Asiattomat terapeutit! Mitä kaikkea asiatonta teidän terapeutti on tehnyt?

Diagnoosit ahdistusta, masennusta ja traumaoireilua. Kriisejä on hankalasta lapsuudenperheestä ja terveysmurheista johtuen riittänyt. Olen kuitenkin työelämässä ja menestynytkin siinä ihan kohtalaisesti, perheetön, mutta ystäviä on. 

muutamia terapeutin outoja kommentteja ovat olleet esim. siinä kun tuskailin ääneen, että miten voisin vielä saada perheen, kun lapsettomuus jäytää aika ajoin sisukaluja ja surettaa lapseton tulevaisuus, kun hoivaviettiä olisi. Nuori miesterapeutti siihen että se sinun täytyy ihan itse selvittään, en voi sinua siinä auttaa! Mitä ihmettä, no annoin olla. 

Terapeutti sanoi, että on erityisesti kiinnostunut vaikeasti traumatisoituneista asiakkaista, mutta että heitä on hyvin harvassa. Minusta tämä tuntui oudolta sanoa. Että minä en sitten kelpaa, jollen ole tarpeeksi traumatisoitunut? Jotenkin tuntui, että hän myös alkoi menettää kiinnostusta asioihini muutaman pidemmän käynnin jälkeen. En tiedä mihin se liittyi, ehkä minä en tosiaan ollutkaan niin kiinnostava tapaus kuin hän ajatteli.

Oli kaikenlaista muutakin outoa, tapaamisia peruuntui äkillisesti ja terapeutin mielialat tuntuivat vaihtelevan. Hän oli myös kova kiroilemaan ja kerran kesken 90 minuutin tapaamisen ponkaisi ylös, että sori nyt täytyy mennä kuselle, ei pysty keskittymään. 

Kerran hän ehdotti jotain harjoitusta, jossa liikutteleisi tyynyjä ja nenäliinoja huoneessa minua kohti, kunnes sanoisin, että hänen pitää pysähtyä. Siinä harjoiteltaisiin rajoja. Minulle tuo seksuaalirikoksen ja pahoinpitelyn uhriksi joutuneena, edelleen voimakkaasti oireilevana oli aivan hirveä ehdotus. Sanoin sen heti, mutta hän ei tuntunut ymmärtävän. Sitten koko terapia lähti alamäkeen, kun aloin jotenkin pelätä häntä. 

Laitoin viestiä, että haluan keskeyttää terapian, mutta terapeutti vastasikin, että kunnioittaa päätöstäni lopettaa. Mitä ihmettä, en minä halunnut lopettaa vaan väkisin juuri yritin vielä jatkaa kun olisin saanut pääni kasaan. No, piti sitten ilmoittaa Kelaan, että terapeutti lopetti terapiani. 

Viesti 741 vahvistaa sen mitä olen jo uumoillutkin eli että monella terapeutilla itsellään on jonkinlaista "erityisyyttä" tai vähintään sosiaalisten taitojen puutetta. Kiroilu, asiakkaalle töksäyttely, asiakkaan pohdintojen ottaminen kirjaimellisesti (se nuori miesterapeutti), epäsopivat sanavalinnat ("kiinnostunut vaikeasti traumatisoituneista asiakkaista"), kyvyttömyys hallita mielialoja ja omaa käytöstä ylipäätään. Terapiasuhteesta sanotaan, että se on hyvin pitkälti vuorovaikutussuhde mutta miten pidät yllä vuorovaikutusta silloin, kun terapeutti on koko ajan enempi vähempi pihalla eikä itsekään vaikuta ymmärtävän, mitä puhuu ja miten?

Yritti suostutella minua pyytämään työnantajalta lisää terapiatunteja, rahankiilto silmissään. Oli vähän vaikeaa läheisen kuoleman jälkeen, ja meillä saa käyttää tietyn määrän vuodessa tt:n sopimuksella. Ei ollut muutenkaan mitenkään kiinnostunut asioistani, enkä kokenut saavani terapiasta apua suruuni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terapeuttini haluaa tavata kahvilassa, koska hänen mielestään toimisto on ankea paikka.

Eilen mittani tuli täyteen tätä terapiaa.. Joku juopunut henkilö tunkeutui pöytäämme, ja terapeuttini alkoi keskustella hänen kanssaan. Aika kului, ja sanoin terapeutilleni: mulle riittää nyt. Terapeutti heristi sormeaan minulle, mutta nousin pöydästä ja lähdin. Terapeuttini ei edes perääni katsonut vaan jäi jutustelemaan miehen kanssa.

Laitoin terapeutille viestiä että hän olisi voinut sanoa tunkeutujalle että meillä on tässä juttu kesken.

Terapeutti pyysi anteeksi käytöstään, mutta totesi että se alkoholisti on ihmisenä aivan yhtä tärkeä kuin minä ja ansaitsee saada saman huomion.

Joo, ehkä, mutta mielestäni ei minun vastaanottoajallani.

Millään ihmeen "terapeuteilla" porukka oikein käy?!

Psykoterapeutti on ennen kaikkea pienyrittäjä ja tässä kohtaa on varmasti halunnut minimoida toimitilasta tulevat kustannukset ja tapaa sitten kahvilassa.

Itseasiassa terapeutin huoneesta voi päätellä paljon hänen prioriteeteistaan. Onko huone tilava ja hyvällä sijainnilla, vai onko hän valinnut etäisen paikan ja kolkon pikkuluukun. Onko tilaa sisustettu tarkoituksella viihtyiseäksi, vai pelkästään välttämättömillä tuotteilla. Onko valittu halvimmat tuolit, vai molemmille mukavat nojatuolit jne.

Aikanaan kun kävin tutustumassa eri terapeutteihin, niin huomasin että se huone ennusti myös aika paljon sitä miten kunnioittavasti terapeutti kohteli potilasta. Esim. Maaret Kalliollahan on oikein viihtyisä ja paikka hyvällä sijainnilla, eikä varmasti ole pihtaillut kuluissa.

Tämä on ihan sairaan kiinnostavaa! Millaisia huoneita teidän terapeuteille on? Mitä enemmän mietin terapeuttieni huoneita sitä paremmin tajuan miksi homma ei toiminut