Lue keskustelun säännöt.
Miten kukaan nainen suostuu alistumaan vielä nykypäivänä koti-äidiksi?
19.10.2020 |
Se, jos joku on oman elämän pilaamista ja miehelle alistumista.
Työura on pilalla, ei CV:hen voi laittaa "Kotiäiti vuodesta 2015-2025". Ei sitä ainakaan kukaan arvosta.
Mitäs sit suu pannaan kun se maailman kiltein ja kunnollisikin mies voi pettää ja jättää? Onko kiva olla tyhjän päällä ilman mitään työkokemusta?
Kommentit (105)
Valitsin olla kotiäitinä 2002-9 mutta en ole niin hölmö, että kirjoittaisin sellaista CVhen. En laita sinne muutenkaan kuin tuoreimmat ja oleellisimmat työkokemukseni, vaikka kokemusta on jo vuodesta -85 lähtien. Mieskin jätti, mutta pystyn elättämään lapset ja itseni näinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmasti aika moni jäisi kotiäidiksi, jos se olisi taloudellisesti järkevää. Suomen progressiivinen verotus saa aikaan sen, että yhden henkilön suuret tulot eivät välttämättä edes riitä perheen elättämiseen, vaan on järkevämpää, että tulot tulevat tasaisesti kahdelta palkansaajalta. Lisäksi monia varmasti pelottaisi elintaso mahdollisen eron tai puolison kuoleman sattuessa. Jos neli-viisikymppinen haluaisi jäädä ihan vain elelemään omaisuuden kartuttamilla tuotoilla, pitäisi kasassa olla noin puolen miljoonan-miljoonan euron potti. Tai sitten pitäisi hakeutua useamman kymmenen kotivuoden jälkeen töihin, mikä onnistunee ongelmitta ainoastaan hoitoalalla.
On tietenkin helpompaa todeta, että haluaa tehdä arvokasta työtä ja olla itsenäinen. Totuus on, että suurin osa meistä käy töissä ihan vain rahan vuoksi. Jos toimeentulo olisi taattu, niin aika moni varmaan jättäytyisi ihan mielellään pois töistä ja viis välittäisi siitä, arvostaako joku naapurin Pirkko sitä.
Koska naiset tulevat hyväksymään pakollisen asevelvollisuuden?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se varmaan ihana olla taaperon kanssa kotona, kun mieskin vielä iloisesti elättää ja on uskollinen.
Mitäs sit, kun lapset alkaa olla teinejä ja aikuisia, muuttaa pois, mies katselee jo nuorempia kun olet auttamattomasti rupsahtanut, lapset tulee käymään ehkä joskus ja jouluna.
Sinulla ei ole jäänyt tästä mitään käteen. Tuhlasit 20 vuotta, eikä ketään kiinnosta, kukaan ei arvosta.
Mitä sä luulet et suurin osa tällä palstalla tekee? Jotain todella tympeetä perushommaa todennäköisesti, mut on se niin hienoa ku on TÖISSÄ. Kukaan ei ole korvaamaton työssään.
Mikä arvostus?
Niinpä. Harvan työura on sellainen, että sitä ihastellaan vielä hänen jäätyään eläkkeelle.
Esimerkkinä heitän vaikka Edwin Linkomiehen. Kyseinen henkilö oli akateemisesti erittäin menestynyt ja poliitikko, mutta kuinka moni tunnisti edes hänen nimensä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olisin kotiäiti, jos ei tarvitsisi pelätä sitä, että mies jättää tai kuolee pois ja olisin taloudellisesti ilman elättäjää. Itseasiassa, vaikka ei olisi perhettä, en todellakaan tekisi töitä jos vaan olisi jotain muita tulonlähteitä. Vaikka joku rikas suku tai lottovoitto.
Tukien varassa eläjäksikään musta ei ole, joten olen korkeakoulutettuna hyväpalkkaisessa duunissa. Mieluummin tätä kuin jotain työtä josta maksetaan huonommin, mutta kaikista mieluiten elelisin työelämän ulkopuolella. Toivottavasti pystyn nauttimaan sitten eläkeiästäni.
Kotiäitiys on jokaisen oma valinta, kunhan on turvattu eläkekertymä naiselle ja tämä työelämän ulkopuolisuus jotenkin kompensoitaisiin erotilanteessa tai kun puoliso kuolee. Valitettavasti näin ei useinkaan ole. En uskaltaisi itse ottaa riskiä.
Vierailija kirjoitti:
Mä olisin kotiäiti, jos ei tarvitsisi pelätä sitä, että mies jättää tai kuolee pois ja olisin taloudellisesti ilman elättäjää. Itseasiassa, vaikka ei olisi perhettä, en todellakaan tekisi töitä jos vaan olisi jotain muita tulonlähteitä. Vaikka joku rikas suku tai lottovoitto.
Tukien varassa eläjäksikään musta ei ole, joten olen korkeakoulutettuna hyväpalkkaisessa duunissa. Mieluummin tätä kuin jotain työtä josta maksetaan huonommin, mutta kaikista mieluiten elelisin työelämän ulkopuolella. Toivottavasti pystyn nauttimaan sitten eläkeiästäni.
Kotiäitiys on jokaisen oma valinta, kunhan on turvattu eläkekertymä naiselle ja tämä työelämän ulkopuolisuus jotenkin kompensoitaisiin erotilanteessa tai kun puoliso kuolee. Valitettavasti näin ei useinkaan ole. En uskaltaisi itse ottaa riskiä.
Niin, toiset uskaltavat elää unelmiensa elämää ja ottavat riskejä. Toiset pelkäävät koko elämänsä ja havahtuvat vanhana siihen etteivät ikinä eläneet niinkuin oikeasti halusivat, koska pelkäsivät mitä voi käydä / mitä muut ajattelevat / entäs jos.. sellaista se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”Vaikuttaa eläkkeeseen”. No mitä sitten? En minä ainakaan elä elämääni ykköspäämääränä eläkkeelle pääsy. Naurettavaa.
Mikä elämässä on tärkeää? Useimmille on tärkeää oman lapsen onnellinen lapsuus ja mahdollisuus antaa lapselleen mahdollisimman hyvät lähtökohdat. Harva elää koko elämäänsä miettien mitä oikeastaan haluaa tehdä seitsemänkymppisenä.
Aina kannattaa katsoa vähän pidemmälle, mutta tuosta eläkkeestä on tullut joku ihmemantra. Onko mitään takeita, että sitä edes saa kuten nykyisin? Sitten taas esim. veljeni kuoli ennen eläkeikää, ihan siivosti elänyt kansalainen. Onneksi ei tainnut tehdä hommia vain eläkettä odotellen.
Kun suunnittelee eläkepäivien toimeentuloa, ei kannata ottaa huomioon sitä että voi kuolla nuorena. Se on nimittäin siinä yhteydessä täysin epärelevantti asia.
On totta että nykyisenlaista eläkejärjestelmää ei ehkä tulevaisuudessa ole, mutta se ei ole mikään syy jäädä työelämän ulkopuolelle. Jos vanhusten on tulevaisuudessa elätettävä itsensä omilla säästöillä, silloin kaikkein heikoimmassa asemassa ovat entiset pitkäaikaistyöttömät kuten kotiäidit.
En tarkoittanutkaan, että kaikki on hällä väliä, koska voi sattua mitä vaan. Itse esim. suunnittelen jossain määrin omaa vanhuuttanikin, vaikka veljelleni kävi miten kävi. Tilastollisesti on todennäköisempää kuolla vanhana kuin nuorena! Mutta on eri asia kannattaako kitkuttaa epämieluisassa työssä ajatellen melkeinpä vain eläkettä. Totta kai ne talousasiat kannattaa laittaa kuntoon, mutta kun siihen on muitakin keinoja kuin se eläke. Voi tehdä työtä, joka on muutenkin mielekästä ja siinä sivussa saada eläke tai sitten voi tehdä ihan muuta kuin ns. tavallista palkkatyötä ja hankkia vanhuuden turvaa muilla tavoin. Jotenkin pitäisi yhdistää mielekäs elämä ja taloudellinen turvallisuus. On ne oikeasti surullisia nekin tarinat, missä oli pakko tehdä sitä ja tätä ja tota ja sen takia lapset (tai muu itselle hyvin merkityksellinen juttu) jäi sivuun. Kyllä niitä asioita ihan todella surraan sitten myöhemmin, kun tehtyä ei saa enää tekemättömäksi.
Vierailija kirjoitti:
Miten nykypäivänä kukaan mies suostuu pitämään kotiäitiä tai muuta elättiä kuin omat lapsensa
Minä ainakin kunhan vaimo ei rupea katkeraksi ja ymmärtää kuinka etuoikeutettu on vapaa-ajastaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai sitä kukaan joudu alistumaan. Lapsi päiväkotiin 6kk ikäisenä ja töihin :D. Ei se mies voi sitä estää mitenkään.
Ei tuo ole koti-äitiyttä vaan normaalin ihmisen työssäkäymistä.
Aloitukesssa puhuttiin ihan kunnon koti-äitiydestä niin, että jää kotiin koko lapsen alaikäisyyden ajaksi.
Taas tämä höpökeskustelu alkaa. En tunne yhtäkään miehelle alistuvaa suomalaista kotiäitiä. Ensinnäkin jos saa pari lasta noin kolmikymppisenä ja vaikka olisi 10 jopa 20 vuotta kotiäitinä niin molemmissa päissä ennen ja jälkeen kotiäitiyttä ehtii olla töissä vaikka kuinka. Jopa miljoonatienestit ovat mahdolliset kuten itselläni kävi. Osalla taas puolisolla on niin kovat tulot, että siitä riittää moneen kertaan kotiäidille ja tämän eläkkeeseen. Myös perijöitä löytyy.Kaikki tuntemani pitkänlinjan kotiäidit ovat varakkaita. En väitä, etteikö muitakin esimerkkejä voisi olla, mutta Suomessa harvoin kaupungissa asuva keskituloinen, hyväkään tuloinen mies, voi elättää yksin perheen. Näin kotiäitiys on helposti vaan hyvätuloisten perheiden asia. Kotiäitiys usein näkyy perheen parempana elämnlaatuna ja myös parempina ansioina, jos mies voi keskittyä työhön.
No minä nimenomaan haluaisin olla kotiäiti ja päästä pois tästä vitt*maisesta, stressaavasta ja teennäisestä oravanpyöräpaskasta. Mua kiinnostaa opiskella uutta, lukea ja tehdä omia projekteja vapaa-ajalla, mutta mikään urakehitys ei voisi vähempää kiinnostaa. Mieluiten hoitaisin omaa kotia, kasvattaisin omia lapsia, viettäisin perhe-elämää ja lopun aikaa harrastelisin omia juttuja. Ei nyt vaan ole varaa toteuttaa näitä unelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen vanhaan ei naisilla tainnut olla paljoa vaihtoehtoja. Köyhistä perheistä ei päässyt opiskelemaan eikä naisen koulutusta paljoa arvostettu saati että olisi rahoja tuhlattu. Nainen vain katsoi sormien läpi kun mies petti mennen tullen nuorempien kanssa. Naisella omaa rahaa 0 euroa ja omaa työuraa 0 kk. Nykypäivänä nuoret työikäiset naiset on itsenäisiä ja itsellisia uraihmisiä. Opiskelu ja kouluttautuminen on ilmaista. Työikäiset naiset opiskeleekin enemmän kuin miehet. Vanhusten on kyllä äärimmäisen vaikea ymmärtää tätä. Yksikin vanhoillinen sukulaisvanhus ihmetteli ääneen asiaa kun kerroin, ettei nuoret enää mihinkään naimisiin mene eikä nuoret naiset alistu käveleväksi kodinkoneeksi.
Alistua? Kotiäitiys on parasta aikaa ikinä! Saa kasvattaa omat lapset, lelliä ja helliä, nähdä kehityksen koko kirjon. Lapset ovat ihania ja koska ne on haluttu ja saatu, niin on aivan luonnollista pitää heistä myös huolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”Vaikuttaa eläkkeeseen”. No mitä sitten? En minä ainakaan elä elämääni ykköspäämääränä eläkkeelle pääsy. Naurettavaa.
Mikä elämässä on tärkeää? Useimmille on tärkeää oman lapsen onnellinen lapsuus ja mahdollisuus antaa lapselleen mahdollisimman hyvät lähtökohdat. Harva elää koko elämäänsä miettien mitä oikeastaan haluaa tehdä seitsemänkymppisenä.
Juuri näin. Syöpäkin usein jo korjaa tuossa iässä. Olen itse ollut lasten kanssa kotona paljon ja käteen on jäänyt valtavasti. On hyvä parisuhde, koska aikaa on enemmän, mahtavat koulussa hyvin menestyvät lapset, koska aikaa on heille. Olemme perheenä tehneet kaikkea kivaa, matkailleet paljon, harrastaneet ja nauttineet elämästä. Se jos joku on sisältöä. Ei minulla seitsenkymppisenä tarvi niin paljon mitään ollakaan. Elän mieluummin nyt täysillä läheisistäni nauttien, kun he ovat tässä ja olen itse terve. Äitini lähtö 65-vuotiaana opetti, että mitään vanhuutta ei varmuudella edes tule eikä se ihmisen kulta-aikaa välttämättä edes ole. Raha-asiat minulla on monestakin syystä kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Alistua? Kotiäitiys on parasta aikaa ikinä! Saa kasvattaa omat lapset, lelliä ja helliä, nähdä kehityksen koko kirjon. Lapset ovat ihania ja koska ne on haluttu ja saatu, niin on aivan luonnollista pitää heistä myös huolta.
Niin, mitä alistumista se on, jos saa elää täyteläistä elämää ja antaa paljon rakkaalleen aikaa. Se on kuolinvuoteellakin ihmisen yleisin katumuksen kohde, että antoi läheisilleen liian vähän aikaa. Tai matkusti liian vähän tai nautti vapaa-ajasta. Jos tämä on taloudellisesti mahdollista niin mikä sen mielekkäämpää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olisin kotiäiti, jos ei tarvitsisi pelätä sitä, että mies jättää tai kuolee pois ja olisin taloudellisesti ilman elättäjää. Itseasiassa, vaikka ei olisi perhettä, en todellakaan tekisi töitä jos vaan olisi jotain muita tulonlähteitä. Vaikka joku rikas suku tai lottovoitto.
Tukien varassa eläjäksikään musta ei ole, joten olen korkeakoulutettuna hyväpalkkaisessa duunissa. Mieluummin tätä kuin jotain työtä josta maksetaan huonommin, mutta kaikista mieluiten elelisin työelämän ulkopuolella. Toivottavasti pystyn nauttimaan sitten eläkeiästäni.
Kotiäitiys on jokaisen oma valinta, kunhan on turvattu eläkekertymä naiselle ja tämä työelämän ulkopuolisuus jotenkin kompensoitaisiin erotilanteessa tai kun puoliso kuolee. Valitettavasti näin ei useinkaan ole. En uskaltaisi itse ottaa riskiä.
Niin, toiset uskaltavat elää unelmiensa elämää ja ottavat riskejä. Toiset pelkäävät koko elämänsä ja havahtuvat vanhana siihen etteivät ikinä eläneet niinkuin oikeasti halusivat, koska pelkäsivät mitä voi käydä / mitä muut ajattelevat / entäs jos.. sellaista se on.
Mä en välitä tippaakaan muiden ajatuksista mun elämästä. Eikä mun elämä ole mitään kotitöiden ikeessä ja kamalassa työssä raatamista, pääsääntöisesti ihan mukavaa. Mukavampaa olis toki vaikka dreijata savikippoja kuin istua Teams-paltsussa. Se kippojen dreijaus ei taas sitten kuitenkaan ole niin mukavaa, että mahdollisesti edessä oleva köyhä/tukien varassa oleva elämä olisi sen arvoista. Lapsuuteni oli köyhä, siihen en halua palata tai lapsilleni vastaavaa tilannetta.
Kyllä sitä kotiin voisi jäädä ja olla miehen elätettävänä jos lapset voisi laittaa johonkin laitokseen, ei muuten.
Vierailija kirjoitti:
Mä olisin mieluusti jäänyt koti-isäksi.
Se vaan on niin, että tienaan 150 000€ vuodessa
vaimo työssään 40 000€ jos työskentelisi 40h/viikossaEi hän kotiäidiksi ihan täysin ole jäänyt vaan tekee 20h viikkoa. Nuorin lapsista jo 12 vuotias.
Ei hänellä ole mitään ura himoja ollut. Ei mullakaan kylläkään.
M42
Mitä ihmeen ura himoja?
Tarkoititko urahimoja? Vai mitä ihmettä?
Sinä et todellakaan ansaitse 150 000€/v.!
On se niin vapauttavaa raataa aamusta iltaan töissä ja lopun vuorokautta kotona hiki hatussa. Voi että.
Aivan. Luulo ei ole tiedon väärti.
Moni ihmettelee ja ehkä jopa kadehtii pitkää kotiäitiyttäni. He eivät tiedä, että en sairauksien vuoksi pysty työelämään. Eikä se tieto heille kuulu.