Mikä ongelma parisuhteessa on yllättänyt eniten?

Usado kirjoitti:

Vaimoni vanhemmilla oli karmea avioliitto ja 11 lasta. Anoppi tunsi miestänsä kohtaan syvää aiheellista katkeruutta. Anoppi oli lapsistaan erityisesti mieltynyt tulevaan vaimooni, ja sanoi toivovansa, ettei tämä koskaan joutuisi naimisiin, niin kuin hän.

Tilanne kehittyi anopin loppua kohti. Kertasi katkeruuttaan mieheensä, eikä puhunut minulle sanaakaan. Ehkä näki minun ryöstäneen rakkaan tyttärensä. Appi oli todellinen despootti ja sovinistisika, mutta heidän tyttärensä maailman herttaisin vaimo.

Epäilemättä tämä 11 lapsen äiti, eli anoppisi, on joutunut vuosikaudet kestämään hirveät pakkoseksiä. Suomeksi: on raiskattu tuo tuostakin.

En sano että ihan kaikissa mutta 80% suteistani on yllättänyt ja jaksaa ihmetyttää miesten loputon itsekeskeisyys ja erityisesti kyvyttömyys OMA-ALOITTEISESTI ja ETUKÄTEEN arvioida asioiden, sanomisten ja tekemisten vaikutusta muihin ihmisiin.  Sitten kun asia kaikkia miellytä, tulee konflikti, niin aikuinenkin mies on ihan huuli pyöreenä et miten tässä näin kävi ja edelleenkään selittämisen jälkeenkään ei vielä opita tilanteesta mitään vaan sama toimintamalli jatkuu eri tilanteessa.

Tietääkö kukaan onko joku jossain tehnyt tästä mitään tutkimusta. Netistäkään ei oikein löydy mitään järkevää tieteeseen liittyvää tutkimusta asiasta miksi näin on.

Olen jo 53v ja edelleen sama kaava toistuu ja huomaan näitä juttuja muissakin kuin omassa miehessä (naapuri, oma veli, siskon miesystävä, puhumattakaan ystävien seurustelukumppaneista.... aina sama kaava.

Se miten vaikea arkipäivää vakavampien asioiden kommunikointi ja erimielisyyksien ratkominen on. Vaikka aluksi tuntuu että kaikki menee ok ja ollaan ns samoilla linjoilla niin voi olla että kohta tilanne onkin ihan toisin.

Tai ylipäätään toisen ymmärtäminen ja tulkitseminen. Kun toinen sanoo jotain niin pitää osata tulkita tarkoittaako se sitä oikeasti vai ei. Tai jos toinen ei sano mitään vaan tyytyy vain tilanteeseen, niin ei koskaan voi tietää hautooko toinen päässään vaikka eroa. 

Ja toinen kärsii siitä että minä en tee jotain mitä hän toivoo, mutta ei myöskään sano mitään, ei sanaakaan asiasta ja tekee jotain ihme johtopäätöksiä päässään edes kysymättä asiasta. Erotilanteessa kuulee sit syytökset siitä ja asia olisikin ollut oikeasti niin että minä olisin ainakin joskus halunnut osallistua hänen kanssaan tuohon juttuun mutta en kehdannut tuppaantua kun ajattelin sen olevan hänen ja hänen ystävien ns "oma juttu" enkä halua antaa mitään iilimato vaikutelmaa itsestäni. 

Kommunikointi on vaikeaa

Vierailija kirjoitti:

20 vuoden avioliiton kokemuksella se kuinka paljon mies miettii ja elää sek sin kautta. Koko ajan puhuu siitä, koko ajan sitä pitäisi olla , koko ajan pitäisi räplätä sieltä.

Kaikki asiat linkittyy sek siin. Jos ostan uudet alusvaatteet niin mies luulee että se on kutsu sek siin. Jos hymyilen, mies luulee että olen puutteessa. Jos menen suihkuun yksin, mies näkee sen mahdollisuutena sek siin.

Voisko olla vaikka viikon hiljaa ja selibaatissa!?!? Tässä elämässä on muutakin tekemistä ja ajateltavaa.

Sanassa seksi ei ole välilyöntiä. Jo on häveliäisyys huipussaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

20 vuoden avioliiton kokemuksella se kuinka paljon mies miettii ja elää sek sin kautta. Koko ajan puhuu siitä, koko ajan sitä pitäisi olla , koko ajan pitäisi räplätä sieltä.

Kaikki asiat linkittyy sek siin. Jos ostan uudet alusvaatteet niin mies luulee että se on kutsu sek siin. Jos hymyilen, mies luulee että olen puutteessa. Jos menen suihkuun yksin, mies näkee sen mahdollisuutena sek siin.

Voisko olla vaikka viikon hiljaa ja selibaatissa!?!? Tässä elämässä on muutakin tekemistä ja ajateltavaa.

 

Kunpa mullakin olisi tämä ongelma. Miestä ei kiinnosta seksi (ainakaan minun kanssani).

Ei tuossa ollut kyse seksistä, vaan sek sistä. Mitä se sitten lieneekään.

Vierailija kirjoitti:

Usado kirjoitti:

Vaimoni vanhemmilla oli karmea avioliitto ja 11 lasta. Anoppi tunsi miestänsä kohtaan syvää aiheellista katkeruutta. Anoppi oli lapsistaan erityisesti mieltynyt tulevaan vaimooni, ja sanoi toivovansa, ettei tämä koskaan joutuisi naimisiin, niin kuin hän.

Tilanne kehittyi anopin loppua kohti. Kertasi katkeruuttaan mieheensä, eikä puhunut minulle sanaakaan. Ehkä näki minun ryöstäneen rakkaan tyttärensä. Appi oli todellinen despootti ja sovinistisika, mutta heidän tyttärensä maailman herttaisin vaimo.

Epäilemättä tämä 11 lapsen äiti, eli anoppisi, on joutunut vuosikaudet kestämään hirveät pakkoseksiä. Suomeksi: on raiskattu tuo tuostakin.

Hmm no kyllähän nainen on voinut lähteä avioliitosta jo ainakin viimeiset 50 vuotta... ja ehkäisy keksitty jo ennen sitäkin. Eihän mies mitenkään voi estää naista käytännössä esim. syömästä e-pillereitä. Ei siitä tarvii edes kertoa miehelle. Ts. 11 lapsen hankinta naisen oma päätös. 

Vaimoni meni naimisiin kanssani. Ennen sitä hänellä oli vaativa työ, paljon Kavereita ja lapsi. Naimisiin menon jälkeenkin hän käyttää näihin kaiken aikansa.  Hän ei yhtään panosta perheeseen tai parisuhteeseen tai vaikka seksiin tai läheisyyteen. Kaikki aika ja voima menee muuhun Kuin perheeseemme. Tunnen itseni miehenä petetyksi...miks hän meni kanssani naimisiin kun mikään siihen liittyvä ei kiinnosta? Vaimo siis jatkaa entistä sinkkuelämäänsä...kiitos minun...niin suuremmalla vapaa-ajalla ja rahalla. Tunnen itseni yksinäiseksi nen kanssaan...

Ne asiat, mitkä ovat yllättäneet eniten, ovat tapahtuneet itsessäni.

- Ajattelin nuorena koulukiusattuna poikana, että en koskaan saa (enkä halua) parisuhdetta; kun vain saisin olla YKSIN, elää hissukseni itsekseni kenenkään huomaamatta, kaikki olisi hyvin. No, muutuin täysin.

- Ajattelin seurustelun varovaisesti aloittaessani, että en ehkä ikinä pysty tämän naisen kanssa asumaan yhdessä, ajatus tuntui ahdistavalta. Olin väärässä.

- Tämän jälkeen ajattelin, että en KOSKAAN lähde siihen keskiluokkaiseen perheleikkiin, jossa on omakotitalo, kaksi lasta, koira. No, nyt olen naimisissa, meillä on omakotitalo, kaksi lasta ja koira.

- Sitten ajattelin, että ei minusta ole isäksi, eikä kantamaan huolta omakotitalossa asumisesta tai ainakaan vanhan talon remontoimisesta. Enkä uskonut, että missään nimessä jaksaisimme IKINÄ maksaa asuntolainaa takaisin. Väärin, väärin, väärin, väärin.

- Kun lapset olivat pieniä, vaimolla oli seksihaluja harvoin, eikä hän juurikaan kiinnostunut seksistä, kun ehdotin sitä. Totta, hän oli varmaan väsynyt. Joskus harvoin hän sitten ehdotti seksiä, ja silloin sitten harrastimme sitä. Näin kävi ehkä kerran kuukaudessa, ei aina niinkään usein. Silloin päätin, että en ikinä, koskaan, milloinkaan torju vaimoni aloitetta.

Kuinkas sitten kävikään: lapset kasvoivat, yöheräily loppui, yhteistä aikaa järjestyi, ja vaimo oli ollut jo aikaisemmin tyytyväinen seksielämäämme. Nyt kun hän lähenee neljääkymmentä, hänen halunsa ovat ehkä samaa luokkaa kuin minulla...15 vuotta sitten. Joudun käyttämään myös lääkitystä, joka aiheuttaa sen, että ns. spontaaneja seksihaluja minulla on erittäin harvoin, ehkä kuukausien välein. Pääsen kyllä joskus vauhtiin, jos vaimo tekee aloitteen, mutta usein en, ja välillä siis joudun torjumaan vaimon ehdotuksia, välillä vain "hoitelen" hänet. En ole viimeiseen puoleen vuoteen tehnyt varmaan yhtään aloitetta. Tämä syö vaimon itsetuntoa juuri nyt todella paljon, ikävä kyllä. Tilannetta pahensi vielä se, kun jäin kiinni pornon katsomisesta - tätä tein vain ja ainoastaan sen takia, että saisin haluni heräteltyä, kun tiesin, että myöhemmin illalla vaimo odottaa seksiä.

Isossa kuvassa olen noin 20 vuoden mittaisessa parisuhteessa a) kasvanut aikuiseksi; b) kasvanut puolisoksi, c) kasvanut (vastuulliseksi) isäksi; ja d) näköjään tullut keski-ikäiseksi ukoksi.

Se, että toisen lupauksiin ei vaan voi luottaa, vaikka kuinka olisi toinen vannonut uskollisuuttaan ja luotettavuuttaan.

m

Miesten haluttomuus. Ihan alle 40 vuotiaiden.

Ettei miehet kykene keskutelemaan ja kertomaan asioista. Jatkuvasti unohdetaan toiselle kertoa asioita jotka vaikuttaa arkeen, suunnitelmiin, ajan viettoon, lomaan ym.

Mykkäkoulun yleisyys kun ei osata keskustella ristiriitatilanteessa. Suututaan ja häivytään ovet paukkuen ja pidetään mykkäkoulua. Ei selvitetä asioita vaan lakaistaan maton alle ja ihmetellään kun samat ongelmat toistuu.

Se, että mies laittaa viikonloppusin ihanan runsaat aamiaiset ja ostaa minulle aina viikonlopuksi kukkia. Yhdessä ollaan oltu pian 18 vuotta.

Ettei miehellä ole oikein mihinkään yhteiseen mielipidettä ja kaikki yhteisen ajan suunnittelu luovutetaan toiselle. Omia juttuja kyllä suunnitellaan innolla. Sitten valitetaan jos ei mitään tehdä yhdessä taiistutaan vaan sohvalla tai teen muiden kanssa.

Se, että joudun vielä 10 vuoden suhteen jälkeen opettamaan miehelle kuinka toisille puhutaan kohteliaasti.

Jostain syystä hänellä on luulo, että esim riidellessä voi haukkua ja nimitellä toisia, ja tämä pyyhitään vain riidan päätyttyä olemattomiin. Veikkaan että tuskin itse sietäisi nimittelyä. Ystäväsuhteita on katkennut eikä parisuhdekaan aina tunnu kovin hohdokkaalta kun puoliso tuo mieleen ajat koulukiusattuna.

Miestä harmittaa haluttomuuteni, kysyn vaan kellä haluttaa jos toinen viikottain sanoo tyhmäksi, tai miksi milloinkin.

Yllätys on että mietin asiaa rauhassa, enkä ole vielä lähtenyt suhteesta. 

Kun vaimo/tyttöystävä antaa jonkun neuvon sitä ei huomioida, kuunnella ja uskota. Jos saman sanoo omat vanhemmat tai esim. veljet niin neuvo on  huippu hyvä ja huomioidaan vaikka olisi kuinka väärin. Ja tämä toistuu aina  vaan vaikka jo toettu että neuvot olisi hyviä ja fiksuja.

Kuinka miehet valehtelee jatkuvasti ihan pikkuasioistakin.

Joittenkin miesten väkivaltaisuus, kylmyys, haluttomuus. Itsekkyys, lapsellisuus, manipulointi. Mitään taitoja keskustella ei ole, Itsetuntemusta ei ole. Tunteitten hallinta taaperon tasoa ja emotionaalinen älykkyys 0%. Jotkut ovat myös vaarallisia. Petipuuhissa ei kiinnosta kuin omat halut ja otteet & vaatimukset hankittu suoraan p0rnoleffasta. Vitsit misogynistisiä.

Jos ei maistu huumeet, tai viina, sitten on ainakin joku addiktio tai paha mielenterveysongelma. Narsismi, BPD. Yms.

Parisuhde on kuin politiikka.

Valehtelu ja kompromissit ovat molemmissa ristiriitoja aiheuttaneet paljon.

Erimieltä olevat on joko sinkkuja tai poliitikkoja. Kummankaan parisuhde ei perustu tasaarvoon eikä kompromisseihin. Kulissiliitot on kompromisseja ja yhteisymmärrys siinä toimii. Sama on politiikassa petetään ja valehdellaan kaikki muiden syyksi ja itsessä ei ole mitään ongelmaa niiden kautta. Kulissit onkin politiikassa naamio. Vastuutonta toimintaa katsotaan läpi sormien ja siitä on tullut malli myös parisuhteeseen jotka kestää jos on kestääkseen.

Politiikka ja parisuhde malli on hyvin kehittynyt valheiden kautta, jossa kompromissina on pitää kulissia yllä ettei asia tule julkiseksi häpeäksi heille.

Pettäjät ovat usein päättäjiä ja siksi valta antaa heille omia vapauksia kertoa valheita totuuksina. Maan tapa joka siirtyy kultuuriksi 1990-2023.

Vierailija kirjoitti:

Vaimoni meni naimisiin kanssani. Ennen sitä hänellä oli vaativa työ, paljon Kavereita ja lapsi. Naimisiin menon jälkeenkin hän käyttää näihin kaiken aikansa.  Hän ei yhtään panosta perheeseen tai parisuhteeseen tai vaikka seksiin tai läheisyyteen. Kaikki aika ja voima menee muuhun Kuin perheeseemme. Tunnen itseni miehenä petetyksi...miks hän meni kanssani naimisiin kun mikään siihen liittyvä ei kiinnosta? Vaimo siis jatkaa entistä sinkkuelämäänsä...kiitos minun...niin suuremmalla vapaa-ajalla ja rahalla. Tunnen itseni yksinäiseksi nen kanssaan...

Ehkä hän vain halusi jonkun vierelleen täydentämään omaa imagoaan eli meni naimisiin vääristä syistä. Enkä sano tätä ilkkuakseni vaan oma ex-vaimoni teki luultavasti samoin. Kun hänen olisi pitänyt panostaa perheeseensä, niin häntä kiinnosti enemmän auttaa kavereita, naapureita tai haaveilla omasta tulevaisuudestaan.

Yritin tästä hänelle ensin ystävällisesti sanoa, mutta se ei mennyt perille ja lopulta päättyi sitten eroon, juuri siksi koska hän ei halunnut tehdä kaikkeaan perheensä eteen.

En halua kenellekään suosittaa eroa itse sen läpi käyneenä, mutta minun nähdäkseni sinun pitäisi keskutella asiasta vaimosi kanssa ja harkita yhdessä pariterapiaan menoa. Jos tilanne ei muutu niin katkeroidut ja ero voi kuitenkin olla lopulta edessä.