Miten köyhyys näkyi arjessasi opiskeluaikana?

Olin köyhästä perheestä, joten tottunut köyhyyteen, mutta jälkikäteen olen kyllä miettinyt miten pärjäsin.

-90-luvun puolivälissä opintorahaa sain 500mk, asumislisää kai samanverran ja kun maksoin vuokran, käteen jäi 2-300mk. Pakko oli ottaa lainaa.

-Kotoa ei voitu auttaa yhtään ja harmitti kun kämppikset kotoa tullessaan tulivat ruokakassin kanssa, niin itsellä oli toisinpäin, kotiin mennessä yritin sinne viedä ruokaa vähistä rahoistani.

-Kotoa lähteissä vaatevarasto oli surkea, niillä vain piti sinnitellä. Vaatteet käytin ihan loppuun, kirpputorilta jotakin kai löysin.

-Kengät käytettiin loppuun, muistan muinka opintoretkellä ollessa jo irvistellyt kengänpohja lähti melkein irti ja jouduin laahustaa lähimpään kenkäkauppaan ja jotkut kangaskengät sain ostettua.

-Kuljin 5km koulumatkan kirpparilta ostetulla polkupyörällä ympäri vuoden, ei ollut rahaa bussilippuun

-Kotipaikkakunnalle ei tullut matkustettua kuin kerran kuukaudessa kun ei ollut rahaa junalippuun

-Ruoka oli yksipuolista, opin syömään puuroa

-Ei ollut varaa lähteä "viihteelle" ja muutenkin huvitukset oli halvat

-ei ollut omaa telkkaria tai puhelinta 

[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 22:33"]

Tämä ketjun perimmäinen tarkoitus on että keskiluokkaiset opiskeluaikanaan köyhäilyä harrastaneet nykyisin hyväpalkkaisissa viroissa olevat akateemiset saavat tuntea moraalista ylemmyyden tuntoa köyhiä kohtaan tarinoiden saadessa vuosi vuodelta uusia dramaattisia käänteitä.

[/quote]

Minusta on kiintoisaa lukea näitä siltä kannata, että mistä voisi itse vielä pihistellä. En ole hyvässä virassa enkä akateeminen.

Opiskelin sairaanhoitajalksi. Asuin soluasunnossa jossa huoneessani vain vanha laveri (=asunnossa entuudestaan ollut jonkun vanha sänky) ja koulupöytä.

Ostin kaupasta syömiseksi vain kevytviiliä ja halvinta mysliä sekä joskus banaaneja. Koulussa sain onneksi kerran päivässä kunnon aterian. Olinkin opiskeluaikoina tosi laiha, alle 50kg.
Vaatteita pystyin ostamaan ehkä pari kertaa vuodessa tyyliin yhdet farkut ja paita. Koko opiskeluajan 3,5 vuotta minulla oli sama talvitakki ja saappaat. Mitään, siis mitään muuta ei pystynyt ostamaan.
Opintoraha + opintolaina ja asumislisä menivät pakollisiin menoihin. Eikä olisi tullut mieleenikään pyytää vanhemmilta rahaa, olinhan jo täysi-ikäinen. Joskus tosin antoivat pyytämättä esim. joulahjaksi.

[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 22:11"]

[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 22:09"]

En tajua miksi ihmiset, joilla ei ole varaa ostaa kaupasta vessapaperia (kakkonen vaikka), ota lainaa? Jos lainankaan jälkeen ei rahat riitä, niin silloin sossuun! Tai vanhemmiltakin voi pyytää rahaa, eiköhän monen auta, jos vaan oma taloudellinen tilanne sallii...

[/quote]

Opiskelija ei saa sossusta yhtään mitään vaikka rahat olisivat täysin lopussa. Sossusta ei saa missään tapauksessa rahaa vaikka olisi päätoiminen opiskelija jos ei sitten ole jollain erityistuella, joka ei kuulu normaalin opinto tai opiskelijan asumistuen piiriin. Nauravat pihalle sieltä.

[/quote]Sossua ei kiinnosta hevonvitun vertaa se että onko jollain rahaa vai ei. Niitä kiinnostaa vain tulot ja normien mukaiset menot, jos ne ovat miinuksella niin sitten saa toimeentulotukea. Kannattaa selvittää itselle että osaa laskea milloin on oikeutettu toimeentulotukeen ja hakee jos sitä kuuluu saada, vaikka ei vielä olisikaan rahapulaa.

Kun itse aikoinaan opiskelin, niin silloin opintotuki nostetiin aina lukukausi kerralla. Moni teki sen virheen että käytti ensin omansa ja meni vasta sitten sossuun, mutta ei niitä aikaisempia kuukausia huomioida, ne tuki rahat jää saamatta.

Minulla se ainakin näkyy tälläkin hetkellä siinä, että vaatteeni ovat vanhoja ja kuluneita eikä minulla ole ollut tänä talvena varaa kunnon talvikenkiin vaan kipittelen kesälennkareissa, jotka on ihan helkkarin liukkaat ja kylmät. Joululahjaksi sain äidiltäni uusia sukkia, alusvaatteita ja muutaman topin, joita en vielä ole raaskinut käyttää - edelliset käytetään puhki ennen uusien käyttöönottoa.

Käyn enimmäkseen Lidlissä kaupassa ja tarkkailen lähes pakkomielteisesti hyviä tarjouksia ja saatan polkea pyörällä kauaskin kauppaan ihan sen takia, että rahaa kuluisi mahdollisimman vähän. En ole käynyt elokuvissa, keilaamassa yms. aikoihin sillä sittenpä saisi miettiä mitä syö seuraavilla viikoilla. Baarissa käynti ei tulee mieleenkään...

[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 23:38"]

Olen tehnyt säännöllisesti töitä lukioikäisestä saakka, opiskeluaika ei tuonut muutosta siihen. Elelin ihan normaalia elämää, söin hyvin, juhlin ja jopa matkustelinkin.

Suosittelen. Eipä ole koskaan ollut vaikeuksia työllistymisen kanssa kun on pitkä cv ja näyttöä työhalusta.

Säännöllisen työskentelyn etu oli myös siinä, että sain useana kesänä pitää 4 viikon palkallisen kesäloman!

[/quote]Opiskelin 90-luvulla, ei kuule ollut töitä pahemmmin tarjolla opiskelijoille. Paskaduuneihinkin oli tarjolla työttömiä alan ammattilaisia.

Kyllähän sitä aluksi pärjäsi aika hyvin vähillä tuloilla, kun oli lapsuudenkodista lähtiessä saanut vaatteensa mukaan. Vuosien kuluttua kun joutui ostamaan vaatteensa yms. niin raha alkoi olla todella tiukassa ja piti oikeasti laskea että jos ostaa farkut, niin pitääkö olla kuinka monta viikkoa syömättä, tai siis syödä vain koulussa tarjottu ruoka.

[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 22:41"]

sossuväittelyt kielletty tässä ketjussa. käykää ne vaikka tässä ketjussa

http://www.vauva.fi/keskustelu/3935728/ketju/sossuvaittelyt_tahan_ketjuun

[/quote]Mikäs sossupuhepoliisi sinä kuvittelet olevasi?

[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 22:36"]

- tulin kyl toimeen opintorahalla, kun en tiennyt paremmasta elintasosta :)

[/quote]Tämähän se on avainasia. Jos nyt putoaisi yhtä huonoille tuloille, niin varmasti joutuisin vaikeuksiin. Me tehtiin lapisakin tuohon opiskelijan köyhyyteen ja pärjättiin ihan hyvin, ollaan otlu tyytyväisiä tekemiimme ratkasuihin.

En ostanut mitään ylimääräistä 3 vuoteen enkä oikeastaan käynyt riennoissakaan,

Eka puoli vuotta elin normaalistin, olin säästänyt kesätöistä ja käytin kivasti. Tämän jälkeen tajusin voin ottaa iltaopintoja ja nopeuttaa valmistumista. Käytännössä olin koulussa klo 8 - 20.30 ma - to, pe aamupäivän ja pe illan töissä, la ja su tein yhden vuoron töitä kumpanakin päivänä.

Otin vähintään 3 oppiainetta per päivä, joskus oli jopa 5, kaikki kirjat olivat lokerikossa ja väliaikoina tein kotitehtäviä kirjastossa.

Olin mäkissä töissä, eli suorastaan haisin pahalle aina viikonloppuisin ja koska olin alivuokralaisena, määräsi asunnon omistaja että saan käyttää kylpytilaa vain kerran viikossa.

Joka oli ok, koska kävin aina koulussa suihkussa ja töitten jälkeen työpaikalla, paitsi yövuoron jälkeen en kerennyt.

Jotenkin sitä huomas että kaikki vaatteet olivat iän ikuisia, kun esim ripsari loppui, pääsin seuraavan kerran ostamaan ripsaria vasta lomalla, kaikki kulutus jäi minimiin.

Kyse ei ollut ettei olisi ollut varaa, mutta otin niin määrätietoisen suunnitelman valmistumisen ja työnteon suhteen ettei yhtäkkiä ollut aikaa tehdä mitään muuta kuin käydä koulua ja tehdä töitä.

Nyt olen ollut työelämässä muutaman vuoden ja vieläkin on vaikea kuluttaa rahaa. Työssä on kuitenkin dress code, mutta minulla on pukusettejä valmiina paperilla ja niitä vaihtelen.

Vapaa-ajalla voin himassa olla rumissa verkkareissa tai ikivanhassa t-paidassa, koska pysyy vielä päällä.

Olin opiskellessa yhden lapsen yh ja kyllä se oli tiukkaa... Sain onneksi yleistä asumistukea mikä helpotti vuokran maksua. Ja elatustukea minimin sekä lapsilisän. Huolehdin aina että lapsella oli kaikki tarpeellinen, ostin vaatteet h&m:ltä. Itse kuljin vahoissa vaatteissa koko neljä vuotta ja söin mahdollisimman vähän jotta lapsi sai ruokaa. Olinkin tosi laiha silloin. Vanhemmat auttoivat joskus isompien hankintojen kansa esim. silmälasit. No niistäkin vuosista selvittiin!

Opiskelin 80-luvun lopulla. En kokenut milloinkaan köyhyyttä. Minulla oli säästöjä 20 000 mk välivuoden töissä olosta ennen kuin lähdin opiskelemaan. Sain opintotukea ja otin opintolainaa kuten siihen aikaan kaikilla oli tapana ottaa.

Rahat riittivät hyvin ruokaan, vaatteisiin, kampaajalla käyntiin sekä ulkomaan matkoihin, illanviettoihin, kotipaikkakunnalla käynteihin ja opintotarvikkeisiin. Kesät olin kesätöissä ja työläisvanhemmilta sain vähän rahaa syntymäpäivinä ym juhlina, en kuitenkaan paljoa. Ehkä siihen aikaan asiat oli paremmin.

Tosin, kun valmistuin 90-luvun alussa ei töitä ollut ja oli lama, joten olin työttömänä ja tein siivouskeikkoja, joten pitkään maksoin vain opintolainan korkoja pois ja saikohan työttömät jotain helpotusta niistä silloin. 2000-luvun alusta vasta alkoi työurani kunnolla ja pystyin maksamaan opintolainan nopeasti pois.

Luulen, että siihen aikaan asiat olivat paremmin tai sitten opintolainaa uskallettiin ottaa, joten oli helpompaa.

Huh, miltä ajalta nämä köyhyyskokemukset on? Mä olen opiskellut 1990-luvun alussa suuren laman aikana. Silloin työpaikat olivat todella kiven takana ellei halunnut topless-tarjoilijaksi. Mutta kyllä silloin lainalla, opintorahalla ja satunnaisilla tuloilla pärjäsi niin että sai syötyä opiskrlijaravintolassa ja kyllä mulla oli jotain vaatettakin oli, vaikka silloin ei halpaketjuja ollut. Opintolainan korot oli 15 %. Kyllä mä ainakin kävin opiskelijabileissä ja risteilylläkin, toki asua piti solussa.

Koyhyys näkyy vielä eläkeiässäkin, syön parhaillaan karapuuroa.

Köyhyys näkyi monella tapaa esim. asuttiin kolmen opiskelijan kanssa kimpassa, yhdessä huoneessa ja ruokaa oli vähän, mutta se oli ihanaa ja onnellista aikaa.

Ei vastuut päätä painaneet. Ihanat muistot edelleen ja ystävyyssuhteet jatkuvat ja muistellaan miten vapauttavaa aikaa se oli.  Jopa ilman taloudellisia huolia, vaikka yhteiskunta ei tukenut, koska kaikki opiskelijat olivat köyhiä,mutta uskottiin elämän jatkuvuuteen.

Opiskelun ohessa käytiin viikonloput ja kaikki lomat töissä. Opiskelu rahoitettiin kalliilla pankkilainalla, jota maksettiin jälkikäteen seitsemän vuotta. Vanhemmat avustivat vaatehankinnoissa, mutta silloin ei ollut niin väliä miten opiskelijat pukeutuvat. Suuresti iloittiin, kun muutama vuotta aikaisemmin oli poistunut kalliit lukukausimaksut ja kouluruokailua jo tuettiin, vain vähävaraisten vanhempien lapset saivat pientä tukea kerran vuodessa, mutta en saanut sitäkään, eikä asumistani tuettu, koska vanhempani olivat keskituloisia, vaikka olin jo yli 25v.

Mä en huomaa mitään eroa opiskelijaelämän ja nykyisen elämän (yli nelikymppinen viiden lapsen äiti pätkätöissä, mies suht "hyväpalkkaisessa" virassa). Yksin ollessa tuet meni vuokraan, ruuat ostin mummuni säännöllisesti lahjoittamalla rahalla, auton rahoitin osa-aikaisilla töillä. Lainaa en koskaan ottanut.

Seuraavassa vaiheessa olin itse kotona ja mies opiskelija. Elettiin äitiyspäivärahalla/kotihoidon tuella ja asumistuella. Autoa ei tarvittu kun asuttiin palvelujen lähellä. Mitään ei oikeastaan puuttunut. Kun sitten otin vielä yhden hoitolapsen, elettiin herroiksi.

Nykyään tulot menee velkoihin ja elämiseen. Äitini avustaa säännöllisesti. Omistusasunto rempallaan ja autot hajalla. Ei varaa matkustaa mihinkään, vaatteet ja harrastusvälineet huonoja ja rikki.

Siten ettei ollut varaa matkustella yms. Vaikka tulot olivat noin 500e/kk silti aina minulla oli ruokaa ja pystyin ostamaan vähän esimerkiksi vaatteitakin. En siis koe olleeni köyhä.

"Mutta kyllä silloin lainalla, opintorahalla ja satunnaisilla tuloilla pärjäsi niin että sai syötyä opiskrlijaravintolassa ja kyllä mulla oli jotain vaatettakin oli, vaikka silloin ei halpaketjuja ollut. Opintolainan korot oli 15 %. Kyllä mä ainakin kävin opiskelijabileissä ja risteilylläkin, toki asua piti solussa."

Ihmettelen, miksi tämän päivän opiskelijat eivät ota opintolainaa, vaikka on alhainen korko. Ennen korot olivat korkeat 10-17% ja laina otettiin pankista ja tarvittiin ulkopuoliset lainan takaajat esim. vanhemmat, tädit jne. ja sitä maksettiin vuosikausia takaisin, mutta opiskeluaikana silti vietettiin antoisaa ja mukavaa elämää.

Kyllä pelkällä opintotuella ja toimeentulotuella selviää. Ilman opintolainaa. Opiskellaan poikaystävän kanssa molemmat ja meillä on aina ollut varaa kaikkeen tarpeelliseen. Ikinä ei oo ollut ruuasta tai vaatteista pulaa. Joskus on jopa varaa syödä ulkona tai käydä juhlimassa!

Se on ihan omista valinnoista kiinni, miten elää.

Huoh... Mitä tuohon miksei-vanhemmat-tue-taloudellisesti-kysymykseen on kyl pakko kommentoida. mulla on kolme sisarusta, ja me kaikki opiskellaan parhaillaan. Vanhemmat on keskituloisia, joten ihan hirveesti ei ole edes mahiksia tukea meitä kaikkia, enkä siksi ole pyytänytkään. Ilmeisesti kaikki muut täällä tulee 1-2 lapsisista perheistä...

[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 11:06"]Kyllä pelkällä opintotuella ja toimeentulotuella selviää. Ilman opintolainaa. Opiskellaan poikaystävän kanssa molemmat ja meillä on aina ollut varaa kaikkeen tarpeelliseen. Ikinä ei oo ollut ruuasta tai vaatteista pulaa. Joskus on jopa varaa syödä ulkona tai käydä juhlimassa!

Se on ihan omista valinnoista kiinni, miten elää.

[/quote]

Öh... Miten muka saatte toimeentulotukea jos ette nosta lainaa? Pitäisi olla mahdotonta.