Lue keskustelun säännöt.
Miten kukaan nainen suostuu alistumaan vielä nykypäivänä koti-äidiksi?
19.10.2020 |
Se, jos joku on oman elämän pilaamista ja miehelle alistumista.
Työura on pilalla, ei CV:hen voi laittaa "Kotiäiti vuodesta 2015-2025". Ei sitä ainakaan kukaan arvosta.
Mitäs sit suu pannaan kun se maailman kiltein ja kunnollisikin mies voi pettää ja jättää? Onko kiva olla tyhjän päällä ilman mitään työkokemusta?
Kommentit (105)
Vierailija kirjoitti:
”Vaikuttaa eläkkeeseen”. No mitä sitten? En minä ainakaan elä elämääni ykköspäämääränä eläkkeelle pääsy. Naurettavaa.
Mikä elämässä on tärkeää? Useimmille on tärkeää oman lapsen onnellinen lapsuus ja mahdollisuus antaa lapselleen mahdollisimman hyvät lähtökohdat. Harva elää koko elämäänsä miettien mitä oikeastaan haluaa tehdä seitsemänkymppisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”Vaikuttaa eläkkeeseen”. No mitä sitten? En minä ainakaan elä elämääni ykköspäämääränä eläkkeelle pääsy. Naurettavaa.
Mikä elämässä on tärkeää? Useimmille on tärkeää oman lapsen onnellinen lapsuus ja mahdollisuus antaa lapselleen mahdollisimman hyvät lähtökohdat. Harva elää koko elämäänsä miettien mitä oikeastaan haluaa tehdä seitsemänkymppisenä.
Aina kannattaa katsoa vähän pidemmälle, mutta tuosta eläkkeestä on tullut joku ihmemantra. Onko mitään takeita, että sitä edes saa kuten nykyisin? Sitten taas esim. veljeni kuoli ennen eläkeikää, ihan siivosti elänyt kansalainen. Onneksi ei tainnut tehdä hommia vain eläkettä odotellen.
En minäkään ymmärrä, miksi kukaan suostuu luopumaan omasta työstään ja koulutuksestaan, olemaan kotona ja jäämään taloudellisesti tyhjän päälle mahdollistaakseen uran tekemisen jollekin toiselle (lasten isälle).
Kun 20 vuoden kotona olemisen jälkeen haluaa viimeinkin palata töihin, saa huomata että tutkinto on auttamattomasti vanhentunut eikä sillä enää tee mitään. Sitten pitää opiskella jotain uutta, ja työelämään palaaminen lykkääntyy taas.
Ja 20 vuoden aukko CV:ssä näyttää todella pahalta, sillä pitkäaikaistyöttömyys on työnantajien silmissä red flag. Voi siis olla että sillä uudella tutkinnollakaan ei tee mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”Vaikuttaa eläkkeeseen”. No mitä sitten? En minä ainakaan elä elämääni ykköspäämääränä eläkkeelle pääsy. Naurettavaa.
Mikä elämässä on tärkeää? Useimmille on tärkeää oman lapsen onnellinen lapsuus ja mahdollisuus antaa lapselleen mahdollisimman hyvät lähtökohdat. Harva elää koko elämäänsä miettien mitä oikeastaan haluaa tehdä seitsemänkymppisenä.
Aina kannattaa katsoa vähän pidemmälle, mutta tuosta eläkkeestä on tullut joku ihmemantra. Onko mitään takeita, että sitä edes saa kuten nykyisin? Sitten taas esim. veljeni kuoli ennen eläkeikää, ihan siivosti elänyt kansalainen. Onneksi ei tainnut tehdä hommia vain eläkettä odotellen.
Pienipalkkaisesta hommasta ei edes mitään ihmeellisiä eläkkeitä saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”Vaikuttaa eläkkeeseen”. No mitä sitten? En minä ainakaan elä elämääni ykköspäämääränä eläkkeelle pääsy. Naurettavaa.
Mikä elämässä on tärkeää? Useimmille on tärkeää oman lapsen onnellinen lapsuus ja mahdollisuus antaa lapselleen mahdollisimman hyvät lähtökohdat. Harva elää koko elämäänsä miettien mitä oikeastaan haluaa tehdä seitsemänkymppisenä.
Aina kannattaa katsoa vähän pidemmälle, mutta tuosta eläkkeestä on tullut joku ihmemantra. Onko mitään takeita, että sitä edes saa kuten nykyisin? Sitten taas esim. veljeni kuoli ennen eläkeikää, ihan siivosti elänyt kansalainen. Onneksi ei tainnut tehdä hommia vain eläkettä odotellen.
Kun suunnittelee eläkepäivien toimeentuloa, ei kannata ottaa huomioon sitä että voi kuolla nuorena. Se on nimittäin siinä yhteydessä täysin epärelevantti asia.
On totta että nykyisenlaista eläkejärjestelmää ei ehkä tulevaisuudessa ole, mutta se ei ole mikään syy jäädä työelämän ulkopuolelle. Jos vanhusten on tulevaisuudessa elätettävä itsensä omilla säästöillä, silloin kaikkein heikoimmassa asemassa ovat entiset pitkäaikaistyöttömät kuten kotiäidit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En minäkään ymmärrä, miksi kukaan suostuu luopumaan omasta työstään ja koulutuksestaan, olemaan kotona ja jäämään taloudellisesti tyhjän päälle mahdollistaakseen uran tekemisen jollekin toiselle (lasten isälle).
Kun 20 vuoden kotona olemisen jälkeen haluaa viimeinkin palata töihin, saa huomata että tutkinto on auttamattomasti vanhentunut eikä sillä enää tee mitään. Sitten pitää opiskella jotain uutta, ja työelämään palaaminen lykkääntyy taas.
Ja 20 vuoden aukko CV:ssä näyttää todella pahalta, sillä pitkäaikaistyöttömyys on työnantajien silmissä red flag. Voi siis olla että sillä uudella tutkinnollakaan ei tee mitään.
Minä kyllä ajattelen, että se annettu aika on sille lapselle eikä sen isälle. Ja kotona ollessakin voi opiskella. Itse opiskelin samalla toisen yliopistotutkinnon ja sain uuden uran heti.
Vierailija kirjoitti:
Ihan samalla tavalla se, että käy 20 vuotta jossain k a kk a duunissa on työnantajalle alistumista. Ehkä joku alistuu mielummin kivalle miehelle kuin ärsyttävälle pomolle.
Pomo maksaa palkkaa, mies teettää työtä ilmaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä kun saatoin pari vuotta sitten kolmekymppisen ystäväni haudan lepoon, niin sanonpahan vain, että kyllä sitä kannattaa elää myös vähän nykyhetkessä. Elämää ei voi elää niin, että paahdanpa tässä nyt kauheasti duunia, joka ketuttaa, mutta onpahan sitten rahaa käydä kerran vuodessa Kanarialla ja hyvä eläke. Kyllä pitää myös nykyhetkellä voida katsoa itseään peiliin ja todeta, että tekee hyviä valintoja, voi elämässään hyvin, on läsnä läheisilleen jne. Minulle ainakin elämässä tärkeintä on perhe. Vasta sen jälkeen tulee kaikki muu. Lapsillani on kaikki tarvittava ja olen heillä läsnä. Kukaan meistä ei ole saanut lupausta siitä, että elämä jatkuu edes huomenna. Miten eläisit elämäsi jos aikaa ei olisikaan vuosikymmeniä enää.
Mun vaimo halusi jäädä kotiäidiksi, olen ehdottanut että voisi mennä töihin mutta ei halua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin otsikon. Siinä luki, että "Yhyy, joku on valinnut ideologiani vastaisen toimintatavan, koska se on sopinut hänelle paremmin. Kyynel ja rääky! Wää!"
kitkerän katkeran oloinen troll
😕
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika moni joutuu olemaan kotiäiti tahtomattaan. Kaikilla ei ole työtä mihin palata ja työt ovat kiven alla vaikka kuinka hakisi töitä.
Ymmärrän sen todella hyvin, psykologia kun kiinnostaa. Sitä sen sijaan en ymmärrä, että hankitaan lapsi ja sitten keskitytään uraan ja selitetään kuinka lapsi ei muuta mitään. Anteeksi mitä, sulla on nyt toisen ihmisen elämä vastuullasi, etkä mitään meinaa muuttaa?
Minä olen vela, en ole lapsia hankkinut kun en halua kotiäidiksi tai uraäidiksi tai etä-äidiksi tai miksikään muuksikaan äidiksi. En kylläkään ylimielisesti kuvittele että kukaan "alistuu" äidiksi, joskus vaan naurattaa kun jotkut kiukkuavat lapsen hoidosta. Etkö tosiaan tiennyt että se lapsi ei itsekseen hoitaudu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On se varmaan ihana olla taaperon kanssa kotona, kun mieskin vielä iloisesti elättää ja on uskollinen.
Mitäs sit, kun lapset alkaa olla teinejä ja aikuisia, muuttaa pois, mies katselee jo nuorempia kun olet auttamattomasti rupsahtanut, lapset tulee käymään ehkä joskus ja jouluna.
Sinulla ei ole jäänyt tästä mitään käteen. Tuhlasit 20 vuotta, eikä ketään kiinnosta, kukaan ei arvosta.
Minä olen ollut kotiäitinä omasta tahdostani jo 14 vuotta.
Mieheni ei elätä minua, vaan hän oikeastaan elää hieman siivelläni. Hänen työtulonsa ovat olleet pienemmät kuin omat pääomatuloni ja kaikki omaisuus on minun. Avioehto tietenkin löytyy eli erossa kaikki jäisi minulle.
Olen ollut aika onnellinen näin,kummallista sitten, kun lapsi muuttaa pois kotoa. Toivottavasti hän saisi pian omia lapsia, niin voisin alkaa hoitaa lapsenlapsia. Sitä odotellessa pitää varmaan ottaa koiranpentu. Tykkään olla kotona ja hoivata jotain.
Vierailija kirjoitti:
On se varmaan ihana olla taaperon kanssa kotona, kun mieskin vielä iloisesti elättää ja on uskollinen.
Mitäs sit, kun lapset alkaa olla teinejä ja aikuisia, muuttaa pois, mies katselee jo nuorempia kun olet auttamattomasti rupsahtanut, lapset tulee käymään ehkä joskus ja jouluna.
Sinulla ei ole jäänyt tästä mitään käteen. Tuhlasit 20 vuotta, eikä ketään kiinnosta, kukaan ei arvosta.
Mitä sä luulet et suurin osa tällä palstalla tekee? Jotain todella tympeetä perushommaa todennäköisesti, mut on se niin hienoa ku on TÖISSÄ. Kukaan ei ole korvaamaton työssään.
Mikä arvostus?
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sen todella hyvin, psykologia kun kiinnostaa. Sitä sen sijaan en ymmärrä, että hankitaan lapsi ja sitten keskitytään uraan ja selitetään kuinka lapsi ei muuta mitään. Anteeksi mitä, sulla on nyt toisen ihmisen elämä vastuullasi, etkä mitään meinaa muuttaa?
Minä olen vela, en ole lapsia hankkinut kun en halua kotiäidiksi tai uraäidiksi tai etä-äidiksi tai miksikään muuksikaan äidiksi. En kylläkään ylimielisesti kuvittele että kukaan "alistuu" äidiksi, joskus vaan naurattaa kun jotkut kiukkuavat lapsen hoidosta. Etkö tosiaan tiennyt että se lapsi ei itsekseen hoitaudu.
Hyvin sanottu. Pahimmassa tapauksessa tapellaan miehen kans koko ajan velvollisuuksista. Lapsi on vaan yks riippakivi, tai sellainen kuva hänellekin asemastaan syntyy. Sysätään koko ajan jonnekin hoidettavaksi ja kasvatettavaksi, kun äidillä ja isillä on tärkeämpääkin tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
Mun vaimo halusi jäädä kotiäidiksi, olen ehdottanut että voisi mennä töihin mutta ei halua
Ei tämä ole vaimon valinta. Tämä on yhteinen päätös, jos joudut yhtään taloudellisesti tukemaan
No kuule. Mulla on omaisuutta tarpeeksi niin ettei koskaan enää tarvitse tehdä töitä eikä miettiä eläkkeitä. Myin yritykseni ja nyt nautin työni hedelmistä yhdessä lasteni kanssa. Mies tekee vielä töitä koska niin haluaa, suuntaus hänelläkin niiden suhteen vähenevä. En koe olevani mitenkään alistettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”Vaikuttaa eläkkeeseen”. No mitä sitten? En minä ainakaan elä elämääni ykköspäämääränä eläkkeelle pääsy. Naurettavaa.
Mikä elämässä on tärkeää? Useimmille on tärkeää oman lapsen onnellinen lapsuus ja mahdollisuus antaa lapselleen mahdollisimman hyvät lähtökohdat. Harva elää koko elämäänsä miettien mitä oikeastaan haluaa tehdä seitsemänkymppisenä.
Aina kannattaa katsoa vähän pidemmälle, mutta tuosta eläkkeestä on tullut joku ihmemantra. Onko mitään takeita, että sitä edes saa kuten nykyisin? Sitten taas esim. veljeni kuoli ennen eläkeikää, ihan siivosti elänyt kansalainen. Onneksi ei tainnut tehdä hommia vain eläkettä odotellen.
Pienipalkkaisesta hommasta ei edes mitään ihmeellisiä eläkkeitä saa.
Satasen tai pari enemmän kuin takuueläke. Ei oikein kannusta työntekoon.
Onhan sulla ne lapset ja lapsenlapset (ehkä). Mitä arvostusta tässä kaivataan? Ulkoapäin tulevaa ihailua? Et tarvitse sitä jos itse arvostat itseäsi.