Miten köyhyys näkyi arjessasi opiskeluaikana?

En ostanut koskaan juustoa.

Pahimmassa rahapulassa söin vain perunaa ja hk:n sinistä.

Koko opintotuki plus asumislisä meni vuokraan. Vaikka kävin töissä ei ollut varaa harrastaa. Toisaalta kun opiskelee ja köy töissä ei ole aikaakaan. Yksipuolista syömistä, soijarouhetta kului paljon ja juureksia.

[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 22:25"]

[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 22:18"]

[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 22:11"]

[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 22:09"]

En tajua miksi ihmiset, joilla ei ole varaa ostaa kaupasta vessapaperia (kakkonen vaikka), ota lainaa? Jos lainankaan jälkeen ei rahat riitä, niin silloin sossuun! Tai vanhemmiltakin voi pyytää rahaa, eiköhän monen auta, jos vaan oma taloudellinen tilanne sallii...

[/quote]

Opiskelija ei saa sossusta yhtään mitään vaikka rahat olisivat täysin lopussa. Sossusta ei saa missään tapauksessa rahaa vaikka olisi päätoiminen opiskelija jos ei sitten ole jollain erityistuella, joka ei kuulu normaalin opinto tai opiskelijan asumistuen piiriin. Nauravat pihalle sieltä.

[/quote]

Kyllä sossusta vaan saa opiskelija rahaa, kun laina on nostettu ja muut toimeentulotuen saamisen ehdot täyttyy. Jos ei, niin se on jo syrjintää ja siitä pitää jonnekkin ilmoittaa.

T. 6

[/quote]tässähän on se pointti, että sit kun se laina on nostettu, niin tuloja onkin jo liikaa toimeentulotuen saamiseksi. Kun laina lasketaan tuloksi. Eli opiskelija ei saa toimeentulotukea, koska on oikeus siihen lainaan tai koska laina on nostettu ja on tuloja.

silti olen samaa mieltä aloittajan kanssa siitä, että s laina kannattaisi ottaa ennemmin kuin kärvistellä sellaisissa oloissa, ettei pysty kunnolla keskittymään opiskeluun. Kyllä se vaikuttaa oppimistuloksiin, jos ei ole kunnon ruokaa eikä vessapaperia Ja jod sairastuu kun on huonot kengät.

toki kannattaa korjata ja liimata sen minkä voi. Itse leikin suutaria monet kerrat. Vaatteita entrasin kaikista sukulaisten vanhoista. Mutta syömättä en kulkenut.

[/quote]

Mutta jos rahat ei riitä lainankaan jälkeen, niin sitten sossusta saa varmasti rahaa vaikka uusiin kenkiin.

Tämä ketjun perimmäinen tarkoitus on että keskiluokkaiset opiskeluaikanaan köyhäilyä harrastaneet nykyisin hyväpalkkaisissa viroissa olevat akateemiset saavat tuntea moraalista ylemmyyden tuntoa köyhiä kohtaan tarinoiden saadessa vuosi vuodelta uusia dramaattisia käänteitä.

[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 22:23"]

Pakko kysyä nro vitoselta:

Eikö kukaan ystäväsi/perheenjäsen auttanut sinua?

Meillä ystäväpiirissä kulkevat vaatekassit edestakaisin ilman mitään maksua. Vähän väliä joku tyhjää kaappiaan ja vie vaatetta kiertoon. 

Olitko ihan yksin paikkakunnalla?

[/quote]

Muutin yksin opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, josta en tuntenut ketään. Omalla kotipaikkakunnallani ei ole kouluja. Perheessäni oli melko vaikea tilanne päällä siihen aikaan, joten jostain syystä jäin melko ulkopuoliseksi ja sieltä suunnasta kukaan ei pitänyt yhteyttä. Sieltä ei tullut yhtään rahallista tukea.

Täytyy sanoa, että en onnistunut saamaan uudelta paikkakunnalta juurikaan ystäviä. Jotenkin se varattomuus ja epäsopivissa vaatteissa oleminen aiheutti sen verran epävarmuutta ja häpeää, että olin oikeastaan jatkuvasti huoneessani ja vain opiskelin. Elin ihan omassa kuplassani muutaman vuoden ajan. Muutama kämppis oli ihan jees, mutta en tohtinut vaivata heitä omilla ongelmillani. Olin aika stressaantunut  siihen aikaan.

Opintojeni loppuvaiheessa tapasin poikakaverini. Poikakaveri sitten auttoi esim. rikkoontuneen tietokoneen kanssa ja osti minulle uusia vaatteita.

En ajatellut silloin olevani köyhä, mutta käytin rahaa tosi säästeliäästi. Tuntuu suorastaan hassulta kuinka pitkään silloin mietti, että voiko joskus tuhlata sipsipussiin tai jopa viinipulloon. Mietin varmaan 3 vuotta meikkivoiteen ostamista kun se oli muka niin kallis (ei oikeasti mikään hintava merkki).

Pihi elämäntapa tuli silloin onneksi luonnostaan. Se makaronia ja tonnikalaa (oli 90-luvulla halpaa) -ruoka tuntui itsestäänselvältä.

Siis milloin olette oikein opiskelleet? Itse olen opiskellut 2000-luvulla, ja vaikka rahaa oli tietysti vähemmän, niin kyllä syödäkseen sai, shoppailtuakin tuli, ja matkustin ulkomaille pari kertaa vuodessa. En muista mitenkään kituneeni tai miettineeni, onko varaa ehjiin vaatteisiin.

Totta kai kävin töiden ohessa osa-aikatöissä; en olettaisikaan, että ilman töitä mitenkään pärjäisi. Nyt työelämässä suurin ero rahan suhteen on se, että saa säästettyä vähän paremmassa tahdissa.

- ruokabudjetti oli 30 mk/pvä, jolla sai silloin kyllä ihan eri määrän ruokaa kuin nyt 5€/pvä

- ruoka oli spaghettipainotteista

- kotoa sain ruokakassin, josta riitti viikoksi (kävin kotona 4-8 viikon välein)

- vaatteet ostin alesta, hm oli cool.

- kampaajalla raidat opiskelijatyönä

- opiskelukirjoja kierrätettiin

- Turhia vaateostoksia ei ollut monia, kuten nyt työelämässä on, höh!

- tulin kyl toimeen opintorahalla, kun en tiennyt paremmasta elintasosta :)

[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 22:09"]

En tajua miksi ihmiset, joilla ei ole varaa ostaa kaupasta vessapaperia (kakkonen vaikka), ota lainaa? Jos lainankaan jälkeen ei rahat riitä, niin silloin sossuun! Tai vanhemmiltakin voi pyytää rahaa, eiköhän monen auta, jos vaan oma taloudellinen tilanne sallii...  

En opiskeluaikoinani pöllinyt vessapaperia. Silloin kun olin alaikäinen, vanhempani eivät avustaneet juurikaan koulunkäyntiäni.Onneksi sain sossusta hiukan rahaa. Ja koulun keittolan tädeiltä ylimääräistä ruokaa. Lainaa ei isäni antanut ottaa. Onneksi koulussa sain ilmaisen ruuan. Opintotuki riitti soluasunnon vuokraan ja kirjoihin kun tein kesällä töitä. Ruuasta jouduin tinkimään. Koulun lounas oli usein ainoa päivän ateria viikkokausiin.

[/quote]

16-vuotiaana sain (suhteilla) vakituisen työpaikan. 20-vuotiaana aloitin korkeakouluopinnot ja asuin vuokralla yksin. Tili ei mennyt koskaan alle 20 kilon, koska kävin lähes joka päivä töissä enkä tuhlaillut.

Söimme paljon kaurahiutaleita esim. puurona tai myslinä. Oli muuten kuin muroja kun laittoi maitoa päälle ja nokare isältä saatua hilloa. Ei syöty ulkona ikinä. Bussiin kuukausikortti, kirjat kirjastosta, vaatteita tarpeeseen. Kesätyörahat säästöön talveksi.

sossuväittelyt kielletty tässä ketjussa. käykää ne vaikka tässä ketjussa

http://www.vauva.fi/keskustelu/3935728/ketju/sossuvaittelyt_tahan_ketjuun

Tykkään tatuoinneista, ne on jees, mut toi äijä näyttää jo joltain pizzapaikan mainoslehtiseltä tms. Nätit silmät sillä kyllä on (sillon kun ei oo kuvissaan aineissa).

[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 22:55"]

Tykkään tatuoinneista, ne on jees, mut toi äijä näyttää jo joltain pizzapaikan mainoslehtiseltä tms. Nätit silmät sillä kyllä on (sillon kun ei oo kuvissaan aineissa).

[/quote]

Dodi, täähän tuli sit ihan väärään paikkaan :D :D :D Kiitos ja anteeks.

Piti valita ostaako pikkuaskin tupakkaa vai opiskelijahintaisen lounaan kun ne oli suunnilleen samanhintaisia. Usein ostin tupakkaa ja söin sitten makaroonia kotona.

Olin kaukosuhteessa niin puhelinlasku oli suunnaton ja söi aikapaljon ruokarahoista myös. Pyöräilin kouluun kovia pakkasia lukuunottamatta kun ei ollut varaa bussilippuun.

Pyörällä mentiin myös keskustaan baariin ja laukussa salakuljetettiin siideriä baariin sisään.

[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 22:38"]

[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 22:09"]

En tajua miksi ihmiset, joilla ei ole varaa ostaa kaupasta vessapaperia (kakkonen vaikka), ota lainaa? Jos lainankaan jälkeen ei rahat riitä, niin silloin sossuun! Tai vanhemmiltakin voi pyytää rahaa, eiköhän monen auta, jos vaan oma taloudellinen tilanne sallii...  

En opiskeluaikoinani pöllinyt vessapaperia. Silloin kun olin alaikäinen, vanhempani eivät avustaneet juurikaan koulunkäyntiäni.Onneksi sain sossusta hiukan rahaa. Ja koulun keittolan tädeiltä ylimääräistä ruokaa. Lainaa ei isäni antanut ottaa. Onneksi koulussa sain ilmaisen ruuan. Opintotuki riitti soluasunnon vuokraan ja kirjoihin kun tein kesällä töitä. Ruuasta jouduin tinkimään. Koulun lounas oli usein ainoa päivän ateria viikkokausiin.

[/quote]

[/quote]

Vanhemmilla on alaikäiseen lapseen elatusvelvollisuus!

Jos lapsi koulun takia muuttaa yksin asumaan ja vanhemmilla ei ole varaa tukea taloudellisesti, niin ei isän lainaa pitäisi kieltää. Onko se se edes laillista?

Mä olen ainakin aina saanut ostettua kaiken tarpeellisen ja sitä ylimääräistäkin, ruuan, vaatteet ym. Vuokran ja laskujen lisäksi tietysti. Toki mulla on säästöjä aina kesätöistä. Ilman säästöjä tilanne voisi olla eri, joten ottaisin silloin varmaankin lainaa.

Ottakaa hyvät ihmiset sitä opintolainaa!! Ei se ole mukavaa elämää kituuttaa makaronilla ja joutua kieltäytymään kaikista leffa/kahvittelu kutsuista. Kyllä se opiskelijakin saa joskus tehdä jotain mukavaa...

Itselläni on opintoaika ollut rahallisesti parempaa aikaa, koska oman alan töitä voi vuodessa tehdä niin paljoin kuin kelan rajat antaa myöden ja veroprosentti vielä suht matalalla. Pelkällä opintotuella ei pärjää

Pärjäsin ihan hyvin opiskeluajat edullisen asumisen, vanhempien tuen ja osa-aikatyön takia. Olisi oikeastaan pitänyt sinnitellä ilman työtä, niin opiskelu ei olisi kestänyt niin kauan. 

Köyhyydessä ärsytti lähinnä pikkujutut, niin kuin että vuosia söi pääasiassa aina halvinta juustoa, leipää, halpoja ruokia. Baarissa joutui laskemaan rahat tosi tarkasti. Isommat hankinnat, silmälasit, talvitakin jne joutui pyytämään äidiltä. 

Olen tehnyt säännöllisesti töitä lukioikäisestä saakka, opiskeluaika ei tuonut muutosta siihen. Elelin ihan normaalia elämää, söin hyvin, juhlin ja jopa matkustelinkin.

Suosittelen. Eipä ole koskaan ollut vaikeuksia työllistymisen kanssa kun on pitkä cv ja näyttöä työhalusta.

Säännöllisen työskentelyn etu oli myös siinä, että sain useana kesänä pitää 4 viikon palkallisen kesäloman!