Lue keskustelun säännöt.
Kuinka suhtautua lapsen epärealistisiin haaveisiin?
Miten teidän mielestänne pitäisi suhtautua lapsen tai teinin melko epärealistisiin unelmiin? Siis toistuviin puheisiin siitä, että haaveilee jalkapalloammattilaisuudesta ulkomailla tai kansainvälisestä youtubetähteydestä tai rock-tähteydestä?
En haluaisi lapsen tai nuoren haavepuheita tyrmätä, mutta toisaalta kun 12-vuotias höntsälätkän pelaaja puhuu NHL-ammattilaisuudesta, niin ajattelen, että hiukan realismia ei olisi pahitteeksi.
Miten aikuisen pitäisi näihin suhtautua?
Kommentit (680)
Lukihäiriö ei ole merkki älyllisen kapasiteetin puutteesta. Lääkärin tai eläinlääkärin ura on täysin mahdollinen. Kannusta lastasi ja auta ylittämään lukihäiriön tuomat hankaluudet. Apua saa monilta tahoilta. https://kotiliesi.fi/terveys/aikuisen-lukihairio-nain-tunnistat-lukivai…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna haaveilla! Itsekin haaveilin vaikka mistä kun olin teini.
Haaveita ja tavoitteita voi siten päivittää realistiseen suuntaan isompana.
Mutta jos ei ole mitään haaveita tai tavoitteet ovat kovin matalalla, niin voi olla vaikeampi tsempata myöhemmin.
Tavoitteet korkealle!
Auta korottamaan niitä numeroita. On muuten jotkut päässyt myös amiksesta lääkikseen. Tietenkin silloin pitää itse opiskella aika paljon luonnontieteitä, mutta on sekin mahdollista. Se on myös siitä kiinni paljon on valmis tekemään töitä sen eteen.
12 vuotias saa haaveilla vaikka universumin valloituksesta, tärkeintä on että vanhempi suhtautuu myönteisesti. ”Haluan astronautiksi”. Sano mieluummin: ”No sehän on hyvä ammatti. Sinun pitää nyt sitten lukea ja perehtyä millainen ammatti se on”, kuin että: ”Astronautiksi on todella, todella vaikeaa päästä. Harvat kykenevät siihen, ja sinulla on huono numero matikassa”
Kerro lapselle mitä NHL-ura (rock- tai youtubetähden) vaatii, kuinka kovaa pitää harjoitella(jäällä, kuntosalilla, lenkkipolulla jne.) ja kannusta lasta aloittamaan jo nyt jos haluaa oikeasti menestyä. Kerro lisäksi että asiaa pitää oikeasti haluta koska kilpailu on kovaa ja vaatii paljon. Ja sitten vaan kannustat eteenpäin. Samalla kannattaa korostaa että koulu pitää silti hoitaa hyvin ja varasuunnitelma pitää olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräs poika haki lääkikseen peruskoulupohjalta, luki vuoden päivät 8h päivässä. Pääsi.
Työkaverin veli pääsi lääkikseen 50 vuotiaana.
Jokainen rock-tähti on haaveillut olevansa alallaan. Se on vähän niin kuin edellytys.
Mun vanhemmat torppas unelmat. Nyt olen sitten kaupan kassalla. Koulutustausta on sellainen, johon oli vanhempien mukaan mentävä, muttei se minua kiinnostanut.
Nyt yritän sinne lääkikseen kolmekymppisenä ja vanhemmat vastustaa sitäkin. Surullista, koska yksityisopettajani, joka on lääkäri, on sitä mieltä, että voin päästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa auttaa, mutta mulla on sama ongelma. Lapsellani on lukihäiriö, hän on tehostetussa opetuksessa ja hänellä on helpommat oppikirjat kahdessa aineessa. Mutta hän aikoo isona lääkäriksi tai eläinlääkäriksi. En tiedä miten suhtautua. En millään haluaisi lytätä hänen unelmiaan, mutta on aivan selvää, että noilla taidoilla ei kummankaan tiedekunnan ovet aukene.
Ei pelkkä lukihäiriö estä luonnontieteiden oppimista. Vaatii ehkä enemmän aikaa ja perslihaksia. Taitaa olla vanhemmalle kova paikka, ikävää jos se rajoittaa lapsen potentiaalia.
Jos keskiarvo on 6 ja lukioonkaan ei sillä taida päästä, niin miten voisi mitenkään päästä lääkikseen? Ei se minun mielipiteistäni ole kiinni.
Jos vaikka kannustat siihen opiskeluun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhutko nyt aikuislapsen epärealisista toiveista?
Jos lapsen unelmiin alkaa vastata kovalla realismilla, lapsi tulkitsee sen (koska hän ei ole vielä aikuinen) helposti niin että vika on hänessä, että hän on huono. Lapsi ei tajua sitä että esim. vain yksi ihminen kerrallaan voi olla maailman paras ja että jos siihen pyrkii jossain lajissa kymmenentuhatta ihmistä, 9999 pettyy.
Lapsi ei ole minikokoinen aikuinen. Hänellä saa olla epärealistisia unelmia ja näiden torppaaminen menee helposti "ihon alle" vaikka aikuinen ei sitä henkilökohtaiseksi tarkoittaisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja kuka haluaa lääkäriksi henkilön, joka voi esim lääkemääräyksessä sekoittaa milli- ja mikrogramman, tai numerot 6 ja 9? Tai sotkee oikean ja vasemman.
Johan lukihäiriöinen on hengenvaarallinen ammatissa, jossa täytyy olla todella tarkka merkintöjen kanssa!
Olen arkkitehti ja sekoitan oikean ja vasemman, ja mm. numerot 4 & 7 sekä 6 & 9. Ja eksyn aina ihan minne menenkin. Ei näillä ole yhtään mitään merkitystä ammatinharjoittamisen kanssa, pitää vain ottaa pieni hetki ja tsekata tuottamansa materiaalit. Älä lyttää ihmisiä ihan triviaalien seikkojen takia.
Aina saa haaveilla. Totuus sitten tulee myöhemmin, kun ikää tulee enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tuli ammattiurheilija vaikka 12-vuotiaana valmentajanikin kyseenalaistivat unelmani. Kuittasin epäluulot kovalla työllä sillä en ole lahjakas. Jos tahtoa riittää niin kaikki on mahdollista mutta ilman sitä ei kannata edes haaveilla.
Olen keskustelussa tuonut esiin monipuolisuutta... että kannattaa olla myös plan B siltä varalta että loukkaantuu tai kun vain promillen osasta voi tulla alalla pärjääviä tähtiä ja kun se homma pitää rahoittaakin alkuunsa. En siis sanallakaan sano että ei tod näk tule tapahtumaan vaan keskustellaan elämän eteen heittämistä yllätyksistä.
Tyttö tahtoo tanssia balettia ammatikseen... just joo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna haaveilla ja kannusta. Joistakin niitä tähtiä aina tulee, ihan yhtä hyvin se voi tulla sinun lapsestasi. Ei mitkään haaveet ole epärealistisia.
Kannusta liikkumiseen ja omaan hyvinvointiin, joka on tärkeintä.
Ihmetyttää, miksi nämä lapsiaan lannistavat vanhemmat ovat edes hankkineet lapsia.
Onnellisella ihmisellä on unelmia. Ei niiden tarvitse välttämättä toteutua. Mutta on ikävää jos kertoo toiselle unelmistaa ja toinen lyttää ne. Jos unelma ei ole pakkomielle eikä haittaa muuta elämää, niin silloin unelma on pelkästään positiivinen asia. Vai onko siitä jotain haittaa?
Varsinkin lasten unelmien lyttääminen on vahingollista. Minulla on lapsi joka on käynyt peruskoulun erityiskoulussa. Yhteen aikaan kaikki aineet olivat yksilöllistettyjä. Nyt hän opiskelee ammattikorkeakoulussa. Keskiarvo on yli neljän ( 5 max).
Eiköhän aika moni meistä ole haaveillut sellaisia vähän poskettomiakin juttuja nuorempana. Minä ja mun paras kaveri aiottiin perustaa 5 tähden hotelli - tehtiin 5. ja 6. luokilla ihan "kunnon" suunnitelmat miltä siellä näyttää. Vanhemmat kehuivat visiot maasta taivaaseen eikä kertaakaan puhuttu sellaisista pikkujutuista kuin rahoitus tai markkinointi.
Nyttemmin ollaan molemmat toimistotöissä, hotellihaaveet kaukana takana, ja ihan tyytyväisiä elämään siitäkin huolimatta ettei lapsuudensuunnitelmat ihan toteutuneet. Nyt keskitytään sisustamaan omia koteja ja se riittää.
12-vuotias on vielä ihan lapsi näissä asioissa - musta tuntuu että lukion jälkeenkin oli ihan pallo hukassa ja menin vähän sieltä mistä aita oli matalin. Kyllä ne asiat selviää, kunhan ei lasta tyhjän päälle jätä. Antaa siis haaveilla, kannustaa järkevissä rajoissa (jos lapsi haluaa lääkikseen, sitten opiskellaan. Jos lapsi haluaa leipuriksi, sitten leivotaan jne.) ja antaa sen huolettoman naperon muuttaa mieltään vaikka sata kertaa, jos niikseen tulee.
Terveisin tuleva prinsessa, formulakuski, rocktähti, hotellinomistaja, hiusmuotoilija, diplomaatti ja nykyinen projektipäällikkö :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kuka haluaa lääkäriksi henkilön, joka voi esim lääkemääräyksessä sekoittaa milli- ja mikrogramman, tai numerot 6 ja 9? Tai sotkee oikean ja vasemman.
Johan lukihäiriöinen on hengenvaarallinen ammatissa, jossa täytyy olla todella tarkka merkintöjen kanssa!
Olen arkkitehti ja sekoitan oikean ja vasemman, ja mm. numerot 4 & 7 sekä 6 & 9. Ja eksyn aina ihan minne menenkin. Ei näillä ole yhtään mitään merkitystä ammatinharjoittamisen kanssa, pitää vain ottaa pieni hetki ja tsekata tuottamansa materiaalit. Älä lyttää ihmisiä ihan triviaalien seikkojen takia.
Ei ole triviaalia esim annosteleeko lääkettä 100 mikro- vai milligrammaa. On parempi pahoittaa yhden epärealistin mieli kuin tappaa viattomia potilaita. Lääkärillä ei ole useimmiten aikaa tuplatarkistaa määräyksiä ja Saneluitaan, vaan ne pitäisi mennä kerralla oikein.
En ymmärrä tätä nykyisin mentaliteettia, että jos Yksilö haluaa jotakin niin Yksilön pitää se saada, viis siitä kuinka paljon se vahingoittaa mahdollisesti yhteisöä.
Lukiokaveri haaveili muotisuunnittelijan urasta, kirjoitti tsiljoona laudaturia ja lähti sitten muotisuunnittelijaksi. Mikä oli pointtisi? Älä lyttää kulttuurialoja, ilman meitä sinulla ei olisi kivoja kuteita, hyvää viihdettä, kivannäköistä mediaa, hienoja rakennuksia, kirjallisuutta, teatteria, kaunista designia jne...