Mikä ongelma parisuhteessa on yllättänyt eniten?

Mene naimisiin. Jos saat hyvän vaimon, sinusta tulee onnellinen. Jos saat huonon vaimon, sinusta tulee filosofi.

Se miten vähän mies ymmärsi syy -seuraus suhteita vaikka kuinka koitin häntä opettaa ja pari kertaa läsäytin sen päin näköäkin hänelle, tein hänelle samanlaisen tempun kun hän minulle, hän oli ihan raivona ja vadta kun juurta jaksaen tunnetiloja mylten selitin hänelle että tämä oli "opetustilanne" sille että sä ymmärrät mitä tunteita ja suoradtaan pelkoa minussa aiheutti se kun sinä teit sen katoamistempun ensin. 

Moni muukin asia oli niin ettei hän miettinyt ilmeisedti yhtään tekemisiä tai tejemättä jättämisiä ja sit oli uhan H moilasena et miten mä reagoin negatiivisesti. Hiton tolvana, kai sitä nyt jokainen tyttöystävä suuttuu kunn hän ei pidä lupaustan, ikinä ei tiedä mitä tapahtuu tai ei tapahdu, ei olla viikkoon nähty lupaa tulla käymään, ei näy, hän ei ymmärrä miksi olen ärtynyt ja vähäpuheinen. Lapsen tasolle jäänyt ihminen.

Miten vaikea on puhia asioista niiden oikeilla nimillä ja käsitellä hiertäviä asioita juurta jaksaen ilman että edes vähän syytetään toista. 

Toinen on se ihmeellinen valtataistelu johon olen törmännyt suhteessa, toisella kerralla alko heti toosella vadta parin v päästä. Mies ei vaan voi olla ns tasavertainen kuten kavereittensa kanssa vaan hänen pitää päästä jollain tapaa edes vähän ns niskan päälle. Ei välttämättä toista vähättelemällä tai alistamalla mutta itseään korostamalla ja itselleen erinäisiä palveluksia yrittämällä. Vähän sellasta pientä vääntöä vähän väliä.

Naisten kyvyttömyys kohdella tasaveroisesti miehen lapsia. Minkäänmoista oikeudenmukaisuuden tunnetta ei tunnu naisilla olevan toisin kuin itselläni. Toki pystyn pitämään puoleni ja sitä rataa... mutta on tosi suuri turn off ja ilkeä yllätys että kukaan nainen jonka kaa oon seukannut niin ei pydty ei osaa ei halua...en tiedä mikä on...niin kohtelemaan omia ja sen toisen lapsia tasaveroisesti. Tosi paska yllätys ja yhdedti nyxsä totesikin että tämä on aina meidän rakkauden välissä. Sanoin että syystäkin on ja sitten tuon saman mitä tässä sanon. Olen todella pettynyt. Itsellä on luontaista olla tasaveroinen. Esim. Omalke lapselke hankittiin koppimopo. Niin ilman muuta on selvää että myös vaimon lapselle hankitaan kun tulee sen aika lapsen iän puolesta. Vaimoltani tätä pitäisi vaatia...jos tilanne ois toisin päin.

Se oli yllätys, kun miehen poikuus palasi. Meidän yhä jatkuva suhde meni juuri silloin pituudessaan yli hänen kaikkien aiempien naissuhteidensa ja hän ilmoitti, että tilanne on täysin uusi ja hän on kokematon. 

Vierailija kirjoitti:

Itsellä eniten yllätti se kuinka nykyään en edes tunne tuota ihmistä, ei puhuta, mitään ja odotan vaan että poistuu kotoa.

Niinpä. Keskustella ei voi yhtään mistään, keskustelen siskoni tai ystävieni kanssa.

Kaikkeen sanoo vaan: ei voi mitään.

Siskoni mies kuoli: ei voi mitään.

Sain potkut: ei voi mitään. Turha siitä on puhua, ei muuta mitään.

Siinä kaikki mihin hän kykenee keskustelun tasolla.

En saa häneltä yhtään mitään enää. Seksi loppui viimeiseen lapseen 9 vuotta sitten.

Koskaan ei kehu mitään, tekemäni ruokakin on auttamatta pahaa.

Ostaa lahjoja täysin pakosta, ja niitäkin toki on sitä mieltä ettei aikuiset lahjoja tarvitse. Joten mitäpä sitä muiden toiveista välittämään.

Hoitaa lapsen harrastuksia ja omiaan, ei mitään muuta. Ei osallistu mihinkään lomien suunnitteluihin, eli ellen minä varaa jotain, emme tee yhtään mitään perheenä

- Rouva X. :Minulla myös on vähän samalainen puoliso eli aika vähän keskustelee sekä tosi lyhyesti. Mä juttelen 1-2 h hänen veljen kanssa puhelimessa. Ja puoliso ihmettelee miten meillä voi olla niin paljon juteltavaa. :D 

Mutta sellaisen vinkin antaisin, jonka mä tein. Mies kun ei syönyt yhtään tekemääni illallista, vaikka olin sitä monta tuntia vääntänyt ja se oli ihan normaalia kotiruokaa. Niin seuraavina päivinä oli pöydässä kylmää maksalaatikkoa. Muutama päivä siinä meni, mutta eipä ole sen jälkeen valittanut ruoasta ja on syönyt joka kerta tekemäni ruuat. :D 

Mutta minulla ei ole ihan noin kurjaa kotielämää. Minä itse kyllä ottaisin eron, jos tuollaista olisi puolison kanssa. Tietysti pariterapiassa voisi käydä, mutta epäilen vähän auttaako sekään tuollaisen tyypin kanssa. 

Miehen haluttomuus seksiin ja avioliittoon

Upp. Aika surillisia parisuhteita täällä,

Exän kanssa oli henkisellä tasolla loistava suhde, mutta seksi oli ongelmallista ja olin hänelle enemmän terapeutti kuin puoliso. Jaksoin 10 vuotta, mutta sitten päädyin toisen miehen syliin, jonka kanssa parisuhteessa nyt. Alussa sain kehuja ja rakkaudentunnustuksia, nykyään ei kehu sanallakaan, koskaan ei tule oma-aloitteisesti rakkaudentunnustusta, läheisyyskin tulee aina minun puolelta. Seksiin hän kyllä tekee mieluusti aloitteen ja usein. Seksi onkin hyvää. Meillä on samanlainen huumorintaju, että ehkä seksi ja huumori ovat vielä tähän asti pitäneet yhdessä. Mies myöskin suuttuu helposti, eikä riitoja käsitellä kun hän menee mykäksi eikä osaa puhua asioista. Itseä tämä rasittaa, koska olen tottunut että riidat käydään läpi jotta ne eivät jää kalvamaan. Koen välillä aikamoista arvostuksen ja kunnioituksen puutetta. Ihmetyttää vain, miten kelkka kääntyi luonteessa niin suuresti, alkuhuuma loppui niin loppui kaikki arvostuskin...

Huh. Kylläpä oma mies ja meidän parisuhde näyttäytyy tämän ketjun ongelmia lukiessa ihan uudessa valossa, vaikka se ei todellakaan täydellinen ole ja siinä on omat ongelmakohtansa. En vaihtaisi, aion pitää huolta suhteestamme ja pitää kiinni aarteestani. Kymmenen vuotta takana, toivottavasti vielä montakymmentä vuotta edessä <3

Edelleenkin se ihmetyttänyt 3 pitkässä parisuhteessa miten nopeasti alun jälkeen miehet: 

-alkaa pitää kumppaniaan itsestäänselvyytenä, ei enää osoiteta hellyyttä arjessa, jopa siirtyy kauemmas kun tulen sohvalla viereen ikäänkuin häntä ahdistaisi olla lähekkäin vaikka muuten tuntuu menevän ihan hyvin ja hän on sanonut että rakastaa minua ja haluaa olla kanssani (asumme omissa osoitteissamme, joten liikaa yhdessäoloa ei ole).

- kun nainen on saatu haaviin niin aika pian, ei kaikki, mutta lähes kaikki menee minun edelle, eli oletetaan että minä pysyn suhteessa vaikka mitä tapahtuisi. Enkä todellakaan tarkoita että pitää olla aina kaikki vapaa-ajat yhdessä mutta kyllähän se jurppii ja surettaa kun ei olla nähty 2 viikkoon ja seuraavana vk loppuna mies valitsee mielummin mennä pe-su sukulaisensa mökkiä remppaamaan eikä pyydä mukaan. Sitten nähdään su iltana ehkä 3h ennen nukkkumaanmenoa ja minä olen yksin kotona koko vk lopun. Tässä 1/75 esimerkki muiden asioiden etusijalle laittamisesta.

- miten vaikea miehen on tajuta sitä että kun keski-iässä aletaan yhteinen elämä, niin nainen haluaa olla hänen kanssaan, ei omien ystävien. Kun ei olla enää mitään teinejä tai parikymppisiä, jolloin oltiin kavereiden kanssa, nyt ollaan viiskymppisiä ja jos kerran parisuhde hankitaan ja yhdessä todetaan että yhdessä ollaan, niin sitten asist tehdään yhdessä eikä vietetä ns sonkkuelämää jossa kumpikin puuhaa tahollaan ja tavataan vaan satunnaisesti. Yhdessä = yhdessä, sehän se seurustelun pointti on. 

Se että miehen hallilla ja mielipiteillä ei ole mitään merkitystä kun kaiken oitää mennä niin kuin nainen haluaa. Mies kelpaa kyllä toteuttamaan ja maksamaan kaiken mitä nainen haluaa ja kiitokseksi mies saa sen että nainen pettää, valittaa ja nalkuttaa 24/7. Itsellä on 42 vuoden elämäni aikana ollut useita lyhyempiä ja pidempiä parisuhteita erilaisten ja erityylisten naisten kanssa niin kaikki on mennyt samalla kaavalla, nainen valittaa ja nalkuttaa ja pistää miehen maksamaan kaiken ja kiitokseksi kaikesta nainen pettää

Se että nainen kovasti vaatii äärimmäistä tasa-arvoa mutta kuitenkin vain niihin perinteisiin naisen roolin asioihin mutta niihin perinteisiin miesten rooleihin ei edes suostuta miettimään tasa-arvoa koska nainen ei niitä halua tehdä

Aloittaminen silloin kun kuitenkin on molemmin puolista halua. Tietyllä tavalla ne alkuongelmat katoaisi helposti.

Välillä haluaisin jutella vähän syvällisempiäkin asioita miehen kanssa, noh eipä sitä tunnu kiinnostavan kun just pitäis katsoa joku mielenkiintoinen video jostain huuhaasta. 

Sen takia vietänkin nykyään niin paljon aikaa keskustelupalstoilla että saan pääni tyhjennettyä mieltäni askarruttavista asioista.

Se miten moni mies on niin lapsen tasolla tunteidensa hallinnan kanssa. Nykyään olen onneksi kypsän ja vakaan ihmisen kanssa, mutta exien taaperotasoisia raivareita, pikkumaisuutta ja kostonhimoa muistellessa tulee mieleen, että miksi noilla on edes äänioikeus. 

Vierailija kirjoitti:

Koko näkemykseni ihmisestä muuttui ajan myötä. Menin naimisiin rauhallisen ja kiltin miehen kanssa, joka oli kiinnostunut kaikesta rakentelujutuista yms. Ennen lapsia me touhusimme vaikka mitä, matkustelimme, veneilimme, remontoimme  jne.

Kolmen lapsen jälkeen olin naimisissa puhumaan kyvyttömän miehen kanssa (meillä oli suuria ristiriitoja kasvatusnäkemyksistä) joka ei pystynyt myöskään mitään omaa toimintatapaansa muuttamaan yhdessäkään asiassa.  Odottelin hyvän tovin, josko hän kasvaisi isäksi. Kaikki yhteiset harrastukset jäivät lasten myötä, hän ei kyennyt eikä halunnut perheenkään kanssa tehdä yhdessä juttuja.  Kotona puheenaiheet oli tyyliin auton huolto tai salaojaremontti. 

No, se onneksi on mennyttä. Nykyään hänellä on uusi nainen joka luulee olevansa kiltin ja rauhallisen miehen kanssa. Ja yhdellä yhteisistä lapsistamme on asperger. Ja minulla on kotona paljon vapautuneempi olo lasten kanssa keskenämme.

Menee melkein yksi yhteen mun elämäni kanssa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta jos puhut naisista, joilla on lapsia, niin olet väärässä. Tosimiehen halut sen kun paranee, kun nainen saa lapsia.

Outoja fetisistejä kyllä löytyy joka lähtöön. Jotkut nuolevat jopa puolisonsa anusta, tai yhtyvät eläimiin. Ei ole sen kummallisempi juttu kiihottua tiineenä olleesta (tai parhaillaan kantavasta) naisesta.

En puhunut raskaana olevista naisista, vaan naisista, joilla ON lapsia. 

Sinulla on yllättävän paljon sanat seksisin, mitä biologian sanoihin tulee. Ihminen ei myöskään ole "tiineenä". Koira on tiineenä, kun odottaa pentuja, mutta koirakaan ei porsi, vaan synnyttää pennut.

Pitäisihöhän sinun yrittää sivistää itseäsi, edes näissä perusasioissa, ennen kuin tulet kirjoittelemaan tänne aikuisten ihmisten palstalle.  

Voisit vaikka kerrata aluksi biologiaa. Ja miettiä kuka  porsii, kuka synnyttää ja kuka synnyttää pentuja ja vaikka sitäkin, kuka tekee munia ja niistä syntyy poikasia.  Kurja  kun jollakin on noin kaikki käsitteet sekaisin ja ihminen kirjoittelee mitä tahansa.

Se on joku teinijonne tai sellaisen asteelle jäänyt. Ei kannata provosoitua. Eikä sellainen todennäköisesti parisuhteissaan onnistu. Ja tulee aina siitä syyttämään naista.

Vierailija kirjoitti:

Se miten moni mies on niin lapsen tasolla tunteidensa hallinnan kanssa. Nykyään olen onneksi kypsän ja vakaan ihmisen kanssa, mutta exien taaperotasoisia raivareita, pikkumaisuutta ja kostonhimoa muistellessa tulee mieleen, että miksi noilla on edes äänioikeus. 

😂 repesin tälle! Niin totta!

Oletko tullut ajatelleeksi että ehkä "kuolleen lahnan" kanssa seksi ei kiinnosta.