Lue keskustelun säännöt.
Asiattomat terapeutit! Mitä kaikkea asiatonta teidän terapeutti on tehnyt?
Onko esim. unohtanut tapaamisen, kosketellut teitä, vähätellyt, myöhästynyt
Kommentit (722)
pani edellistä asiakasta vaikka oli minun vuoroni
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oo koskaan käyny terapiassa.. enkä mene.
Vierailija kirjoitti:
Kelaterapeuttia etsiessäni yksi tapaus diagnosoi minulle ensimmäisellä käynnillä dissosiaatiohäiriön, kertoi että minulla on erilaisia persoonia ja terapian tavoitteena olisi näiden persoonien integraatio. Olin todella masentunut mutta hoitomyönteinen, joten myöntelin että saattaisihan minulla jotain tämäntyyppistä olla, vaikka asia oli minulle aivan uusi ja koskaan aikaisemmin mistään tällaisesta ei ollut epäilyjä. En ollut mielestäni myöskään kertonut mitään sellaista, mikä olisi viitannut tällaiseen häiriöön.
Toisella käyntikerralla terapeutti antoi lähtiessäni monisivuisen kotitehtävän, johon minun oli masentuneena vaikea vastata. Yksi tehtävistä oli listata elämäni suurimmat epäonnistumiset ja pelkästään tämä osottautui mahdottomaksi koska jo pelkän kysymyksen lukeminen sai aikaan holtittoman itku- ja ahdistuskohtauksen. Kysymyksiä oli varmasti kymmeniä, enkä ollut siinä vaiheessa valmis käymään läpi elämääni ja sen vaikeuksia kokonaisuutena.
Kolmannella käynnillä terapeutti pahastui siitä etten ollut tehnyt kotitehtävää, vaikka kerroin miksi kysymyksiin vastaaminen oli ollut vaikeaa. Sen jälkeen yritin kertoa hänelle, että minun on välillä vaikea olla terapiassa kun terapeutilla saattaa olla mielessään ajatus, johon koittaa minua kysymyksillään johdatella ja olen sen tyyppinen ihminen että haluaisin tietää suoraan millaisista vääristä uskomuksista tms. hän ajattelee minun kärsivän. Terapeutti ei ymmärtänyt ollenkaan mitä koitin ehkä hieman epäselvästi selittää ja alkoi hokea "nyt en puhu aikuisen kanssa, nyt en puhu aikuisen kanssa". Vaikka aikaa oli runsaasti jäljellä, terapeutti ilmoitti tämän jälkeen että käynti on nyt ohi ja olisin tervetullut takaisin kun hän pääsee puhumaan aikuisen kanssa.
En mennyt koskaan takaisin, mutta muutaman kuukauden päästä terapeutti lisäsi minut kaveriksi somessa. En hyväksynyt kaveripyyntöä :D Masennuksen hoidin kuntoon ammattitaitoisen terapeutin kanssa, eikä vuosien aikana tullut vastaan mitään viitteitä dissosiaatiosta saatika jakautuneesta persoonasta.
Olisi pitänyt valittaa mutta masentuneena voimavaroja ei tietenkään ollut mihinkään ylimääräiseen.
Siis mitä **** nyt taas?? Olen todella pahoillani, että tuollaista shaittia olet saanut niskaasi.
Samoin kuin te monet muut, hirveää luettavaa. Muutenkin haavoittuvaisessa tilassa olevia ihmisiä kohdellaan kuin heillä ei olisi ihmisarvoa.
Itselläni on mennyt usko moneenkin systeemiin jo aikoja sitten.
Miespsykiatri sanoi, että minulla on niin aistilliset huulet.
Seuraavalla kerralla riuhtaisi laukkuni kädestäni ja rupesi penkomaan sitä, huutaen, että onko sinulla nauhuri täällä ? Aiotko tehdä minusta ilmoituksia ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen kaikia epäasiallisen kohtelun kokeneita tekemään valituksia, muuten muutosta ei tapahdu
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen kaikia epäasiallisen kohtelun kokeneita tekemään valituksia, muuten muutosta ei tapahdu
Kokemuksen syvällä rintaäänellä: ei tapahdu vaikka valittaisi kun kyseessä psykiatria. Touhu on täysin kaoottista ja ihmiset oikeasti alistettuja/heitteillä/miten sattuu kohdeltuja/altavastaajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-siirteli tai perui tunnin-parin varoitusajalla käyntejä, ehkä viidesosan kaikista sovituista ajoista. Olin venkslannut työvuoroni turhaan ja korvaavan ajan venksalaus vielä päälle. Ei perusteluja
-puhui todella paljon muista asiakkaista. Ei sanonut nimiä, mutta niin paljon tietoja, että yhdistelemällä ja googlettamalla olisi paljastunut. En todellakaan etsinyt vaan yritin unohtaa, mitä kuulin. Nämä aivan muiden murheet ja traumat rasittivat minua entisestään.
-tekstaili istuntojen aikana, "sori, pakko vastata tähän", vei aikaa ja kekittyminen kärsi
-puhui itsestään, lapsistaan, miehestään, harrastuksistaan jne.
-yritti myydä tavaroitaan mulle ja näytti hapanta naamaa, kun en ollut kiinnostunut
-nosti hintaa monesti hoidon aikana kertomatta sitä etukäteen.
Alussa ei ollut mitään ongelmaa, ajan kanssa käytös meni tällaiseksi ja kun alkoi tökkiä tarpeeksi, vaihdoin terapeuttia.
Terapeutin vaihtaminen siinä vaiheessa kun on tutustuttu ja alkanut itse jo puhumaan arkoja asioita, on tosi rankkaa. Ei sitä vaihdeta kuin kampaajaa. Ja Kelajutut päälle.
Ai kauheeta! Tuollaisesta voisi mielestäni tehdä jo jonkun kantelun. Ei esim. sovittua hintaa voi tuosta vain nostaa, ja jos aikoja muutellaan noin paljon, sekin on oikeasti asiatonta. Puhumattakaan että tekstailee ja yrittää myydä tavaroitaan ja puhuu muista asiakkaistaan.
Tein kantelun Valviralle/AVIlle. Vastaus: ei edellytä viranomaisilta toimenpiteitä. Toivon, että kantelu meni edes tiedoksi terapeutille. En tiedä, menikö.
Ko. terapeutti ei ole psykologi, on toki Kela-pätevyyden omaava psykologi.
Tiedän, että terapeuteista on pulaa joillain seuduilla. Minä kuten tuttavapiirini suosittelemme kuitenkin psykologipohjaisia terapeutteja. Sairaanhoitaja-, sosionomi-, yms. pohjaisista on enemmän huonoja kokemuksia. YTHS:llä on kyllä hirveitä psykologiterapeuttejakin.
Jep, luoja näitä sairaanhoitajia, eivät paljon kouluterkkareista eroa höpinöidensä perusteella, vaan siihen on köyhän tyytyminen. Niksit on tyyliin : " laita ruokaa pakkaseen'( jos on liikaa nopeasti pilaantuvaa ruokaa kotona), viddu eipä tässä keski-ikäisenä ikinä tuollaista olisi keksinytkää, sekä "osta isompi pakastin", kun pikkuruinen on täynnä, voi vittujen kevät, enköhän minä päätä mihin rahani työttömänä pistän.
Vierailija kirjoitti:
Unohtelee
Joo-o... Hieman turhauttavaa. Olen käynyt nykyisellä terkkarimammalla vuoden, ja edelleen vähintään joka toisella tapaamisella se väkertää tietokoneella reseptien kimpussa eikä edelleenkään muista ettei mulla oo ollu lääkitystä koko tänä aikana, ai saakuri että meinas pää räjähtää kun just viimeksi se tuhersi taas iäisyyden siellä tiedoissa, ja ainoa mitä sai kaivettua esiin oli : nii mites se lääkitys, näköjään kaikki on sitä suositelleet. Niin, yllätys ettei siellä lue mitään siitä että käytin
lääkitystä 12,5vuotta XD XD Ihankuin koivupöllin kanssa juttelis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen vähän yli kaksi vuotta käynyt terapeutilla, joka on pohjakoulutukseltaan psykiatrinen sairaanhoitaja, n. 50v nainen. Hyvin mukava ja asiallinen, ymmärtää rajat mutta osaa myös johdatella keskustelun vaikeampiin henk koht asioihin. Ei mitään pahaa sanottavaa. Terapiaan meneminen oli kyllä yksi elämäni parhaita päätöksiä, ja tätä palstaa lukiessa pitääpä olla kiitollinen ja todeta että kävipäs hyvä tuuri!
Ei varsinaisesti asiatonta mutta vaativan erityistason terapeutti, psykologian tohtori, kehotti "puhumaan seinille" kaupassa tyyliin mitäs muroja ottaisin. Olisi hänen mielestään auttanut sosiaalisiin pelkoihin ja auttanut saamaan sos. kontakteja. Kun sanoin että eikö ihmiset pidä tuollaista ennemminkin vähän kummallisena, niin vastasi ylimielisesti että "tän voi sanoa monella tavalla" ja jatkoi puhumista keksimästään mielestään hyvästä ideasta koko 45min.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulin terapeutista, joka ei ollut törkeä, vaan ei muistanut juuri mitään. Yhtä hyödyllistä kuin kultakalalle puhuminen.
Näinpä, eikä mitään muistiinpanoja tietenkään vaivauduta rustaamaan.. Aion ottaa seuraavaksi itse a4-paperin johon kirjoitan puolikkaan kissan kokoisilla kirjaimilla sen yli vuosikymmenen ajanjakson jolloin olin lääkityksellä, johan sitä on vuosi tässä ihmetelty. Tää on jo toinen mulle lykätty eläkeikäinen mummo, ekaa en saanut vaihdettua vaikka tahdoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Roolileikkiä
Sitäpä juuri. Näytelmä. Itse vuosikausia terapiassa roikkuneena alan vähitellen epäillä, että paremman tuloksen olisin saanut, jos olisin saman ajan istunut lounailla/kahviloissa/harrastamassa seksiä/tai vaikka seisomalla ortodoksisissa jumalanpalveluksissa. Ei sillä, että asialla olisi enää mitään merkitystä, mutta tältä tuntuu ajoittain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Roolileikkiä
Sitäpä juuri. Näytelmä. Itse vuosikausia terapiassa roikkuneena alan vähitellen epäillä, että paremman tuloksen olisin saanut, jos olisin saman ajan istunut lounailla/kahviloissa/harrastamassa seksiä/tai vaikka seisomalla ortodoksisissa jumalanpalveluksissa. Ei sillä, että asialla olisi enää mitään merkitystä, mutta tältä tuntuu ajoittain.
Jep! Etenkin, jos noissa luetelluissa olisi mukana aito ihmissuhde!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-siirteli tai perui tunnin-parin varoitusajalla käyntejä, ehkä viidesosan kaikista sovituista ajoista. Olin venkslannut työvuoroni turhaan ja korvaavan ajan venksalaus vielä päälle. Ei perusteluja
-puhui todella paljon muista asiakkaista. Ei sanonut nimiä, mutta niin paljon tietoja, että yhdistelemällä ja googlettamalla olisi paljastunut. En todellakaan etsinyt vaan yritin unohtaa, mitä kuulin. Nämä aivan muiden murheet ja traumat rasittivat minua entisestään.
-tekstaili istuntojen aikana, "sori, pakko vastata tähän", vei aikaa ja kekittyminen kärsi
-puhui itsestään, lapsistaan, miehestään, harrastuksistaan jne.
-yritti myydä tavaroitaan mulle ja näytti hapanta naamaa, kun en ollut kiinnostunut
-nosti hintaa monesti hoidon aikana kertomatta sitä etukäteen.
Alussa ei ollut mitään ongelmaa, ajan kanssa käytös meni tällaiseksi ja kun alkoi tökkiä tarpeeksi, vaihdoin terapeuttia.
Terapeutin vaihtaminen siinä vaiheessa kun on tutustuttu ja alkanut itse jo puhumaan arkoja asioita, on tosi rankkaa. Ei sitä vaihdeta kuin kampaajaa. Ja Kelajutut päälle.
Ai kauheeta! Tuollaisesta voisi mielestäni tehdä jo jonkun kantelun. Ei esim. sovittua hintaa voi tuosta vain nostaa, ja jos aikoja muutellaan noin paljon, sekin on oikeasti asiatonta. Puhumattakaan että tekstailee ja yrittää myydä tavaroitaan ja puhuu muista asiakkaistaan.
Tein kantelun Valviralle/AVIlle. Vastaus: ei edellytä viranomaisilta toimenpiteitä. Toivon, että kantelu meni edes tiedoksi terapeutille. En tiedä, menikö.
Ko. terapeutti ei ole psykologi, on toki Kela-pätevyyden omaava psykologi.
Tiedän, että terapeuteista on pulaa joillain seuduilla. Minä kuten tuttavapiirini suosittelemme kuitenkin psykologipohjaisia terapeutteja. Sairaanhoitaja-, sosionomi-, yms. pohjaisista on enemmän huonoja kokemuksia. YTHS:llä on kyllä hirveitä psykologiterapeuttejakin.
Jep, luoja näitä sairaanhoitajia, eivät paljon kouluterkkareista eroa höpinöidensä perusteella, vaan siihen on köyhän tyytyminen. Niksit on tyyliin : " laita ruokaa pakkaseen'( jos on liikaa nopeasti pilaantuvaa ruokaa kotona), viddu eipä tässä keski-ikäisenä ikinä tuollaista olisi keksinytkää, sekä "osta isompi pakastin", kun pikkuruinen on täynnä, voi vittujen kevät, enköhän minä päätä mihin rahani työttömänä pistän.
Näinhän se asia on. Sairaanhoitajat tai muut alalla olevat uskovat olevansa niin älykkäitä, ja viisaita, että! "Potilas ei tiedä mistään mitään" asenne on alalla yleistä.
En ole tiennyt aina tiennyt näitä edellä olleita kokemuksia lukiessani, että itkeäkö vaiko nauraa. Mutta tällä kertaa tein kyllä sitä jälkimmäistä.
Vaikka aihe on toki oikeasti tärkeä. Ja näiden asioiden nostamiselle tapetille on todella tarvetta.
Vierailija kirjoitti:
Pitää muistaa että kaikki terapeutit ovat ihmisiä ja aika moni vielä itsekin traumatisoitunut. Miettikääpä millaiset ihmiset tuohon työhön edes hakeutuvat? Eikö se ole itsessään jo huolestuttavaa, että sopivaa terapeuttia pitää etsimällä etsiä, kun käytännössä niistä jokaisen pitäisi pystyä tarjoamaan toimivaa terapiaa. Ja jos potilas kokee että terapeutti on huono, niin ratkaisuksi esitetään terapeutin vaihtoa vaikka ehkä sen terapeutin pitäisi vain olla parempi työssään.
Aamen.
Kohtaamieni terapeuttien mielestä lapsuuteni kaltoinkohtelua ei ole tapahtunut / siitä ei pidä puhua koska vanhempani (kuulemma) rakastivat minua / koska lapsuus on ohi ja olen aikuinen / koska vanhempani eivät itse saaneet aikanaan parempaa kohtelua. ( - tämäkin kohta on kaukana totuudesta mutta kuuluu todella monen terapeutin automaattioletukseen, joka hiljentää "kiittämättömän ja katkeran aikuisen lapsen" ). Ketään ei kiinnostanut kuulla mitä minulle oli tapahtunut. Kukaan ei asettunut minun, vaan kaltoinkohtelijoideni puolelle.
Yhden empaattisen, ihanan ihmisen kohtasin, joka sanoi totuuden: Valitettavasti vanhempasi eivät rakastaneet sinua. Hän uskoi minuun. Harmillista kyllä, hänkin oli vain ihminen, eikä ymmärtänyt syvemmin vakavan trauman ilmenemistä minussa.
Järkyttäviä tapauksia on osunut kohdalleni niin paljon etten uskalla enää hakea terapeuttia vaikka kärsin pitkäaikaisesta traumasta mikä on vaikuttanut syvästi kaikilla elämänalueilla. Itse olen terapoinut itseäni pitkään kirjallisuuden, kirjoittamisen ja analyyttisyyteen taipuvan luonteeni avulla. Korjaava vuorovaikutussuhde on jäänyt puuttumaan - asia mikä olisi lapsuuden hylkäämistraumasta kärsivälle olennaista.
Psykedeelit terapeuttisessa kontekstissa alkavat onneksi rantautua valtavirran tietoisuuteen, emmekä enää ole pelkästään taitamattomien terapeuttien armoilla.
dgkjfg kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää muistaa että kaikki terapeutit ovat ihmisiä ja aika moni vielä itsekin traumatisoitunut. Miettikääpä millaiset ihmiset tuohon työhön edes hakeutuvat? Eikö se ole itsessään jo huolestuttavaa, että sopivaa terapeuttia pitää etsimällä etsiä, kun käytännössä niistä jokaisen pitäisi pystyä tarjoamaan toimivaa terapiaa. Ja jos potilas kokee että terapeutti on huono, niin ratkaisuksi esitetään terapeutin vaihtoa vaikka ehkä sen terapeutin pitäisi vain olla parempi työssään.
Aamen.
Kohtaamieni terapeuttien mielestä lapsuuteni kaltoinkohtelua ei ole tapahtunut / siitä ei pidä puhua koska vanhempani (kuulemma) rakastivat minua / koska lapsuus on ohi ja olen aikuinen / koska vanhempani eivät itse saaneet aikanaan parempaa kohtelua. ( - tämäkin kohta on kaukana totuudesta mutta kuuluu todella monen terapeutin automaattioletukseen, joka hiljentää "kiittämättömän ja katkeran aikuisen lapsen" ). Ketään ei kiinnostanut kuulla mitä minulle oli tapahtunut. Kukaan ei asettunut minun, vaan kaltoinkohtelijoideni puolelle.
Yhden empaattisen, ihanan ihmisen kohtasin, joka sanoi totuuden: Valitettavasti vanhempasi eivät rakastaneet sinua. Hän uskoi minuun. Harmillista kyllä, hänkin oli vain ihminen, eikä ymmärtänyt syvemmin vakavan trauman ilmenemistä minussa.
Järkyttäviä tapauksia on osunut kohdalleni niin paljon etten uskalla enää hakea terapeuttia vaikka kärsin pitkäaikaisesta traumasta mikä on vaikuttanut syvästi kaikilla elämänalueilla. Itse olen terapoinut itseäni pitkään kirjallisuuden, kirjoittamisen ja analyyttisyyteen taipuvan luonteeni avulla. Korjaava vuorovaikutussuhde on jäänyt puuttumaan - asia mikä olisi lapsuuden hylkäämistraumasta kärsivälle olennaista.
Psykedeelit terapeuttisessa kontekstissa alkavat onneksi rantautua valtavirran tietoisuuteen, emmekä enää ole pelkästään taitamattomien terapeuttien armoilla.
Pakko kommentoida. Olen pahoillani kokemuksistasi ja epäonnistuneista terapiakohtaamisista. Henkilökohtaisesti olen kyynistynyt niin pahasti, etten edes enää usko käsitteeseen ”korjaava vuorovaikutussuhde” terapeuttisessa roolileikissä - se on aina epäaito. Sen sijaan liputan kanssasi innolla psykedeelien saapumisen puolesta!
Vaikka av-palstan käyttäjien psyykkinen vointi on todennäköisesti ihan omaa luokkaansa, niin en silti tuomitsisi ketjua pelkästään omakohtaisten positiivisten kokemusten pohjalta. Monihan on täällä sanonut, että vaihtoi terapeuttia lennosta ja jälkimmäisen kanssa hommat onnistui. Valitusprosessi on ihan uskomattoman työläs ja moni asiattomuus ei ole niin selkeä (saati sitten todistettavissa), että se prosessi kannattaisi. Ihmisiä on moneen junaan, mutta tämä on sellainen alue missä pitäisi ehdottomasti olla edes jotkut minimivaatimukset. Moniin muihin ammattialoihin verrattuna on se ero, että terapeutti työskentelee täysin yksin asiakkaan kanssa. Kukaan ei ole todistamassa niitä haavoittavia sanoja tai tekoja. Lääkärikäynnillekin voi sentään ottaa vaikka tukihenkilön mukaan ja hoito on kirjattava tarkasti. Terapeutit voivat tehdä ihan mitä tahansa miten pitkään hyvänsä ilman, että kukaan koskaan huomauttaisi heille että voisivat katsoa peiliin. Ja kun hegemonia on se, että jos asiakas huomauttaa, niin sehän on harhaisen ihmisen päästäkeksimä juttu.