Mistä löydätte aina vaan uusia seurustelukumppaneita? Aina löydätte nopeasti uuden entistä paremman miehen..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ihmetellyt tätä samaa! Ehkä ovat vain niin sosiaalisia ja sinut itsensä kanssa, että ehkä itsevarmuus tekee heistä niin halutun?

Itse olen vähän ikisinkku, joka viihtyy hyvin itsekseen, mutta välillä sitä kaipaa kumppania. Tiedostan että oma ongelmani on että en ole tarpeeksi aktiivinen ja lisäksi olen huono kiinnostumaan kenestäkään ja usein he ovat sellaisia, joiden kanssa ei jutusta tule mitään. Teen kyllä aloitteen, jos jostain kiinnostun, mutta olen saanut usein pakit.

Olen hoikka ja mukava, mutta kuitenkin ujohko. Minulla on paljon tavoitteita esim. uran kannalta ja moni on toteutunut. Välillä tuskailen ulkonäköäni, mutta koitan päästä siitä eroon, sillä monet miehet ovat sanoneet minua kauniiksi ja jotkut ihastuneet vain ulkonäkööni välittämättä siitä mikä oikeasti olen?

Baarissa harvoin saan olla rauhassa ja kerran on kotoakin tultu hakemaan. En vain kiinnostu heistä, vaikka ominaisuuksiensa puolesta sopisivat minulle. Jotenkin liika innokkuus on minulle myös täysi turn off. 🤔

Olen diagnosoinut itselleni jonkin sortin alitajuisen sitoutumiskammon, joka estää minua kiinnostamasta oikeasti sopiviin mätseihin ja luulen että sama on varmaan monella muullakin tähän ketjuun kirjoittaneille!

Entä jos se "liika innokkuus" joka on sinulle turn off, onkin sitä normaalia ja tervettä innokkuutta. Ja se vähäinen innokkuus, joka sinusta tuntuu normaalilta, onkin epätervettä innottomuutta, välttelyä ja sitoutumishaluttomuutta. Tutkasi on siis rikki.

Näin käy ihmisille, joita kohtaan on oltu lapsena ylivaativia, ylisuojelevia, tai välinpitämättömiä tai suorastaan vihamielisiä. Sitä pitää normaalina, ja huomaamattaan se tuntuu tutulta ja sitä etsii. Itsetunto on huono, itsetuntemus on huono, ihmistuntemus on huono.

Lääke on kestää se omasta mielestä outo ihastuminen ja into itseen, ja antaa toiselle mahdollisuus, uskoa hänestä hyvää. Ja itsestä, että on tosiaan kaiken sen innokkuuden arvoinen.

Hyvin sanottu ja varmasti asia on osaltaan näin. Olin lapsena koulukiusattu ja se on varmasti vaikuttanut itsetuntoon, vaikka olenkin työstänyt sitä paljon.

Minusta kiinnostuneet ovat olleet hyviä ihmisiä ja olen antanut heille kyllä mahdollisuuden, mutta harmi vaan eivät tunnu miltään, vaikka kuinka monta kertaa kävisi treffeillä.

Outo homma että naiset valittaa ettei löydy miestä. Kyllähän meitä löytyy ja jopa tässä elämänvaiheessa että melkeinpä kenen tahansa mukaan jos se on selvinpäin. Tietysti vähän rajoittaa että kun itse on aika törkeän komea mutta silleen karulla tavalla että viittä vaille hintahtava, niin se aiheuttaa monelle naiselle riittämättömyyskriisin. Miksi heteromies ei vois jutella mukavia ylipainoiselle naiselle ? 

Ei kyllä olis hirveesti ennakkovaatimuksia mutta kokemusten pohjalta sellanen kokoomuslaiset kriteerit täyttävä kasvissyöjä olis aika jees. Sellanen ei varmaankaan miettisi omaa riittämättömyyttään kun ei niin kovin ole kiinnostunut siitä toisesta ihmisestä ylipäätäänkään vaan itsestään. Sellanen nainen olis pitkässä juoksussa aika hyvä. Pitkässä juoksussa ei kenenkään muun ihmisen ajatukset juuri kiinnostele, jos on yhtään omaa käytettävissä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin sanoa kaikille naisille, jotka eivät ole vielä löytäneet miestä/puolisoa, että lähtekää matkoille esim. Englantiin, Alankomaihin ja muualle Keski-Eurooppaan. Luulin pitkään olevani jotenkin outo ja erilainen, kun Suomessa miehet eivät lähestyneet minua KOSKAAN. Sitten lähdin töihin ulkomaille ja huomasin saavani todella paljon huomiota ja kiinnostusta miehiltä. Miehillä on kivaa pilkettä silmäkulmassa ja monesti myös valikoima on parempaa. Teissä ei ihmisinä ole mitään vikaa. Olette vain olleet väärässä paikassa.

No eihän naisetkaan lähesty miehiä täällä. Miksi siis valittaa?

Molemmat kattoo toisiaan naama norsun veellä. Vaikka nainen tulisikin heittämään juttua ja olemaan muutenkin avoimena istuu ukko kuin hapan tatti. Vastaukset pysyy lyhyinä pilkkuun asti kunnes kysytään, meille vai teille? Aamulla ei taaskaan puhuta juuri mitään.

Liekö tämä luontoäidin tapa kertoa jostain..

Vierailija kirjoitti:

Koulukaverini tuli isosta perheestä, jossa oli yli kymmenen lasta. Hän oli aivan tavallisen näköinen mutta niin vaan aina pojat pyörivät hänen ympärillään. Suuri sisarusten määrä kehittää sosiaalisia taitoja.

Tämä! Yhdellä kouluajan tutulla oli 7(!) veljeä. Ei ollut mikään prinsessa, mutta ah niin poikien suosikki. Hän oli aina jotenkin niin luonnollinen ja elementissään, jutteli kaikille kuin parhaalle kaverille. Se sai miehet syömään kädestään. Kumma juttu ettei tytöt oikein "sietäneet" tätä tytyä. Itse kuuluin siihen nättiin ja muodikkaaseen mimmiliigaan, mutta kyllä me ihan keskenämme saimme murjottaa baarissakin. Kun lakkasin viettämästä aikaa pelkästään tyttöporukassa, niin sain seuraa. Vaikka alkuun oli vähän kurjaa hengata kolmantena pyöränä pariskuntien messissä, niin se laajensi piirejä, kun aina joku tunsi sitten jonkun sinkun.

Vierailija kirjoitti:

En minä tiedä, miten se käy. Aloitin seurustelun jo 14-vuotiaana, muistaakseni pari, kolme kuukautta oltiin yhdessä. Olin peräti vuoden yhdessä seuraavan poikaystävän kanssa 15-16 v., mutta se loppui, kun minä menin lukioon ja hän lähti ammattikouluun eri paikkakunnalle, eikä viitsinyt vaivautua käymään kovin usein kotikaupungissa.

Lukion aikana seurustelin 3 eri pojan kanssa, joista jokainen oli mahtava persoona. Yhden kanssa juttu ei toiminut, kun oli aivan seko raivostuessaan ja aloin pelätä häntä. Toinen löytyi teatteriharrastajaporukasta, mutta muuta yhteistä meillä ei ollutkaan. Kolmannen kanssa mentiin kihloihin jo 3 kk tuntemisen jälkeen ja muutettiin yhdessä opiskelemaan yhteiseen kotiin, kun pääsin lukiosta. Häntä rakastin enemmän kuin ketään koskaan. Suhde päättyi pettämiseen, hänen puoleltaan. Joka tapauksessa elämäni paras parisuhde, vaikka kesti vain 3,5 vuotta.

Heti sen jälkeen tuli pari laastarisuhdetta. En ollut valmis sitoutumaan vakavasti. Sitten löysin nuoren liikemiehen, jolla oli kaikkea: vene, oma asunto, oma yritys, isot tulot. Hän oli saanut ehkä liikaa liian nuorena. Kun tavattiin, hän oli 28 ja minä 24. Niin kypsymätöntä ihmistä en ole toista tavannut. Huumorin taso Simpsonit. Kaikkia köyhiä hän haukkui ja syytti, että niin makaa kuin petaa. Hänen mottonsa tuntui olevan, että köyhyys ja tyhmyys käyvät käsi kädessä, kuten myös äly ja rikkaus. Oltiin yhdessä pari vuotta, ja hän olisi halunnut perhettä perustaa. Minä ilmoitin, että hänen kanssaan en lapsia hanki, koska en halua lapsista rahan kiilto silmissä kasvavia ja toisia ihmisiä väheksyviä. Siihen se suhde loppuikin. Hän meni naimisiin vuoden kuluttua itseään vanhemman kuntosaliyrittäjän kanssa ja nainen oli jo häissä raskaana. Tämä iljettävä exäni vonkasi vielä naimisiin mentyäänkin minulta, lähetteli tekstiviestejä useamman kerran puoli neljältä aamuyöllä.

Olin yksin n. 1,5 vuotta. Juuri kun täytin 28, tapasin nykyisen mieheni. Hän ei ole rikas eikä esitä olevansa maailmanmies, mutta hän on luotettava ja keskusteleva. Yhdessä ollaan oltu 14 vuotta, 2 yhteistä lasta. Toivon, ettei tarvitse vaihtaa enää.

:o

Minä sain v. 2007 yhdeltä mieheltä tekstarin, että mitäs jos kahville mentäis. Mentiin. Hän ei halunnut tavata uudestaan. Muuten olen ollut yksin...

Tosin en ehkä haluaisikaan kokea pettävää tai epäkypsää kumppania. Mutta silti. En voikuin hämmästellä että jonkun elämä on tuollaista. N39

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulukaverini tuli isosta perheestä, jossa oli yli kymmenen lasta. Hän oli aivan tavallisen näköinen mutta niin vaan aina pojat pyörivät hänen ympärillään. Suuri sisarusten määrä kehittää sosiaalisia taitoja.

Tämä! Yhdellä kouluajan tutulla oli 7(!) veljeä. Ei ollut mikään prinsessa, mutta ah niin poikien suosikki. Hän oli aina jotenkin niin luonnollinen ja elementissään, jutteli kaikille kuin parhaalle kaverille. Se sai miehet syömään kädestään. Kumma juttu ettei tytöt oikein "sietäneet" tätä tytyä. Itse kuuluin siihen nättiin ja muodikkaaseen mimmiliigaan, mutta kyllä me ihan keskenämme saimme murjottaa baarissakin. Kun lakkasin viettämästä aikaa pelkästään tyttöporukassa, niin sain seuraa. Vaikka alkuun oli vähän kurjaa hengata kolmantena pyöränä pariskuntien messissä, niin se laajensi piirejä, kun aina joku tunsi sitten jonkun sinkun.

Tyttö, joka ei ole mikään prinsessa ja jolla on seitsemän veljeä on yleensä rempseä "poikatyttö", josta tulee kaikkien poikien kaveri. Sellainen jää sitten isompana ilman miesystävää, kun miehet haluavat kauniin naisen, eikä mitään poikatyttöä. Jos miehet "söivät" hänen kädestään, niin kaunis se on silloin ollut. Ehkäpä isot tissit? Heh...

Vierailija kirjoitti:

Kyllä suhteen aloittaminen on aina helppoa, rakastuminen ihanaa, mutta se arki.. Suhteen pitäminen on se juttu, mitä minä pidän kaikista vaikeimpana. Kun se rakkaus ei pelkästään riitä...

Tähän minäkin olen kompastunut. En nähtävästi osaa suorittaa tätä mystistä arkea sillä tavalla kuin nainen haluaa, suhteet eivät kestä. Koskaan ei saa selvää vastausta että mikä oikeasti mätti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä suhteen aloittaminen on aina helppoa, rakastuminen ihanaa, mutta se arki.. Suhteen pitäminen on se juttu, mitä minä pidän kaikista vaikeimpana. Kun se rakkaus ei pelkästään riitä...

Tähän minäkin olen kompastunut. En nähtävästi osaa suorittaa tätä mystistä arkea sillä tavalla kuin nainen haluaa, suhteet eivät kestä. Koskaan ei saa selvää vastausta että mikä oikeasti mätti.

Mikä sulle on kerrottu ongelmaksi ennen suhteen loppumista? Kyllä naiset usein kuitenkin ilmaisee missä mättää. Oletko varma, että olet kuunnellut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä suhteen aloittaminen on aina helppoa, rakastuminen ihanaa, mutta se arki.. Suhteen pitäminen on se juttu, mitä minä pidän kaikista vaikeimpana. Kun se rakkaus ei pelkästään riitä...

Tähän minäkin olen kompastunut. En nähtävästi osaa suorittaa tätä mystistä arkea sillä tavalla kuin nainen haluaa, suhteet eivät kestä. Koskaan ei saa selvää vastausta että mikä oikeasti mätti.

Mikä sulle on kerrottu ongelmaksi ennen suhteen loppumista? Kyllä naiset usein kuitenkin ilmaisee missä mättää. Oletko varma, että olet kuunnellut?

Surullisen kuuluisa puhe "Vika ei ole sinussa vaan minussa" eri versioina on aika usein tullut kuultua. 😁 Yhden kanssa juttelin vuosia myöhemmin toisen kerran, ja silloin selitys oli hänen oma sitoutumiskammo, mikä osittain saattoi pitää paikkansakin.

-eri-

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä suhteen aloittaminen on aina helppoa, rakastuminen ihanaa, mutta se arki.. Suhteen pitäminen on se juttu, mitä minä pidän kaikista vaikeimpana. Kun se rakkaus ei pelkästään riitä...

Tähän minäkin olen kompastunut. En nähtävästi osaa suorittaa tätä mystistä arkea sillä tavalla kuin nainen haluaa, suhteet eivät kestä. Koskaan ei saa selvää vastausta että mikä oikeasti mätti.

Mikä sulle on kerrottu ongelmaksi ennen suhteen loppumista? Kyllä naiset usein kuitenkin ilmaisee missä mättää. Oletko varma, että olet kuunnellut?

Surullisen kuuluisa puhe "Vika ei ole sinussa vaan minussa" eri versioina on aika usein tullut kuultua. 😁 Yhden kanssa juttelin vuosia myöhemmin toisen kerran, ja silloin selitys oli hänen oma sitoutumiskammo, mikä osittain saattoi pitää paikkansakin.

-eri-

Missä vaiheessa sinun kohdallasi ongelmia alkaa kehkeytymään / suhde alkaa tulemaan tiensä päähän?

Minä suosittelisin kaikille, että tapaisitte vähintään kolmesti treffikumppanianne, jos hänessä ei mitään kovin pahaa turn-offia ilmene. Minulla kävi niin että ihastuin ystävään pidemmän tuttavuuden jälkeen, kun hän paljastui niin hyväksi ihmiseksi ja minulle sopivaksi. Yhden tutustumiskerran perusteella en tuntenut häneen vetoa ja pidin muutenkin liian erilaisena, mutta niin se vain muuttui.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä suhteen aloittaminen on aina helppoa, rakastuminen ihanaa, mutta se arki.. Suhteen pitäminen on se juttu, mitä minä pidän kaikista vaikeimpana. Kun se rakkaus ei pelkästään riitä...

Tähän minäkin olen kompastunut. En nähtävästi osaa suorittaa tätä mystistä arkea sillä tavalla kuin nainen haluaa, suhteet eivät kestä. Koskaan ei saa selvää vastausta että mikä oikeasti mätti.

Olet luultavasti huono sängyssä ja sulla on pieni.

No suurin osa tuoreista suhteista päättyy, kun huomataan ettei sovitakaan yhteen. Ei kai siinä sen kummempaa ole. Sitten jos suhde kuitenkin jatkuu pidempään, sanotaan vaikka vuoden ja loppuu vasta silloin, voi jo alkaa miettiä niitä syitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen jo ihan luovuttanut miesten suhteen.

Olen koko elämäni katsellut sivusta kun kaverit seurustelee, eroaa, löytää uuden, kihlat, naimisiin, lapsia, ero, uusi mies, lapsia, ero, uusi mies... Itse olen sinkku aina vaan, ikuinen sivustaseuraaja. En kertakaikkiaan ymmärrä miten jotkut löytää aina seuraa, ja vielä niin helpon oloisesti.

Ulkomuodoltani olen hoikka, urheilullinen, kai enemmän naapurintyttömäinen kuin hemaiseva kaunotar. Aloitteita olen yrittänyt tehdä mutta ikinä ei toinen osapuoli vaikuta kiinnostuneelta. Minua ei ole koskaan lähestytty missään.

Jo lapsesta saakka haaveilin omasta kodista ja perheestä, rakastan kodinhoitoa ja kaipaan rutiineita. Nyt kun alkaa valjeta että joudun oikeasti viettämään koko elämäni yksin niin ei oikein ole enää motivaatiota mihinkään ja syrjäytyminen yhteiskunnasta on jo hyvässä vauhdissa. -n33

Mitä ihmettä, missä muka olet yrittänyt lähestyä ihmisiä? Lataa joku deittiappi, tinder tai joku. Jos kerrot siellä, että "rakastat kodinhoitoa" (en ole ikinä kuullut kenenkään sanovan noin) niin eiköhän niitä miehiä ole jonoksi asti. Uskon että olet kultakimpale.

Kyllä minäkin katsoisin ihmisen jotain ei niin hyviä puolia läpi sormien jos saisin ilmaiseksi kotiorjan ja lastenhoitajan joka vielä tykkää asemastaan.

N35

Tulee muuten halvemmaksi ostaa siivous ja lastenhoito ulkoa kuin ottaa mies ja elättää sellaista koti-isänä. Ellet etsi palvelijaa 24/7.

Vierailija kirjoitti:

Naiset joilla on veli tai veljiä tulevat keskimäärin paremmin toimeen miesten kanssa koska ovat tottuneet siihen lapsesta asti. Toki poikkeuksia löytyy, mutta usein tämä pitää paikkansa.

Itse olen ainoa lapsi ja lisäksi äitini on luonteeltaan hyvin hankala ihminen. Vaikea yhdistelmä. Olen ujo ja hiljainen, mitä masennus on vain pahentanut. Seurustelusuhteita nolla, ikää yli 30.

Ja sama toisinpäin, miehet joilla sisko tai siskoja tulevat keskimäärin paremmin toimeen naisten kanssa koska ovat tottuneet kommunikoimaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvän näköinen, hyvä perse ja hyvä ottamaan suihin. Näillä saa aina uusia seurustelukumppaneita

Valitettavasti tullut huomattua kuinka enemmistö miehistä sietää noita avuja omaavia naisia vaikka olisivat luonteeltaan täysiä piruja.

Toimii myös päinvastoin. Mies voi olla täysi kusipää, mutta jos aiheuttaa perhosia vatsassa niin ei siitä halua eroon koskaan.

Tämä on kyllä valitettavasti totta. Mulla vaan on jo tuo kusipääkiintiö täynnä, vaikka ihastuisin, en sellaisen kanssa enää mitään ala. Kusipäämies tuntuu lapsuudesta tutulta valitettavasti, oma isäni oli alkoholisti ja välillä oikein nautti saadessaan olla ilkeä. Haluaisin osata suhtautua luontevammin hyväntahtoiseen mieheen. Tuntuu vaan välillä, että se menee siihen, että myötäilemme toisiamme loputtomasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvän näköinen, hyvä perse ja hyvä ottamaan suihin. Näillä saa aina uusia seurustelukumppaneita

Valitettavasti tullut huomattua kuinka enemmistö miehistä sietää noita avuja omaavia naisia vaikka olisivat luonteeltaan täysiä piruja.

Toimii myös päinvastoin. Mies voi olla täysi kusipää, mutta jos aiheuttaa perhosia vatsassa niin ei siitä halua eroon koskaan.

Tämä on kyllä valitettavasti totta. Mulla vaan on jo tuo kusipääkiintiö täynnä, vaikka ihastuisin, en sellaisen kanssa enää mitään ala. Kusipäämies tuntuu lapsuudesta tutulta valitettavasti, oma isäni oli alkoholisti ja välillä oikein nautti saadessaan olla ilkeä. Haluaisin osata suhtautua luontevammin hyväntahtoiseen mieheen. Tuntuu vaan välillä, että se menee siihen, että myötäilemme toisiamme loputtomasti.

Tarkennuksena vielä, en siis edes hetkellisesti seikkaile kusipäämiehen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä suhteen aloittaminen on aina helppoa, rakastuminen ihanaa, mutta se arki.. Suhteen pitäminen on se juttu, mitä minä pidän kaikista vaikeimpana. Kun se rakkaus ei pelkästään riitä...

Tähän minäkin olen kompastunut. En nähtävästi osaa suorittaa tätä mystistä arkea sillä tavalla kuin nainen haluaa, suhteet eivät kestä. Koskaan ei saa selvää vastausta että mikä oikeasti mätti.

Olisiko läsnäolo?

Ruumis voi olla paikalla, henki ei. Tulee fiilis että tässä sitä nyt on pakko hengailla vaikkei toista enää kiinnosta. Siitä vetää johtopäätöstä ja päästää miehen pinteestä etsimään sopivampaa.

Vastaushan on tietenkin omaan tasoon suhteutettuna löyhät stanradit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä suhteen aloittaminen on aina helppoa, rakastuminen ihanaa, mutta se arki.. Suhteen pitäminen on se juttu, mitä minä pidän kaikista vaikeimpana. Kun se rakkaus ei pelkästään riitä...

Tähän minäkin olen kompastunut. En nähtävästi osaa suorittaa tätä mystistä arkea sillä tavalla kuin nainen haluaa, suhteet eivät kestä. Koskaan ei saa selvää vastausta että mikä oikeasti mätti.

Mikä sulle on kerrottu ongelmaksi ennen suhteen loppumista? Kyllä naiset usein kuitenkin ilmaisee missä mättää. Oletko varma, että olet kuunnellut?

Avainsana tuntuu olevan nimenomaan tuo arki. "Arki ei toimi" tai "ollaan liian erilaisia" mutta sitten kun yritän kysyä tarkennusta niin ei osata sanoa mitään. Mitä se arki naiselle tarkoittaa käytännössä?