Miten köyhyys näkyi arjessasi opiskeluaikana?

Lainasin äidiltä vuokraan rahaa. Kuljin aika vanhoissa vaatteissa. Söin aina vanhemmilla. Eka vuosi meni näin.. Sitten kun pääsi kesätöihin ja sai säästöön oli varaa matkustaakin.

Mä nostin sen lainan ja silti kaikki tässä ketjussa kuvatut asiat on tuttuja. Asuin solussa, säästin ruoassa ja vaatteita en ostanut moneen vuoteen kuin kirpparilta ja halpahalleista kun edelliset menivät hiuki.

Opiskelun loppuvaiheessa olin osa-aikatöissä ja silti palkka ei riittänyt oikein mihinkään, koska olin kaukosuhteessa, söin toki vähän paremmin ja mulla oli jo kännykkä.

Valmistuttua olin töissä jonkun vuoden, jonka jälkeen päätin alkaa jatko-opiskelemaan... Eli nyt taas alkupisteessä, ei ollut kovin hyvä idea! (Jatko-opiskelija on automaattisesti Kelan ja sossun tukien ulkopuolella, jos ei eroa yliopistosta ja tee ties mitä kirjallisia vakuutuksia, ettei enää opiskele eikä tutki.) Nyt mies käytännössä elättää, mikä on ihan kamalaa ja jään hirveään kiitollisuudenvelkaan, kun valmistun.

Silloin vielä, kun asuin kotona niin äitini pelotteli, että opiskelu ja omillaan asuminen on rankkaa, koska ei ole rahaa ja pitää syödä joka päivä makaroonia ja tonnikalaa. Noh muutimme poikaystäväni kanssa yhteen ja opiskelimme molemmat. Äitini väitteet yllättivät minut: söin joka päivä hyvin, en kertaakaan makaroonia ja tonnikalaa ja meillä oli rahaa joka päivä ja varaa sisustella kämppää ynnä muuta. Kävimme molemmat töissä pari kertaa viikossa ja saimme opintotukea+asumislisää. Joten meillä ei ainakaan köyhyyttä näkynyt. Se on tietty siitä kiinni, minkälainen elämäntapa on ja paljonko kuluttaa päivittäin, mutta meillä ei ollut ollenkaan ongelmia. Ja asumme Espoossa, jossa vuokrat ovat maan korkeimpia.

[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 22:27"]Opiskelijat ei ole köyhiä. Ne saa opiskelija-asunnon ja ruokailun puoli-ilmaiseksi, kaikki opiskelija-alennukset ja täysin ilmaisen terveydenhuollon.[/quote]

Mistä muka saa ilmaisen terveydenhuollon? Kyllä mä joudun joko vuosi- tai kertamaksun maksamaan, jos lääkäriin haluan. Koulussa meillä on terveynhoitaja kerran kahdessa viikossa.

"Puoli-ilmainen" opiskelija-asunto on ihan hyvä silloin, kun elää hyvin pienellä rahamäärällä. Jos saisi normaalisti palkkaa pari tonnia kuussa, olisihan opiskelija-asunto ihan kivan hintainen. Mutta kun opiskelijat tosiaan elävät aika pienellä rahalla, niin tuo asunnon vuokrakin on melko iso menoerä.

Oletteko joutuneet käymään ruokajonossa tai vastaavassa?

Jos ottaa kolmen vuoden opiskeluiden ajaksi lainaa, siitä tulee takaisinmaksettavaa noin kymppitonni. Mieluummin elän säästeliäästi nyt, kuin sitten opiskelujen jälkeen alan stressata takaisinmaksua. Enhän voi tietää, saanko edes työtä, jolla ruveta sitä lainaa lyhentämään. Sitten, kun alkaa palkkaa tippua säännöllisesti tilille, haluan vihdoin mahdollisuuden ostaa muutakin kuin vain ne välttämättömyydet, enkä antaa leijonanosaa valtiolle. Ei sen ylimääräisen kolmensadan kanssa nimittäin tilanne hirveästi paranisi kuitenkaan, ne menisi varmaan johonkin melko turhaan kun tällä hetkellä ei mistään ole suoranaisesti puutetta.

Ja tosiaan, ei ole itsestäänselvää, että vanhemmat voi avustaa taloudellisesti. Yksinhuoltajaäidilläni on hädintuskin varaa omaan elämiseensä.

Ekat vuodet kävin yliopisto-opintojen ohella töissä. Olin myyjänä ja kahvilatyöntekijnä. Lopulta kyllästyin siihen, että työt sekoittivat opiskeluja liikaa. Otin opintolainaa n. 500 eur/kk ja elin sillä ja opintotuella loppuajan eli n. pari-vuotta opiskeluistani. Asuin kyllä halvassa opiskelijakämpässä poikaystäväni kanssa, vuokra oli vaivaiset 400 eur/kk. En ole katunut lainan ottamista, nyt olen töissä ja laina on viittä vaille maksettu. En ymmärrä, miksi ihmiset kammoavat sitä lainan ottoa niin, että syövät mieluummin makaronia ja kulkevat rikkinäisissä vaatteissa, eikä mihinkään ylimääräiseen ole varaa.

[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 20:11"]

Luin hämmästyneenä ja hämmentyneenä viitosen listaa. Kuvittelin, että elämä oli tuollaista joskus heti sotien jälkeen, mutta tuossa myöhemmin selvisi, että tirtokonekin oli eli ei niin tuhottoman kauan sitten. Miten joku elää alle kaikkien minimeiden, kun jotkut elävät ihan hyvin opintotuella jopa ilman lainaa?

Minä lähdin opiskelemaan 60-luvun loppupuolella juuri siinä saumassa, kun oltiin säätämässä opintotukilakia. Ensimmäinen vuosi oli yhtä pihtaamista, kun yritin tulla mahdollisimman pitkälle toimeen aikaisempien kesien tienesteillä. Lopulta sitten sain jonkin verran apua myös kotoa. Seuraavina vuosina rahoitin opintoni valtion tukemalla lainalla. Opintorahaa ei ollut olemassakaan!

Siihen aikaan asutiin alivuokralaisena, usein toveriasunossa. Keittiötä ei useinkaan saanut käyttää, vaan huoneen nurkassa oli keittolevy teen keittoa varten. Kylmäsäilytys oli ikkunan välissä. Lämpiminä aikoina ei tietenkään voita, vaan sulatejuustoa, joka säilyi paremmin. En vieläkään halua sulatejuustoa enkä purkkihernekeittoa, joka oli halpaa ja täyttävää. Jos tentti meni hyvin, saatoimme ostaa porukalla peräti Domino-keksipaketin, jonka siten jaoimme keskenämme, tai vaihtoehtoisesti 50 grammaa Gotler-makkaraa.

Kotoa tuli silloin tällöin paketti lauantai-iltana linja-autossa ja se oli yhtä juhlaa: äidin tekemää ruisleipää, pullaa ja ehkä pala kakkuakin. Ja jos hyvin kävi, niin pieni pala uunissa paistettua lihaakin. Ja syksyisin tietysti omenia.

Kotona kävin syyspuolella kerran hakemassa talvivaatteet, jouluna tietysti ja kevätpuolella kerran viemässä paksut talvikamppeet pois. Koska opiskeluboxi vaihtui melkein joka vuosi, ei vaatteita ym. voinut säilöä mihinkään.

En ollut koskaan tottunut elämään leveästi, joten laina riitti aina hyvin, jopa pari kertaa kesälukukaudellekin. Pidin alkuvuosina tarkkaa kirjaa menoistani, joten tiesin, minne jokaikinen penni ja markka menivät. Ensimmäinen vuosi oli taloudellisesti tiukin ja silloin syöminenkin oli monesti vähän niin ja näin. Loppuiäksen sain siitä muistoksi happovian. En tiedä, edesauttoiko huono ravintotilanne myös migreenin puhkeamista, luultavasti.

[/quote]

Happovika=alkoholismi

Opiskelija...

Kaveriltani leikattiin opintotuesta puolet pois, kun ansaitsi kesätöissä säästöön pari tonnia. Ei siis ole sekään kovin kannattava diili.

[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 21:52"]

Kerro esimerkkejä

[/quote]

Vuokran jälkeen elämiseen,siis ruoka,laskut,hygienia yms. jäi 100€ kuussa,eli kyllä aika tarkkaan sai miettiä mihin sen käytti. Söin kliseisesti kaurapuuroa ja nuudeleita,esim.bussikorttiin ei ollut varaa joten sit vaan kävelin joka paikkaan(silloin kyllä pysyi kunnossa). Ei ollut varaa pesutupaan,pesin usein nyrkkipyykkiä.

[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 00:29"]

Ekat vuodet kävin yliopisto-opintojen ohella töissä. Olin myyjänä ja kahvilatyöntekijnä. Lopulta kyllästyin siihen, että työt sekoittivat opiskeluja liikaa. Otin opintolainaa n. 500 eur/kk ja elin sillä ja opintotuella loppuajan eli n. pari-vuotta opiskeluistani. Asuin kyllä halvassa opiskelijakämpässä poikaystäväni kanssa, vuokra oli vaivaiset 400 eur/kk. En ole katunut lainan ottamista, nyt olen töissä ja laina on viittä vaille maksettu. En ymmärrä, miksi ihmiset kammoavat sitä lainan ottoa niin, että syövät mieluummin makaronia ja kulkevat rikkinäisissä vaatteissa, eikä mihinkään ylimääräiseen ole varaa.

[/quote]

Opintolainaa saa maksimissaankin vain 300e/kk. Kuulostaa siis paskapuheelta.

[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 00:45"]

[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 21:52"]

Kerro esimerkkejä

[/quote]

Vuokran jälkeen elämiseen,siis ruoka,laskut,hygienia yms. jäi 100€ kuussa,eli kyllä aika tarkkaan sai miettiä mihin sen käytti. Söin kliseisesti kaurapuuroa ja nuudeleita,esim.bussikorttiin ei ollut varaa joten sit vaan kävelin joka paikkaan(silloin kyllä pysyi kunnossa). Ei ollut varaa pesutupaan,pesin usein nyrkkipyykkiä.

[/quote]

Miten eroaa eläkeläisen arjesta?

Muuten kesätyöansiot riitti koko vuodeksi (en ottanut lainaa), mutta kerran kesätyöt olivat alkaneet eikä palkkapäivä ollut vielä lähelläkään. Ei ollut rahaa ruokaan. Sattuipa olemaan nimipäivä ja äiti lähetti ahdingostamme tietämättä 100 mk (16 e). Saatiin miehen kanssa sillä ruokakassi! Muistan vieläkin miten onnellinen olin ja mies hämmästynyt kun tulin kassin kanssa kotiin! Tämä tapahtui v. 1991.

En koskaan pyytänyt rahaa vanhemmiltani, mutta nimipäivä- ja synttärilahjat oli asia erikseen. Ei ne koskaan tuon isompia olleet, mutta olipa tuokin iso apu.

[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 01:04"]

[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 00:45"]

[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 21:52"]

Kerro esimerkkejä

[/quote]

Vuokran jälkeen elämiseen,siis ruoka,laskut,hygienia yms. jäi 100€ kuussa,eli kyllä aika tarkkaan sai miettiä mihin sen käytti. Söin kliseisesti kaurapuuroa ja nuudeleita,esim.bussikorttiin ei ollut varaa joten sit vaan kävelin joka paikkaan(silloin kyllä pysyi kunnossa). Ei ollut varaa pesutupaan,pesin usein nyrkkipyykkiä.

[/quote]

Miten eroaa eläkeläisen arjesta?

[/quote]

Eläkäläisillä on usein sen työuran aikana kertynyt omaisuutta. Asuminen on velattomassa omistusasunnossa puoli-ilmaista ja säästöjän monesti löytyy. Lisäksi minimieläkeet on vielä huomattavasti opintotukea suurempia ja eläkeläiset on oikeutettua toimeentulotukeen ilman, että pitäisi ensin ottaa lainaa. Kaiken järjen mukaan eläkeläisen käytössä pitäisi olla opiskelijaa paljon enemmän rahaa. 

Savimakaronia tuli joka päivä syötyä,ei ollut varaa hienouksiin,vessapaperia jouduin varastamaan koulusta monta rullaa,keräilin pulloja kadulta että saisin maksettua pienet velkani mitä kaverille olin. Oli rankkaa.

Up

Voisiko joku valaista minua sen suhteen että miksi opiskelijat eivät tee töitä opintojen ohella?

Nuori terve ihminen jaksaa tehdä töitä opintojen ohellakin.

Töiden saanti valmistumisen jälkeenkin on helpompaa jos kokemusta ja näyttöä ahkeruudesta.

[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 14:48"]Silloin vielä, kun asuin kotona niin äitini pelotteli, että opiskelu ja omillaan asuminen on rankkaa, koska ei ole rahaa ja pitää syödä joka päivä makaroonia ja tonnikalaa. Noh muutimme poikaystäväni kanssa yhteen ja opiskelimme molemmat. Äitini väitteet yllättivät minut: söin joka päivä hyvin, en kertaakaan makaroonia ja tonnikalaa ja meillä oli rahaa joka päivä ja varaa sisustella kämppää ynnä muuta. Kävimme molemmat töissä pari kertaa viikossa ja saimme opintotukea+asumislisää. Joten meillä ei ainakaan köyhyyttä näkynyt. Se on tietty siitä kiinni, minkälainen elämäntapa on ja paljonko kuluttaa päivittäin, mutta meillä ei ollut ollenkaan ongelmia. Ja asumme Espoossa, jossa vuokrat ovat maan korkeimpia.

[/quote]

osasyyhän tuossa on se, että kaksi maksaa samaa vuokraa. Poikaystävän kanssa tulee aina halvemmaksi, kuten myös solu. Yksin asuva opiskelija on pahimmassa jamassa.

[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 15:46"]

Voisiko joku valaista minua sen suhteen että miksi opiskelijat eivät tee töitä opintojen ohella?

Nuori terve ihminen jaksaa tehdä töitä opintojen ohellakin.

Töiden saanti valmistumisen jälkeenkin on helpompaa jos kokemusta ja näyttöä ahkeruudesta.

[/quote]

Joillakin koulu vie enemmän aikaa kun toisella. Enempi tunteja, tehtäviä ym. Ja voi korkeakoulu opiskelijallakin olla vaikka lukihäiriö, jonka takia opiskelu vaikeampaa tai masennusta tms.

Ruuassa ja lapsen kirpparivaatteissa. Sain esikoisen opiskeluaikana. Hyvin silti kaikkeen riitti ja olimme onnellisia.