Mistä löydätte aina vaan uusia seurustelukumppaneita? Aina löydätte nopeasti uuden entistä paremman miehen..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä suhteen aloittaminen on aina helppoa, rakastuminen ihanaa, mutta se arki.. Suhteen pitäminen on se juttu, mitä minä pidän kaikista vaikeimpana. Kun se rakkaus ei pelkästään riitä...

Tähän minäkin olen kompastunut. En nähtävästi osaa suorittaa tätä mystistä arkea sillä tavalla kuin nainen haluaa, suhteet eivät kestä. Koskaan ei saa selvää vastausta että mikä oikeasti mätti.

Olet luultavasti huono sängyssä ja sulla on pieni.

Pieni ei ole ainakaan tilastojen valossa ja sänkyosastolta on kaikissa suhteissa tullut pelkästään hyvää palautetta, elleivät kaikki sitten ole teeskennelleet. Ongelmani vaikuttaa pikemminkin päinvastaiselta. Alkaa tuntua että suhteeni ovat perustuneet lähinnä fyysiseen vetovoimaan ja sitten kun noin vuosi on menty siinä alun kiihkossa, niin alkaa homma rakoilla kun ilmeisesti paljastuu että tämä mystinen arki ei suju, mitä se sitten tarkoittaakaan. Itselleni tämä tulee aina yllätyksenä, koska mitään isoja ja selkeitä ongelmia ei ole ollut. En sulje pois sitä vaihtoehtoa, että olen itse sokea jollekin asialle jota parisuhteessa odotetaan, mutta eniten hämmentää ettei koskaan osata selventää että mikä se asia ihan tarkalleen ottaen on ja miksi sitä ei voi selvittää puhumalla ja sen jälkeen kenties toimintatapoja muuttamalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvän näköinen, hyvä perse ja hyvä ottamaan suihin. Näillä saa aina uusia seurustelukumppaneita

Valitettavasti tullut huomattua kuinka enemmistö miehistä sietää noita avuja omaavia naisia vaikka olisivat luonteeltaan täysiä piruja.

Toimii myös päinvastoin. Mies voi olla täysi kusipää, mutta jos aiheuttaa perhosia vatsassa niin ei siitä halua eroon koskaan.

Tämä on kyllä valitettavasti totta. Mulla vaan on jo tuo kusipääkiintiö täynnä, vaikka ihastuisin, en sellaisen kanssa enää mitään ala. Kusipäämies tuntuu lapsuudesta tutulta valitettavasti, oma isäni oli alkoholisti ja välillä oikein nautti saadessaan olla ilkeä. Haluaisin osata suhtautua luontevammin hyväntahtoiseen mieheen. Tuntuu vaan välillä, että se menee siihen, että myötäilemme toisiamme loputtomasti.

Yllättävän rehellistä ja tarkkanäköistä analyysiä. Selventää vähän tätäkin ilmiötä. Ihminen on kummallinen vehje.

Minkälaista on tuo myötäily, jonka mainitsit ja miksi se on huono asia? Eikös parisuhde periaatteessa ole sitä, että kaksi ihmistä myötäilee toisiaan sen verran, että yhteiselo onnistuu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä suhteen aloittaminen on aina helppoa, rakastuminen ihanaa, mutta se arki.. Suhteen pitäminen on se juttu, mitä minä pidän kaikista vaikeimpana. Kun se rakkaus ei pelkästään riitä...

Tähän minäkin olen kompastunut. En nähtävästi osaa suorittaa tätä mystistä arkea sillä tavalla kuin nainen haluaa, suhteet eivät kestä. Koskaan ei saa selvää vastausta että mikä oikeasti mätti.

Olisiko läsnäolo?

Ruumis voi olla paikalla, henki ei. Tulee fiilis että tässä sitä nyt on pakko hengailla vaikkei toista enää kiinnosta. Siitä vetää johtopäätöstä ja päästää miehen pinteestä etsimään sopivampaa.

Hmm. Omasta mielestäni olen kyllä henkisesti aina läsnä, en ole sitä tyyppiä joka näprää jotain työjuttuja koko ajan tai keskittyy sosiaaliseen mediaan tai sellaista. Tykkään myös osoittaa hellyyttä koskettelemalla ja puheenkin tasolla. Mutta jääkö sitten jotain muuta antamatta tai tekemättä. Ehkä olen liiankin läsnä kotona ollessani, en järjestä mitään reissuja tai muita juttuja kodin ulkopuolella. Kaikki tällainen on naisen vastuulla, lähden kyllä mukaan sitten. Ehkä se on sitten se. Nainen kaipaa sitä, että aktiivisesti järjestäisin asioita.

Otan seuraavan miehen, joka kiinnostuu minusta. Nyt tulin raskaaksi ja miehen on kannettava vastuu loppuiäkseen. Sainpahan nalkkiin.

Mä oon nuori, hoikka, kaunis, naisellinen, akateeminen ja hyvässä työssä, mutta en löydä kumppania, koska olen naisvaltaisella alalla, minulla ei ole tinderiä eikä nyt voi paljoa tehdä mitään vapaa-ajalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä suhteen aloittaminen on aina helppoa, rakastuminen ihanaa, mutta se arki.. Suhteen pitäminen on se juttu, mitä minä pidän kaikista vaikeimpana. Kun se rakkaus ei pelkästään riitä...

Tähän minäkin olen kompastunut. En nähtävästi osaa suorittaa tätä mystistä arkea sillä tavalla kuin nainen haluaa, suhteet eivät kestä. Koskaan ei saa selvää vastausta että mikä oikeasti mätti.

Mikä sulle on kerrottu ongelmaksi ennen suhteen loppumista? Kyllä naiset usein kuitenkin ilmaisee missä mättää. Oletko varma, että olet kuunnellut?

Avainsana tuntuu olevan nimenomaan tuo arki. "Arki ei toimi" tai "ollaan liian erilaisia" mutta sitten kun yritän kysyä tarkennusta niin ei osata sanoa mitään. Mitä se arki naiselle tarkoittaa käytännössä?

Omatoimisuutta. Ärsyttää joutua joka asiasta sanomaan ja samoista asioista toistuvasti.

Vierailija kirjoitti:

Joukosta erottuva luonne, hyvässä tai pahassa.

Mitäs vikaa minussa? Taisit mennä Karille.....

Terveisin Jouko.

Emmerdalea seuraamalla konstit löytyy.. Yhen kujan varressa asuu kymmeniä ihmisiä ja ainahan nuille joku kaveri löytyy..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä suhteen aloittaminen on aina helppoa, rakastuminen ihanaa, mutta se arki.. Suhteen pitäminen on se juttu, mitä minä pidän kaikista vaikeimpana. Kun se rakkaus ei pelkästään riitä...

Tähän minäkin olen kompastunut. En nähtävästi osaa suorittaa tätä mystistä arkea sillä tavalla kuin nainen haluaa, suhteet eivät kestä. Koskaan ei saa selvää vastausta että mikä oikeasti mätti.

Mikä sulle on kerrottu ongelmaksi ennen suhteen loppumista? Kyllä naiset usein kuitenkin ilmaisee missä mättää. Oletko varma, että olet kuunnellut?

Avainsana tuntuu olevan nimenomaan tuo arki. "Arki ei toimi" tai "ollaan liian erilaisia" mutta sitten kun yritän kysyä tarkennusta niin ei osata sanoa mitään. Mitä se arki naiselle tarkoittaa käytännössä?

Omatoimisuutta. Ärsyttää joutua joka asiasta sanomaan ja samoista asioista toistuvasti.

Minkälaisista asioista sinä olet joutunut sanomaan? En ainakaan muista tällaista omista suhteista. Yleensä ne eivät edes kestä niin kauan, että muutettaisiin saman katon alle ja tulisi yhteisessä taloudenpidossa jotain ongelmaa.

Elämästä niitä kumppaneita ja ystäviä löytyy, harrastuksista ja opinnoista. Ai et harrasta etkä opiskele mitään? No ihan oma valintasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä suhteen aloittaminen on aina helppoa, rakastuminen ihanaa, mutta se arki.. Suhteen pitäminen on se juttu, mitä minä pidän kaikista vaikeimpana. Kun se rakkaus ei pelkästään riitä...

Tähän minäkin olen kompastunut. En nähtävästi osaa suorittaa tätä mystistä arkea sillä tavalla kuin nainen haluaa, suhteet eivät kestä. Koskaan ei saa selvää vastausta että mikä oikeasti mätti.

Mikä sulle on kerrottu ongelmaksi ennen suhteen loppumista? Kyllä naiset usein kuitenkin ilmaisee missä mättää. Oletko varma, että olet kuunnellut?

Avainsana tuntuu olevan nimenomaan tuo arki. "Arki ei toimi" tai "ollaan liian erilaisia" mutta sitten kun yritän kysyä tarkennusta niin ei osata sanoa mitään. Mitä se arki naiselle tarkoittaa käytännössä?

Omatoimisuutta. Ärsyttää joutua joka asiasta sanomaan ja samoista asioista toistuvasti.

Minkälaisista asioista sinä olet joutunut sanomaan? En ainakaan muista tällaista omista suhteista. Yleensä ne eivät edes kestä niin kauan, että muutettaisiin saman katon alle ja tulisi yhteisessä taloudenpidossa jotain ongelmaa.

Miten voi sanoa, ettei arki toimi, jos ei edes asu yhdessä?

Vierailija kirjoitti:

Elämästä niitä kumppaneita ja ystäviä löytyy, harrastuksista ja opinnoista. Ai et harrasta etkä opiskele mitään? No ihan oma valintasi.

Monilla on kumppanit, vaikka harrastuksia ei ole nimeksikään. Monet myös eivät opiskele tai ole töissä. Silti näillä ihmisillä ei ole kumppaneista pulaa. Monet muut taasen harrastavat aktiivisestakin ja ovat opiskelu-tai työelämässä mukana ja niin vaan ovat vuodesta toiseen yksin, ilman mitään mahdollisuutta edes treffeille pääsyyn. Todellakin on mysteeri, miten joillekin löytyy seuraa olivatpa he millaisia tahansa.

Todella ei harrastukset tuo mitään mahdollista kumppania sen enempää kuin muutenkaan.

Harrastuksissa suurin osa on jo pariutunut. Suuri osa on sellaisia joita ei kiinnosta seurustelu tai ovat itselle poissa laskuista.

Kun ollaan siellä harrastuksessa keskitytään siihen tai jutellaan jo valmiiksi jonkun tutun kanssa. Myös puhutaan omasta kumppanista ja perheestä kenellä ne ovat. Sinulta harvemmin kysyy kukaan mitään. Kun ei ole sitä "meidän miestä". Josta puhua.

Kun harrastus loppuu, oli se mikä olikaan, kaikilla kova kiire omille teilleen, takki vedetään kiireesti päälle ja viuh, ei kukaan jää juttelemaan tai kysy mitään ylimääräistä.

Ehkä urheilu tms. on eri, mutta kun sen tyyliset piirit ei kiinnosta niin en itseäni pakota miehen hakemisen vuoksi sinne. On niin kaukana mielenkiinnosta muutenkin, ei himotreenaajan kanssa ole uskoakseni yhteistä puhuttavaa.

Up

Vierailija kirjoitti:

Todella ei harrastukset tuo mitään mahdollista kumppania sen enempää kuin muutenkaan.

Harrastuksissa suurin osa on jo pariutunut. Suuri osa on sellaisia joita ei kiinnosta seurustelu tai ovat itselle poissa laskuista.

Kun ollaan siellä harrastuksessa keskitytään siihen tai jutellaan jo valmiiksi jonkun tutun kanssa. Myös puhutaan omasta kumppanista ja perheestä kenellä ne ovat. Sinulta harvemmin kysyy kukaan mitään. Kun ei ole sitä "meidän miestä". Josta puhua.

Kun harrastus loppuu, oli se mikä olikaan, kaikilla kova kiire omille teilleen, takki vedetään kiireesti päälle ja viuh, ei kukaan jää juttelemaan tai kysy mitään ylimääräistä.

Ehkä urheilu tms. on eri, mutta kun sen tyyliset piirit ei kiinnosta niin en itseäni pakota miehen hakemisen vuoksi sinne. On niin kaukana mielenkiinnosta muutenkin, ei himotreenaajan kanssa ole uskoakseni yhteistä puhuttavaa.

Onko tämä joku alueellinen ilmiö? Asun itse Helsingissä ja ei täällä kukaan mistään perheestä eikä AINAKAAN puolisosta puhu. Tai no lapsista jonkin verran, mutta sekin on yleensä vain yksi puheenaihe muiden joukossa. Itse en ikinä puhu "mun miehestä" tuolla lailla puolitutuille. Toki mainita saatan, että ihmiset toki tietävät, jos kumppani on, mutta siinä kaikki. Ihan mielelläni juttelen mukavien ihmisten kanssa riippumatta ovatko sinkkuja vai perheellisiä.

Mäkkäristä. Laitan pimpin hajua korvien taakse ja kaulalle ja menen viereiseen pöytään missä on miehiä ja aina tyhjiö täyttyy.

Vierailija kirjoitti:

Naiset saa ehkä helpommin miehiä kuin miehet naisia, mutta naisilla on haastavampaa löytää kumppani joka haluaa sitoutua juuri häneen.

No kenen kanssa ne miehet sitten pariutuu? Jos nainen ' saa' miehen niin eikö yhtä moni mieskin 'saa' naisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut elämäni aikana kahdessa pitkässä suhteessa ja lyhyet sinkkuhetkeni olivat täynnä sutinaa. Varattunakin on joutunut hätistämään ihailijoita, ja vanhat deitit on jääneet roikkumaan, enkä ole joutunut ns. tyytymissuhteisiin.

Syyt: olen ihan nätti ja siro (mut en todellakaan kaikkein kaunein nainen), pidän ihmisistä ja saan heidät tuntemaan olonsa hyväksi ja rakastan seksiä. Varmaan on ollut muitakin syitä, mut noi kattanee 90% .

No olen minäkin nätti ja siro, sosiaalinen, pidän ihmisistä, kohtelen heitä hyvin, olen kiinnostunut jokaisen elämäntarinasta. En ole päässyt noilla avuilla koskaan seksiin asti. Kyllä, olen ehdottanut useita kerroja seksiä, treffe, tutustumista, mitä milloinkin tilanteesta riippuen. Miten siis näillä ominaisuuksilla pääsisi vähän romanttisempiin puuhiin kun tulee pelkkää torjuntaa?

Varmistan nyt vielä että ymmärsin oikein:

Olet siis tehnyt miehille ihan suorasanaisia ehdotuksia seksistä, ja he ovat kieltäytyneet?

Olen pahoillani, mutta siinä tapauksessa vika on 99% varmuudella sun ulkonäössä.

En ole täräyttänyt meille vai teille -tyyppisiä kliseitä, mutta tehnyt selväksi että seura kiinnostaa.

Ulkonäössäni EI ole vikaa. Olen normaalipainoinen, bmi 21, hiukset on pitkät, keskivaaleat, aina puhtaat ja yleensä laineilla. Pukeudun naisellisesti, myös arjessa, ja ulos lähtiessä esim. tummakuvioinen lyhyt kukkamekko, sukkahousut ja ylipolvensaappaat. Jalat ovat ehkä paras ulkonäöllinen piirteeni, ja hiukset, niin korostan niitä. Olen myös vähän kurvikas, en "lauta". Meikkaan hillitysti, kynnet siistit, käyn suihkussa joka päivä.

Olen ihan rehellisesti tyytyväinen omaan ulkonäkööni (ja luonteeseeni). Sillä vain ei ole mitään tekemistä puolison löytämisen kanssa. "Itsevarmuudesta se on kiinni" ei valitettavasti pidä paikkaansa.

En tiedä minkä ikäinen olet, mutta kuulostat tällaiselle tavikselle liian kauniilta, että itse ainakaan tekisin aloitetta. Yleensä miehet piirittää jo muutenkin.

M38

Mikä ihmeen logiikka tuossa on varsinkin kun nainen edellä kertoo että kukaan ei ole kiinnostunut tähän mennessä.

Jos kiinnostut kauniista naisesta ja olet itse ihan normimies eli siis ihan tavallinen mies niin lähesty naista naiselle turvallisessa tilanteessa. Sano esim että vaikutat kivalta. Haluaisitko lähteä nyt tai myöhemmin kanssani kahvilaan? Jos käy myöhemmin niin anna vain oma puhelinnumerosi naiselle.

Kyllä se alkaa tuntumaan että tilanne on sama kuin pitkäaikaistyöttömällä, jota kukaan ei huoli töihin. Pitäisi olla jo työpaikka mistä hypätä seuraavaan, muuten ei tipu mistään. Tilanne on mahdoton.

Auttaa kun laskee rimaa ja kriteerejä ja vain kehuu aina uutta miestä edellistä enemmän. Yksi tuttava saalisti 10 vuotta sitten ainoastaan koodareita (tiesi kuinka paljon ne tienaavat), sitten vain huumeiden käyttäjiä ja nyt enää asunnottomia huumeiden käyttäjiä. Mutta aina mies on olevinaan edellisiä paljon parempi, jos uskoo sen juttuja.