Mikä ongelma parisuhteessa on yllättänyt eniten?

Mene naimisiin. Jos saat hyvän vaimon, sinusta tulee onnellinen. Jos saat huonon vaimon, sinusta tulee filosofi.

Se miten vähän mies ymmärsi syy -seuraus suhteita vaikka kuinka koitin häntä opettaa ja pari kertaa läsäytin sen päin näköäkin hänelle, tein hänelle samanlaisen tempun kun hän minulle, hän oli ihan raivona ja vadta kun juurta jaksaen tunnetiloja mylten selitin hänelle että tämä oli "opetustilanne" sille että sä ymmärrät mitä tunteita ja suoradtaan pelkoa minussa aiheutti se kun sinä teit sen katoamistempun ensin. 

Moni muukin asia oli niin ettei hän miettinyt ilmeisedti yhtään tekemisiä tai tejemättä jättämisiä ja sit oli uhan H moilasena et miten mä reagoin negatiivisesti. Hiton tolvana, kai sitä nyt jokainen tyttöystävä suuttuu kunn hän ei pidä lupaustan, ikinä ei tiedä mitä tapahtuu tai ei tapahdu, ei olla viikkoon nähty lupaa tulla käymään, ei näy, hän ei ymmärrä miksi olen ärtynyt ja vähäpuheinen. Lapsen tasolle jäänyt ihminen.

Miten vaikea on puhia asioista niiden oikeilla nimillä ja käsitellä hiertäviä asioita juurta jaksaen ilman että edes vähän syytetään toista. 

Toinen on se ihmeellinen valtataistelu johon olen törmännyt suhteessa, toisella kerralla alko heti toosella vadta parin v päästä. Mies ei vaan voi olla ns tasavertainen kuten kavereittensa kanssa vaan hänen pitää päästä jollain tapaa edes vähän ns niskan päälle. Ei välttämättä toista vähättelemällä tai alistamalla mutta itseään korostamalla ja itselleen erinäisiä palveluksia yrittämällä. Vähän sellasta pientä vääntöä vähän väliä.

Naisten kyvyttömyys kohdella tasaveroisesti miehen lapsia. Minkäänmoista oikeudenmukaisuuden tunnetta ei tunnu naisilla olevan toisin kuin itselläni. Toki pystyn pitämään puoleni ja sitä rataa... mutta on tosi suuri turn off ja ilkeä yllätys että kukaan nainen jonka kaa oon seukannut niin ei pydty ei osaa ei halua...en tiedä mikä on...niin kohtelemaan omia ja sen toisen lapsia tasaveroisesti. Tosi paska yllätys ja yhdedti nyxsä totesikin että tämä on aina meidän rakkauden välissä. Sanoin että syystäkin on ja sitten tuon saman mitä tässä sanon. Olen todella pettynyt. Itsellä on luontaista olla tasaveroinen. Esim. Omalke lapselke hankittiin koppimopo. Niin ilman muuta on selvää että myös vaimon lapselle hankitaan kun tulee sen aika lapsen iän puolesta. Vaimoltani tätä pitäisi vaatia...jos tilanne ois toisin päin.

Se oli yllätys, kun miehen poikuus palasi. Meidän yhä jatkuva suhde meni juuri silloin pituudessaan yli hänen kaikkien aiempien naissuhteidensa ja hän ilmoitti, että tilanne on täysin uusi ja hän on kokematon. 

Vierailija kirjoitti:

Itsellä eniten yllätti se kuinka nykyään en edes tunne tuota ihmistä, ei puhuta, mitään ja odotan vaan että poistuu kotoa.

Niinpä. Keskustella ei voi yhtään mistään, keskustelen siskoni tai ystävieni kanssa.

Kaikkeen sanoo vaan: ei voi mitään.

Siskoni mies kuoli: ei voi mitään.

Sain potkut: ei voi mitään. Turha siitä on puhua, ei muuta mitään.

Siinä kaikki mihin hän kykenee keskustelun tasolla.

En saa häneltä yhtään mitään enää. Seksi loppui viimeiseen lapseen 9 vuotta sitten.

Koskaan ei kehu mitään, tekemäni ruokakin on auttamatta pahaa.

Ostaa lahjoja täysin pakosta, ja niitäkin toki on sitä mieltä ettei aikuiset lahjoja tarvitse. Joten mitäpä sitä muiden toiveista välittämään.

Hoitaa lapsen harrastuksia ja omiaan, ei mitään muuta. Ei osallistu mihinkään lomien suunnitteluihin, eli ellen minä varaa jotain, emme tee yhtään mitään perheenä

- Rouva X. :Minulla myös on vähän samalainen puoliso eli aika vähän keskustelee sekä tosi lyhyesti. Mä juttelen 1-2 h hänen veljen kanssa puhelimessa. Ja puoliso ihmettelee miten meillä voi olla niin paljon juteltavaa. :D 

Mutta sellaisen vinkin antaisin, jonka mä tein. Mies kun ei syönyt yhtään tekemääni illallista, vaikka olin sitä monta tuntia vääntänyt ja se oli ihan normaalia kotiruokaa. Niin seuraavina päivinä oli pöydässä kylmää maksalaatikkoa. Muutama päivä siinä meni, mutta eipä ole sen jälkeen valittanut ruoasta ja on syönyt joka kerta tekemäni ruuat. :D 

Mutta minulla ei ole ihan noin kurjaa kotielämää. Minä itse kyllä ottaisin eron, jos tuollaista olisi puolison kanssa. Tietysti pariterapiassa voisi käydä, mutta epäilen vähän auttaako sekään tuollaisen tyypin kanssa. 

Miehen haluttomuus seksiin ja avioliittoon