Asiattomat terapeutit! Mitä kaikkea asiatonta teidän terapeutti on tehnyt?

Omakohtainen kokemus on, että traumaattisen kokemuksen jälkeen vielä pahempi trauma seuraa ammattitaidottomista terapeuteista. Esim. Päädyttiin exän kanssa perheneuvolaan pariterapiaan. Ex kuristi minua, lapset läsnä, rikosilmo tehty. Ex myönsi tekonsa. Elämäni hajosi. Perheneuvolan ”terapeutti” ( mitä ne työntekijät oikeasti ovat?) pyysi minua ensin kertomaan ”näkemykseni” siitä mitä tapahtui. Eli ihan kuin en voisi olla varma mitä tapahtui. Terapeutin vastaus kaikkeen oli aina ”mmhm”. Suurin huoli oli, että mitä mieheni nyt ajattelee milloin mistäkin. ( Poliisi kysyi ”mitä tapahtui” ja näillä kysymyksillä on järkyttävän suuri ero)

Tuon naisen nimen ja ilmeet muistan ikuisesti. Toivon hänen päätyvän mustelmilla jonkun vieraan tentattavaksi ja kertomaan näkemyksiään, joita ei uskota.

Myöhästyy

Minusta on käsittämätöntä että ammattilainen voi ”myöhästellä ja unohdella”. Nämähän ovat aivan maallikollekin selkeät merkit siitä, että toinen ihminen ei ole tärkeä, on merkityksetön, hänen asiansa epäkiinnostavia. Millaisia puoskareita psykoterapeuttikoneisto oikein suoltaa? Yritysopeillako näitä nykyään pykätään markkinoille? Kaikki myötätunto näille muutenkin kovia kokeneille ihmisille, jotka joutuvat apua hakiessaan tällaisten ihmishirviöiden käsiin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin koko ketjun läpi ja ei nämä kaikki voi kyllä mitenkään olla totta, osa selvästi hyvin harhaisten ihmisten kirjoittamia keksittyjä juttuja. Omat kokemukset terapiasta on hyviä, joten muistakaa ihmiset jotka näitä juttuja luette että kyllä suurin osa terapeuteista on osaavia ammattilaisia eikä näissä jutuissa kuvatun kaltaisia sekopäitä. Tottakai mätiä omenia mahtuu joukkoon joten muistakaa te joilla hankala terapeutti että aina voi vaihtaa ja tehdä valituksen jos energiaa vain yhtään riittää... Turha istua vuosikausia itku kurkussa surkeassa terapiasuhteessa ja sitten valittaa täällä että hukkaan meni. 

Vaikka av-palstan käyttäjien psyykkinen vointi on todennäköisesti ihan omaa luokkaansa, niin en silti tuomitsisi ketjua pelkästään omakohtaisten positiivisten kokemusten pohjalta. Monihan on täällä sanonut, että vaihtoi terapeuttia lennosta ja jälkimmäisen kanssa hommat onnistui. Valitusprosessi on ihan uskomattoman työläs ja moni asiattomuus ei ole niin selkeä (saati sitten todistettavissa), että se prosessi kannattaisi. Ihmisiä on moneen junaan, mutta tämä on sellainen alue missä pitäisi ehdottomasti olla edes jotkut minimivaatimukset. Moniin muihin ammattialoihin verrattuna on se ero, että terapeutti työskentelee täysin yksin asiakkaan kanssa. Kukaan ei ole todistamassa niitä haavoittavia sanoja tai tekoja. Lääkärikäynnillekin voi sentään ottaa vaikka tukihenkilön mukaan ja hoito on kirjattava tarkasti. Terapeutit voivat tehdä ihan mitä tahansa miten pitkään hyvänsä ilman, että kukaan koskaan huomauttaisi heille että voisivat katsoa peiliin. Ja kun hegemonia on se, että jos asiakas huomauttaa, niin sehän on harhaisen ihmisen päästäkeksimä juttu.

Joo ehkä kannattaisi palata sinne terapiaan, jos oma ymmärrys on tuota luokkaa, että eri näkemyksen omaavat ovat harhaisia? Ihme luuseri. Joka alalle mahtuu todella ammatitaidotonta porukkaa.

Kamalia juttuja

Ei asiatonta, mutta ärsyttävää. Terapeutti oli kirjannut, että minulla on hamstrausongelma. Olin jossain sivulauseessa edellisellä kerralla kertonut myyväni torissa tavaroita. Mm. pieneksi jääneitä lastenvaatteita. Asia oli kääntynyt jotenkin ihan väärin ja meni tovi ennen kuin terapeutti ymmärsi, etten ole hamstraaja. Monet muutkin asiat muisti ihan väärin. Hänen muistiinpanonsa voisivat olla mielenkiintoista luettavaa.

Olen jo kertonut osan mutta tässä jatkoa.

Kun sain kelan päätöksen, odotukset olivat terapiaa kohtaan suuremmat.

No mitä, ihan samanlaista juttelua se oli.

Joka kerta oli tunne että pitäiskö lopettaa.

Otin asian puheeksi. Syntyi kova puolustusrintama terapeutin taholta.

Tein virheen siinä että jatkoin vielä.

En kerro kaikkia yksityiskohtia.

Aikaa kului, ammattitaitoa ei löytynyt.

Yksi järkyttävimpiä seikkoja oli se ettei tämä kyennyt puhumaan vakavimmista traumoista sanallakaan koko aikana.

Niinpä ne jäivät käsittelemättä.

Haukkui minut lopulta pystyyn, tulet voimaan huonosti, jos lopetat, uhkailua. Ryhmäterapia, jossa oli lopussa enää 2.

Koskaan se ei ottanut kantaa mihinkään, piti ymmärtää itse. Nyt jälkeenpäin minulle tuli mieleen, ettei se enää saanut rahaa minusta kelalta, mutta minä voin hyvin, odottelen "huonovointisuuttani". Kaikki ne pääseekin terapeutiksi. Tasokasta toimintaa?

Mun terapeutti oli ihan mukava ja symppis muuten, mutta...

Unohti välillä mistä oltiin viime kerralla juteltu. Saattoi siis alkaa puhumaan samasta asiasta, josta puhuttiin jo viime kerralla. Sanoinkin sille sitten että joo tästä juteltiin jo viime kerralla.. Tuollasesta tuli sellanen tunne, ettei sitä kauheasti edes kiinnostanu mun ongelmat, kun ei tuon vertaa voi muistaa ja kun unohduksia tapahtui enemmän kuin kerran.

Puhui paljon omista asioistaan. Kertoi mm. kuinka hänen lapsensa muutti jonnekin Uudellemaalle ja pääsi töihin jonneki kauppaan. Kertoi kuinka miehensä auto hajosi ja nyt miettivät että ostavatko uuden vai kannattaako sitä korjata.. yms yms.. Mielestäni terapeutin ei tarttisi omia asioitaan puhua asiakkaalle, en minä siitä maksa..

Mulla on äärettömän vaikea asteinen sosiaalinen fobia, joka oli yksi syy miksi terapian aloitin. Terapeuttini kysyi multa, että kokeiltaisiinko keväämmällä käydä kävelyllä siinä keskustassa, eli tarkoitus oli tehdä pieniä altistusharjoituksia. Vastasin että joo.

Kevät tuli, lumi suli, eikä terapeutti enään sanallaankaan maininnut koko asiaa. Mielestäni terapeutin pitäisi muistaa tuollainen asia ja ottaa se puheeksi, jos aikaisemmin sanoo että "kokeiltaisiinko keväämmällä?".

Tuon jälkeen ei mistään altistusharjoituksista ollut enää mitään puhetta. Vaikka nämä harjoitukset olivat yksi terapian "teemoista". 3vuotta aikaa oli niitä tehdä, mutta yhtäkään ei tehty ja tämä ei tehnyt elettäkään sen suuntaan, että niitä oikeasti kokeiltaisiin tehdä. Ja joo, olisin voinut itsekin mainita asiasta, mutta olen ujo, sosiaalisesta fobiasta kärsivä, mulle on hankalaa avata suutani ja "pitää puoliani".

Osa neuvoista oli myös ihan typeriä. Ihan turhaan sanoa sosiaalifoobikolle "Päätät vain mennä sinne kauppaan, vakaasti vain päätät että NYT minä menen! Ja sitten vain menet!". Joo niimpä. Sama kun sanois pahasti masentuneelle että "Nyt vain päätät että et ole masentunut!".

Kerroin myös kerran, että pitäisi käydä kampaamossa vähän leikkauttamassa hiuksia. Selitin, että se on ollut hankalaa, koska täälläpäin kaikki kampaamot ovat sellaisia, että niissä on monta työntekijää mikä tarkoittaa sitä, että asiakkaita on samaan aikaan useampikin. Kerroin, että en pysty menemään sellaiseen, koska se ahdistaa ja pelkään että saan paniikkikohtauksen. Siinä sitten pähkäilin, että mitähän tässä pitäis tehdä, että miten saisin mentyä sinne ja yrittää olla ajattelematta niitä muita asiakkaita siinä samassa tilassa?

Terapeuttini sanoi, että tuossa on aika vasta avattu yksi uusi kampaamo. Aloin jo vähän innostumaan ja kyselin lisää, kunnes kävi ilmi, että se on samanlainen kuin ne lukuisat muutkin kampaamot, asiakkaita lappaa ovista ja ikkunoista ja työntekijöitä on monta. No mitä mää just sanoin niistä kampaamoista pari minsaa sitten? Huoh. Tuntui että aivan kuin seinille puhuis.

Mun terapeutti oli ihan terapian alussa jotenkin tosi kannustava ja tuli tunne, että sitä oikeasti kiinnostaa. Kun se alussa ihan onnessaan puhui esim. noista altistusharjoituksista, sanoi että kirjaa sen ylös, että ne on yksi tavoite meidän 3vuoden terapian aikana. Ja sitten ei niistä puhukaan enää mitään. Oon aatellu, että jos se koki terapian edetessä, että mun oireilut on niin vakavia, ettei jaksa "panostaa" muhun koska ei siitä mitään hyötyy kuitenkaan ole.. tai jotain.. en tiedä..

3vuotta tätä terapiaa kuitenkin kävin, olisin halunnut vaihtaa, mutta enhän minä uskaltanut tarpeeksi avata suutani ja sanoa ettei tästä tule mitään.. En hyötynyt tästä 3vuoden terapiasta yhtään mitään. Ihan sama vaikka oisin nämä 3vuotta jutellut ennemmin vaikka kaverille.

Roolileikin alussa on kannattavaa esittää kiinnostunutta ja pätevää, jolloin saa potilaan koukkuun

Menin pitkän harkinnan jälkeen terapeutille. Istui hiljaa ja nyökytteli. Meikä itki ja paasas pahasta olosta. "Mmmjjjooo aika on nyt täys,varaanko uuden ajan" kesken mun lauseen sanoi.

T. M29

D:

Ekalla ja toistaiseksi viimeisellä terapiakäynnillä en saanut juuri mitään puhuttua ja vain itkin lohduttomasti. Terapeutti pidätteli naurua vatsa hytkyen ja lopulta puhkesi nauramaan, mitään pahoittelematta. Tämä oli hämmentävä ja häpeällinen kokemus. Ehkä joku päivä taas uskaltaudun terapiaan.

Terapeutin luona kävin 3-vuotta ja ei osannut auttaa missään asiassa ja voivotteli vain. Hän myös kyseli samaa asiaa monta kertaa eri tyyleillä. Olisiko joku keino paljastaa jos ihminen valehtelee? Tiedä häntä.

Hyvät massit kyllä tienasi.

Olen voinut paremmin kun en häntä näe.

Eräs psykiatri sanoi minulle: "sinä olet vielä nuori ihminen, kyllä sun pitää jaksaa!" Kärsin toistuvasta ja pitkäkestoisesta masennuksesta, mutta siitä huolimatta olin opiskellut 2 tutkintoa, olin vakityössä ja sinnitellyt vuosikausia vaatien itseltäni ihan liikaa. Raivostuin totaalisesti ja olin tuon käynnin jälkeen vihainen pitkän aikaa. Todellakin rimanalitus tältä mielenterveyden ammattilaiselta ja on vaikka olisi viimeinen psykiatri tällä planeetalla, en enää hänen vastaanotolleen menisi. 

Up

Menkää nyt oikeille koulutetuille psykologeille, älkääkö kaikenmaailman rahanhimoisille huuhaa-terapeuteille.

Mulla on kokemusta useammasta terapeutista, joista yksi oli huono. Pidin hänen käytöstään vähän epäammattimaisena, mutta ei nyt mitään täysin asiatonta. Tässä syitä:

- Ei muistanut mitä oltiin juteltu. Alkoi usein kesken keskustelun plärätä muistiinpanovihkoaan takaisin päin tarkistaakseen, miten joku asia oli.

- Jutteli usein niitä näitä omasta elämästään ja arkikokemuksistaan. Olisin itse halunnut keskustella syvemmistä aiheista, mutta se oli vaikeaa, kun juututtiin keskustelemaan parhaista huonekaluliikkeistä tms.

- Pahin oli kun kyseenalaisti suoraan terapian tarpeeni. Olin siis saanut Kelan tuen terapiaan ja vihjasi eritin suoraan minun valehdelleen tai jättäneen asioita kertomatta tukihakemuksessa. Menin ihan lukkoon. Sain kyllä jotenkin kiistettyä asian ja hän kävi kaapista kaivamassa Kelan papereita, jotta voitaisiin tarkistaa. Minä olin oikeassa. Olin ihan lamaantunut ja vihainen tuon jälkeen. Jos hänellä oli jotain tuollaisia epäilyksiä, niin olisi kai voinut jo etukäteen tarkistaa ennen kuin alkoi syyllistämään minua. Tuo tuli vielä täysin puskista. Luottamus meni täysin.

Onneksi on hyviä terapeuttejakin. Harmittaa vain tämä tapaus, koska tutustumiskäynneillä vaikutti ihan hyvältä. En ihmettele ollenkaan miksi kyseisellä terapeutilla oli vapaita potilaspaikkoja.

Vierailija kirjoitti:

Menkää nyt oikeille koulutetuille psykologeille, älkääkö kaikenmaailman rahanhimoisille huuhaa-terapeuteille.

Älä jaksa. Lähes kaikki näistä tapauksista ovat luultavasti olleet sekä koulutettuja psykologeja että terapeuttikoulutettuja. Ei kelan tukia muuten saa. Luuletko että joki psykologin koulutus tuo ihmisyyteen moraalia? Luulet väärin - se tuo manipulointitaitoja. Ihmisyys on ihmisyyttä - noin pääsääntöisesti enemmän varjoa kuin valoa.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut sekä psyykkisesti että fyysisesti täysin kaoottisessa kunnossa, ja joutunut perumaan aikani. Tämä kohta jotenkin herätti minut, terapeutti ei noteerannut vointiani _mitenkään_, vaan sönkötti vain aiktauluista huolissaan. Vaikka olisin kuollut, olisi tuon ihmisen ainoa murhe ollut _aikataulut_ ja raha.

😳