Lue keskustelun säännöt.
Miten kukaan nainen suostuu alistumaan vielä nykypäivänä koti-äidiksi?
19.10.2020 |
Se, jos joku on oman elämän pilaamista ja miehelle alistumista.
Työura on pilalla, ei CV:hen voi laittaa "Kotiäiti vuodesta 2015-2025". Ei sitä ainakaan kukaan arvosta.
Mitäs sit suu pannaan kun se maailman kiltein ja kunnollisikin mies voi pettää ja jättää? Onko kiva olla tyhjän päällä ilman mitään työkokemusta?
Kommentit (105)
Ap ei ilmeisesti ole koskaan käynyt töissä eikä ole lapsia.
Jos kotiäitiys halutaan nähdä alistumisena niin mitäpä se työssäkäynti sitten on?
Myyt oman vapaa-aikasi ja osaamisesi työnantajalle joka sanelee ehdot ja maksaa palkan. Palkallasi maksat ulkopuoliselle sinun omien lastesi hoidosta jotta voit käydä töissä jotta saat palkkaa jolla nyt sitten voisi tuntea olevansa itsenäisempi kuin kotiäiti.
Todellisuudessa ansaitut rahat kuluvat pakollisiin menoihin ja työssäkäyvä on ihan yhtä riippuvainen palkkatuloistaan kun se kotiäiti miehensä tuloista, joka on myös riippuvainen palkkatuloistaan.
Lopputuloksena me kaikki ollaan riippuvaisia joko palkkatuloista, yhteiskunnan tuloista tai puolison tuloista. Hyvin harva pystyy oikeasti elämään täysin taloudellisesti vapaata elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisen vanhemman kotonaolo ja perheen elättäminen yhden vanhemman tuloilla on niin kallista, että harvalla on varaa siihen päälle vielä säästää kotonaolijalle eläkettä.
Jotkut oikeasti luulee että kotiäitinä oleminen on hienoa. Voi heidän hyväuskoisuuttaan.
Kyllä on kapea näkemys. Mutta onhan se vaikea ymmärtää ettei kaikki elä niinkuin ap.
En edes kehtaa kertoa kuinka hyvin minullakin on asiat kaikin puolin vaikka olen ollut kotiäiti vuosia ja nyt olen "kotirouva" kun lapset ovat jo aikuisia. Ei ole tarvinnut alistua mihinkään koska ihan omasta halustani elän juuri sellaista elämää kuin halusinkin. En pelkää eroa, pientä eläkettä tai miehen kuolemaa koska kaikki nekin asiat on järjestetty niin ettei kumpikaan jää tyhjän päälle vaan 50/50 ym. Ja voinhan minäkin jäädä vaikka rekan alle huomenna niin kannatti elää niinkuin itse haluaa. Mutta antaa ap tulla vaan paskaa niskaa vaikka se kyllä valuu pois kuin vesi hanhen selästä. Pitäähän sitä elämässä nyt jotain negaakin olla ;)
Vierailija kirjoitti:
Aika moni joutuu olemaan kotiäiti tahtomattaan. Kaikilla ei ole työtä mihin palata ja työt ovat kiven alla vaikka kuinka hakisi töitä.
Nuorissa vaikuttaa olevan lähinnä niitä, joilta on työt menneet alta ja koronan takia nyt varsinkin. Miehetkään eivät tienaa tarpeeksi pitääkseen hyvää elintasoa yllä koko perheelle ja YT kierroksia menossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotiäidiksi en alkaisi kun en lapsia halua mutta kotirouvaksi voisin ryhtyä.
En nää kotivanhemmassa mitään ongelmaa jos kotiin jäävän osapuolen eläketurvasta huolehditaan ja homma on molemmille osapuolelle mieleinen. Ja että toinen osapuoli ymmärtää että se kotona olevakin on tehnyt työtä sen toisen 8 h työpäivän ajan. Ei voi olettaa että toisen työvuoro kestää 16 tuntia viikon jokaisena päivänä. Ja pitää aina muistaa se että ero on mahdollinen tulevaisuudessa joten ihan retuperälle ei kotiin jäävän kannata ammatillista osaamistaan ja koulutuksen päivittämistä jättää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä alistumista siinä on? Ihaninta aikaa omassa elämässäni oli olla kotona lapsen kanssa. Harmi, että oli mahdollisuus siihen vain kolme vuotta.
Huomioitko, että se ihana aika vaikutti myös eläkkeeseesi? Maksoiko mies sinulle palkkaa siitä, että hoidat hänen lastaan? Muussa tapauksessa olet vaan tyhmä ja mies käytti sinua hyväkseen.
Mitä sinäkin kuvittelet vielä eläkkeellä jaksavasi? Parempi pistää rahat haisemaan jo nyt. Vanhana ei tarvi kuin ylähuulen leivän päälle, jos ei ole jo terveys niiden töiden takia totaalisesti pettänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin mieluusti kotona ilman lapsiakin. Jos olisin syntymärikas ja taloudellisesti riippumaton en menisi töihin vaan tekisin kaikkea mitä haluaisin. Sen verran opiskelisin ja seuraisin aikaani että pysyisin kärryillä maailmanmenosta. Oikeasti olen ollut töissä jo useamman vuosikymmenen ja minulla ei ole mitään riippuvuutta työntekoon, ihan vain rahan takia.
Ihmiset on erilaisia, ap. Ei kaikki ajattele niinkuin sä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olin ainakin niin laiska etten olisi jaksanut/halunnut mennä töihin. Saimme kolme lasta ja olin maksiajat heidän kanssa kotona. Oli kuin lomaa. Olisin voinut jatkaa ikuisesti. En vaan oman terveyden vuoksi voinut saada enää lapsia.
Nyt töissä ja kadehdin niitä aikuisia ketkä voivat olla kotona lastensa kanssa. Työn teko ihan tuskaa. ☹️
Vierailija kirjoitti:
Ap ei ilmeisesti ole koskaan käynyt töissä eikä ole lapsia.
Jos kotiäitiys halutaan nähdä alistumisena niin mitäpä se työssäkäynti sitten on?
Myyt oman vapaa-aikasi ja osaamisesi työnantajalle joka sanelee ehdot ja maksaa palkan. Palkallasi maksat ulkopuoliselle sinun omien lastesi hoidosta jotta voit käydä töissä jotta saat palkkaa jolla nyt sitten voisi tuntea olevansa itsenäisempi kuin kotiäiti.Todellisuudessa ansaitut rahat kuluvat pakollisiin menoihin ja työssäkäyvä on ihan yhtä riippuvainen palkkatuloistaan kun se kotiäiti miehensä tuloista, joka on myös riippuvainen palkkatuloistaan.
Lopputuloksena me kaikki ollaan riippuvaisia joko palkkatuloista, yhteiskunnan tuloista tai puolison tuloista. Hyvin harva pystyy oikeasti elämään täysin taloudellisesti vapaata elämää.
Matalapalkka-alat ovat lähinnä orjatyötä. Ei mitään luxusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisin mieluusti kotona ilman lapsiakin. Jos olisin syntymärikas ja taloudellisesti riippumaton en menisi töihin vaan tekisin kaikkea mitä haluaisin. Sen verran opiskelisin ja seuraisin aikaani että pysyisin kärryillä maailmanmenosta. Oikeasti olen ollut töissä jo useamman vuosikymmenen ja minulla ei ole mitään riippuvuutta työntekoon, ihan vain rahan takia.
Kuinkahan moni oikeasti nauttii työnteosta joka hetki? Epäilen, että ei kovin moni. Vaikka työ olisikin ihanaa niin esim jos päivä alkaa klo 6 niin se vie jo osan ilosta pois.
Lasten kanssa on kiva olla kotona jos on talous ja mielenterveys kunnossa. Meillä ei ollut siihen kunnolla varaa ja sitten kotonaolo alkoi ottaa päähän ja voimille. Kun ei ollut taloudellisesti varaa toteuttaa haaveitaan kotona niin oli parempi lähteä töihin ja sivussa opiskella lisää. Niin sai sitten kaikki harrastaa jne. järkevää tekemistä. Jos joskus aloitetaan toinen kierros (iän puolesta täysin mahdollista, tosin tuskin enää haluan niin vanhana lisää omia lapsia) niin olisin mielelläni kotona vaikka vuosia, kunhan rahat riittää suhteellisen hyvään elintasoon. Eläkkeeseen ajattelin vaikuttaa sitten viimeisinä vuosina kun eläkettä oikeasti kertyy, parikymppisenä työssäkäynnillä ei olisi paljon merkitystä ollut varsinkaan kun silloin ei niin ihmeellisille palkoillekaan päässyt. En täysin allekirjoita eläkevinkumisen tarpeellisuutta koska lastenteko ja -hoito on vapaaehtoista ja nuoren lyhyt poissaolo työelämästä ei eläkkeeseen vaikuta. Eri asia sitten jos ei koskaan töihin enää mene, mutta se nyt ihan perustellusti näkyykin eläkkeessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap voi jatkaa työntekoa 70-vuotiaaksi saakka. Oma eläkeikä on 65 v.
Kumpi sitten yleisempää? Mies vaatii vaimoaan jäämään kotiäidiksi vai nainen haluaa jäädä kotiäidiksi? Oletan ettei kumpikaan kovin yleinen vaihtoehto nykyään ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olisin kotiäiti, jos ei tarvitsisi pelätä sitä, että mies jättää tai kuolee pois ja olisin taloudellisesti ilman elättäjää. Itseasiassa, vaikka ei olisi perhettä, en todellakaan tekisi töitä jos vaan olisi jotain muita tulonlähteitä. Vaikka joku rikas suku tai lottovoitto.
Tukien varassa eläjäksikään musta ei ole, joten olen korkeakoulutettuna hyväpalkkaisessa duunissa. Mieluummin tätä kuin jotain työtä josta maksetaan huonommin, mutta kaikista mieluiten elelisin työelämän ulkopuolella. Toivottavasti pystyn nauttimaan sitten eläkeiästäni.
Kotiäitiys on jokaisen oma valinta, kunhan on turvattu eläkekertymä naiselle ja tämä työelämän ulkopuolisuus jotenkin kompensoitaisiin erotilanteessa tai kun puoliso kuolee. Valitettavasti näin ei useinkaan ole. En uskaltaisi itse ottaa riskiä.
Niin, toiset uskaltavat elää unelmiensa elämää ja ottavat riskejä. Toiset pelkäävät koko elämänsä ja havahtuvat vanhana siihen etteivät ikinä eläneet niinkuin oikeasti halusivat, koska pelkäsivät mitä voi käydä / mitä muut ajattelevat / entäs jos.. sellaista se on.
Mä en välitä tippaakaan muiden ajatuksista mun elämästä. Eikä mun elämä ole mitään kotitöiden ikeessä ja kamalassa työssä raatamista, pääsääntöisesti ihan mukavaa. Mukavampaa olis toki vaikka dreijata savikippoja kuin istua Teams-paltsussa. Se kippojen dreijaus ei taas sitten kuitenkaan ole niin mukavaa, että mahdollisesti edessä oleva köyhä/tukien varassa oleva elämä olisi sen arvoista. Lapsuuteni oli köyhä, siihen en halua palata tai lapsilleni vastaavaa tilannetta.
Juuri kirjoitit miten olisit kotiäiti jos ei tarvitsisi koko ajan pelätä miten mies jättää :,D aika ikävältä se elämäsi kyllä kuulostaa.
Miten täällä onkin niin paljon väkeä, joka ei pysty ymmärtämään, että ihmiset ovat erilaisia ja haluavat erilaisia asioita. Kotiäitinä oleminen ois mun painajainen, mutta ei tulis mieleenkään ihmetellä, miksi joku "nykypäivänä alistuu siihen".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä alistumista siinä on? Ihaninta aikaa omassa elämässäni oli olla kotona lapsen kanssa. Harmi, että oli mahdollisuus siihen vain kolme vuotta.
Huomioitko, että se ihana aika vaikutti myös eläkkeeseesi? Maksoiko mies sinulle palkkaa siitä, että hoidat hänen lastaan? Muussa tapauksessa olet vaan tyhmä ja mies käytti sinua hyväkseen.
Surullista että rakastat rahaa enemmän kuin lapsiasi.
Miten kukaan nainen suostuu nykypäivänä alistumaan jonkun riistokapitalistin palkkaorjaksi?
"Mä olisin kotiäiti, jos ei tarvitsisi pelätä sitä, että mies jättää tai kuolee pois ja olisin taloudellisesti ilman elättäjää. Itseasiassa, vaikka ei olisi perhettä, en todellakaan tekisi töitä jos vaan olisi jotain muita tulonlähteitä. Vaikka joku rikas suku tai lottovoitto.
Tukien varassa eläjäksikään musta ei ole, joten olen korkeakoulutettuna hyväpalkkaisessa duunissa. Mieluummin tätä kuin jotain työtä josta maksetaan huonommin, mutta kaikista mieluiten elelisin työelämän ulkopuolella. Toivottavasti pystyn nauttimaan sitten eläkeiästäni.
Kotiäitiys on jokaisen oma valinta, kunhan on turvattu eläkekertymä naiselle ja tämä työelämän ulkopuolisuus jotenkin kompensoitaisiin erotilanteessa tai kun puoliso kuolee. Valitettavasti näin ei useinkaan ole. En uskaltaisi itse ottaa riskiä."
Aivan samaa mieltä tämän kirjoittajan kanssa. Mikäli vain yhteiskunta mahdollista kotiäitiyden esim saksan mallilla, yhteinen verotus ja erotilanteessa miehen hankkima eläkekertymä jaetaan, niin jäisin heti kotiäidiksi.