Lue keskustelun säännöt.
Mikä ongelma parisuhteessa on yllättänyt eniten?
Siis tyyliin en olisi ikinä uskonut tai ei olisi ikinä tullut mieleenkään, että meille tapahtuu tällaista.
Omalla kohdalla miehen seksuaalinen haluttomuus. Kuvittelin nuorena, että kaikki miehet haluaa aina seksiä.
Kommentit (2601)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Arvostuksen puute toiselta. Ihan sama mitä tekee ja kuinka suorittaa niin puoliso löytää aina jotain pientä moitetta jostain. Olen pessyt pyykkiä ja imuroinut ja pessyt vessan yksin koska ei ikinä osallistu kotitöihin kun hoitaa ne miesten jutut (joita on kerran kahdessa kuussa!) ja kun puoliso tulee kotiin hän huomauttaa väärin ladatusta tiskikoneesta tai lajittelemattomista sukista. Ei muista äitienpäivänä (ei edes onnittelut) vaikka olen äiti. Ei vaikka viime vuonna sanoin asiasta itkuisena. Hänelle asia ei merkitse, joten ei ymmärrä miksi tulisi onnitella.
Kaikenkaikkiaan siis tunnekylmyys. Kaikki annettu kritiikki on minun valittamistani ja että olen vaikea. Muuten sujuu hyvin, kun ei vain valita siitä ettei ole onnellinenkaan. Kun vain huomaisi sen miten vähän minulla on ikinä mitään vapaata tässä elämässä verrattuna hänen elämäänsä. Tiedän, että jollekulle muulle olisin lottovoitto ja aina kun joku suhteen ulkopuolinen osoittaa kiinnostusta sydämeni tuntuu murtuvan entisestään kun mietin miten puolisoni ei ymmärrä sitä miten sokeana muut varmaan häntä asian suhteen pitävät. Mutta minä valitsin kaikista ihmisistä juuri hänet.
Ja kyllä, jos voisin palata aikojen taa valitsisin sinkkuuden ja oman hiljaisen tyytyväisyyteni uudelleen. Ja jos joskus eroan nautin siitä ihan jokaisena päivänä.
Onpa sinulla ikävä mies. Toivottavasti sinulla on myös hyviä hetkiä.
Vierailija kirjoitti:
20 vuoden avioliiton kokemuksella se kuinka paljon mies miettii ja elää sek sin kautta. Koko ajan puhuu siitä, koko ajan sitä pitäisi olla , koko ajan pitäisi räplätä sieltä.
Kaikki asiat linkittyy sek siin. Jos ostan uudet alusvaatteet niin mies luulee että se on kutsu sek siin. Jos hymyilen, mies luulee että olen puutteessa. Jos menen suihkuun yksin, mies näkee sen mahdollisuutena sek siin.
Voisko olla vaikka viikon hiljaa ja selibaatissa!?!? Tässä elämässä on muutakin tekemistä ja ajateltavaa.
Kunpa mullakin olisi tämä ongelma. Miestä ei kiinnosta seksi (ainakaan minun kanssani).
Mut on yllättänyt, ehkä väärin kommentoin, mutta se, kuinka vaikeaa mieheni on puhua asioista, niistä tärkeistä ja ehkä hankalistakin.
Itse oon kova analysoimaan ja puhumaan, haluaisin selvittää asiat hamaan tappiin asti, ja hän taas ns. lakaisee vaikeat asiat maton alle. Ei kykene puhumaan äitinsä kuolemasta esim. Kun siitä ei puhuta, sitä ei ole ikään kuin tapahtunutkaan.
Tunnekylmyys on kurjaa.
Naisen haluttomuus kyllä on yllättänyt.
Ikävä, kun joutuu itsekin selibaattiin vaikka en halua.
No onhan noita keinoja..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neljän ilkeän ja huonosti kommunikoivan miehen jälkeen nykyisen kanssa on yllättänyt, kuinka ystävällinen ja sitoutunut kumppani minullakin voi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Neljän ilkeän ja huonosti kommunikoivan miehen jälkeen nykyisen kanssa on yllättänyt, kuinka ystävällinen ja sitoutunut kumppani minullakin voi olla.
Oho luin otsikon väärin, että mikä parisuhteessa yllätti eniten. Eli ei tuo tietenkään ole mikään ongelma. Edellisissä yllätti kyllä, miten monipuolisen paskasti kumppanit kohtelivat ja käyttivät hyväksi. Tuli mykkäkoulua, kiristystä, överimustasukkaisuutta, turpaan, taloudellista kuppaamista, haukkuja ja riidan haastamista niin maan perkeleesti. Itse olen kiltti ja rauhallinen ja suhteessa sillä asenteella, että tuetaan toisia ja ollaan samassa veneessä, niin yllätti se tarve sortaa.
Se määrä miten hän kaikkia naisia himoitsee.
Jos olisin tuon ymmärtänyt, en olisi huolinut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mut on yllättänyt, ehkä väärin kommentoin, mutta se, kuinka vaikeaa mieheni on puhua asioista, niistä tärkeistä ja ehkä hankalistakin.
Itse oon kova analysoimaan ja puhumaan, haluaisin selvittää asiat hamaan tappiin asti, ja hän taas ns. lakaisee vaikeat asiat maton alle. Ei kykene puhumaan äitinsä kuolemasta esim. Kun siitä ei puhuta, sitä ei ole ikään kuin tapahtunutkaan.
Tunnekylmyys on kurjaa.
Sama täällä.
Kun vaikeista tai hankalista tunnepuolen asioista ei puhuta niin niitähän ei sillon ole.
Samoin jos mies on sanonut / tehnyt jotain ikävää humalassa, hän kuittaa aina sen lauseella "en muista mitään". Hän on käyttänyt koko ikänsä tuota samaa maneeria. Hän myös kieltää joidenkin asioiden olemisen sanomalla niitä valheeksi. Kun sanoo ettei usko (esim jotain tapahtuneeksi) tai syyttää vielä jopa toista valehtelusta, niin se tsrkoittaa hänen mielesyä että koko asiaa ei ole olemassa. Näin hän käyttää kieltämisdefenssiä. Mitä ei ole, se ei satuta.......
Toisaalta aika kätevää, en vaan ole itse tuota hoksannut käyttää tuota metodia. Pitääpä kokeilla joskus.
Se miten haluttomaksi nuori terve mies muuttui tosi nopeasti suhteen alun jälkeen.
Ja miten itsekeskeinen voi ihminen olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut kolmessa pitkässä suhteessa ja kaikissa on yllättänyt se miten paljon miehet tarvitsevat ja kerjäävät (joo, luit oikein) huomiota ja heidän itsetunnon kohotusta, eli käytännössä jotain sanallista vakuuttelua sitä että ovat komeita tai että ovat hyviä harrastamassaan lajissa tai työssä tai missä tahansa asiassa mistä nyt toista voisi kehua. Mutta heistä kukaan ei antanut minulle samaa vastinetta.
Toinen yhtäläisyys ja yllätys oli jonkinasteinen miesten tunnekylmyys tai ainakin kyvyttömyys puhua mitään vakavaa ilman ainakin pientä alkoholimäärää.
Kolmas yhtäläisyys ja yllätys oli miesten lähes täydellinen kyvyttömyys asettua toisen ihmisen asemaan ts ymmärtää toisen näkökulmaa tai ainakaan ottaa sitä huomioon.
Sekä se että harvoin osasivat (tai halusivat) ymmärtää asioiden, siis oman tekemisen / käyttäytymisen merkitystä tulevaisuuteen, eli keskitytään kuin koirat vain tähän hetkeen eikä osanneet ajatella nokkaansa pidemmälle.
Toisaalta yhteisiä yllätyksiä ovat ollet ne molemminpuoleiset väärintulkinat ja kun oletetan asioita ja miten pieleen omat oletukset voikaan joskus mennä.
Tässä elämäni kestäneessä poikkitieteellisessä tutkimuksessa mukana 1 henkilö 22-25 vuotias ja 2 keski-ikäistä.
Se on yllättänyt miten itsekeskeisiä miehet ovat verrattuina naisiin. Useassakin parisuhteessa mies ajattelee lähinnä itseään, omia menoja, omia aikatauluja, omia tarpeita, ihan kuin lähes kaikki parisuhteessa tai perheessä tapahtuisi heitä silmälläpitäen tai heitä varten.
Tämän täytyy olla jokin aivorakennejuttu tai kasvatuksen tulos, on sen verta yleisesti havainnoitu asia.
Enkä tarkoita että kaikki olisivat tällaisia, mutta valitettavan moni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten paljon väärinymmärryksiä tuleekaan ja miten kummallisista ja mitättömistä asioista voidaankaan loukkaantua.
Ja miten nopeasti se toisen hemmottelu ja minkäänasteinen huomiointi loppuu sen jälkeen kun ollaan ns varmistuttu siitä että seurustelua jatketaan ja yhdessä ollaan.
Se, että toinen voi tulla valovuosia jäljessä ja tehdä juuri ne virheet, joista itseä opastettiin jo aivan nuorena välttämään, mutta pitää kuitenkin itseään paljon parempana kuin minua. Tiedän, olisi pitänyt lähteä heti, mutta oli aika jännää huomata miten itseäni kymmenen vuotta vanhempi mies käyttäytyi kuin pahainen kakara ja itse olin et voi morjens. Vertaili minua eksiinsä, luetteli itsestään virheitä lasten nähden (ei ikinä saa tehdä tuota, tätä on sanottu monissa anoreksiaa ehkäisevissä valistuksissa ja on ihan peruskauraa) ja kaikki muut mahdolliset oppikirjaesimerkit siitä miksi mitenkin ei saa toimia.
Vierailija kirjoitti:
Se on yllättänyt miten itsekeskeisiä miehet ovat verrattuina naisiin. Useassakin parisuhteessa mies ajattelee lähinnä itseään, omia menoja, omia aikatauluja, omia tarpeita, ihan kuin lähes kaikki parisuhteessa tai perheessä tapahtuisi heitä silmälläpitäen tai heitä varten.
Tämän täytyy olla jokin aivorakennejuttu tai kasvatuksen tulos, on sen verta yleisesti havainnoitu asia.
Enkä tarkoita että kaikki olisivat tällaisia, mutta valitettavan moni.
Kasvatuksen tulos. Peruskoulussahan naisopettajat ovat uutteria petaamaan poikalasten tietä. "Poikia tämä saattaa naurattaa", "Anna kun Risto menee ensin" "Kannattaa tytöt jakaa kun näitä riittää yksi per poika.."
Nyt kun mietin, niin melkein kaikki parisuhteet ovat menneet miehen aikataulujen ja sanelemana, kunnes olen lakannut kulkemasta perässä ja olen tehnyt miten olen halunnut. Silloin olen muuttunut hankalaksi. Niin, kenen mukaan? Paras esimerkki miehen itsekkyydestä oli se, että kärsin hirveistä menkkakivuista ja olin kaksinkerroin lattialla. Hän ihmetteli miksi en siltä seisomalta suostu menemään rinteeseen. Kun puoli päivää kului näissä, niin aloin toipua. Seuraavana päivänä sinne rinteeseen ei voitu mennä, kun olisin ollut terve ja pystynyt tekemään siellä jotain.
Sama show käytiin uudelleen Norjassa. Olin aivan kuollut mahakipujen takia, mutta miehen mielestä asenteesta kiinni että pysyn kyydissä 300 kilometrin matkan. Hän myös ihmetteli kovin, miksi olin niin kamalan ärtynyt koko matkan.
Joka asiaan pitäisi pyytää mieheltä lupa.
puolison alkoholismi ja siihen liittynyt huumeidenkäyttö (piri ja pilvi, tai niistä minä tiesin)
Vierailija kirjoitti:
Mut on yllättänyt, ehkä väärin kommentoin, mutta se, kuinka vaikeaa mieheni on puhua asioista, niistä tärkeistä ja ehkä hankalistakin.
Itse oon kova analysoimaan ja puhumaan, haluaisin selvittää asiat hamaan tappiin asti, ja hän taas ns. lakaisee vaikeat asiat maton alle. Ei kykene puhumaan äitinsä kuolemasta esim. Kun siitä ei puhuta, sitä ei ole ikään kuin tapahtunutkaan.
Tunnekylmyys on kurjaa.
Täällä sama ja mietin pitäisikö erota.
Ei myöskään osaa sanoa ikinä juuta eikä jaata yhtään mihinkään. Kaikkeen vaan emmä tiiä ja ihan sama. Tuskin parisuhdeterapiakaan hänen perusluonnettaan muuttaa. Voi hän hetken yrittää jos sanon tuosta, olen aika pitkään yrittänyt.
Tuttua tuo, että asiaa ei ole kun siitä ei mitään puhu.
Minä en esimerkiksi haluaisi kokeilla sellaista mikä minusta tuntuu nöyryyttävältä ja halveeraavalta. Ei se mun mielestä tarkoita etten välitä toisesta, vaan että välitän myös itsestäni ja en tee mitään mikä vain rikkoisi minua.