksessa menin alaikäisenä käymään sossussa kun raha ei riittänyt ruokaan, kirjoihin ja vuokraan. Sossuntäti oli ymmärtäväinen(oli kuulemma hänellä ollut sama ongelma aikoinaan) ja sain toimeentulotukea.

[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 12:05"]

sossusta EI saa rahaa opiskelijana. vasta jos on kaikki lainat nostettu JA käytetty, jaopintotukikuukaudet kulutettu loppuun! säästöjä ei saa olla tilillä, eli laina pitää käyttää. uskokaa jo. tämä on fakta eikä mitään mutua.

[/quote]

Sossusta saa rahaa myös opiskelijana! KOITA JO YMMÄRTÄÄ!

Mistä keksit muuten tuon opintotukikuukausien loppuun kuluttamisen? Ei sitä opintotukea voi etukäteen nostaa...

Tämän keskustelun voisi meilata monellekin päättäjälle tiedoksi.

Kunpa joku tekisi aiheesta gradun/väittärin. Minkälaisia ongelmia arkeen on sisältynyt ja millaisilla tavoilla ihmiset ovat selvinneet, miten yhteiskunnan tuet ovat toimineet tjs. Sopivia oppiaineita on useita.

Ihan samantyyppisiä juttuja oli täälläkin. Muistan myös, että joskus itkin.

Vielä joskus 80-luvulla ja 90-luvun alussa sossusta sai rahaa opiskelijakin, mutta siinä sai yleensä selitellä että ihan kohta valmistun. Se lama-aika oli vaikeaa. Muistan kun Hesarissa oli sunnuntaisin yhden sivun verran avoimet työpaikat -ilmoituksia.

[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 22:11"]

[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 22:09"]

En tajua miksi ihmiset, joilla ei ole varaa ostaa kaupasta vessapaperia (kakkonen vaikka), ota lainaa? Jos lainankaan jälkeen ei rahat riitä, niin silloin sossuun! Tai vanhemmiltakin voi pyytää rahaa, eiköhän monen auta, jos vaan oma taloudellinen tilanne sallii...

[/quote]

Opiskelija ei saa sossusta yhtään mitään vaikka rahat olisivat täysin lopussa. Sossusta ei saa missään tapauksessa rahaa vaikka olisi päätoiminen opiskelija jos ei sitten ole jollain erityistuella, joka ei kuulu normaalin opinto tai opiskelijan asumistuen piiriin. Nauravat pihalle sieltä.

[/quote]

Kesällä opiskelijakin saa toimeentulotukea jos ei muuta tuloa ole. Kesäkuussa voi hakea toimeentulotukea koska opintolainan nostopäivä on jo mennyt eikä sitä siis voi enää nostaa. Tukea saa siis heinä- ja elokuulle.

[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 09:48"]

Minulla se ainakin näkyy tälläkin hetkellä siinä, että vaatteeni ovat vanhoja ja kuluneita eikä minulla ole ollut tänä talvena varaa kunnon talvikenkiin vaan kipittelen kesälennkareissa, jotka on ihan helkkarin liukkaat ja kylmät. Joululahjaksi sain äidiltäni uusia sukkia, alusvaatteita ja muutaman topin, joita en vielä ole raaskinut käyttää - edelliset käytetään puhki ennen uusien käyttöönottoa.

Käyn enimmäkseen Lidlissä kaupassa ja tarkkailen lähes pakkomielteisesti hyviä tarjouksia ja saatan polkea pyörällä kauaskin kauppaan ihan sen takia, että rahaa kuluisi mahdollisimman vähän. En ole käynyt elokuvissa, keilaamassa yms. aikoihin sillä sittenpä saisi miettiä mitä syö seuraavilla viikoilla. Baarissa käynti ei tulee mieleenkään...

[/quote]

Missä päin olet? Onko siellä mitään Hurstin opiskelijoille tarkoitetun vaatejakelun tapaista systeemiä, josta saa hakea? (Helsingin yliopistolla on joskus järjestetty sellainen väliaikainen kierrätyspistekin, johon sai viedä ja josta sai hakea mm. vaatteita, en tiedä onko sellaisia tulossa taas.) Jakaakohan Pelastusarmeija ilmaiseksi ja pitikö ensin mennä sen toimiston kautta selittämään. Itse olen uffin 1-2 euron tyhjennysmyynneistä löytänyt jopa muutaman "merkkivaatteen".

Ainoa ruoka mitä söin oli makaroni maustettuna suolalla ja rasvanokareella, sekä silloin tällöin liha oli -50% brolerin suikale+riisi. wc-paperit toin soluasunnolle koulusta, aina meni pari rullaa reppuun. Sulohuoneessa oli ns laveri sänky jossa oli pohjassa hionnut tumma ihmisen hahmo, siihen päälle vain vaahtomuovipatja ja se oli siinä. Oli säästössä parisataa ja niillä sain ikeasta peruskalusteita/tavaroita/astioita, mitään ei sen jälkeen tarvinnut hankkia. Kesät tein töitä ja säästöillä oli varaa mennä baariin tai leffaan monta kertaa viikossa, ruoka ei ollut niin tärkeää kun koulusta sai todella halpaa ruokaa kerran päivässä. Pääasia että sosiaalinen elämä kukoisti. Perjantai pullo ostettiin kimpassa, jellona viinaa haki se joka oli täyttänyt 20 :-) Ensimmäistä kertaa elämässä pääsin ostamaan vaikkapa farkut kerran vuodessa, ehkä paidan tai kaksi vuodessa. Kengät ja takki oli samat ympäri vuoden, onneksi löytyi kestävät, monta vuotta tallustin niillä tennareilla. TAlvella vaan villapaita takin alle= talvitakki. Kotoa toin ruokaa ja leipää. Hoikka olin :-)

Nyt olen reilut kymmenenvuotta myöhemmin parin tutkinnon jälkeen työelämässä ja kahden lapsen äiti. Vuokran ja päivähoitomaksun jälkeen käteen jää muutamia satasia kuussa. Suurinosa menee ruokaan ja pakollisiin laskuihin. Talvitakkiin ei ole varaa, sama villapaitakikka edelleen toimii, ommellut olen takkia muutaman kerran, farkut samat jo monta vuotta.. Lapsille hankit uutta ja kestävää sitä mukaa kun kasvavat, itse pärjään ilmankin. Ei ole ajat paljoa muuttuneet..

Tein opiskellessa kokoajan opintojen ohessa töitä, joten en ollut todellakaan huonoimmassa mahdollisessa asemassa. Silti piti pihistellä monissa asioissa.

Ruokakaupassa hyödynsin tarjouksia, ostin kaupan omia merkkejä ja esim. juusto oli harvinainen herkku. Koko opintojen aikana pystyin käymään vain yhdellä ulkomaanmatkalla ja sekin edullinen äkkilähtö. Autoa en tietenkään omistanut ja harrastukseksi riitti lenkkeily ja yliopiston todella edullinen sali. Kahvittelut ja yksillä käymiset puuttui elämästä ja ennemmin nähtiin kavereiden kanssa aina jonkun kotona kuin lähtettiin baariin. Asuin Itä-Helsingin lähiössä huonokuntoisessa kimppakämpässä. Elokuvissa/teatterissa tuli käytyä max. 1-2 kertaa vuodessa, jos sitäkään.

Vaatteet ja koulutarvikkeet pystyin hankkimaan ja ruokaakin riitti aina kaapissa eli en todellaan kuulu huono-osaisimpiin opiskelijoihin. Kyllä mun elämänlaatu silti nousi todella paljon valmistumisen ja töihinpääsyn jälkeen. Ihanaa, kun voi kaupassa ostaa sitä mitä haluaa/tarvii eikä tarvi ahdistua ja pohtia riittääkö rahat varmasti seuraavaan palkkapäivään/opintotukeen.

[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 10:30"]Mä en huomaa mitään eroa opiskelijaelämän ja nykyisen elämän (yli nelikymppinen viiden lapsen äiti pätkätöissä, mies suht "hyväpalkkaisessa" virassa). Yksin ollessa tuet meni vuokraan, ruuat ostin mummuni säännöllisesti lahjoittamalla rahalla, auton rahoitin osa-aikaisilla töillä. Lainaa en koskaan ottanut.

Seuraavassa vaiheessa olin itse kotona ja mies opiskelija. Elettiin äitiyspäivärahalla/kotihoidon tuella ja asumistuella. Autoa ei tarvittu kun asuttiin palvelujen lähellä. Mitään ei oikeastaan puuttunut. Kun sitten otin vielä yhden hoitolapsen, elettiin herroiksi.

Nykyään tulot menee velkoihin ja elämiseen. Äitini avustaa säännöllisesti. Omistusasunto rempallaan ja autot hajalla. Ei varaa matkustaa mihinkään, vaatteet ja harrastusvälineet huonoja ja rikki.

[/quote] Olisit pannut johdot poikki kahden lapsen jälkeen jos ei ole varaa elättää viittä lasta ukkosi kanssa! itsellä yksi lapsi ja vakituinen työpaikka ja silti tekee usein tiukkaa ennen palkkapäivää.

64: 

meitä on siis neljä: minä plus 3 sisarusta.jo  matkalippuihin menee jokaisella väh. 50 euroa kun mennään kotona käymään ja sen vanhemmat useimmiten maksavat. Koti sijaitsee siis itä-suomen pikkuisella paikkakunnalla. Opiskelen oulussa, sisko vaasassa ja 2muuta tampereella, eli jokainen meistä joutuu käyttämään junaa sekä bussia päästäkseen kotiin vierailulle. Näitä matkakuluja ei toki silloin ollut kun asuttiin vielä vanhempien kanssa.

lisäksi vanhemmat ottivat meille henkivakuutukset kun muutettiin pois, eli siitäkin tulee ainakin tonni vuodessa.

ennen ei myöskään ollut isovanhempien hoidosta juurikaan kuluja, nyt hoivakoti yms. Maksuja.

oman kesämökin he menivät viime vuonna rakentamaan, ei mitään liioiteltua ökypalatsia, mutta ei talojenrakennus hirveän halpaa puuhaa ole.se on ollut molempien pitkä aikainen unelma, he ovat 54 vuotiaita, ja siksi minusta on täysin perusteltua sallia jotain itselleen, kun on saanut lapset kasvatettua "isoiksi". Jos he olisivat rakentamisen sijaan päättäneet tukea meitä kaikkia esim.200 e kuussa opiskelujen ajan, olisivat he lähemmäs kuuskymmppisiä saadessaan mökkinsä, ja   kyllä se minusta kohtuuttomalta tuntuisi odotuttaa heitä niin kauan. Valinnastahan tässä toki on kyse, mutta mielelläni suon vanhemmilleni vihdoin jotain "omaa".

[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 11:06"]

Kyllä pelkällä opintotuella ja toimeentulotuella selviää. Ilman opintolainaa. Opiskellaan poikaystävän kanssa molemmat ja meillä on aina ollut varaa kaikkeen tarpeelliseen. Ikinä ei oo ollut ruuasta tai vaatteista pulaa. Joskus on jopa varaa syödä ulkona tai käydä juhlimassa!

Se on ihan omista valinnoista kiinni, miten elää.

[/quote]

On se kiinni muustakin. Pääkapunkiseudulla opintotuella ei maksa edes asunnon vuokraa kokonaan ja opiskelijasuntoja ei riitä kaikille.

[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 22:27"]Opiskelijat ei ole köyhiä. Ne saa opiskelija-asunnon ja ruokailun puoli-ilmaiseksi, kaikki opiskelija-alennukset ja täysin ilmaisen terveydenhuollon.[/quote]

Vai ei köyhiä. Lapseme asuu opiskelija-asunnossa, 28 neiötä, vuokra hilun alle 500 euroa. Saa Kelata tukea noin 470 euroa. Miinukselle menee. Maksamme lapsemme vuokran ja autamme muutenkin. En halua hänelle nälkäkuolemaa. Välillä käy työssä, mutta vaikeaa on, kun vaativat yliopisto-opinnot pitäisi samalla  hoitaa. En halua, että menee lainaluukulle, jotta voi ostaa leipää. MUTTA kunnioitan lastani. Yrittää hankkia ammatin, sen jälkeen toivottavasti saa työtä ja sen jälkeen ehkä perhe, jos luoja suo. Ei kakskymppisenä lisäännytä ja odoteta, että JOKU muu elättää. ja näyttää elättvän paljon hulppeammin kuin opiskelijanuorta. Kannattaa heittäytyä heti yhteiskunnan elätiksi.

[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 13:57"]

[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 11:06"]

Kyllä pelkällä opintotuella ja toimeentulotuella selviää. Ilman opintolainaa. Opiskellaan poikaystävän kanssa molemmat ja meillä on aina ollut varaa kaikkeen tarpeelliseen. Ikinä ei oo ollut ruuasta tai vaatteista pulaa. Joskus on jopa varaa syödä ulkona tai käydä juhlimassa!

Se on ihan omista valinnoista kiinni, miten elää.

[/quote]

On se kiinni muustakin. Pääkapunkiseudulla opintotuella ei maksa edes asunnon vuokraa kokonaan ja opiskelijasuntoja ei riitä kaikille.

[/quote]

Silloin voi nostaa sitä lainaa. Lainaa en nostaisi kyllä, jos olisin kouluttautumassa alalle, jossa huono työllisyys, mutta jos opiskelisi esim. sairaanhoitajaksi, niin varmasti sen lainan saisi pois maksettu suhteellisen nopeaan.

Tai sitten sossuun, jos ne rahat ei lainankaan jälkeen riitä:)

Lainasin äidiltä vuokraan rahaa. Kuljin aika vanhoissa vaatteissa. Söin aina vanhemmilla. Eka vuosi meni näin.. Sitten kun pääsi kesätöihin ja sai säästöön oli varaa matkustaakin.