Lue keskustelun säännöt.
Mikä ongelma parisuhteessa on yllättänyt eniten?
Siis tyyliin en olisi ikinä uskonut tai ei olisi ikinä tullut mieleenkään, että meille tapahtuu tällaista.
Omalla kohdalla miehen seksuaalinen haluttomuus. Kuvittelin nuorena, että kaikki miehet haluaa aina seksiä.
Kommentit (2601)
Jos kysyn häneltä vaikka että joko on aika lähteä, hän vastaa ärtyneesti ettei tiedä ja käskee katsoa kelloa.
Jos taas kysyn häneltä, paljonko kello on, hän vastaa, ettei ole vielä aika lähteä. Sitten pitää kysyä uudelleen, paljonko kello on, ennen kuin hän kertoo kellonajan.
Jos kysyn häneltä, missä vaikka sakset on, hän vastaa ärtyneesti että varmaankin siellä minne olen ne viimeksi jättänyt.
Jos taas kysyn häneltä, tietääkö hän missä sakset on, hän vastaa vain että tietää. Sitten pitää kysyä, että no missä ne on, ennen kuin hän kertoo niiden olinpaikan.
Näin esimerkkeinä. En olisi ikinä arvannut, miten jumalattoman hankalaksi tuon ihmisen kanssa kommunikointi voisi ajan myötä muuttua. Tuntuu, ettei yksinkertaisiinkaan kysymyksiin saa suoraa vastausta tai sitten vastataan niin suoraan, ettei kerrotusta tiedosta ole hyötyä. Tässä eroa miettiessä (muistakin syistä) olen lakannut kysymästä häneltä juuri mitään, ja nyt hän on ruvennut kertomaan pyytämättä, huoh...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tilanne on erittäin tyypillinen, mutta ei sitä itse ajatellut päätyvänsä siihen. Eli miestä ei nykyään enää kiinnosta mikään. Me emme puhu enää mistään, ei edes televisio-ohjelmista tai säästä. Jos mä alan jostain jotain puhumaan, niin tuloksena on lähinnä tiuskimista tai päänaukomista, kuten "nytkö vasta sä sen uutisen luit, sehän oli jo aamulla lehdessä". Tai sitten mies ei vastaa yhtään mitään, vaikka kuulee kyllä. Jos yritän ehdottaa että joskus tehtäisiin jotain yhdessä, niin ei käy. Milloin milläkin tekosyyllä. Nyt ensimmäistä kertaa mulla on se olo, että en minäkään enää edes halua mennä minnekään tai tehdä mitään miehen kanssa. Ahdistaa jo ajatuskin siitä kun on jo sovittu viikonloppu, jolloin lapset menee yökylään.
Juu on rento isänpäivä kun tässä samalla mietin että joko sitä avioeroa hakis.
Vierailija kirjoitti:
Jatkuvasti yllättää vaimon rahan käyttö, ns kulutukseen eli ulkona syömiseen, vaatteiden osteluun ja vaan jonnekin, esim toi nyt Alkosta kassin 30 e viinejä kun oli ollut kaunis pullo.
Kaikki menee mitä tienaa, eikä ihan riitä, vaan luottokortti on ns tapissa, autosta on velkaa ja aikoo sen vaihtaa heti uuteen, kun nykylainan maksu loppuu. Melkein joka kk joudun laittamaan rahaa tililleen, kun vaimon tili on loppukuusta tyhjä.
Niin, tienaamme suurinpiirtein saman verran eli +4000 e / kk, minä käyn ja maksan ruokakaupassa ja maksan asumiseen liittyvät laskut. Lapset muuttaneet jo pois kotoa, joten sinne ei rahaa mene. Minä haluaisin alkaa sijoittamaan rahoja, eikä työntää niitä kauppoihin.
Aika monta kertaa on asiasta puhuttu, sama meno jatkuu vuodesta toiseen.
M48
Sijoita rahasi alkukuusta ja sano vaimollesi loppukuusta, että sori, munkin tili on tyhjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkuvasti yllättää vaimon rahan käyttö, ns kulutukseen eli ulkona syömiseen, vaatteiden osteluun ja vaan jonnekin, esim toi nyt Alkosta kassin 30 e viinejä kun oli ollut kaunis pullo.
Kaikki menee mitä tienaa, eikä ihan riitä, vaan luottokortti on ns tapissa, autosta on velkaa ja aikoo sen vaihtaa heti uuteen, kun nykylainan maksu loppuu. Melkein joka kk joudun laittamaan rahaa tililleen, kun vaimon tili on loppukuusta tyhjä.
Niin, tienaamme suurinpiirtein saman verran eli +4000 e / kk, minä käyn ja maksan ruokakaupassa ja maksan asumiseen liittyvät laskut. Lapset muuttaneet jo pois kotoa, joten sinne ei rahaa mene. Minä haluaisin alkaa sijoittamaan rahoja, eikä työntää niitä kauppoihin.
Aika monta kertaa on asiasta puhuttu, sama meno jatkuu vuodesta toiseen.
M48Sijoita rahasi alkukuusta ja sano vaimollesi loppukuusta, että sori, munkin tili on tyhjä.
Hyvä neuvo! Joka kk esim. 500 e rahastoihin, ohjelmoin menemään.
Eipä sitten ole loppukuusta enää mistä ottaa, kun tili on tyhjä. M48
Epäluotettavuus 🤔....
Ylimielisyys, manipulatiivisuus, itsensä jalustalle nostaminen, valehtelu, käytöstapojen puute, aliarvostaminen.... Ja epätyydyttävä rakkauselämä. Onhan noita.
Nykyisin mietityttää persoonanmuunnokset. Ja kuinka lähes kaiken kuuluu olla bdsm/dominoivaa. 😖🤦♀️ Koko elämä(?) machoilla ja dominoimista, isottelua. Mä en vaan tule tajuamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokonaisuudessaan eniten on yllättänyt se miten suuri ja kiihkeä rakkaus, jossa kaikki toimi erinomaisesti erittäin pitkään lässähti täysin ja nyt siinä on lähes kaikki pieleen menneet ”parisuhdekliseet” 20 vuoden korvilla. Ero harkinnassa, en olisi uskonut. Oli kai naiivia uskoa elävänsä onnellisena yhdessä parisuhteessa elämänsä loppuun.
Nuortenkin miesten jäätävät erektio-ongelmat, jotka kyllä on enimmäkseen henkistä alkuperää. Seksi on kauhean vaivan takana, niin luonnollinen asia.
Tuntuu että miessukukunta on niin jäätävän traumatisoitunutta. Viimeistään homma räjähtää kun tulee 40 Ikävuotta lasiin. Ja mitään ei tietenkään haluta selvittää. Terapian ehdottamisestakin tulee riita.
Voi miehet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen haluttomuus on myös aika ehdotonta, vain puolison vuoksi seksiin ei ryhdytä eikä asiaa yritetäkään muuttaa.
Niinpä. Kuvottaa ajatellakin, mitä ohjeita ja neuvoja haluttomuudesta kärsiville naisille ladellaan. "Menet vain miehen viettely-yrityksiin mukaan, kyllä ne omatkin halut siinä heräävät!"
Kysymykseen: Eniten on yllättänyt se, miten vielä 2020-luvullakin parisuhde (ja perhe) nähdään yksinomaan naisen vastuualueena ja tonttina, jossa kaikki epäkohdat käsitetään johtuvaksi siitä, mitä nainen joko tekee tai ei tee, on tai ei ole.
Itse olen vannonut itselleni pyhän valan siitä, että jos nykyisen mieheni kanssa jotakin tapahtuisi (mitä en siis kuitenkaan toivo), niin uuteen suhteeseen en ala. Ei maksa vaivaa.
Näinhän se yleensä meneekin. Naiset pysyy esim leskenä yksin, miehellä on verkot vesillä jo parin kuukauden kuluttua leskeytymisestä. Ei tietenkään aina, mutta lähen aina näin on.
Mies lesket, joita naapureissakin on, ovat äkkiä löytäneet uusen, ellei kyse ole 80+ leskestä.
Sukulainen, jonka mies kuoli joitakin aikoja sitten,kävi sururyhmässä. Kaikki naiset ryhmässä ovat pysyneet yksin, nyt kun heillä oli tapaaminen pitemmän ajan kuluttua. Miehillä sensiaan oli jo jos minkä näköistä viritystä menossa.
Itsekään en kyllä jaksa uutta ottaa, jos syystä tai toisesta joskus yksin jään.
Kurre oli jo kiinnostunut naisista, vaimo kuollut toukokuussa. Marko itki kuollutta veljeään, hyvä että puhutuksi sai, veli kuollut toukokuussa. (TTK)
Kai ne miehet enemmän naista tarvii, kuin nainen miestä.
Mikäs sinä olet arvostelemaan kuinka kenenkäkin leskytyessään kuuluisi toimia. Sulla ei ole asiata mitä ilmeisemmin kokemusta, niin et tiedä millaista on jäädä yksin puolison kuoleman jälkeen. Et tiedä miten tunteet heittää häränpyllyä ja millainen läheisyyden tai kosketuksen kaipuu tulee. Et tiedä kuinka epätoivo iskee ja mikä ja millainen tunne ajaa leskeksi jäänyttä toisen ihmisen syliin. Tuleppa uudestaan sitten jakamaan neuvojasi kun kumppanisi kuolemasta on kulunut pari kuukautta ja katsotaan millaisien tunteiden kanssa painiskelet.
T. Leskeksi vuosi sitten jäänyt N41
Se että mun lihominen on ukon ongelma.
Itsepä kiloni kannan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se että meistä kummastakin ennen niin sosiaalisesta ihmisestä on tullut kotona nököttäjiä. Ei millään viitsittäisi mennä mihinkään eikä tavata ketään, halutaan vain olla kotihiirulaisia. Ongelmaksi tämä on muodostunut siksi, että ei oikein viihdytä pahemmin yhdessäkään. Ei mitään riitoja ja tykkäämme toisistamme mutta ei ole enää mitään yhteistä tekemistä.
-Totuuden muuntelu pikkuasioissa
-Seksuaalinen haluttomuus
-Riippuvuus äidistä
-Harrastusten vähyys ts. innon puute tehdä mitään
-Aloitekyvyttömyys
-Epäsiisteys, laiskuus
-Odotus siitä, että minä teen suunnitemat, järjestän asiat ja yllätän
-Pihiys
-Itsepäisyys: tahto väitellä joka asiasta ja sanoa viimeinen sana
-Takertuvuus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen seksuaalisuus. Se on niin voimakas... jos itellä on joskus vaikka viikon haluttomampi kausi, tuntuu, että tukehdun siihen paineeseen, että pitäisi. Toisaalta itselläni ei tarvi puutteessa elellä. Olen itsekin ihan kohtuu seksuaalinen. Vaikkakaan ei voi mieheen edes verrata.
Tällaiset asiat olisi hyvä jutella viimeistään ennen yhteen muuttamista, jos sellainen kuuluu suunnitelmiin. Itse en esimerkiksi ottaisi vakavampaan suhteeseen naista, jolle on ihan normaalia menettää seksihalunsa viikoksi kerrallaan.
Sinulle saattaa tulla tulla ehkä myöhemmin yllätyksenä, ettet osannut arvioida omiakaan seksuaalisia tarpeitasi koko loppuelämän osalta. Silloin kun suhde kestää vuosikymmeniä ihan jokaiselle tulee erilaisia kausia halujen suhteen, myös keho muuttuu. Paitsi tietysti jos on ihan pakkomielteinen, ettei se katso aikaa, paikkaa, elämäntilannetta mm. vakava sairaus. Se on hyvä kumppanille kertoa ennen yhteen muuttoa.
Tämä on tällaista matalalibidoisen selittelyä. Miksi kukaan tieten tahtoen valitsisi kumppanin, jonka seksuaaliset tarpeet ja asenteet ovat alusta alkaen aivan erilaiset kuin hänen omansa?
Katteeton optimismi. On hyvä olla parisuhteessa positiivisesti asiat näkevän ihmisen kanssa, mutta on sillä myös kääntöpuolensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se että mun lihominen on ukon ongelma.
Itsepä kiloni kannan.
Oletettavasti miehen pitää kuitenkin pystyä kiihottumaan sinusta tai olla ilman seksiä?
Lisäksi ylipaino tuo mukanaan terveysongelmia.
Vanheneminen. Tai tiesin kyllä että vanhenemme, mutta en tajunnut miten paljon se vaikuttaa parisuhteeseen. Nuorena on niin elinvoimainen, iloinen, vailla suuria taakkoja. Vuosien paino on yllättävän raskas. Ekat vuodet on usein helppoja: opiskelijaelämää, ja juhlat on häitä ja ristiäisiä... Sitten tulee taakat: lapsilla perussairauksia, omat vanhemmat vanhenee ja tarvii ehkä paljonkin apua, työelämässä on välillä vaikeaa, arjen väsymys painaa, ystävilläkin on ongelmia ja kiireitä. Koko elämä muuttuu. Ja jaksaminen muuttuu, nuorena veti helposti pitkän työputken tai juhlaputken. Uni oli syvempää, murheet pienempiä, aikaa ja energiaa puolisolle oli enemmän. Kyllä näin keski-iässä voi myös olla onnellinen, mutta hyvin erilailla kuin nuoruuden riehakas onni ja hullaantunut rakkaus. Paskoina hetkinä koitan muistella suhteemme alkuvuosia ja katselen joskus kuvia mm. hääkuvia, kuinka onnellisia me olimme.
Vierailija kirjoitti:
Suurin yllätysongelma oli, että haluaisin 40-vuotiaana elää ilman seksiä. Parikymppisenä s3ksi oli tärkeää.
Muuten kaikki on hyvin, perheen kanssa viihdytään yhdessä.
En tiedä, mitä teen. Seksi on pakkopullaa ja vastentahtoisena vie omanarvontunnon. Olen toivonut, että löytyisi vaikka joku parantumaton sairaus, jonka ansiosta pääsisin pois. En oikein näe muuta ulospääsyä. Mies käy sietämättömän ärtyisäksi, jos ei saa pariin viikkoon. Ei auta muu kuin suostua, jotta hän olisi taas oma leppoisa itsensä. Hän ei tee sitä tahallaan, mutta minä toivon vain, että olisi joku luukku, josta voisin astua ulos maailmasta ja tästä kierteestä.
Miten te muut kestätte?
Mulla sama oli tilanne ja ihmettelin miten tässä on näin käynyt. Kiva perhe, kiva mies, yhdessä mukavaa jne. Kunnes tuli päivä jolloin tajusin mistä on kyse. En rakasta enää miestäni. Hän on kaveri, tuttava, ystävä, mutta ei rakastettu.
Mistäkö tajusin? Tapasin sielunkumppanini ja nyt tieädn mitä on kun 40+ nainen himoitsee miestä kuin alkukantainen eläin.
Vierailija kirjoitti:
Ihan kauhea lukea näitä.
Tästä selviää, että suurin osa suomalaisista miehistä on patalaiskoja, välinpitämättömiä, tunnekylmiä, keskustelutaidottomia alkoholisteja.
Heillä ei ole mitään moraalia, ja suurin osa on väkivaltaisia ainakin henkisesti.
Taas miljoona syytä pysyä sinkkuna hamaan loppuun asti.
Naiset joilla ei ole miestä riesana, olkaa onnellisia! Itse tunnen valtavaa onnea vapaudesta ja siitä, ettei kukaan sekoita elämääni millään osa-alueella.
Läheisen ystävättäreni 25 vuoden avioliitto on päättymässä näiden monien tässäkin ketjussa mainittujen syiden vuoksi. Nainen on ollut koko ikänsä umpihetero, mutta sanoi juuri minulle että hän ei enää koskaan ala parisuhteeseen miesten kanssa vaan ainoa vaihtoehto on parisuhde naisen kanssa.
:D ei voi todeta kuin että ihmiset on kyllä niin saakelin sekasin kun näitä tarinoita ja kommentteja lukee.
ei ole toimiva parisuhde vaikeeta, oikeasti:
- seksiä 3-5x viikossa (vähemmän = alkaa tunnelma latistua tai laitetaan suhde poikki, enemmän = tulee paikat kipeeks)
- jokainen aikuinen osaa siivota omat jälkensä (miten hitossa joku siivous voi olla ongelma?)
- totta helkutissa puolisolla on oikeus avata suusi jos perse rupee leviämään ja läskit roikkumaan. kehopositiivisuuden pitäis tarkoittaa että välität kehostasi edes sen verran että pidät siitä huolta (ei todellakaan kiinnosta katsella mitään sohvanpohjalla piereskelevää diabetes-potilasta, kun itselle kehosta ja mielestä huolehtiminen on tärkeää ja tulee olemaan hautaan asti)
Ehkä suurin yllättävä ongelma on ollut, miten mies oli kyvytön kiintymään pieniin lapsiin ja hoivaamaan heitä. Onneksi olen päässyt eroon tuon aiheuttamasta vihasta ja oppinut hyväksymään sen puolen miehestä. Nyt kun lapset ovat teini-ikäisiä, se aika on muisto vain.
Positiivinen yllätys on ollut, miten jokaisen vaikean ajan jälkeen rakastutaan miehen kanssa aina uudelleen ja uudelleen. Kun on tuntunut, ettei tästä mitään tule, muutaman kuukauden päästä on taas kaikki loistavasti. Meitä on varmasti auttanut miehen järkähtämätön rakkaus ja hyväksyntä minua kohtaan. En olisi uskonut, että miehen rakkaus voi lähes 20 vuotta säilyä samanlaisena kuin alussa. Olen syvästi kiitollinen hänestä ja tiedän, että hän on yhtä kiitollinen minusta.
Vuoden päästä voi tietenkin olla jokin uusi yllättävä ongelma, jota en olisi koskaan uskonut.
Vessajono aamulla jo 36 v. Se että miehen suoli toimii samaan aikaan kuin minun ja että meillä on vain yksi pönttö. Tätä en olisi voinut ikinä uskoa parisuhteesta.