Lue keskustelun säännöt.
Miten kukaan nainen suostuu alistumaan vielä nykypäivänä koti-äidiksi?
19.10.2020 |
Se, jos joku on oman elämän pilaamista ja miehelle alistumista.
Työura on pilalla, ei CV:hen voi laittaa "Kotiäiti vuodesta 2015-2025". Ei sitä ainakaan kukaan arvosta.
Mitäs sit suu pannaan kun se maailman kiltein ja kunnollisikin mies voi pettää ja jättää? Onko kiva olla tyhjän päällä ilman mitään työkokemusta?
Kommentit (105)
Näissä keskusteluissa itseenä ärsyttää eniten aina tuo sama, mitä jos mies jättää mitäs sitten?Kotiäitejä pidetään jotenkin ihan tyhminä ja kuvitellaan ettei heistä kukaan koskaan osaa miettiä näitä rahakuvioita. Sen ettei jää missään tilanteessa tyhjän päälle voi turvata monilla tavoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisilla on varaa valita suurin osa joutuu alistumaan töihin ja usein miehen pakottamana.
Ap, puheesi on niin täynnä naisvihaa ettei mitään järkeä. Jokainen voi tehdä omat valintansa. Minä ainakin arvostan kotiäitiyttä.
Vierailija kirjoitti:
On se varmaan ihana olla taaperon kanssa kotona, kun mieskin vielä iloisesti elättää ja on uskollinen.
Mitäs sit, kun lapset alkaa olla teinejä ja aikuisia, muuttaa pois, mies katselee jo nuorempia kun olet auttamattomasti rupsahtanut, lapset tulee käymään ehkä joskus ja jouluna.
Sinulla ei ole jäänyt tästä mitään käteen. Tuhlasit 20 vuotta, eikä ketään kiinnosta, kukaan ei arvosta.
Eiköhän se ole ihan sama miten elämänsä elää, jos sen tekee vain saadakseen muilta arvostusta? Lopputulos on kuitenkin sama.
Itsestä tuntuu paskalta ja tuntuu ettei kukaan muukaan arvosta.
Miten nykypäivänä kukaan mies suostuu pitämään kotiäitiä tai muuta elättiä kuin omat lapsensa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toisilla on varaa valita suurin osa joutuu alistumaan töihin ja usein miehen pakottamana.
Ja töiden jälkeen joutuu vielä hoitamaan lapset, kokkaamaan ja siivoamaan kun se mies istuu sohvalla ja raapii takapuoltaan.
”Vaikuttaa eläkkeeseen”. No mitä sitten? En minä ainakaan elä elämääni ykköspäämääränä eläkkeelle pääsy. Naurettavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä alistumista siinä on? Ihaninta aikaa omassa elämässäni oli olla kotona lapsen kanssa. Harmi, että oli mahdollisuus siihen vain kolme vuotta.
Huomioitko, että se ihana aika vaikutti myös eläkkeeseesi? Maksoiko mies sinulle palkkaa siitä, että hoidat hänen lastaan? Muussa tapauksessa olet vaan tyhmä ja mies käytti sinua hyväkseen.
Olen hyvätuloinen ja varakas, ikääntymiseni on hyvin turvattu, mutta kiitos huolenpidosta.
Mikä työura? Mä olen paskassa toimistoduunissa, jonka robotit varmaan korvaavat viimeistään 20 vuoden kuluessa. Palkasta jää käteen ruhtinaalliset 1700 verojen ja muiden jälkeen. Mieluummin olisin kotona tekemässä mitä haluan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näissä keskusteluissa itseenä ärsyttää eniten aina tuo sama, mitä jos mies jättää mitäs sitten?Kotiäitejä pidetään jotenkin ihan tyhminä ja kuvitellaan ettei heistä kukaan koskaan osaa miettiä näitä rahakuvioita. Sen ettei jää missään tilanteessa tyhjän päälle voi turvata monilla tavoin.
Näin juuri. Olen ollut pitkään kotona, koska lapset ovat vielä mielestäni pieniä. 3- ja 6-vuotiaat. Olen turvannut tilanteeni, ja pärjäisin ihan hyvin jos mies kuolisi tai jättäisi, tai jos ITSE jättäisin mieheni. Itse asiassa taloudellinen tilanteeni ei juurikaan muuttuisi. Miehellä on lisäksi henkivakuutus, jossa lapset ovat edunsaajina.
Mä olisin mieluusti jäänyt koti-isäksi.
Se vaan on niin, että tienaan 150 000€ vuodessa
vaimo työssään 40 000€ jos työskentelisi 40h/viikossa
Ei hän kotiäidiksi ihan täysin ole jäänyt vaan tekee 20h viikkoa. Nuorin lapsista jo 12 vuotias.
Ei hänellä ole mitään ura himoja ollut. Ei mullakaan kylläkään.
M42
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ollut lähes koko ikäni kotiäiti.
Aivan ihanaa aikaa ja tuskin kadun kuolinvuoteella etten raatanut enempää niska limassa paskaduunia.Entä jos miehesi kuolee tai jättää? Miten pärjäät taloudellisesti? Jos huonosti, niin silloin olet jättänyt riskienhallinnan väliin ja erityisesti lasten kannalta tuo on huono asia, että talousasiat eivät ole kunnossa.
Luulisi jokaisella perheellisellä olevan henkivakuutus (ainakin kannattaisi). Kun meidän isä kuoli ollessamme pieniä, pärjättiin taloudellisesti ihan hyvin henkivakuutuskorvauksilla. Me lapset saatiin omaan käyttöömme 20-vuotiseksi asti näitä korvauksia. Äitini oli siis kotiäitinä yläasteelta pääsemiseemme asti.
Avioerotilanteissahan omaisuus tietääkseni menee puoliksi, jollei avioehtoa ole tehty.
Kyllä se lapsena oli kiva, että äiti oli kotona koulusta tullessa. Monet kaverit tykkäsi tulla meille, kun oltiin ainoat, joiden ei tarvinnut mennä tyhjään kotiin.
Toisille sopii ja toisille ei, ihmiset on erilaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se varmaan ihana olla taaperon kanssa kotona, kun mieskin vielä iloisesti elättää ja on uskollinen.
Mitäs sit, kun lapset alkaa olla teinejä ja aikuisia, muuttaa pois, mies katselee jo nuorempia kun olet auttamattomasti rupsahtanut, lapset tulee käymään ehkä joskus ja jouluna.
Sinulla ei ole jäänyt tästä mitään käteen. Tuhlasit 20 vuotta, eikä ketään kiinnosta, kukaan ei arvosta.
Mitä tuhlaamista se aika on ollut jos ihminen on kokenut sen ajan merkitykselliseksi, hyväksi ja arvokkaaksi? Onhan elämää vielä sen 20 vuoden jälkeenkin. Jopa silloin voi lähteä vielä koulunpenkille tai tehdä ihan mitä vaan, kunhan terveys vain sallii.
Nimenomaan. Suomessa on mahdollisuus alkaa opiskella myöhemminkin, ei siihen ole mitään estettä. Osa taas kehittelee kotona ollessaan omaa kotoa käsin tehtävää bisnestään, jos vain rahkeet riittää. Tämä on usein mahdollista, kun lapset hieman kasvavat. Tähän voi laittaa "vastakkain" lapsettoman kälyni elämän, jossa hän pärjäsi hyvin työelämässä, teki sitten hypyn enempi unelmiensa työhön, mutta sitten meni terveys. Nyt hän lähes kuusikymppisenä käy jossain työkokeiluissa tms., en nyt muista oikeaa termiä. Siis on ihana ihminen ja olen surullinen, että kävi näin, mutta kirjoitin tämän siksi, ettei se vauhdikkaasti alkava "menestyselämä" aina kanna voitokkaasti eläkeikään asti.
Vierailija kirjoitti:
”Vaikuttaa eläkkeeseen”. No mitä sitten? En minä ainakaan elä elämääni ykköspäämääränä eläkkeelle pääsy. Naurettavaa.
Minä sijoitan kuukausittain, vaikka olen kotiäitinä. Kerään pottia juurikin vanhuuden päivilleni.
Vierailija kirjoitti:
Mikä työura? Mä olen paskassa toimistoduunissa, jonka robotit varmaan korvaavat viimeistään 20 vuoden kuluessa. Palkasta jää käteen ruhtinaalliset 1700 verojen ja muiden jälkeen. Mieluummin olisin kotona tekemässä mitä haluan.
Tuosta netosta ei ole edes tonnia matkaa insinöörin palkka nettoon. Ihan hyvä palkka tuokin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ollut lähes koko ikäni kotiäiti.
Aivan ihanaa aikaa ja tuskin kadun kuolinvuoteella etten raatanut enempää niska limassa paskaduunia.Entä jos miehesi kuolee tai jättää? Miten pärjäät taloudellisesti? Jos huonosti, niin silloin olet jättänyt riskienhallinnan väliin ja erityisesti lasten kannalta tuo on huono asia, että talousasiat eivät ole kunnossa.
Talousasiat on ihan kunnossa, kiitos huolenpidosta kuitenkin. Ei tästä kovin korkealta pudota jos mies kuolee tai jättää. Ihan duunareita ollaan molemmat ja nyt velattomia.
Lapset alkaa olla jo aika isoja. Vanhin jo 16-vuotias. Kuopus tosin vasta kolme.
Vuoden kuluttua olisi tarkoitus lähteä opiskelemaan mieleistä alaa. Tai siis jatko-opiskelemaan eli samaa sosiaalialaa mutta mielekkäämpää työtä. Ja nykyinenkin ammattikin työllistää tarpeen tullen. En ole huolissani tulevaisuudesta.
Kaikille voi sitä paitsi käydä mitä vaan. Mitä jos itse sairastut vakavasti? Lapsi sairastuu?
Vierailija kirjoitti:
Näissä keskusteluissa itseenä ärsyttää eniten aina tuo sama, mitä jos mies jättää mitäs sitten?Kotiäitejä pidetään jotenkin ihan tyhminä ja kuvitellaan ettei heistä kukaan koskaan osaa miettiä näitä rahakuvioita. Sen ettei jää missään tilanteessa tyhjän päälle voi turvata monilla tavoin.
Juuri näin. Kotiäitiys ei ole synonyymi sanalle tyhmyys.
Itsellä 60 000 e säästössä ja olen ollut kotiäiti 5 v. Ja matalapalkka- alalla.
Ap raivoaa kun ei se ura tullutkaan ”ihsn itsestöön@ vaikka olen niin hyvä.
Mulle riittää ihan työ ja uran saa tehdä joku toinen.
Ihan samalla tavalla se, että käy 20 vuotta jossain k a kk a duunissa on työnantajalle alistumista. Ehkä joku alistuu mielummin kivalle miehelle kuin ärsyttävälle pomolle.