Tytär ei pärjää lukiossa
Minulla on 16v tytär, joka on juuri aloittanut lukion. Hänellä on keskivaikea lukihäiriö, mutta ajattelimme, että lukiossa kyllä pärjää jos näkee riittävästi vaivaa. Yläasteen päättötodistuksen keskiarvo oli muistaakseni 8, eli pärjäsi hyvin yläasteella.
Lukiossa hänen arvosanansa ovat laskeneet kovasti ja on saanut muutaman nelosen, vaikka lukee todella ahkerasti ja käyttää opiskeluun mielestäni jopa kohtuuttomia määriä, useita tunteja päivässä.
Itse muistan etten juurikaan käyttänyt vapaa-aikaa opiskeluun ja kirjoitin silti hyvät paperit ja keskiarvoni oli hyvä, pääsin suoraan jatko-opintoihin lukion jälkeen.
Tytär on mielestäni kuitenkin arjessa nokkela ja fiksu, mutta lukiossa ollaan nykyään armottomia, eikä esimerkiksi kirjoitusvirheitä tai kielioppivirheitä saisi tulla yhtään, mutta tytär ei lukihäiriö vuoksi pysty kirjoittamaan kovinkaan loogista tai jäsenneltyä tekstiä, kirjaimet menee nurinpäin, yhdyssanat hankalia jne.
Ei tunnu ymmärtävän myöskään monimutkaisia tai pitkiä ohjeita ja tekstejä.
Mielestäni lukiosta on turha hakea sellaisia papereita, joilla ei pääse mihinkään jatko-opintoihin eikä päätä kannata turhaan lyödä seinään, mutta tytär on vakaasti sitä mieltä, että "menee" yliopistoon ja haaveilee vielä oikiksesta ja lääkiksestä.
Olen yrittänyt auttaa ja tukea, mutta alkaa näyttää siltä, että olisi fiksumpaa vaihtaa ammatilliseen koulutukseen ja hän voisi halutessaan jatkaa ammattikorkeakouluun, jos kapasiteetti riittää.
Kaipaisin neuvoja ja vertaistukea, miten tässä tilanteessa kannattaisi toimia...
Kommentit (170)
Ei se lukio mikään autuaaksi tekevä asia ole. Täältä tulee vertaistukea: oma poikani kävi lukiota vuoden ja totesi, että typerää ajan haaskausta. Kun peruskoulussa vielä on yritetty tehdä oppikirjoista mielenkiintoisia, niin lukiossa on kuivaa. Olin ihan samaa mieltä, kun katselin esim. poikani historian ja äidinkielen kirjoja. Poika vaihtoi amikseen ja viihtyi hyvin.
Niin kaikista ei vaan tule lääkäreitä, lakimiehiä, opettajia jne. Kaikkien rahkeet ei siihen riitä. Jos nyt miettii vaikka jotain amispuolen miesvaltaista alaa esim. sähköpuolta, niin kyllä siinäkin itse työssä vaaditaan aikamoista päättelykykyä ja ymmärrystä mitä olet tekemässä.
Vierailija kirjoitti:
Tyttö on tyhmä/vammainen ja tuskin pääsee noin haastaviin koulutuksiin, jollei saa kunnollista apua haasteisiinsa. Vanhempana se on sitten katkera, kun ei saavuttanut haaveitaan, vaan joutuu olemaan jossain paskaduunissa.
T. ADHD:stä kärsivä ja saman kohtalon kokenut
Lukihäiriöinen ei ole tyhmä eikä vammainen.
Ota selviää asioista, ennenkuin leimailet ihmisiä noin.
Tyhmä tarkoittaa sitä, ettei ole riittävästi älykkyyttä.
Lukihäiriö ei vaikuta älykkyyteen, eikä se ole myöskään mikään sairaus.
Tämä on ihan yleisesti tiedossa oleva asia.
Mutta tuolle kommentoijalle ei näytä olevan,
Omalla tyttärelläni myös vähän vastaavaa, koearvosanat 5-7 välillä.
Minusta lukuharrastuksen vähähäisyys heijastuu oman tyttäreni lukio-opintoihin.
Yritin tsempata aikanaan lukemaan, mutta jäi harrastus yhteen fantasiasarjaan ja muutamaan Paasilinnaan.
Ei lukihäiriötä ole kuitenkaan taustalla.
No, jospa se siitä.
On taas kusipäiden kokoontumisajot. Mitä tyydytystä saatte toisten lyttäämisellä?
Olemme keskustelleet opon ja kuraattorin kanssa ja keskustelimme myös yläasteella.
Tyttö oli yläasteella normaalissa opetuksessa, mutta kävi useammassa aineessa myös tukiopetuksessa.
Lukiolta on kyllä kaikki apu saatu mitä vain kuvitella saattaa, mutta ei ole meidän tapauksessa ainakaan vielä ollut kovin hedelmällistä apua.
Äänikirjoja on myös kokeiltu, mutta hänellä on vaikeuksia ymmärtää myöskään liian vaikeaselkoista puhetta tekstin lisäksi.
Osaa kuitenkin hyvin analysoida tekstejä tietyissä tilanteissa ja on hyvin perillä monistakin asioista, mutta mielestäni hänelle sopisi ehkä kuitenkin paremmin jokin käytännöllisempi koulutusala.
Opo on ollut myös hieman huolissaan, pysyykö tyttö muiden mukana.
Mielestäni hänen suurin ongelmansa ovat kielet. Ei ole sellaista englannin tai ruotsin sanaa, jonka hän pystyisi oikein kirjoittamaan.
Näistä kirjoitusvirheistä hänellä lähtee todella paljon pisteitä "turhaan", mutta niitä ei voi myöskään sivuuttaa tietenkään arvioinnissa.
Lukiossa on todella vaikeaa saada enää samanlaista tukea kuin yläasteella.
Ap
Eikö teidän lukiossa ole lukiseulaa? Kannattaa ehdottomasti osallistua, jos on.
Ja toinen juttu; vanhin tyttäreni oli valtavan paineen alla jättämässä lukion ekan jakson aikana; oli liian vaikeaa. Sain puhuttua yli, että kokeilee nyt vielä toisen jakson ja jos edelleen tuntuu pahalta, niin sitten amikseen. No, jatkoi ja suoritti lopulta koko lukion loppuun ja valmistui sieltä ihan hyvin arvosanoin. Ja vielä maininnalla, että lukioaika oli lopulta todella mukavaa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli yliopistossa proffa, jolla oli aika paha lukihäiriö. Siellä se kuitenkin porskutti menemään kuten muutkin proffat.
Meillä oli myös, alle 10 vuotta sitten. Pysyi kyllä mielenkiinto yllä kun ne luentotekstit oli joskus niin hauskoja. Itse sisällössä ei ollut mitään vikaa.
Jos aloittajan lapsi on vasta aloittanut lukion, niin voi olla että kestää hetken tottua uuteen lukutekniikkaan. Itselläni oli aluksi hankalaa yliopistossa kun oli niin paljon luettavaa, vaikka lukiossa sain kymppejä ja ysejä. Mutta sitten siihen tottui kun oppi keskittymään kokonaisuuksiin ja oppi tieteellisimmän sanaston. Varmaan lukiossa autetaan löytämään itselle sopivia opiskelutapoja.
Osa kavereistani meni lukion jälkeen amikseen, hyvä vaihtoehto myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukihäiriö ei ole mikään este lukiolle, Hjallis Harkimokin suoritti lukion ja pääsi myös kauppakorkeaan.
Mitem on tänä päivänä, kuinka joku a:n ja B:n YO sijoittuu jatko-opinnoissa?
Ennen jo pelkkä valkolakki takasi pääsyn "herrojen" kastiin.
”Herrojen kastiin” ei nykyään taida millään koulutuksella varmasti päästä, mutta jos lapsellani olisi ongelmia perusluku- ja kirjoitustaidon kanssa, niin ehdottomasti kannustaisin häntä läpäisemään lukion jos suinkin mahdollista, ihan jo arjessa selviytymisen näkökulmasta. Helppoa tai kivaa se ei välttämättä olisi, mutta eihän se kuntoutus ole.
-eri.
Vierailija kirjoitti:
Lukihäiriö ei ole mikään este lukiolle, Hjallis Harkimokin suoritti lukion ja pääsi myös kauppakorkeaan.
Lukihäiriöitä on monen tasoisia. Kun vaativempien ohjeiden ymmärtämisessä on vaikeuksia, kyllä se viittaa vaikeampiin ongelmiin.
Jos annat tyttäresi yrittää suorittaa lukiota kunnes itse huomaa sen mahdottomuuden? Ja varovasti syöttää ajatusta amis AMK -reitistä. Amkn jälkeen voi hakea maisteri- vaiheeseen yliopistoon. Aika ei mene hukkaan, mikäli saa edes jotain suoritettua. Suoritetut kurssit luetaan hyväksi amisopinnoissa. Tarvitseeko tytär jonkinmoista harjoitusta/ kuntoutusta taitojensa kehittämiseen?
Hjallis on Uppsalan ekonomeja. Sinne meni -80-luvulla lukemaan lakia tai kauppatieteitäkaikki ne, jotka ei päässeet yliopistoon Suomessa. Tuolla tutkinnolla ei ole kaksinen maine.
Vierailija kirjoitti:
Lukihäiriö ei ole mikään este lukiolle, Hjallis Harkimokin suoritti lukion ja pääsi myös kauppakorkeaan.
Se onkin ruotsinkielinen. Niille on omat säännöt ja kiintiöt.
Lukiseulassa on käyty ja lukihäiriö todettu, kaikki tukitoimet mitä lukio tarjoaa, ovat käytössä, kuten olen useampaan otteeseen maininnut.
Nyt näyttää siltä, ettei toisessa jaksossa mene myöskään läpi yksikään kielten sanakoe.
Valitettavasti en jaksa uskoa, että hänellä opiskelu tästä helpottuu, vaikka parasta hänelle toivonkin.
Kaksoistutkintoa ehdotin itsekin, mutta ei suostu menemään amikseen millään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Niin kaikista ei vaan tule lääkäreitä, lakimiehiä, opettajia jne. Kaikkien rahkeet ei siihen riitä. Jos nyt miettii vaikka jotain amispuolen miesvaltaista alaa esim. sähköpuolta, niin kyllä siinäkin itse työssä vaaditaan aikamoista päättelykykyä ja ymmärrystä mitä olet tekemässä.
Ja jos amispuolelta haluaa jonkun ammatin, jossa voisi tienata kohtuu hyvin ja edetä, niin katse juurikin niille "miesvaltaisille" aloille.
Mikä provo tämä taas on? Ap yrittää vihjailla, että ammatillinen koulutus olisi jotenkin ”tyhmemmille” tarkoitettu. No, melkoisen vaarallista on, jos sähköasentaja ei ole lukemiaan oppikirjoja tajunnut. Nimenomaan lukio on tarkoitettu lahjattomille, sellaisille, joilla ei ole mitäön erityiskykyä tietylle alalle. Ja ihmettelen äitiä, joka ei ota selvää tukiasioista. Jopa kirjoituksiin saa helpotusta lukihäiriön takia. Tiedän ystäväpiiristä lukihäiriöisiä, jotka oikeilla tukitoimilla ovat kirjoittaneet M:n paperit. Se riittää moneen paikkaan.
Anna käydä lukiota niin pitkälle kuin itse haluaa, kyllä realiteetit jossain välissä vastaan tulee.
Onko teillä jo tehty lukiossa luki -testi? Lapsen lukiossa se tehtiin kaikille lukion aloittaneille. Tukea oli tarvittaessa saatavilla.
Vierailija kirjoitti:
On taas kusipäiden kokoontumisajot. Mitä tyydytystä saatte toisten lyttäämisellä?
Minusta taas on nuoren rääkkäystä yrittää työntää lapsi lukion läpi kun kerran kyvyt ei ainakaan tällä hetkellä riitä. Jollain alle magnan papereilla ei jatko-opiskelupaikka irtoa. Helpommin pääsee hyvällä amistodistuksella amkhon ja edelleen yliopistoon maisterivaiheiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttö on tyhmä/vammainen ja tuskin pääsee noin haastaviin koulutuksiin, jollei saa kunnollista apua haasteisiinsa. Vanhempana se on sitten katkera, kun ei saavuttanut haaveitaan, vaan joutuu olemaan jossain paskaduunissa.
T. ADHD:stä kärsivä ja saman kohtalon kokenut
Lukihäiriöinen ei ole tyhmä eikä vammainen.
Ota selviää asioista, ennenkuin leimailet ihmisiä noin.
Tyhmä tarkoittaa sitä, ettei ole riittävästi älykkyyttä.
Lukihäiriö ei vaikuta älykkyyteen, eikä se ole myöskään mikään sairaus.
Tämä on ihan yleisesti tiedossa oleva asia.
Mutta tuolle kommentoijalle ei näytä olevan,
Tyttö saa huonoja arvosanoja, vaikka hän tekee suuret määrät työtä -> tyhmä
Wikipedia kertoo:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Lukemisen_erityisvaikeus
"ICD-10-tautiluokituksen mukaan lukemisen erityisvaikeus (dysleksia) on eräs psyykkisen kehityksen häiriöistä."
Eli lukihäiriö on psyykkisen kehityksen häiriö eli voisi ihan hyvin sanoa, että tyttö on vammainen päästään.
Tyhmyydessä tai vammaisuudessa ei ole mitään pahaa, mutta kannattaa sitten hyväksyä se tosiasia, että haaveiden saavuttaminen on vaikeaa tai mahdotonta. Jos tekee niistä haaveista elämän tarkoituksen eivätkä ne toteudu, niin silloin tulee katkeraksi.
Mullakin oli haaveita eivätkä ne toteutuneet ja nyt teen jotain turhaa paskaa toimistohommaa, joka ei paljon vähempää voisi kiinnostaa.
T. Se ADHD-vammainen
Älä painosta lukion lopettamiseen, vaan anna lapsen itse tehdä päätöksensä. Oli asia mikä tahansa, niin ihminen tarvitsee oman aikansa asioiden kypsyttelyyn. Kun saa itse tehdä päätöksensä, niin siitä on helpompi jatkaa eteenpäin ilman katkeroitumista.
Opon ja erityisopettajan avulla tuet kuntoon: opiskelutekniikkaan apuja, äänikirjat käyttöön, kokeisiin pidempi suoritusaika...
Kannattaa tsekata myös https://lukihero.fi/, siellä on monenlaista apua lukivaikeuksiin.
Ja jos talous kestää, niin tärkeimpiin aineisiin voi ostaa yksityisopetusta, jossa pystytään tarttuaman juuri teidän lapsen ongelmakohtiin.