Lue keskustelun säännöt.
Mikä ongelma parisuhteessa on yllättänyt eniten?
Siis tyyliin en olisi ikinä uskonut tai ei olisi ikinä tullut mieleenkään, että meille tapahtuu tällaista.
Omalla kohdalla miehen seksuaalinen haluttomuus. Kuvittelin nuorena, että kaikki miehet haluaa aina seksiä.
Kommentit (2601)
Niin, kun yleensä naiset eivät tajua perussiisteyden riittävän miehelle. Mikäli painostaa miestään sellaiseen siivoukseen kun olisi asuntonäyttö tulossa kerran viikossa, niin ei sitä hermot kestä. Ärsyttävintä on kun kaikki tavarat pitää piilottaa laatikoihin vaikka niitä tarvitaan jokaisena päivänä, sitten etsitään taas laturia, kynää ja vaikka mitä. Purkkia ja purnukkaa sen sijaan on lipastojen päällyset täynnä, "kun ne ovat niin kauniita".
Se kumpaa ärsyttää "sotku" mutta parisuhteessa pitää hyväksyä että toista se ei välttämättä haittaa. Eri asia jos on oikeasti likaista ja lattiat täynnä tavaraa jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleisesti parisuhteissa on yllättänyt se, miten miehet eivät käsittele vaikeita traumoja tai kipukohtia lainkaan. He vain sulkevat ne sisäänsä, antavat niiden vaikuttaa omaan elämään ja toimintaan, ja toteavat että tällaista se nyt vain on. En siis itsekään käy terapiassa, mutta kirjoitan päiväkirjaa ahkerasti, teen erilaisia ns. Mindfulness-harjoituksia ja pyrin aktiivisesti työstämään omia ongelmiani ja kommunikoimaan niistä.
Toinen on se, että miehet on kasvatettu siihen, että kaikki pitää vaan jaksaa. Ei saisi pyytää apua, ei saisi puhua tunteista, ei saisi itkeä kun sukulainen kupsahtaa tai ero tulee tms. Eli niitä tunteitakaan ei voi ilmaista, kun sekin on olevinaan joku heikkouden merkki.
Aika raskasta, tosin ehkä olen elämässäni tavannut vain vääriä miehiä. Nykyinen kumppanini tietää sentään, että keskusteluapua pitäisi hankkia, mutta on vain hidas toimissaan. Onneksi on nyt tarttunut toimeen asian järjestämiseksi.
N30
No tuo seksin määrän vaatimus selviää aika nopeasti eikä epätasapainoiseen suhteeseen kannata lähteä. Minut on yllättänyt parikin kertaa se että toinen ei kunnioita yhtään. Siis kahdessa eri suhteessa. Jos tulee riita niin toinen lopulta alkaa huutaa järjettömästi vaikka itse puhun aivan rauhallisesti perustellen mielipiteeni. Vaikka sanoin jo ensimmäisen huutoryöpyn jälkeen että en kestä sellaista yhtään, asiat pitää selvittää rauhallisesti puhumalla niin aina välillä tulee huutoa yleensä ihan mitättömistä asioista. Ja kun sanon että lopeta, ole hyvä, huuto vaan yltyy. Olen ehdottanut eroa ja se tuleekin. Nyt elellään vaan, ei juuri puhuta ja siitäkin saan moittimista kun en puhu ja sanon että ei voi puhua kun alat huutaa. Ei ahdista eikä haittaa muutenkaan, elän omaa elämääni, menee vaan aikaa elämästä hukkaan kun voisi ehkä olla onnellinenkin.
Vierailija kirjoitti:
Miesten haluttomuus. Ihan alle 40 vuotiaiden.
Näinpä. Se fakta on ja pysyy, että mies kyllästyy samaan akkaan melko pian (tortta på tortta). Eihän kukaan syö puuroakaan joka aterialla.
Se miten miehet kasvatetaan eri tavalla kuin naiset. Tyttöjä kasvatetaan, poikia rakastetaan. Tytöiltä vaaditaan paljon enemmän jo lapsena ja pojat on poikii. Näiden kanssa on mukava päätyä sitten parisuhteeseen ja aloittaa opetus että poikakulta ei, käytöstavat, kodin nikkaroinnit ja siivous yms. kyvyt ei riipu siitä mitä jalkojen välissä roikkuu. Jos et osaa, opettelet.
Äidit. Älkää mahdollistako tätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entisessä suhteessa yllätti täysin se, että mies osoittautui suorastaan patologiseksi valehtelijaksi. Sen lisäksi olin kuvitellut, että meillä on hyvä suhde enkä ollut tajunnut, että oikeasti mies sanoi vaan kaikkeen "joo" tarkoittamatta sitä aidosti eikä hänen kanssaan oikeasti pystynyt keskustelemaan rehellisesti asioista. Myös se yllätti, miten kaikki käytännön kotityöt oli ilman mitään kiitosta minun harteillani ja samaan aikaan miestä piti ylistää ja kiittää kaikesta, mitä hän vaivautui tekemään eikä kestänyt pienintäkään kritiikkiä.
Vierailija kirjoitti:
No tuo seksin määrän vaatimus selviää aika nopeasti eikä epätasapainoiseen suhteeseen kannata lähteä. Minut on yllättänyt parikin kertaa se että toinen ei kunnioita yhtään. Siis kahdessa eri suhteessa. Jos tulee riita niin toinen lopulta alkaa huutaa järjettömästi vaikka itse puhun aivan rauhallisesti perustellen mielipiteeni. Vaikka sanoin jo ensimmäisen huutoryöpyn jälkeen että en kestä sellaista yhtään, asiat pitää selvittää rauhallisesti puhumalla niin aina välillä tulee huutoa yleensä ihan mitättömistä asioista. Ja kun sanon että lopeta, ole hyvä, huuto vaan yltyy. Olen ehdottanut eroa ja se tuleekin. Nyt elellään vaan, ei juuri puhuta ja siitäkin saan moittimista kun en puhu ja sanon että ei voi puhua kun alat huutaa. Ei ahdista eikä haittaa muutenkaan, elän omaa elämääni, menee vaan aikaa elämästä hukkaan kun voisi ehkä olla onnellinenkin.
Tuo seksin määrä muuttuu. Oma mieheni oli aivan kyltymätön. Tuli ruokatunneillakin sekstailemaan, mutta nykyään hyvä jos kerran kuukaudessa sitä harrastetaan. Tota en voinut tietää suhteen alussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että miten vähällä pi lde llä sitä näin vanhempana joutuukaan elämään!
Näin 35 vuotiaana on vielä muutamia tuttavamiehiä joiden äiti käy siivoamassa heidän luonaan. Ajelee siis jopa toiselta paikkakunnalta välineiden kanssa parin viikon välein, usein tuo vielä ruokaa pakkasen täyteen. Miekkoset käyvät kyllä töissä ja vapaat vain ryyppäävät. Kavereita ei nähdä enää harrastuksissa, vaan baareissa. Maha on alkanut kasvaa. Eivät ole koskaan olleet parisuhteessa mutta kiukuttelevat kovin kun naiset on niin nirsoja ja ronkeleita. Uskaltavat puhua naisille vaan tuhannen jurrissa. Kyllä jokaisella naispuolisella ystävälläni on elämä paljon paremmin hallussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin, kun yleensä naiset eivät tajua perussiisteyden riittävän miehelle. Mikäli painostaa miestään sellaiseen siivoukseen kun olisi asuntonäyttö tulossa kerran viikossa, niin ei sitä hermot kestä. Ärsyttävintä on kun kaikki tavarat pitää piilottaa laatikoihin vaikka niitä tarvitaan jokaisena päivänä, sitten etsitään taas laturia, kynää ja vaikka mitä. Purkkia ja purnukkaa sen sijaan on lipastojen päällyset täynnä, "kun ne ovat niin kauniita".
Se kumpaa ärsyttää "sotku" mutta parisuhteessa pitää hyväksyä että toista se ei välttämättä haittaa. Eri asia jos on oikeasti likaista ja lattiat täynnä tavaraa jne.
Tasojen päällä olevat irtotavarat saa aikaan sen, että sitä tasoa ei tule siivottua. Se on hyvin äkkiä täynnä pölypalleroita ja muita roskia. Itse pidän omia kamoja laatikoissa tietyissö paikoissa. Löydän tarvitsemani vaikka silmät kiinni paitsi jos mies lainaa jotain, niitä ei sitten näy enää ikinä. Miehellä on aina hukassa avaimet, kännykkä ja lompakko. Yhtenä viikkona heräsin kolme kertaa siihen, että ovikello soi. Mies siellä rappukäytävässä seisoi, kun avaimet oli unohtuneet sisälle. Tänä aamuna oli sama juttu. Ensi kerralla taidan kääntää kylkeä ja vetää peiton paremmin päälle.
Se miten vaikea on luopua omista ongelmistaan ja komplekseistaan. Mulla joku välttelevä/ristiriitainen kiintymystyyli, joten kuvittelin että pitäisi olla sitätätätuota että on hyvä. Ei tartte. Voin olla minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En sano että ihan kaikissa mutta 80% suteistani on yllättänyt ja jaksaa ihmetyttää miesten loputon itsekeskeisyys ja erityisesti kyvyttömyys OMA-ALOITTEISESTI ja ETUKÄTEEN arvioida asioiden, sanomisten ja tekemisten vaikutusta muihin ihmisiin. Sitten kun asia kaikkia miellytä, tulee konflikti, niin aikuinenkin mies on ihan huuli pyöreenä et miten tässä näin kävi ja edelleenkään selittämisen jälkeenkään ei vielä opita tilanteesta mitään vaan sama toimintamalli jatkuu eri tilanteessa.
Tietääkö kukaan onko joku jossain tehnyt tästä mitään tutkimusta. Netistäkään ei oikein löydy mitään järkevää tieteeseen liittyvää tutkimusta asiasta miksi näin on.
Olen jo 53v ja edelleen sama kaava toistuu ja huomaan näitä juttuja muissakin kuin omassa miehessä (naapuri, oma veli, siskon miesystävä, puhumattakaan ystävien seurustelukumppaneista.... aina sama kaava.
Jos loukkaannut aivan kaikkien miesten puheista, niin ehkä vika ei sittenkään ole niissä miehissä.
Miehen raivostuttava haluttomuus osallistua tavallisen kotiruoan tekemiseen. Ei halua käyttää valmiita hyväksi havaittuja reseptejäni, vaan alkaa hakea naama väärällä perkeleitten kera netistä hakuammunnalla. Miten hän löytääkin ne vaikeimmat versiot, joissa pitäisi olla vaikka mitä erikoisia ainesosia. Kokatessaan kysyy koko ajan neuvoa. Suuttuu kun sanon että nyt on sinun vuorosi tehdä ruokaa omalla tyylilläsi. Älä kysele minulta koko ajan, opettele netistä tai kilauta kaverille. Minä teen nyt muuta enkä halua osallistua sinun projektiisi. Ei tee kauppalistaa kun ei halua suunnitella mitä ostaisi. Sitten kaupassa pyörii ympyrää että mitäs nyt sitten pitäisi ostaa. Kotiin tultua aina puuttuukin jotain ja taas lähtee kauppaan. Alkaa suunnitella kaupassa käyntiä vasta kun on jo kiljuva nälkä. Tästä saamme muutaman kerran vuodessa kunnon riidan. Mutta minä en anna periksi. Olen ilmoittanut että kumpikin tekee ruokaa (ei minäkään tykkää kokata) tain ostetaan valmista (ei maistu kummallekaan), sillä kotimme ei ole ravintola jossa jäädään odottamaan josko tuo nyt kuitenkin tekisi sen sapuskan ja minun ei tarvitsisi vaivautua. On kokeiltu viikkovuoroja, ei tahdo onnistua. Kitisee kuin pieni lapsi kun ei haluaisi alkaa miettiä mitä syötäisiin tänään ja huomenna ja viikko tästä eteenpäin. Kauhistui kun ehdotin että jospa sitten sinä teet omat ruokasi ja minä teen omat ruokani. Eijeijei, kamalaa, ei niin voi tehdä. Huoh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä oli kuin minun ja mieheni elämästä. Meillä sama homma, kiltti ja hyvä puoliso muuten, mutta estoja seksuaalisuudessa ja tunteiden näyttämisessä, ja tämä estää syvemmän yhteyden muodostumisen. Jonkinlainen kypsymättömyys ja puolison asettaminen äidin ja vastuunkantajan rooliin perheen asioissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperhe-elämää töihinsä karkaava mies. Yhtäkkiä kaikki pyöri töiden ympärillä.
Se kuinka vähän miehet noin keskimäärin panostaa suhteeseen pitkässä juoksussa. Unelmien prinssistä kuoriutuu aika minäkeskeinen yksintoimija, jota ei yhteiset jutut enää kiinnosta. Niitä tehdään "pakotettuna" kun "nainen pakotti". Tosi surullista jotenkin.
Sepä se, ei ne miehet niin välitä. Näin jossakin hyvän pilakuvan siitä, kuinka kosimaan polvistunut mies kysyi normikysymyksen sijaan:
"Haluaisitko, että sinun vastuusi ja velvollisuutesi moninkertaistuisivat, samalla kun minun elämäni pysyisi jotakuinkin muuttumattomana?"
Paljon rehellisempi kysymys mielestäni. Ylipäätään suhteissa aiheuttava
Naurattaa vähän kun just eilen mieheni kysyi, olenko kirjoittanut hänen yli 50v veljenpojalleen jotain syntymäpäivän johdosta. Olemme olleet naimisissa 30 vuotta. Miehelläni on facebook ja samoin hänen sukulaisillaan, joten en ymmärrä yhtään, miksi minun olisi sitä keski-ikäistä veljenpoikaa pitänyt onnitella. Ei hänkään ole koskaan onnitellut minua edes tasavuosina. Olemme tavanneetkin vain 3-4 kertaa näiden vuosikymmenten aikana koska emme asu lähelläkään toisiamme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperhe-elämää töihinsä karkaava mies. Yhtäkkiä kaikki pyöri töiden ympärillä.
Se kuinka vähän miehet noin keskimäärin panostaa suhteeseen pitkässä juoksussa. Unelmien prinssistä kuoriutuu aika minäkeskeinen yksintoimija, jota ei yhteiset jutut enää kiinnosta. Niitä tehdään "pakotettuna" kun "nainen pakotti". Tosi surullista jotenkin.
Sepä se, ei ne miehet niin välitä. Näin jossakin hyvän pilakuvan siitä, kuinka kosimaan polvistunut mies kysyi normikysymyksen sijaan:
"Haluaisitko, että sinun vastuusi ja velvollisuutesi moninkertaistuisivat, samalla kun minun elämäni pysyisi jotakuinkin muuttumattomana?"
Paljon rehellisempi kysymys mielestäni. Ylipäätään suhteissa aiheuttava
Naurattaa vähän kun just eilen mieheni kysyi, olenko kirjoittanut hänen yli 50v veljenpojalleen jotain syntymäpäivän johdosta. Olemme olleet naimisissa 30 vuotta. Miehelläni on facebook ja samoin hänen sukulaisillaan, joten en ymmärrä yhtään, miksi minun olisi sitä keski-ikäistä veljenpoikaa pitänyt onnitella. Ei hänkään ole koskaan onnitellut minua edes tasavuosina. Olemme tavanneetkin vain 3-4 kertaa näiden vuosikymmenten aikana koska emme asu lähelläkään toisiamme.
Se, miten minäkin onnistuin saamaan ihanan kiltin ja kypsän miehen. Niin monta epäonnistunutta suhdetta ja kokeilua miesvauvojen maailmassa.
Vierailija kirjoitti:
Se, miten minäkin onnistuin saamaan ihanan kiltin ja kypsän miehen. Niin monta epäonnistunutta suhdetta ja kokeilua miesvauvojen maailmassa.
Ei kun hitto, olikin ongelmista kyse eikä asioista. Tulin väärään ketjuun leijumaan.
Miehet käyttävät n. 5000 sanaa/ pvä. kun taas naiset n. 15000 sanaa/päivä. Jos mies esi.. Työssä tai muuten käyttänyt jo tuon päivittäisen sanamäärän, ei välttämättä kotona vaan enään riitä höpötettävää. Myös jos mies istuu hiljaa ja kysytään mitä ajattelet? Ja vastaus on: en mitään. Niin se todellakin pitää paikkansa! Mies pystyy olemaan vaan ajattelematta. Antakaa mirkut armoa!
Suomalaisen miehen pohjattoman huono itsetunto. Ensin mies ihailee naistaan, kehuu fiksuksi ja kauniiksi, on tyytyväinen jos nainen on korkeasti koulutettu. Nainen luulee, että mies on tyytyväinen saatuaan naisen kaltaisen puolisokseen. Pikkuhiljaa alkaa nälvintä ja vähättely; nainen ei tajua ei ymmärrä mitään, luuleeko nainen olevansa parempi ihminen, kun on kouluttautunutMustasukkaisuus nostaa äkkiä päätään jos kaunis nainen saa huomiota muilta naisilta tai naisella on mies ystävänä tai vaikka ihan vain työkaverina/hyvänpäiväntuttuna. Ja tämä rupuitsetunto vaikuttaa sittenkin muutenkin aivan kaikkeen. Mitään ei kehdata eikä ainakaan tunteista puhuta muuta kuin 2 promillen humalassa.. Oksettavaa.
Sitten ihmetellään kun nainen alkaa voida suhteessa pahoin.. ja lopulta mies jää yksin ruikuttamaan.