Lue keskustelun säännöt.
Kuinka suhtautua lapsen epärealistisiin haaveisiin?
Miten teidän mielestänne pitäisi suhtautua lapsen tai teinin melko epärealistisiin unelmiin? Siis toistuviin puheisiin siitä, että haaveilee jalkapalloammattilaisuudesta ulkomailla tai kansainvälisestä youtubetähteydestä tai rock-tähteydestä?
En haluaisi lapsen tai nuoren haavepuheita tyrmätä, mutta toisaalta kun 12-vuotias höntsälätkän pelaaja puhuu NHL-ammattilaisuudesta, niin ajattelen, että hiukan realismia ei olisi pahitteeksi.
Miten aikuisen pitäisi näihin suhtautua?
Kommentit (680)
Se kuuluu tuohon ikään ja on normaalia. Vanhemman tehtävä on tietysti tukea ja kannustaa. Vanhemmiten tulee yleensä realistisempia haaveita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anna haaveilla. Muutenkin 12 vuotiaasta ei juurikaan tiedä mihin tuo pystyy jotain poikkeustapauksia lukuunottamatta. Toivoisi kuitenkin ettei kakarat vakavissaan kuvittele että youtubettaja tai tositv-tähtönen on oikea ammatti johon kannattaa pyrkiä.
Mahtaako sellaisia enää olla kun he aikuistuvat. Ehkä tuo kertoo halusta saada (puutttuvaa?) huomiota tai vaikuttaa, siihen on muitakin keinoja joista voisi vinkata. Kiinnitä huomio lapsen oikeisiin kykyihin jos niitä on jo nähtävissä.
Kaikki lapset on epärealisteja. Siinä on yksi syy, miksi lasten ajatusmaailma on niin viehättävää.
Parasta on koettaa saada jälkikasvu sisäistämään ajoissa se, miten maailma makaa.
Supermenestyjiä voi olla todella vähän. Se, että kenestä tahansa voi tulla miljonääri, ei tarkoita että kaikista voi tulla miljonäärejä, miljardööreistä puhumattakaan.
"Normaaleja" menestyjiä voi olla enemmän, mutta siihen ryhmään on hankala ponnistaa ilman sopiviin piireihin syntymistä.
Noin muuten homma on viritetty niin, ettei keskiverto tossunkuluttaja/pienyrittäjä pääsisi hyppimään isompien silmille.
Joskus raoista pääsee livahtamaan läpi, ja siihen voi tähdätä, mutta vanhan latteuden mukaisesti se "päivätyö" olisi hyvä olla jossain muodossa.
Anna lapsen haaveilla rauhassa lääkärin urasta, vaikka hänen matikantaitonsa olisivatkin alemmalla tasolla kuin oma ikätaso on. Asia saattaa hoitua ihan itsekseen, eli harvalla riittää motivaatio ja kiinnostus asiaan, jossa ei itse ole vahvimmillaan. Kunhan hänellä yläkoulussa alkavat kemia ja fysiikka, sekä kaavojen pänttääminen ja laskeminen, lapsesi saattaa huomata, että "yök, en minä haluakaan enää lääkäriksi, jos alan opiskelu on tällaista". Eli anna ajan hoitaa asia, vaikka vanhempana Sinua saattaakin välillä hirvittää, kun lapsi kertoo sukulaisille (jotka tietävät lapsen oppimisvaikeuksista), että "minustapa tulee isona lääkäri". Lapsi saa ja hänen pitääkin voida haaveilla. Kiinnostuksen kohteet tuonikäisellä todennäköisesti muuttuvat vielä moneen kertaan. Tsemppiä Sinulle ja lapsellesi :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varma tie huonoon itsetuntoon. Kaikki haaveet lytätään ja koskaan ei kehuta ja kannusteta. Anna lapsen haaveilla, ei 12-vuotiaan tarvitse tietää mitä tekee aikuisena.
Itse en lapsena koskaan saanut kehuja. Se on lienee suurin syy miksi aikuisena olen alisuorittaja. Ei ole minkäänlaista uskoa omiin kykyihin ja sen takia en edes uskalla yrittää mitään kun aina ajattelen etten kuitenkaan onnistu.
Ollaankohan ainoita keillä on ollut niin päin, että vanhempana olen pyrkinyt kehoittamaan lapsia haaveilemaan ja yrittämään tavoitella unelmiaan. Mutta ongelmana ettei lapsilla ole ollut tuollaisia kaiken kattavia haaveita, vaan ovat olleet ylirealistisia.
Tämä on näkynyt niin, että meillä lapset ovat olleet lahjakkaita lajeissaan. Se olisi vain vaatinut tietyssä iässä huippuseuraan siirtymistä, mutta eivät ole halunneet siirtyä sinne omista piireistään. Eli ovat jatkaneet, mutta eivät pistäneet kaikkea tavoitellakseen menestystä lajeissaan.
Koulussa sama, kun yhdellä olisi numeroiden perusteella ollut mahdollisuutta pyrkiä huippulukioon, joka olisi vaatinut pidempää koulumatkaa, niin ei halunnut. Jäi kotikulmilla olevaan lukioon, jolloin päivät eivät venyneet matkan vuoksi pidemmiksi.
Opiskelussa ei ollut haaveammattia, mutta selvitettyään vaihtoehtoja löysivät kyllä mielestään itselleen sopivat alat. Mutta jotenkin olisi olettanut että jokin intohimo tai haave olisi taustalla ollut, mutta ei. Hyvin kyllä pääsivät AMK ja yliopistoon sinne minne halusivat ja näyttävät suht tyytyväiseltä valintaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No tasan tarkkaan kerro sille lapselle että ei kannata unelmoida, ettei sen rahkeet riitä, sen haaveet on p*skaa ja mitähän vielä. Tämänhän sä halusitkin kuulla?
Oma äitini käytti tuota strategiaa ja aina toitotti etten piirtämisellä tule ikinä elättämään itseäni ja ei kannata turhia haaveilla. Nyt elätän itseni piirtämällä. Melkein joka työpäivä päässä kirkuu ääni että olen huono, huono, huono, tyhmä, mitä oikein kuvittelen itsestäni, kohta saat potkut, valitsit huonon uran, tyhmä tyhmä tyhmä! Tosi ihanaa olla kutsumusammatissa kun omaan päähän pinttyneet asenteet väittää vastaan ja vie siitä ilon. Haluatko oman lapsesi päätyvän samaan?
Työ yllämainittu kannusta, kuljeta, kustanna kuulostaa hyvältä strategialta. Kuka ihmeen vanhempi haluaa lannistaa lapsensa jo alusta alkaen?
Täällä toinen piirtämällä itsensä elättävä. Vanhemmat eivät kannustaneet, mutta eivät torpanneetkaan. Mutta se koulu! Taidekoulussa kaikki eri alojen opettajat kysyivät ensimmäiseksi ekana vuonna, että miksi te olette alalla, joka ei työllistä? Miksi te tulitte tänne? Vähän omituinen strategia, jos tarkoituksena on saada porukkaa koulutettua alalle, mutta kättelyssa kauhistellaan, että valitsitte sitten paskimman mahdollisen alan :D
Omasta luokastani ainoastaan kaksi muuta elättää itseään taiteella eli sen puoleen koulutuksen kauhistelut eivät olleet turhia. Muut halusivat alan, jolla tienaa paremmin.
Mutta aina JOKU elättää itseään taiteella ja tekee taidetta! Aina jostakusta tulee se, mitä ei pitänyt tai mikä on kamalan vaativaa tai harvinaista. Joku on se NHL-tähti, joku astronautti, toinen räppistara ja yhdestä tulee muotialan suurin vaikuttaja.
Tsemppiä! Sä olet varmasti hyvä, koska taidealalla ei töitä löydy, jos sulla ei ole siihen aidosti paloa ja osaamista :3 Äitisi mielipiteillä voit pyyhkiä hanuriasi ja nauraa päälle.
Vierailija kirjoitti:
En osaa auttaa, mutta mulla on sama ongelma. Lapsellani on lukihäiriö, hän on tehostetussa opetuksessa ja hänellä on helpommat oppikirjat kahdessa aineessa. Mutta hän aikoo isona lääkäriksi tai eläinlääkäriksi. En tiedä miten suhtautua. En millään haluaisi lytätä hänen unelmiaan, mutta on aivan selvää, että noilla taidoilla ei kummankaan tiedekunnan ovet aukene.
Ei lukihäiriö ole mikään este. Se on kyllä hidaste, mutta ei lukihäiriöisen päässä mitään vikaa ole. Pitää vain löytää oma tapa oppia asiat. Toivottavasti et itse lyttää lapsesi haaveita luuloinesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun sukulaiseni pääsi pelaamaan muinoin NHL lätkää. Ei ihan turhaan haaveillut.
Ihan uskomatonta että tästä tarvitsee edes keskustella. Sellaista perisuomalaista pessimismiä, "ei siitä kuitenkaan mitään tule, parempi luovuttaa heti". Käytännössä aivan mikä tahansa on opittavissa, opiskeltavissa ja onnistuttavissa kun halua ja jaksamista riittää. Lukihäiriöt ja vastaavat tekevät siitä ehkä työläämpää, mutta eivät nekään ole mikään este.
Kannustaminen ja kaikin realistisin keinoin auttaminen ovat ne ainoat oikeat toimenpiteet vanhemmalle. Kyllä lapsi sitten aikanaan luovuttaa ja keksii uuden haaveen jos ensimmäisestä ei tule mitään, mutta etukäteen sitä ei voi mitenkään tietää onnistuuko hän vai ei. Nimimerkillä onneksi on lapsesta saakka tuettu ja annettu tehdä sitä mitä omakseen on tuntenut. Oman alansa osaajaksi sillä kasvoi vaikka se paljon työtä vaatikin, ja siinä sivussa tulee koko ajan opeteltua uusiakin aloja ammattitaitoiseksi asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä lukihäiriöinen voi menestyä. Ja olla fiksu. Lukihäiriöit ovat kaikilla erilaisia, katso vaikka Hjallis harkimoa. Lukihäiriö on myös esim Ruotsin nykyisellä kuninkaalla Kaarle Kustaalla, myös Tom Cruisella on lukihäiriö, Laulaja Cherillä, myös albert eisnteinillä oli lukihäiriö.
Jos lukihäiriöisellä on motivaatiota niin miksi ei voisi hänestä tulla mitä vain? Hän joutuu tekemään vain kaksin kertaiseen työn enkä usko se ap sinulta on pois.
Toivoisin enemmänkin kannustusta lapsellesi ja kannustavampaa asennetta tai lapsi ei kohta usko itse itseensäkkään jos hakee tukea sinulta jotka lyttäät heti ajatuksissasi👌🏻 Onneksi äitini teki kohdallani toisin. T. Lukihäiriöinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En osaa auttaa, mutta mulla on sama ongelma. Lapsellani on lukihäiriö, hän on tehostetussa opetuksessa ja hänellä on helpommat oppikirjat kahdessa aineessa. Mutta hän aikoo isona lääkäriksi tai eläinlääkäriksi. En tiedä miten suhtautua. En millään haluaisi lytätä hänen unelmiaan, mutta on aivan selvää, että noilla taidoilla ei kummankaan tiedekunnan ovet aukene.
Voi silti jossain duunissa olla näillä aloilla. Kaikkien alojen työnkuvat tulevat sitäpaitsi muuttumaan automaation ja AIn takia valtavasti.
Ilman muuta kannustat mutta realistisesti tietenkin eikä aivan överikehuen. Motivaatiolla pääsee jo puoliväliin ja jos on sosiaalinen veijari niin sekin auttaa huomattavasti. Voihan siitä tulla vaikka urheiluselostaja.
Vierailija kirjoitti:
En osaa auttaa, mutta mulla on sama ongelma. Lapsellani on lukihäiriö, hän on tehostetussa opetuksessa ja hänellä on helpommat oppikirjat kahdessa aineessa. Mutta hän aikoo isona lääkäriksi tai eläinlääkäriksi. En tiedä miten suhtautua. En millään haluaisi lytätä hänen unelmiaan, mutta on aivan selvää, että noilla taidoilla ei kummankaan tiedekunnan ovet aukene.
Jaa? Pikkuserkullani oli vahva lukihäiriö, maisteri hän kuitenkin on, ja pätevä ammattilainen. Minulla taas jäi "gradu roikkumaan", on roikkunut viimeiset 10 vuotta vaikka ei ole mitään lukihäiriötä, päin vastoin lapsena oli varhain hyvä lukutaito ja kouluosaaminen.
Ei lukihäiriö mitään estä, korkeintaan hidastaa.
Miksei lastaan kannustaisi, jos unelmia on? Kunhan ei haaveile mistään ammattimaisesta AV-mammana olemisesta.
Antaa lapsen haaveilla, kyllä maailma ne toiveet lyttää. Olen jonkinverran jutellut todennäköisyyksistä, ja siitä millaisia treenimääriä maailman huiput vetävät lapsesta alkaen. Jos lapsi oikeasti painaisi päivittäin lenkillä ja olisi selvästi TODELLA motivoitunut niin tuen sen verran kun on järjevää, mutta muistaisin että koulu pitää hoitaa.
Youtube tähteydestä ollaan myös juteltu, että tietääkö hän miten paljon pskaa niille sataa, miten lyhyt on suosio ja miten maailmassa on miljoonia haaveilijoita.
Jokainen kuitenkin varmaan muistaan miten teininä oli haaveita, idoleita, epärealistia odotuksia ja toiveita. Ei niihin tarvitse mun mielestä puuttua, mutta ei myöskään tukea tolkuttomasti että "mikä vaan on mahdollista kunhan uskoo itseensä".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on lapsi joka on käynyt peruskoulun erityiskoulussa. Yhteen aikaan kaikki aineet olivat yksilöllistettyjä. Nyt hän opiskelee ammattikorkeakoulussa. Keskiarvo on yli neljän ( 5 max).
Tämä nyt kertoo vain sen minkä useimmat jo tietää - Amis"korkea"koulun voi suorittaa erinomaisin arvosanoin vaikka olisi heikkolahjainen 🤣. Se kertoo vain ko koulun heikosta tasosta.
Voi että, miten kurjaa on aina vaan lukea näitä aikuiskiusaajien AMK-näkemyksiä. En ymmärrä, miksi pitää dissata toisten tekemistä ja taitoja. Olen itse käynyt AMK:n ja myös ylemmän AMK:n. Pärjäsin opinnoissa hyvin ja koin ne helpoiksi. Ei se silti sitä tarkoita, etteikö töitä olisi pitänyt tehdä tai etten olisi oppinut mitään, tai että kaikki jo osaavat kaiken sen, mitä siellä opin. AMK-opinnot sopivat minun urapolkuuni erinomaisesti ja olen nyt johtotehtävissä kulttuurialalla. Osaan monia asioita paremmin kuin akateemiset kollegat, joilla on omat vahvuutensa. Minulla on myös laajat ja monipuoliset verkostot ja tunnen organisaatioiden realiteetteja mielestäni paremmin kuin oman alansa akateemiset huippuosaajat. Minua todellakin tarvitaan työyhteisössäni. Vielä enemmän tarvitaan esim. terveydenhuollon ammattilaisia, ja vaikkapa optikoita ja mitä kaikkea. Miksi optikon pitäisi olla silmätautien erikoislääkäri? Pitäisikö terveydenhoitajan olla filosofian maisteri? Mielestäni ei. Siksi en vaan ymmärrä tätä toisten koulutuksen dissausta ja pahoitan aina mieleni siitä. Ehkä se on sinunkin tavoitteesi, että minulla, surkealla AMK-taustaisella asiantuntijalla olisi ikävä olo ja tuntisin itseni toisia huonommaksi. No, mikäs siinä, tavoitteensa kullakin.
lapsessasi on aineksia viher punikki puolueisiin
Mun äiti myös varmaan luulee, ettei ole yhtään ohjannut mun ammatinvalintaa, vaan olen "itse tehnyt realistisen arvion" hän on vuosien ajan tuhahdellut unelma-ammateilleni ja antanut karua arviota niiden palkasta tai työllistävyydestä. Tiesin jo vuosia aiemmin, mitkä hänen nähdäkseen on sallittuja valintoja. Esim taidealat tai humanistiset ei todellakaan kuuluneet niihin, hän on amiksen käynyt.