Mikä ongelma parisuhteessa on yllättänyt eniten?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

SE että mies ajattelee ettei parisuhteen eteen tarvitse tehdä juuri mitään. Jos en valita, on se merkki siitä että kaikki n hyvin. No, en ole nalkuttaja mutta mikään ei ole hyvin, miehelle taitaa tulla yllätyksenä että tämä itsestäänselvyys haluaa eron.

Argh, tämä taisi osua minuun. Aina kuvittelen että kun rakastetaan toisiamme ja ei ole mitään dramaattisia ongelmia niin kaikki on kunnossa, mikäs tässä. Mutta en sitten kai osaa jotenkin näyttää sitä teoissa että miten paljon rakastan ja arvostan. Luulen, että hellyys ja läheisyys riittää.

Kannattaa valita kumppani, jonka "rakkauden kieli" on kosketus ja fyysinen hellyys. Kun molemmat puhuvat samaa kieltä, suhde on todella helppo ja molemmilla on jatkuvasti sellainen olo, että omaa kaivoa täytetään sen sijaan, että sitä ammennettaisiin kuiviin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta kyllä minusta on aina ollut kiinnostavaa nähdä kummpanin lapsuuskuvia ja kuunnella niitä muistoja, joita hån kertoo.

Niin, ja minua taas ei kiinnosta lapsuuskuvia katsella. Jännä, miten kummastakaan ei voi päätellä, kuinka paljon kumppaneitamme rakastamme.

Niin...me olemme niin erilaisia. Minusta ei voi olla oikeasti rakkautta, jos ei jaksa kuunnella toista. Mutta voi silti olla hyvä ystävä.

Minusta ei voi olla rakkautta, jos tunteet ovat lapsuuskuvien näyttämisestä kiinni.

Joo, toisen kuunteleminen on vähän isompi käsite kuin tiettyjen valokuvien katseleminen.

Vierailija kirjoitti:

Vaikein asia oli täydellinen kyvyttömyys kuunnella ja ymmärtää muita ihmisiä. Mies keksi aina omasta päästään, mitä minä ajattelen, ja oli yleensä aivan väärässä. Mutta eipä kuunnellut, vaikka miten yritin ratakiskosta vääntää. Suuttui ja loukkaantui sitten aivan ihmeellisistä asioista, jankkasi vain omaa näkemystään eikä kuunnellut toista osapuolta lainkaan. Todella vaikea ihminen kaiken kaikkiaan, siksi onkin jo entinen.

Olinkohan tämä minä.. Jos olin, niin anteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se että mun lihominen on ukon ongelma.

Itsepä kiloni kannan.

Ehkä hän kiihottuu hoikemmista naisista? Ehkä hän toteuttaa seksuaalisuutensa jossain muualla, missä saa sellaista, mitä ei kotona saa? Jos se ei ole sinulle ongelma, niin hyvä juttu.

Kaikilla ei riitä itsekuri laihdutukseen, vaikka kuinka toivoisi laihtuvansa. Se pitää vaan miehen ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten vaikea naiselle voi olla kertoa tunteistaan, niin hyvistä kuin huonoista. Tai toiveista, edes silloin kun toinen niitä kysyy. Ja se, että sitten vielä voi syyttää toista kun ei osannut huomioida niitä salattuja toiveita.

Yksi iso unohtui. Ex ei ymmärtänyt että parisuhteen eteen voisi tehdä töitä tai ylipäätään mitä se tarkoittaa. Asiat tapahtuvat luonnostaan tai sitten suhde on huono.

Kyllä, on tullut tutuksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten vaikea naiselle voi olla kertoa tunteistaan, niin hyvistä kuin huonoista. Tai toiveista, edes silloin kun toinen niitä kysyy. Ja se, että sitten vielä voi syyttää toista kun ei osannut huomioida niitä salattuja toiveita.

Aamen, veli.

Osaatteko analysoida miksi se omista tunteistaan kertominen on niin vaikeaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yllätyin siitä, miten paljon nautinnollisempaa ja myös ihan käytännön tasolla helpompaa elämä on parisuhteessa kuin sinkkuna. Olin tyytyväinen yksin, mutta suhde antaa ikään kuin ilmaiseksi paljon lisäarvoa. Suhteessa on hyvin hauskaa ja kepeää olla, kun toista haluaa mutta ei varsinaisesti tarvitse.

Saakohan tästä kukaan kiinni?

Tämän avain oli minulla se erillissuhde. Eli omat asunnot, näemme muutamana päivänä viikossa, nukumme yhdessä enintään kaksi yötä viikossa. Minä siivoan oman kotini ja hän omansa. Upeaa!

Komppaan! Viisi vuotta yhdessä eri asunnoissa, nähdään noin joka toinen päivä, kummatkin vastaa omasta kodistaan, mutta molemmat tuntevat silti olonsa kotoisaksi toisen kodissakin. On sopivasti omaa tilaa ja vapautta, mutta myös paljon läheisyyttä, luottamusta ja tilaa molempien omille jutuille. Elämäni parhaiten toimiva parisuhde ja järjestely on varmasti myös auttanut pitämään suhteen kipinää yllä. Suosittelen! 

Se on kyllä jännä että erillään asuessa kumpikin pystyy pitämään kämppänsä siistinä yksin ihan ok, mutta kun muutetaan saman katon alle, niin se ei meinaa onnistua kahdestaankaan ilman vääntämistä.

Antaako koneesi jonkun ilmahyökkäyshälytyksen jos kirjoitat sanan seksi ilman välilyöntiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsiperhe-elämää töihinsä karkaava mies. Yhtäkkiä kaikki pyöri töiden ympärillä.

Se kuinka vähän miehet noin keskimäärin panostaa suhteeseen pitkässä juoksussa. Unelmien prinssistä kuoriutuu aika minäkeskeinen yksintoimija, jota ei yhteiset jutut enää kiinnosta. Niitä tehdään "pakotettuna" kun "nainen pakotti". Tosi surullista jotenkin.

Miehenä sitä taas pettyy siihen, ettei mies itsessään ja ihmisenä ole arvokas naiselle, vaan se että mies suorittaa tiettyjä asioita naisen tahtomalla tavalla. Masentaahan sellainen ja vain töihin voi paeta.

Vähän tyhmä kommentti. Eihän nainenkaan ole itsessään ja ihmisenä arvokas miehelle, vaan se että nainen suorittaa tiettyjä asioita (esim seksi, hellyys, kodinhoito) miehen tahtomalla tavalla. Jos nainen ei suoriudu kuten mies tahtoo, niin alkaa nimittely pihatuksesta, nalkuttamisesta, kylmyydestä jne. 

Kylläpäs vaan onkin. Tietysti en voi varmuudella puhua kuin omasta puolestani, mutta kyllä kun minä rakastun, niin rakastun nimenomaan siihen naiseen, hänen persoonaansa, tapaansa olla ja puhua ja ties mitä. Kaikkiin niihin lukemattomiin henkisiin ja fyysisiin asioihin jotka liittyvät nimenomaan siihen naiseen, ilman mitään suorituksia. Suorittaminen on sitten oma tasonsa jossa niitä konflikteja voi tulla syystä tai toisesta, mutta suoritukset eivät ole se syy miksi naisen kanssa yhteen mennään.

Miettikää nyt, mies on monesti niin hullaantunut naiseen että voi tehdä ihan hulluja ja typeriäkin asioita sen takia esimerkiksi erossa. Nainen taas liitelee seuraavaan suhteeseen kuin kevätperhonen, eikä taakseen katsele. Miespalikka on korvattavissa tuosta vain.

Totta. Moni mies esimerkiksi ottaa naiselta hengen pois siinä vaiheessa, kun ero tulee.

Kyllä, tätäkin tarkoitin.

Vierailija kirjoitti:

Vessajono aamulla jo 36 v. Se että miehen suoli toimii samaan aikaan kuin minun ja että meillä on vain yksi pönttö. Tätä en olisi voinut ikinä uskoa parisuhteesta.

Me ollaan täysin vakavissamme muutamassa uuteen asuntoon, tästä samaisesta syystä. Uudessa asunnossa on kaksi pönttöä (siis mun ja miehen lisäksi). En enää kestä joka-aamuista ahdistuskohtausta siitä, kumpi pääsee ekana paskalle. Eikä ole kiva edes olla ekana, kun tietää, että toinen on kintut ristissä ajolähdössä heti oven takana.

Kotirauha? Pah, kakkarauha sen olla pitää!

Vierailija kirjoitti:

Totta, minulle on tärkeää moni asia, enkä näe siinä mitään väärää. Minusta on parempaa vanhuus luotettavassa parisuhteessa kun muutama kiimainen perjantai-ilta jossain discossa eronneena suurella tunteella.

Juu, ihmisillä saa olla erilaiset ihmissuhdearvot, ja on ihan normaalia, että on. Minulle "kiimaiset illat" eli hauskanpito, romanttinen jännite ja seksi ovat huomattavasti tärkeämpiä asioita kuin turvallisuus. Oloni on täysin turvallinen ja luottavainen ihan sinkkunakin. Parisuhteesta haen hyvää seksiä, intohimoa ja toisesta nauttimista, jos näihin tarpeisiin ei vastata, olen mieluummin yksin.

t. eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yllätyin siitä, miten paljon nautinnollisempaa ja myös ihan käytännön tasolla helpompaa elämä on parisuhteessa kuin sinkkuna. Olin tyytyväinen yksin, mutta suhde antaa ikään kuin ilmaiseksi paljon lisäarvoa. Suhteessa on hyvin hauskaa ja kepeää olla, kun toista haluaa mutta ei varsinaisesti tarvitse.

Saakohan tästä kukaan kiinni?

Tämän avain oli minulla se erillissuhde. Eli omat asunnot, näemme muutamana päivänä viikossa, nukumme yhdessä enintään kaksi yötä viikossa. Minä siivoan oman kotini ja hän omansa. Upeaa!

Komppaan! Viisi vuotta yhdessä eri asunnoissa, nähdään noin joka toinen päivä, kummatkin vastaa omasta kodistaan, mutta molemmat tuntevat silti olonsa kotoisaksi toisen kodissakin. On sopivasti omaa tilaa ja vapautta, mutta myös paljon läheisyyttä, luottamusta ja tilaa molempien omille jutuille. Elämäni parhaiten toimiva parisuhde ja järjestely on varmasti myös auttanut pitämään suhteen kipinää yllä. Suosittelen! 

Se on kyllä jännä että erillään asuessa kumpikin pystyy pitämään kämppänsä siistinä yksin ihan ok, mutta kun muutetaan saman katon alle, niin se ei meinaa onnistua kahdestaankaan ilman vääntämistä.

Tätä olen itsekin miettinyt. Minulla on kokemusta sekä yhdessäasumis- että erillissuhteista, ja jotenkin se, että on oma koti ja oma valtakunta, vastuuttaa huolehtimaan oman siisteydestä eri tavalla kuin jaetun tilan tapauksessa. Jonkinlainen tragedy of the commons -dynamiikka kenties.

Kun asuin yhdessä edellisen kumppanini kanssa, kerroin ennen yhteen muuttamista, montako minuuttia päivässä olin valmis tekemään kotitöitä, ja sitten tein sen verran. Ei tarvinnut koskaan riidellä, kun asia oli sovittu etukäteen.

Vierailija kirjoitti:

Se kuinka sairaita miehet ovat, siis mieleltään etenkin, on addiktiota, masentuneisuutta, autismia, agreessiivisuutta, narsismia jne.

Miehetkin ovat ihmisiä, heilläkin on henkisiä ongelmia. Mutta ei kuitenkaan kaikilla, jos itse onnistut poimimaan pelkästään sairaita niin on syytä pohtia myös omaa osuutta kuviossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsiperhe-elämää töihinsä karkaava mies. Yhtäkkiä kaikki pyöri töiden ympärillä.

Se kuinka vähän miehet noin keskimäärin panostaa suhteeseen pitkässä juoksussa. Unelmien prinssistä kuoriutuu aika minäkeskeinen yksintoimija, jota ei yhteiset jutut enää kiinnosta. Niitä tehdään "pakotettuna" kun "nainen pakotti". Tosi surullista jotenkin.

Miehenä sitä taas pettyy siihen, ettei mies itsessään ja ihmisenä ole arvokas naiselle, vaan se että mies suorittaa tiettyjä asioita naisen tahtomalla tavalla. Masentaahan sellainen ja vain töihin voi paeta.

Vähän tyhmä kommentti. Eihän nainenkaan ole itsessään ja ihmisenä arvokas miehelle, vaan se että nainen suorittaa tiettyjä asioita (esim seksi, hellyys, kodinhoito) miehen tahtomalla tavalla. Jos nainen ei suoriudu kuten mies tahtoo, niin alkaa nimittely pihatuksesta, nalkuttamisesta, kylmyydestä jne. 

Kylläpäs vaan onkin. Tietysti en voi varmuudella puhua kuin omasta puolestani, mutta kyllä kun minä rakastun, niin rakastun nimenomaan siihen naiseen, hänen persoonaansa, tapaansa olla ja puhua ja ties mitä. Kaikkiin niihin lukemattomiin henkisiin ja fyysisiin asioihin jotka liittyvät nimenomaan siihen naiseen, ilman mitään suorituksia. Suorittaminen on sitten oma tasonsa jossa niitä konflikteja voi tulla syystä tai toisesta, mutta suoritukset eivät ole se syy miksi naisen kanssa yhteen mennään.

Miettikää nyt, mies on monesti niin hullaantunut naiseen että voi tehdä ihan hulluja ja typeriäkin asioita sen takia esimerkiksi erossa. Nainen taas liitelee seuraavaan suhteeseen kuin kevätperhonen, eikä taakseen katsele. Miespalikka on korvattavissa tuosta vain.

Totta. Moni mies esimerkiksi ottaa naiselta hengen pois siinä vaiheessa, kun ero tulee.

Kyllä, tätäkin tarkoitin.

Mitä mä just luin? Nyt valoja päälle, urpot. Sillä ei ole yhtään mitään tekemistä rakkauden kanssa, kun mies (tai nainen) tappaa kumppaninsa. Se kertoo ainoastaan tappajan vinksahtaneesta ajatusmaailmasta, jossa kumppani nähdään itselle kuuluvana omaisuutena eikä rakastettuna ihmisenä. Miten tämmöistä tuubaa saa lukea vielä nykyäänkin maassa, jonka pitäisi olla maailman tasa-arvoisimpia.

Miehen lapsellisuus ja itsekkyys. Edesmennyt mieheni oli lohduttava, kuunteleva ihana mies..

Tässä taas odottelen miestä kotia eilisen riidan takia minkä hän aloitti ja mikä taas jälleen kerran kääntyi minun syyksi. Sitten taas odotellaan että lohdutetaan kuin pikkulasta..

Seksi myös on yksi asia.. AINA mennään miehen ehdoilla.. Yksi kerta viikkoon riittää.. Tosin taitaapa jäädä nyt välistä kun mies lähtee huomenna työmatkalle..

Vierailija kirjoitti:

Että mitään ei tehdä/hoideta oma-aloitteisesti, paitsi omia juttuja.

Saatetaan todeta : "tulipa paljon hiekkaa lasten kengistä eteiseen."

"jostain on valunu jotain jääkaappiin."

Asia jää siihen.

Eli minun on hoidettava nämä tai erikseen pyydettävä että voisikohan näille asioille tehdä jotain.

On entinen mies, ei enää ikinä kiitos.

Ehkä sitä hiekkaa ei koeta juuri sillä hetkellä kovin musertavaksi ongelmaksi, etenkin jos eteinen tuppaa olemaan aina hiekkainen. Toki se on helppo imuroida, jos sen haluaa tehdä.

Jääkaappi taas, no siinä tulee se että pitäisi osata valita naisen rätti- ja pesuainearsenaalista juuri ne oikeat vaihtoehdot ja todennäköisesti molemmissa tekee väärän valinnan ja muutenkin pyyhkii ihan väärin. Pienemmällä selviää, kun antaa naisen itse hoitaa sen, ei tule sanomista.

Vierailija kirjoitti:

Miehen lapsellisuus ja itsekkyys. Edesmennyt mieheni oli lohduttava, kuunteleva ihana mies..

Tässä taas odottelen miestä kotia eilisen riidan takia minkä hän aloitti ja mikä taas jälleen kerran kääntyi minun syyksi. Sitten taas odotellaan että lohdutetaan kuin pikkulasta..

Seksi myös on yksi asia.. AINA mennään miehen ehdoilla.. Yksi kerta viikkoon riittää.. Tosin taitaapa jäädä nyt välistä kun mies lähtee huomenna työmatkalle..

Sinulla on tuollainen suhde ainoastaan sen vuoksi, että tyydyt siihen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

20 vuoden avioliiton kokemuksella se kuinka paljon mies miettii ja elää sek sin kautta. Koko ajan puhuu siitä, koko ajan sitä pitäisi olla , koko ajan pitäisi räplätä sieltä.

Kaikki asiat linkittyy sek siin. Jos ostan uudet alusvaatteet niin mies luulee että se on kutsu sek siin. Jos hymyilen, mies luulee että olen puutteessa. Jos menen suihkuun yksin, mies näkee sen mahdollisuutena sek siin.

Voisko olla vaikka viikon hiljaa ja selibaatissa!?!? Tässä elämässä on muutakin tekemistä ja ajateltavaa.

Huoh. 

Miksi sun tekemisesi ja ajateltavasi olisivat yhtään sen parempia - teillä nyt vain on eri intressit. Miltä tuntuisi jos sun tekemisiisi suhtauduttaisiin tuolla tavoin? 

Niin no, minun tekemisteni mielekkyys/onnistumisprosentti ei riipu siitä, että saan tunkea jotakin mieheni sisälle ja liikutella sitä edestakaisin. Oikeastaan miehen fyysinen läsnäolo ei ole välttämätöntä.

Ymmärrätkö eron?

Miksi hitossa olet miehen kanssa, jota et edes kaipaa lähellesi? Lusikat jakoon.

Vierailija kirjoitti:

Että vaikka nainen on täysin sopiva minulle luonteeltaan, elämäntilanteeltaan ja tavoiltaan, on seksuaalisesti aktiivinen ja kokeilunhaluinen, en himoitse häntä ulkonäkönsä vuoksi. Todella moni nainen kyllä himottaisi. Siis moni ei niin kauniskin.

Se on katsos se kuuluisa kemia, tai eläimellinen vetovoima, tai miksi sitä haluaakaan kutsua. Ihminen voi paperilla olla mitä mainioin kokoelma ominaisuuksia, mutta kanssakäymisessä ei vain sytytä. Se on sellaista, luonto toimii niin kuin se toimii.

Miehen puhumattomuus. On ollut terveysongelmia, yt-neuvotteluita, läheisten sairastumisia ja silti mies on kuin mikään ei millään tavalla koskettaisi häntä. Tuntuu että taannun tässä suhteessa emotionaalisesti, koska toista ei kiinnista minun tunteet tai omiensa jakaminen.