Lue keskustelun säännöt.
Mikä ongelma parisuhteessa on yllättänyt eniten?
Siis tyyliin en olisi ikinä uskonut tai ei olisi ikinä tullut mieleenkään, että meille tapahtuu tällaista.
Omalla kohdalla miehen seksuaalinen haluttomuus. Kuvittelin nuorena, että kaikki miehet haluaa aina seksiä.
Kommentit (2601)
Vierailija kirjoitti:
Se että mun lihominen on ukon ongelma.
Itsepä kiloni kannan.
Ehkä hän kiihottuu hoikemmista naisista? Ehkä hän toteuttaa seksuaalisuutensa jossain muualla, missä saa sellaista, mitä ei kotona saa? Jos se ei ole sinulle ongelma, niin hyvä juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen oppinut sen, että kun nainen sitoutuu, niin sitoutuminen on emotionaalisesti erittäin lujaa, mutta yhtälailla tunteiden heilahtaessa minkäänlaista periaatteellista sitoutumista ei ole, vaan tunteet ovat syy jättää liitto. Nainen siis käy todellisuudessakin tunteilla.
Omakin vaimoni lähti keski-iässä kauniin saatesanoin. Kertoi, että olen hyvä mies enkä ole tehnyt mitään väärin, mutta hän kokee tarvitsevansa elämäänsä jotain uutta.
Tuttavapiirissäni on ihan sama ilmiö. Keski-ikäiset naiset lähtevät ulkoisesti perustoimivista liitoista.
Minut on siis yllättänyt se, kuinka vähän moraalista ja käytännöllistä periaatteellisuutta naisilla on. He perustavat ratkaisunsa tunteisiin.
Olen nainen, mutta olen huomannut aivan saman asian. Olin jotenkin aina luullut, että se on miehet jotka pettävät ja sitten nainen jättää miehen sen takia. Mutta käytännössä se ei sitten kuitenkaan näytä olevan niin. Yhtäkkiä huomasin kun ystävättäret alkoivat haluta lähteä ulos viihteelle. Alkoivat etsimään somesta seuraa jne.
Lopulta mies sai kenkää. Milloin minkäkin syyn takia. Ihan ulkoisesti kelvolliset miehet. He joissa vielä vuosi sitten ei ollut suurempia vikoja.
Nyt kun kuulen, että joku on eronnut en enää pysty ajattelemaan, että se johtui siitä, että mies petti. Koska se ei vaan pidä enää tuttavapiirissäni paikkaansa. Yleisin syy on ollut, että naisesta tuntui joltain. Sen perusteella tehtiin asioita ja se tie vei vaan yhteen lopputulokseen. Eroon.
Itseäni ihmetyttää kuinka helposti ollaan valmiita luopumaan kaikesta. Talot, sukulaisuhteet, ehjä koti lapsille, rahoista, lemmikeistä ja monesta muusta. Ihan vaan koska perjantai-iltana hullaantui johonkin tyyppiin ja oma elämä alkoi tuntumaan "väärältä".Haluan vielä sanoa, että sitten on näytä joiden ehdottomasti olisi pitänyt erota jo vuosia sitten. Paras olisi etteivät olisi koskaan edes menneet yhteen, joten en missään nimessä vastusta eroja joissa ihmisen terveys on vaarassa, mutta monet näyttävät vaihtavan lähes samanlaiseen "vialliseen" tyyppiin, kun edellinen.
Hyvä kommentti, samaa olen myös ajatellut. Tuntuu siltä, että ne parit, joiden pitäisi erota, eivät eroa. Ja ne, joiden kannattaisi olla yhdessä, eroavat.
t.50+mies
Vierailija kirjoitti:
Ehkä suurin yllättävä ongelma on ollut, miten mies oli kyvytön kiintymään pieniin lapsiin ja hoivaamaan heitä. Onneksi olen päässyt eroon tuon aiheuttamasta vihasta ja oppinut hyväksymään sen puolen miehestä. Nyt kun lapset ovat teini-ikäisiä, se aika on muisto vain.
Positiivinen yllätys on ollut, miten jokaisen vaikean ajan jälkeen rakastutaan miehen kanssa aina uudelleen ja uudelleen. Kun on tuntunut, ettei tästä mitään tule, muutaman kuukauden päästä on taas kaikki loistavasti. Meitä on varmasti auttanut miehen järkähtämätön rakkaus ja hyväksyntä minua kohtaan. En olisi uskonut, että miehen rakkaus voi lähes 20 vuotta säilyä samanlaisena kuin alussa. Olen syvästi kiitollinen hänestä ja tiedän, että hän on yhtä kiitollinen minusta.
Vuoden päästä voi tietenkin olla jokin uusi yllättävä ongelma, jota en olisi koskaan uskonut.
Suhde on aaltoliikettä. Vaikuttaa siltä, että ensimmäisen laskusuhdanteen tullessa erotaan liian helposti. Mikään suhde ei pysy samalla 100% rakastumistasolla koko aikaa. Tulee nousuja ja laskuja. Kuten sanotaan, "...myötä ja vastamäessä". Mutta se on vain ihan yksinkertaisesti elämää.
Miehet alkavat haukkua ja arvostella kun ottaa esille jonkun itseä vaivaavan tai surettavan asian. Pahimmat lähtevät ovet paukkuen baariin. Tämä on ollut toistuva ilmiö, enkä luonnollisestikaan halua enää painia sen asian kanssa. Ei ole siis miestä enää, näköpiirissäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen oppinut sen, että kun nainen sitoutuu, niin sitoutuminen on emotionaalisesti erittäin lujaa, mutta yhtälailla tunteiden heilahtaessa minkäänlaista periaatteellista sitoutumista ei ole, vaan tunteet ovat syy jättää liitto. Nainen siis käy todellisuudessakin tunteilla.
Omakin vaimoni lähti keski-iässä kauniin saatesanoin. Kertoi, että olen hyvä mies enkä ole tehnyt mitään väärin, mutta hän kokee tarvitsevansa elämäänsä jotain uutta.
Tuttavapiirissäni on ihan sama ilmiö. Keski-ikäiset naiset lähtevät ulkoisesti perustoimivista liitoista.
Minut on siis yllättänyt se, kuinka vähän moraalista ja käytännöllistä periaatteellisuutta naisilla on. He perustavat ratkaisunsa tunteisiin.
Olen nainen, mutta olen huomannut aivan saman asian. Olin jotenkin aina luullut, että se on miehet jotka pettävät ja sitten nainen jättää miehen sen takia. Mutta käytännössä se ei sitten kuitenkaan näytä olevan niin. Yhtäkkiä huomasin kun ystävättäret alkoivat haluta lähteä ulos viihteelle. Alkoivat etsimään somesta seuraa jne.
Lopulta mies sai kenkää. Milloin minkäkin syyn takia. Ihan ulkoisesti kelvolliset miehet. He joissa vielä vuosi sitten ei ollut suurempia vikoja.
Nyt kun kuulen, että joku on eronnut en enää pysty ajattelemaan, että se johtui siitä, että mies petti. Koska se ei vaan pidä enää tuttavapiirissäni paikkaansa. Yleisin syy on ollut, että naisesta tuntui joltain. Sen perusteella tehtiin asioita ja se tie vei vaan yhteen lopputulokseen. Eroon.
Itseäni ihmetyttää kuinka helposti ollaan valmiita luopumaan kaikesta. Talot, sukulaisuhteet, ehjä koti lapsille, rahoista, lemmikeistä ja monesta muusta. Ihan vaan koska perjantai-iltana hullaantui johonkin tyyppiin ja oma elämä alkoi tuntumaan "väärältä".Haluan vielä sanoa, että sitten on näytä joiden ehdottomasti olisi pitänyt erota jo vuosia sitten. Paras olisi etteivät olisi koskaan edes menneet yhteen, joten en missään nimessä vastusta eroja joissa ihmisen terveys on vaarassa, mutta monet näyttävät vaihtavan lähes samanlaiseen "vialliseen" tyyppiin, kun edellinen.
Ihmiset arvostavat eri asioita. Sinä arvostat rahaa, omaisuutta ja kulisseja. Nuo naiset kaipasivat elämäänsä jotain muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten kuormittavaa voi olla, kun on ihan eri riitelytyylit. Toinen haluaisi selvittää asiat heti siinä hetkessä vaikka sitten huutamalla, ja toinen haluaisi vetäytyä pitkäksi aikaa omaan rauhaansa tasoittumaan, jotta asioista voi keskustella sovussa.
Selvittää huutamalla?
Vierailija kirjoitti:
20 vuoden avioliiton kokemuksella se kuinka paljon mies miettii ja elää sek sin kautta. Koko ajan puhuu siitä, koko ajan sitä pitäisi olla , koko ajan pitäisi räplätä sieltä.
Kaikki asiat linkittyy sek siin. Jos ostan uudet alusvaatteet niin mies luulee että se on kutsu sek siin. Jos hymyilen, mies luulee että olen puutteessa. Jos menen suihkuun yksin, mies näkee sen mahdollisuutena sek siin.
Voisko olla vaikka viikon hiljaa ja selibaatissa!?!? Tässä elämässä on muutakin tekemistä ja ajateltavaa.
Juurikin tämä.Ja ukon jättivelat siihen päälle,joista en tietenkään tiennyt mitään.Eikä mulle kerrottu niistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monellakohan henkinen väsymys johtuu liiasta netinkäytöstä: siis kun ei ole intoa tavata ketään, tehdä mitään, kotityöt jätetään ajelehtimaan. Itselläni somenkäytön vähentäminen on tuonut lisää kiinnostusta maailmaa kohtaan. Joku parisuhde saattaisi pelastua, kun aikuisillakin olisi ruutuaika.
Että toinen voi olla vihainen siitä, että olen iltauninen ja nukahdan siis viimeistään puoliltaöin. Nukkumistottumuksia olisi kuulemma voinut helposti muuttaa, mutta hänen mielestään ihan ilkeyttäni päätin, etten valvo hänen kanssaan.
Että mies tarvitsee seksiä ennen kuin kykenee muuhun läheisyyteen ja hempeilyyn, ja että se seksi on miehelle rakkauden mitta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Että toinen voi olla vihainen siitä, että olen iltauninen ja nukahdan siis viimeistään puoliltaöin. Nukkumistottumuksia olisi kuulemma voinut helposti muuttaa, mutta hänen mielestään ihan ilkeyttäni päätin, etten valvo hänen kanssaan.
Että mies tarvitsee seksiä ennen kuin kykenee muuhun läheisyyteen ja hempeilyyn, ja että se seksi on miehelle rakkauden mitta.
Kyllä naisen pitää osoittaa rakkautta mieheen ja olla valmis luopumaan omista tottumuksistaan! Mies on luotu siittämään, jos oma muija ei anna niin joku toinen antaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen oppinut sen, että kun nainen sitoutuu, niin sitoutuminen on emotionaalisesti erittäin lujaa, mutta yhtälailla tunteiden heilahtaessa minkäänlaista periaatteellista sitoutumista ei ole, vaan tunteet ovat syy jättää liitto. Nainen siis käy todellisuudessakin tunteilla.
Omakin vaimoni lähti keski-iässä kauniin saatesanoin. Kertoi, että olen hyvä mies enkä ole tehnyt mitään väärin, mutta hän kokee tarvitsevansa elämäänsä jotain uutta.
Tuttavapiirissäni on ihan sama ilmiö. Keski-ikäiset naiset lähtevät ulkoisesti perustoimivista liitoista.
Minut on siis yllättänyt se, kuinka vähän moraalista ja käytännöllistä periaatteellisuutta naisilla on. He perustavat ratkaisunsa tunteisiin.
Olen nainen, mutta olen huomannut aivan saman asian. Olin jotenkin aina luullut, että se on miehet jotka pettävät ja sitten nainen jättää miehen sen takia. Mutta käytännössä se ei sitten kuitenkaan näytä olevan niin. Yhtäkkiä huomasin kun ystävättäret alkoivat haluta lähteä ulos viihteelle. Alkoivat etsimään somesta seuraa jne.
Lopulta mies sai kenkää. Milloin minkäkin syyn takia. Ihan ulkoisesti kelvolliset miehet. He joissa vielä vuosi sitten ei ollut suurempia vikoja.
Nyt kun kuulen, että joku on eronnut en enää pysty ajattelemaan, että se johtui siitä, että mies petti. Koska se ei vaan pidä enää tuttavapiirissäni paikkaansa. Yleisin syy on ollut, että naisesta tuntui joltain. Sen perusteella tehtiin asioita ja se tie vei vaan yhteen lopputulokseen. Eroon.
Itseäni ihmetyttää kuinka helposti ollaan valmiita luopumaan kaikesta. Talot, sukulaisuhteet, ehjä koti lapsille, rahoista, lemmikeistä ja monesta muusta. Ihan vaan koska perjantai-iltana hullaantui johonkin tyyppiin ja oma elämä alkoi tuntumaan "väärältä".Haluan vielä sanoa, että sitten on näytä joiden ehdottomasti olisi pitänyt erota jo vuosia sitten. Paras olisi etteivät olisi koskaan edes menneet yhteen, joten en missään nimessä vastusta eroja joissa ihmisen terveys on vaarassa, mutta monet näyttävät vaihtavan lähes samanlaiseen "vialliseen" tyyppiin, kun edellinen.
Ihmiset arvostavat eri asioita. Sinä arvostat rahaa, omaisuutta ja kulisseja. Nuo naiset kaipasivat elämäänsä jotain muuta.
En usko ettei ihmiset halua rahaa tai kotia tai omaisuutta vanhuuden turvaksi.
Kyllä he haluavat, mutta he haluavat siihen päälle myös jonkun määrätyn tunteen. Ja kun heiltä kysytään, kumpi on tärkeämpää? Teinilapsille ehjä koti, heidän ei tarvitse muuttaa vai oma rakastumisen tunne. He valikoivat oman rakastumisen tunteen.
Kumpi on tärkeämpää? Uusi muutaman kuukauden ajan tunnettu mies vai kymmeniä vuosia tunnetut miehen sukulaiset? He sanovat jonkun puolivieraan miehen nimen. Koska nämä sukulaiset eivät vaan tuota yhtä vahvaa huuman tunnetta.
Jos monelle naiselle annettaisiin se huumaava rakkauden tunne sitä omaa miestä kohtaan takaisin, monet eivät eroaisi. Koska loppuvaiheessa monelle merkitsee vain sisäinen tunne.
Sinä ehkä laitat sen tunteen arvojärjestyksessä ykköseksi? Millään muulla ei ehkä ole merkitystä. Mutta minusta omien tunteiden, jotka monesti ovat ihan hormoneihin sidottuja juttuja perässä juokseminen on typerää ja aiheuttaa paljon vahinkoa. Itselle ja monelle muulle. Varsinkin muille läheisille. Mutta niin se vain on, jos tärkein arvo on se oma tunne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei nyt liity sinänsä parisuhteeseen konseptina vaan vain minun mieheni luonteeseen, mutta ehkä sopii kuitenkin keskusteluun ja kenties herättää samaistumista jossain (tai vertaistukea minua kohtaan :D). Ennen mieheni tapaamista en tiennyt, että voi olla olemassa ihmisiä, jotka eivät pysty suunnittelemaan tulevaisuutta yhtään. Mieheni ei halua puhua mistään, mikä tapahtuu yli puolen vuoden päästä: hän elää vain tässä päivässä ja korkeintaan ihan välittömässä lähitulevaisuudessa. Suhteen alussa tietysti ajattelin, että hän ei suunnittele yhteisiä asioita, koska ei näe meillä tulevaisuutta. Mutta nyt tiedän, ettei siitä ole kyse vaan sama ongelma on joka asiassa: hänen töissään, harrastuksissaan, matkoissaan...
Tunteeko muut tällaisia ihmisiä tai oletteko jopa (olleet) parisuhteessa sellaisen kanssa? Onko asiassa tapahtunut jotain helpotusta?
Mä tunnen, itseni. En osaa suunnitella tulevaisuutta ja asioita jää tekemättä koska en pysty näkemään viikkojen päähän. Elän tätä päivää ja kaikki tulee tehtyä viimetingassa. Lomat hujahtaa ohi kun niitä ei ole etukäteen suunniteltu ja kaikki tuntuu tapahtuvan nopeasti liian lyhyellä valmistautumisajalla.
Mun mies tästä kärsi kovasti ja luuli että olin haluton tekemään mitään yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei nyt liity sinänsä parisuhteeseen konseptina vaan vain minun mieheni luonteeseen, mutta ehkä sopii kuitenkin keskusteluun ja kenties herättää samaistumista jossain (tai vertaistukea minua kohtaan :D). Ennen mieheni tapaamista en tiennyt, että voi olla olemassa ihmisiä, jotka eivät pysty suunnittelemaan tulevaisuutta yhtään. Mieheni ei halua puhua mistään, mikä tapahtuu yli puolen vuoden päästä: hän elää vain tässä päivässä ja korkeintaan ihan välittömässä lähitulevaisuudessa. Suhteen alussa tietysti ajattelin, että hän ei suunnittele yhteisiä asioita, koska ei näe meillä tulevaisuutta. Mutta nyt tiedän, ettei siitä ole kyse vaan sama ongelma on joka asiassa: hänen töissään, harrastuksissaan, matkoissaan...
Tunteeko muut tällaisia ihmisiä tai oletteko jopa (olleet) parisuhteessa sellaisen kanssa? Onko asiassa tapahtunut jotain helpotusta?
Mä tunnen, itseni. En osaa suunnitella tulevaisuutta ja asioita jää tekemättä koska en pysty näkemään viikkojen päähän. Elän tätä päivää ja kaikki tulee tehtyä viimetingassa. Lomat hujahtaa ohi kun niitä ei ole etukäteen suunniteltu ja kaikki tuntuu tapahtuvan nopeasti liian lyhyellä valmistautumisajalla.
Mun mies tästä kärsi kovasti ja luuli että olin haluton tekemään mitään yhdessä.
Minä olen myös tuollainen. En suunnittele yhtään mitään muuta kuin tarpeellisten juhlien ohjelman ja tarjottavat. Muuten elän tässä hetkessä. Mies on toisenlainen, aikaansaava ja suunnitelmallinen. Hän on vähän kuin hyväksynyt osansa eli jos on minun kanssani, niin hänen osakseen jää suunnittelu ja toteutus. Hän on kyllä luovempi kuin minä ja saa ideoita ja ajatuksia tuosta noin vain ilman ponnisteluja. Hänellä on myös toiveita ja unelmia enemmän kuin minulla. Toki varmasti kärsii siitä, että vaimo on tällainen ajelehtija.
Se, että joku voi suhteen alussa sanoa itsestään, että seksi on hänelle tärkeää ja hän haluaa sitä usein, ja sitten myöhemmin paljastaa, että itse asiassa seksiä ei tee välttämättä mieli edes joka viikko ja että kaikissa aikaisemmissa suhteissa hän on ollut se haluttomampi osapuoli.
Eli ihmisten sanat ja todellinen käytös voivat olla täydessä ristiriidassa keskenään, eikä se tunnukkaikkia haittaavan ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Että toinen voi olla vihainen siitä, että olen iltauninen ja nukahdan siis viimeistään puoliltaöin. Nukkumistottumuksia olisi kuulemma voinut helposti muuttaa, mutta hänen mielestään ihan ilkeyttäni päätin, etten valvo hänen kanssaan.
Että mies tarvitsee seksiä ennen kuin kykenee muuhun läheisyyteen ja hempeilyyn, ja että se seksi on miehelle rakkauden mitta.
Heh. Taidan olla miehesi? Vaihdoin lopulta kumppaniin, jonka vuorokausirytmi ja ajatukset seksistä ja läheisyydestä sopivat yhteen kanssani, ja kaikki rullaa paljon paremmin.
miehet vonkaa seksiä kun eivät laukea emotionaalisesti.
Kunnon laukeamista kun tapahtuu ei miestä vaan kiinnosta
olla käsi naisen haarukalla kokoajan
Vierailija kirjoitti:
Miehen täysi kykenenättömyys käsitellä ikäviä asioita tai riitatilanteita.
Kiitos vain anopille tästä ominaisuudesta, johon hän on jälkikasvunsa opettanut. Vaietaan kaikki hankalat asiat niin kyllä ne häviää.
Oliko miehesi isä kuvioissa ja jos oli, oliko samanlainen kuin anoppisi eli vaikeni. Vai hoitiko hän velvollisuutensa tässä asiassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollaan oltu 20 vuotta yhdessä ja aina mennyt oikein hyvin. Ei ole tarvinnut tehdä ns. töitä suhteen eteen vaan helpolla ollaan päästy. Nyt yht'äkkiä meillä ei ole enää yhtään mitään sanottavaa toisillemme. Kaipa tämä oli tässä.
Ero on luonnollinen osa parisuhteen kaarta. Kiittäkää toisianne yhteisistä vuosista ja lukuisista ihanista kokemuksista ja jatkakaa eri teille kiitollisina siitä, mitä teillä oli. Parikymmentä vuotta hyvää parisuhdetta on hieno onnistuminen.
Ai on?
Mites itse kiitit puolisoasi kun jätit hänet?
Kerro tarkemmin...
Esim: Kiitos Ritva kun pilasit kauniin vartalosi synnyttämällä lapsemme.
Kiitos Ritva kun siivosit yrjöni ja valehtelit työnantajalle kun mulla oli putki päällä.
Kiitos Ritva kun laitoit ruokaa ja pidit kodin siistinä ,omalla palkallasi.
Nyt tämä rakkaustarina on tullut luonnolliseen päätökseen...vaihdan sinut nuoreen.
Koska avioehto : olisin kiitollinen että muuttaisit viikon sisällä kämpästäni.
Olen nainen, mutta olen huomannut aivan saman asian. Olin jotenkin aina luullut, että se on miehet jotka pettävät ja sitten nainen jättää miehen sen takia. Mutta käytännössä se ei sitten kuitenkaan näytä olevan niin. Yhtäkkiä huomasin kun ystävättäret alkoivat haluta lähteä ulos viihteelle. Alkoivat etsimään somesta seuraa jne.
Lopulta mies sai kenkää. Milloin minkäkin syyn takia. Ihan ulkoisesti kelvolliset miehet. He joissa vielä vuosi sitten ei ollut suurempia vikoja.
Nyt kun kuulen, että joku on eronnut en enää pysty ajattelemaan, että se johtui siitä, että mies petti. Koska se ei vaan pidä enää tuttavapiirissäni paikkaansa. Yleisin syy on ollut, että naisesta tuntui joltain. Sen perusteella tehtiin asioita ja se tie vei vaan yhteen lopputulokseen. Eroon.
Itseäni ihmetyttää kuinka helposti ollaan valmiita luopumaan kaikesta. Talot, sukulaisuhteet, ehjä koti lapsille, rahoista, lemmikeistä ja monesta muusta. Ihan vaan koska perjantai-iltana hullaantui johonkin tyyppiin ja oma elämä alkoi tuntumaan "väärältä".
Haluan vielä sanoa, että sitten on näytä joiden ehdottomasti olisi pitänyt erota jo vuosia sitten. Paras olisi etteivät olisi koskaan edes menneet yhteen, joten en missään nimessä vastusta eroja joissa ihmisen terveys on vaarassa, mutta monet näyttävät vaihtavan lähes samanlaiseen "vialliseen" tyyppiin, kun edellinen.