Miten köyhyys näkyi arjessasi opiskeluaikana?

Säästin kissanhiekkarahat noukkimalla lehtikeräyksestä muiden asukkaiden sinne viemiä hesareita ja repimällä niitä suikaleiksi kissanhiekka-astiaan.

Ei mitään oikeaa lomaa ikinä. Kaikki loma-ajat töissä, mutta opiskelun ohessa en sit tehnyt esim. iltatöitä. Ruoka aina vähissä ja sitä mitä vähillä rahoilla sai, laskujen tullessa kikkailua ja huoli myöhässä maksetuista laskuista, soittelua eräpäivien siirtämiseksi jne. Paljon pyöräilyä ja kävelyä, bussikortin ollessa budjetille liikaa. Ruokakauppojen roskisten dyykkausta. Tuota lukion alusta ylemmän korkeakoulututkinnon valmiiksi saamiseen. Hauskanpitoakin oli, mutta iltapukujuhlat taatusti jäi väliin.

Sanotaan, että valintoja oppi tekemään. Nyt 39-vuotiaana normaalituloisena ihmetyttää, miten joillekin iskee talouskriisi niin pienestä. Vältän kuitenkin neuvomasta muita. Siis niitä, joiden "normaali" elintaso on ollut aina korkeahko, myös ilman omaa vaivannäköä. Turha törmäyttää maailmoja.

Minä ainakin sain sossusta rahaa, kun asuin kämppiksen kanssa. Enää en saa, liian kallis vuokra opiskelijalle kun on. Oma valinta tavallaan siis, mutta yli parikymppisenä ei kestäis pää enää asua kämppisten kanssa. Kaverillani oli luottotiedot mennyt, eikä saanut opintolainaa, niin sai sossusta. Eli kyllä sieltä sossusta saa rahaa. Laskevat opintolainan kyllä tuloksi, otti sitä tai ei. 

[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 15:46"]

Voisiko joku valaista minua sen suhteen että miksi opiskelijat eivät tee töitä opintojen ohella?

Nuori terve ihminen jaksaa tehdä töitä opintojen ohellakin.

Töiden saanti valmistumisen jälkeenkin on helpompaa jos kokemusta ja näyttöä ahkeruudesta.

[/quote]

Oletko ihan tosissasi? Yksi opintopiste on 27h. Vuodessa tulisi suorittaa 60op = 1620h. Kesätauon (12vkoa minimissään 52 viikosta) jälkeen työaikaa opiskelijalle jää 40,5h/vko. Teetkö sinä töitä 20 tuntia viikossa normaalin työaikasi lisäksi?

Nuoruus ei ole mikään tekosyy jaksamiselle. Ihmiset ovat erilaisia. Pieni tietoisku myös sinulle: kaikissa koulutusohjelmissa ei yhteen opintopisteeseen riitä edes 27h.

[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 14:26"]

[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 13:57"]

[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 11:06"]

Kyllä pelkällä opintotuella ja toimeentulotuella selviää. Ilman opintolainaa. Opiskellaan poikaystävän kanssa molemmat ja meillä on aina ollut varaa kaikkeen tarpeelliseen. Ikinä ei oo ollut ruuasta tai vaatteista pulaa. Joskus on jopa varaa syödä ulkona tai käydä juhlimassa!

Se on ihan omista valinnoista kiinni, miten elää.

[/quote]

On se kiinni muustakin. Pääkapunkiseudulla opintotuella ei maksa edes asunnon vuokraa kokonaan ja opiskelijasuntoja ei riitä kaikille.

[/quote]

Silloin voi nostaa sitä lainaa. Lainaa en nostaisi kyllä, jos olisin kouluttautumassa alalle, jossa huono työllisyys, mutta jos opiskelisi esim. sairaanhoitajaksi, niin varmasti sen lainan saisi pois maksettu suhteellisen nopeaan.

Tai sitten sossuun, jos ne rahat ei lainankaan jälkeen riitä:)

[/quote]

Sinulla ei taida olla tietoa opintolainan suuruudesta. Ei se lainakaan paljoa auta jos asunnon vuokra on 500-600e/kk, ja sitten päälle ruoka, sähkölasku, puhlasku, mahdollisesti netti, muutaman välttämättömän mainitakseni.

Olen edelleen köyhä opiskelija, tässä havainnollistamista miten arkeni sujuu:

- Käyn kavereiden kanssa paljon kaupoilla ihailemassa vaatteita ja muita hyödykkeitä, mitään ei kuitenkaan ole varaa ostaa. On vain kiva haaveilla, miten joskus ostan näitä kun on varaa.

- Kerään kavereilta ja sukulaisilta nämän tarpeettomia vaatteita ja välineitä, kun ilmaiseksi saa. Telkkari ja kodinkoneet yms. ovat käytettyjä.

- Ronttaan kotoa isoja ruokakasseja, jotta säästää sen pari kymppiä ruokakuluissa kun saa lihaa, juustoa, kahvia yms. vanhempien lahjoituksena.

- Käytän rikkinäistä kahvinkeitintä, koska ei ole varaa uuteen.

- Käytän kaikki shampoot ja hammastahnat ja pyykinpesuaineet ja hammastahnat yms. ihan viimeiseen säälittävään tippaan asti, koska en kärsi ostaa uusia heti.

- Jätän hammaslääkärit väliin, koska ei ole varaa.

- Kavereiden kanssa kahvilla käydessä otan vain halvimman kahvin koko listalta enkä mitään muuta. 

- Ulkona syömiset rajoittuu halvimpiin kebuloihin tai mäkkäriin.

- Käytän vaatteet ihan loppuun asti, kunnes rätit ovat nukkavieruja ja reikäisiä.

- Teen vain muutamaa halvinta ruokalajia

- Ostan vain halvimpia meikkejä ja meikkaan vain kevyesti, koska ei ole varaa parempaan. Kampaajalla en ole käynyt vuosiin. 

- Kuljen rikkinäisissä kengissä, koska ei ole varaa uusiin.

Käyn töissä opintojen ohella, mutta koulu läksyineen ja tentteineen rajoittaa töidentekoa melkoisesti, eikä tuntipalkkakaan huimaa päätä. 

[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 13:06"]

Vielä joskus 80-luvulla ja 90-luvun alussa sossusta sai rahaa opiskelijakin, mutta siinä sai yleensä selitellä että ihan kohta valmistun. Se lama-aika oli vaikeaa. Muistan kun Hesarissa oli sunnuntaisin yhden sivun verran avoimet työpaikat -ilmoituksia.

[/quote]

Niin, eikä ollut mitään MOLlia, mistä olisi voinut lisäksi katsella niitä työpaikkoja.

Opiskelen tänä päivänä yli-opistossa. Vanhemmat maksavat pk-seudulla yksion vuokran n. 600€/kk (Todella edullinen täällä), eivätkä ole suurituloisia ollenkaan, mutta haluavat tukea opiskelu aikana. Lainaa nostetaan 300€ kuukaudessa niinkuin on jaoteltukin ja sossusta tulee pari sataa niin, että sosiaalitoimiston vaatima 477 jotain euroa vuokran jälkeen jää käteen. Ajan poikaystävän lahjaksi ostamalla todella kalliilla autolla, koti on kauniisti sisustettu kantakaupungissa, harrastan ja pukeudun merkkivaatteisiin, matkustelen useasti kuukaudessa, kierrätän paljon esim. vaatteita ja muita tavaroita, joskus ostan osamaksulla, jotka hallitsen ja joskus luottkortilla, mutta makselen pois heti ja pidän sitten tiukemman kuukauden. Hyvätuloinen poikaystävä ostaa kalliita juttuja, voidaan käydä ruokakaupassa Stokkalla. Pitäisikö kieltäytyä? EN KOSKAAN OPISKELISI jos pitäisi syödä puuroa tai kulkea julkisilla kuluneuvoilla joka paikkaan :D Kroppa on fitness-kunnossa, ei sitä paljon valkoisella makaroonilla ylläpidetä. On pelit ja vepeleet, iPhonet, iPadit, MacBook - velattomia toki. Vanhemmilta tulee van tukea vuokraan. Kai se on sitäkin mihin tottuu.

^ oikeasti yliopistossa opiskeleva osaisi varmasti kirjoittaa opinahjonsa nimen oikein.

Tässä olisi minun arkipihistelyjäni, joita käytin ennen:

- laihduin ekana opiskeluvuonna 10 kiloa. En ollut mikään valas ennenkään, 165/62, mutta kun itse piti opetella budjetointi, ei ruokaa voinut mässätä samalla täällä kuin vanhemmilla.  Eli painoindeksi ihan ok jälkeenkin, ja harrastin juoksua, joten epäterv. Laihtuminen tuo ei ollut. 

-laihtumisen johdosta en edes tarvinnut samaa määrää ruokaa kuin ennen.

 -opiskelijaravintoloissa kävin vain harvakseltaan, silloin aina ihan sosiaalistumisen ja Käsereien näkemisen vuoksi. Muuloin pitkinä päivinä mulla oli omat eväät: paljon keitettyjä/paistettuja juureksia(erityisesti porkkanaa, kaalia ja perunaa), itseleivottu leipä, papuja/soijarouhetta/linssejä, joskus myös hedelmä. makaroonia ja nuudeleita never, sillä en tykkää eikä ole terveellisiä, riisiä söin silloin tällöin

-termosmukissa/termoskannussa itsekeitetty kahvi/tee, niin ei tarvinnu yliopiston kahvilaan taikka kaupungin takeaway-kuppiloihin turvautua

- teen irtoteenä, riittoisampi kuin pussit

-pakastimeen marjoja ja pinaattia kotoa,usein ostin myös jonkin halpismerkin kukkakaali-parsakaali-porkkana-sekoituksia, koska tulivat halvemmaksi kuin kukkakaali ja parsakaali tuoreena ostettuna!

- maitotuotteita ostin tosi harvoin, sillä en pidä halpismerkkien tuotteista ja valiolla ym liian kalliita, varsinki juustot. Leivän voitelin oliivi taikka rypsiöljyllä, päälle mausteita esim oregano tai basilika, paprikaa en ikinä, koska se on niin kallista, tomaattimurskaa ostin usein ja Keitin sen valmiiksi ja purkitin säilykepurkkeihin-> parempaa ja halvempaa kuin ketsupit.

-ainiin, olen muuten kasvissyöjä, joten sekin auttoi säästämään paljon

-opiskelijakemuihin ja kotibileisiin ostin vain vodkaa, jonka tuunasin itselle mieleiseksi drinkkisekoitukseksi. yhdestä pullosta riitti tosi pitkää, sillä laihtumisen jälkeen ei paljoa tarvinnut juoda päästäkseen oikeaan tunnelmaan. kuljinkin illan edetessä vain vesi/mehulasi kädessä, kun toiset pitelivät siidereitä/ oluitaan. Halvimmatkin pirkkasiiderit on sitä paitsi pahinta mitä tiedän!

-arkisin meikkinä käytin vain ripsiväriä ja puuteria

- en ostanut hiustenhoitoainetta, käytin kookosrasvaa sekä hiusten että kasvojen hoitoon

-parturissa en istunut koko opiskeluaikana, itse leikkasin tukan. 

-laihtumisen jälkeen kaikki sukulaisten tarjoamat vanhat vaatteet sopivat päälle(vaatteiden istuminen onki sitten eri asia), joten heiltä sain usein täytettä garderobiin, jos eivät itse viitsineet viedä kirpparille

-sama juttu huonekalujen ja astioiden kanssa; ei mun soluhuone mitenkää tietyllä tyylillä ollu laitettu, mummilta verhot, enolta pöytälamppu, kummilta, serkulta mukeja ja lautasia yms. Kirjavaltahan se näytti ja välillä vähän harmitti kun ei ollu juurikaa itsevalitsemia, omannäkösia kamoja

-astianpesuaineena fairia: pisara sitä riittää pitkälle, eikä tule lotrattua sen kanssa :D

-vedenkeittimellä hoitui kahvin valmistus, kun sain kerran tuliaisena pressopannun

-lainasin kirjoja paljon sekä kaupungin kirjastosta että yliopiston kirjastosta, yleensä löytyivät kurssikirjat sieltä

Shit , autocorrect vaan hankaloittaa kirjoittamista: kävin siis opiskelijaruokalassa vaan sosiaalistumisen ja kavereiden treffaamisen vuoksi, enkä Käsereien

terv. 98

[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 17:29"]

[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 14:26"]

[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 13:57"]

[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 11:06"]

Kyllä pelkällä opintotuella ja toimeentulotuella selviää. Ilman opintolainaa. Opiskellaan poikaystävän kanssa molemmat ja meillä on aina ollut varaa kaikkeen tarpeelliseen. Ikinä ei oo ollut ruuasta tai vaatteista pulaa. Joskus on jopa varaa syödä ulkona tai käydä juhlimassa!

Se on ihan omista valinnoista kiinni, miten elää.

[/quote]

On se kiinni muustakin. Pääkapunkiseudulla opintotuella ei maksa edes asunnon vuokraa kokonaan ja opiskelijasuntoja ei riitä kaikille.

[/quote]

Silloin voi nostaa sitä lainaa. Lainaa en nostaisi kyllä, jos olisin kouluttautumassa alalle, jossa huono työllisyys, mutta jos opiskelisi esim. sairaanhoitajaksi, niin varmasti sen lainan saisi pois maksettu suhteellisen nopeaan.

Tai sitten sossuun, jos ne rahat ei lainankaan jälkeen riitä:)

[/quote]

Sinulla ei taida olla tietoa opintolainan suuruudesta. Ei se lainakaan paljoa auta jos asunnon vuokra on 500-600e/kk, ja sitten päälle ruoka, sähkölasku, puhlasku, mahdollisesti netti, muutaman välttämättömän mainitakseni.

[/quote]

On tietoa, kun itsekkin opiskelen:) Jos se laina ei tosiaan riitä ja ei ole mahdollista karsia muita kuluja elämättä oikeasti kurjaa elämää (syömällä pelkkää kaurapuuroa ym.), niin sitten olisi aikuisen ihmisen tajuttava pyytää apua sossusta, vanhemmilta tms. Onhan ne vuokrat helsingissä korkeat verrattuna pienempiin kaupunkeihin, mutta itse sinne on haluttu mennäkkin.

[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 22:18"]

[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 22:11"]

[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 22:09"]

En tajua miksi ihmiset, joilla ei ole varaa ostaa kaupasta vessapaperia (kakkonen vaikka), ota lainaa? Jos lainankaan jälkeen ei rahat riitä, niin silloin sossuun! Tai vanhemmiltakin voi pyytää rahaa, eiköhän monen auta, jos vaan oma taloudellinen tilanne sallii...

[/quote]

Opiskelija ei saa sossusta yhtään mitään vaikka rahat olisivat täysin lopussa. Sossusta ei saa missään tapauksessa rahaa vaikka olisi päätoiminen opiskelija jos ei sitten ole jollain erityistuella, joka ei kuulu normaalin opinto tai opiskelijan asumistuen piiriin. Nauravat pihalle sieltä.

[/quote]

Kyllä sossusta vaan saa opiskelija rahaa, kun laina on nostettu ja muut toimeentulotuen saamisen ehdot täyttyy. Jos ei, niin se on jo syrjintää ja siitä pitää jonnekkin ilmoittaa.

T. 6

[/quote]

Kun ei sieltä saa, koska ne laskee että laskelmien mukaan sun rahat riittää. Ei ne sitä kato, että ootko ne jo käyttänyt. Näin ainakin keski-suomessa.

Ei mitenkään, rahaa oli ihan hyvinkin tileillä

Luin hämmästyneenä ja hämmentyneenä viitosen listaa. Kuvittelin, että elämä oli tuollaista joskus heti sotien jälkeen, mutta tuossa myöhemmin selvisi, että tirtokonekin oli eli ei niin tuhottoman kauan sitten. Miten joku elää alle kaikkien minimeiden, kun jotkut elävät ihan hyvin opintotuella jopa ilman lainaa?

Minä lähdin opiskelemaan 60-luvun loppupuolella juuri siinä saumassa, kun oltiin säätämässä opintotukilakia. Ensimmäinen vuosi oli yhtä pihtaamista, kun yritin tulla mahdollisimman pitkälle toimeen aikaisempien kesien tienesteillä. Lopulta sitten sain jonkin verran apua myös kotoa. Seuraavina vuosina rahoitin opintoni valtion tukemalla lainalla. Opintorahaa ei ollut olemassakaan!

Siihen aikaan asutiin alivuokralaisena, usein toveriasunossa. Keittiötä ei useinkaan saanut käyttää, vaan huoneen nurkassa oli keittolevy teen keittoa varten. Kylmäsäilytys oli ikkunan välissä. Lämpiminä aikoina ei tietenkään voita, vaan sulatejuustoa, joka säilyi paremmin. En vieläkään halua sulatejuustoa enkä purkkihernekeittoa, joka oli halpaa ja täyttävää. Jos tentti meni hyvin, saatoimme ostaa porukalla peräti Domino-keksipaketin, jonka siten jaoimme keskenämme, tai vaihtoehtoisesti 50 grammaa Gotler-makkaraa.

Kotoa tuli silloin tällöin paketti lauantai-iltana linja-autossa ja se oli yhtä juhlaa: äidin tekemää ruisleipää, pullaa ja ehkä pala kakkuakin. Ja jos hyvin kävi, niin pieni pala uunissa paistettua lihaakin. Ja syksyisin tietysti omenia.

Kotona kävin syyspuolella kerran hakemassa talvivaatteet, jouluna tietysti ja kevätpuolella kerran viemässä paksut talvikamppeet pois. Koska opiskeluboxi vaihtui melkein joka vuosi, ei vaatteita ym. voinut säilöä mihinkään.

En ollut koskaan tottunut elämään leveästi, joten laina riitti aina hyvin, jopa pari kertaa kesälukukaudellekin. Pidin alkuvuosina tarkkaa kirjaa menoistani, joten tiesin, minne jokaikinen penni ja markka menivät. Ensimmäinen vuosi oli taloudellisesti tiukin ja silloin syöminenkin oli monesti vähän niin ja näin. Loppuiäksen sain siitä muistoksi happovian. En tiedä, edesauttoiko huono ravintotilanne myös migreenin puhkeamista, luultavasti.

Minua ärsyttää palstailijoiden vouhotus lainasta, sossusta ja vanhemmista. Itse olen opiskelija, syön sitä mihin sattuu olemaan varaan (esim. salaatin ym. terveellisen näen ylimääräisenä luksuksena, kun makaaroni on se mikä saa vatsan täyteen), en pysty matkustamaan kotipaikkakunnalleni koska matkalippu veisi kuitenkin suuren siivun kuukausibudjetista (ja tätähän rakkaat sukulaiseni eivät ymmärrä, vaan jeesustelevat sitä kun en koskaan käy kylässä) ja käytän monta vuotta vanhaa, kirpparilta hankittua talvitakkia, jossa hävettää kulkea reikien ja nukkaisuuden takia.

Lainaa olen joutunut välillä ottamaan, mutta asia jota monet mammat eivät ole täällä tajunneet on se, että korkeakoulututkinto ei enää nykyaikana ole tae työllistymiselle. Tämän takia hirveä velkataakka tuntuu liian raskaalta. Eri asia olisi, jos työpaikka olisi valmistumisen jälkeen varma.

Vanhemmiltani en saa rahaa. Pikemminkin minulle valitetaan omista rahahuolista, vaikka tietää kuinka hemmetin vähällä minä joudun pärjäämään. Ja tosiaan, varaa matkusteluun kotiin ei ole - tästäkin minulle valitetaan ja ihmetellään että miten ihmeessä en tule käymään. Jospa joku kuuntelisi ja laskisi hieman budjettiani - KUN EI OLE YHTÄÄN YLIMÄÄRÄISTÄ. 

[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 00:38"]

Kaveriltani leikattiin opintotuesta puolet pois, kun ansaitsi kesätöissä säästöön pari tonnia. Ei siis ole sekään kovin kannattava diili.

[/quote]

Jos tienaa yli tulorajoen, niin tottakai silloin tukikuukaudet tippuu...

[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 00:48"][quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 00:29"]

Ekat vuodet kävin yliopisto-opintojen ohella töissä. Olin myyjänä ja kahvilatyöntekijnä. Lopulta kyllästyin siihen, että työt sekoittivat opiskeluja liikaa. Otin opintolainaa n. 500 eur/kk ja elin sillä ja opintotuella loppuajan eli n. pari-vuotta opiskeluistani. Asuin kyllä halvassa opiskelijakämpässä poikaystäväni kanssa, vuokra oli vaivaiset 400 eur/kk. En ole katunut lainan ottamista, nyt olen töissä ja laina on viittä vaille maksettu. En ymmärrä, miksi ihmiset kammoavat sitä lainan ottoa niin, että syövät mieluummin makaronia ja kulkevat rikkinäisissä vaatteissa, eikä mihinkään ylimääräiseen ole varaa.

[/quote]

Opintolainaa saa maksimissaankin vain 300e/kk. Kuulostaa siis paskapuheelta.

[/quote]

Opintotuki+asumislisä 469€, laina 300€ ja sossusta n. 300€ ja paljon ulkopuolista tukea perheeltä ja "yhteisistä rahoista" parisuhteessa. Voin kertoa että elää todella hyvin.

Mites nykyään? 😁