Perheellisillä aina rahat loppu?

Vaikea sanoa toisten tilanteesta, mutta meillä on 5-henkinen perhe (3 koululaista) ja rahaa ei jää matkusteluun. Lasten harrastuksiin, ruokaan, asumiseen menee rahat.

Mä olen kahden lapsen yh ja kolmas on yhteishuoltajuudessa, kahdesta saan minimielatusmaksun ja yhdestä en mitään, koska hoidamme ja huollamme lapsen "puoliksi". Ja mulla ei rahat todellakaan riitä matkusteluun, mutta sijoitan noin 2000 e vuodessa lasten harrastuksiin. Lisäksi asumme okt:ssa, koska lasten harrastus (puhallinsoitto) sitä vaatii. Työni, asunnon sijainnin sekä lasten harrastusten takia meillä on pakko olla auto.  Lisäksi meillä on koira ja peritty kesäpaikka maalla. Rahaa mulla ei ole ikinä, mutta jotenkin me vaan pärjätään vuodesta toiseen. Ja lapset kukoistaa ja koulu sekä harrastukset sujuvat hyvin.

Minulla on vain ilmaisia harrastuksia: lenkkeilen, hiihdän ja käyn työpaikan kuntosalilla ja jumpissa, luen kirjaston kirjoja jne. Toki urheiluvarusteet maksavat, mutta niitä ei joka vuosi tarvitse uusia.

Ruuat pyrin laittamaan aina alusta asti itse ja teen isoja määriä kerrallaan. Herkkuja emme mussuta, karkkipäivä on lapsilla kerran viikossa. Silloin tällöin käyn itse ulkomailla esim. työreissulla ja tuon lapsille merkkivaatetta sieltä, mistä sitä saa edullisesti. Kaverini lähettää välillä jenkeistä farkkuja tms. Aika vähillä vaatteilla mennään, kun ostaa laadukasta niin ei sitä tarvitse koko ajan olla ostamassa. Lasten urheiluvälineet hankin esim. tori.fi:stä.

Soitinhankinnat vetävät välillä talouden tosi tiukille, mutta onneksi tulee joka vuosi kesälomarahoja ja muita pieniä lisätuloja.

Eli ei oo rahaa mutta ihmeen tasokkaasti eletään :-)

[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 08:53"]

Mä olen kahden lapsen yh ja kolmas on yhteishuoltajuudessa, kahdesta saan minimielatusmaksun ja yhdestä en mitään, koska hoidamme ja huollamme lapsen "puoliksi". Ja mulla ei rahat todellakaan riitä matkusteluun, mutta sijoitan noin 2000 e vuodessa lasten harrastuksiin. Lisäksi asumme okt:ssa, koska lasten harrastus (puhallinsoitto) sitä vaatii. Työni, asunnon sijainnin sekä lasten harrastusten takia meillä on pakko olla auto.  Lisäksi meillä on koira ja peritty kesäpaikka maalla. Rahaa mulla ei ole ikinä, mutta jotenkin me vaan pärjätään vuodesta toiseen. Ja lapset kukoistaa ja koulu sekä harrastukset sujuvat hyvin.

Minulla on vain ilmaisia harrastuksia: lenkkeilen, hiihdän ja käyn työpaikan kuntosalilla ja jumpissa, luen kirjaston kirjoja jne. Toki urheiluvarusteet maksavat, mutta niitä ei joka vuosi tarvitse uusia.

Ruuat pyrin laittamaan aina alusta asti itse ja teen isoja määriä kerrallaan. Herkkuja emme mussuta, karkkipäivä on lapsilla kerran viikossa. Silloin tällöin käyn itse ulkomailla esim. työreissulla ja tuon lapsille merkkivaatetta sieltä, mistä sitä saa edullisesti. Kaverini lähettää välillä jenkeistä farkkuja tms. Aika vähillä vaatteilla mennään, kun ostaa laadukasta niin ei sitä tarvitse koko ajan olla ostamassa. Lasten urheiluvälineet hankin esim. tori.fi:stä.

Soitinhankinnat vetävät välillä talouden tosi tiukille, mutta onneksi tulee joka vuosi kesälomarahoja ja muita pieniä lisätuloja.

Eli ei oo rahaa mutta ihmeen tasokkaasti eletään :-)

[/quote]

Ja jatkan vielä, että en käy ollenkaan kampaajalla enkä käytä muitakaan kauneudenhoitopalveluita. Tasapitkän tukan latvat on helppo vaikka kaverin tasoittaa :-)

En tiedä tuttaviesi rahareikiä mutta heitän tähän ihan vitsinä vastauksen, meillä mies söi eilen näkkärin päällä puolet kilon kermajuustosta iltapalaksi, muutenkin on saatanan nirso ja ei esim. herra syö puuroa tai perunoita ollenkaan, ja lapsemme on opettanut samanlaiseksi.

Että näin!

Vitsi vitsi mutta pojat kasvatetaan itsekkäämmäksi kuin tytöt, kaikkien tutkimusten mukaan saavat enemmän rahaa ja ei tarvitse ottaa muiden tarpeita huomioon ja aina on tärkeämpää poikein tarpeet ja rahareiät ja senhän huomaa sitten perheiden talousmenoista. Miehet kuluttavat paljon.

Ehkä heidän lapsillaan on kalliit harrastukset? (voi mennä tonneja kuussa jos kilpaillaan ja lapsia enemmän kuin yksi) Ja sinun lapsi harrastaa partiota?

Kannattaa myös muistaa, ettei Suomessa oteta huoltosuhteita huomioon verotuksessa. Vaikka olisi kuinka kaksi aikuista, niin verotus on sama ottamatta huomioon onko huollettavia lapsia 1, 2, 3, 4, 5 tai 6+. Ja riippumatta siitä, ovatko molemmat vanhemmat olleet koko ajan töissä vai ei.

Lisäksi mitä enemmän lapsia on, sen suuremmalla todennäköisyydellä toinen vanhemmista on ollut kotona pitempään kuin jos lapsia on vain yksi. Jos on vaikka ollut kolmesta lapsesta jokaisesta vuoden kotona, niin siinä on vähintään osittainen tulonmenetys kolmelta vuodelta. Usein useampilapsisissa perheissä vaikuttaa myös perhekeskeisyys, mikä saattaa näkyä pitempinä poissaoloina töistä per lapsi. 3-lapsisissa perheissä ei ole lainkaan harvinaista se, että toinen vanhemmista (yleensä äiti) on ollut kotona sellaiset 5-10 vuotta työelämästä. Se on oikeasti jo niin pitkäaikainen tulonmenetys, että harvassa perheessä pystytään säästämään tuolloin. Se näkynee myös siinä vaiheessa, kun on palattu töihin ja, ylläri ylläri, menot kasvavat.

Meillä on lapsia kaksi ja kotonaolovuosia takana yhteensä 4. Tämän aikana on syöty kaikki säästöt. Menee pitkä tovi ennen kuin pääsemme rahallisesti takaisin siihen pisteeseen, jossa olimme ennen hoitovapaitani. Me olemme pyöritelleet ja pyöritelleet lukuja ja laskelmia, ja kolmas lapsi tuntuisi tässä tilanteessa taloudelliselta itsemurhalta, vaikka siis meillä palkat keskitasoa hieman korkeammat.

Jos lapsia on yksi niin on vastaavasti aikaa panostaa vaikka siihen että hakee hänelle kirppiksiltä tarpeellista. 

Kaikkeen menee vähän aikaa ja rahaa.

[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 09:42"]

Kannattaa myös muistaa, ettei Suomessa oteta huoltosuhteita huomioon verotuksessa. Vaikka olisi kuinka kaksi aikuista, niin verotus on sama ottamatta huomioon onko huollettavia lapsia 1, 2, 3, 4, 5 tai 6+. Ja riippumatta siitä, ovatko molemmat vanhemmat olleet koko ajan töissä vai ei.

Lisäksi mitä enemmän lapsia on, sen suuremmalla todennäköisyydellä toinen vanhemmista on ollut kotona pitempään kuin jos lapsia on vain yksi. Jos on vaikka ollut kolmesta lapsesta jokaisesta vuoden kotona, niin siinä on vähintään osittainen tulonmenetys kolmelta vuodelta. Usein useampilapsisissa perheissä vaikuttaa myös perhekeskeisyys, mikä saattaa näkyä pitempinä poissaoloina töistä per lapsi. 3-lapsisissa perheissä ei ole lainkaan harvinaista se, että toinen vanhemmista (yleensä äiti) on ollut kotona sellaiset 5-10 vuotta työelämästä. Se on oikeasti jo niin pitkäaikainen tulonmenetys, että harvassa perheessä pystytään säästämään tuolloin. Se näkynee myös siinä vaiheessa, kun on palattu töihin ja, ylläri ylläri, menot kasvavat.

Meillä on lapsia kaksi ja kotonaolovuosia takana yhteensä 4. Tämän aikana on syöty kaikki säästöt. Menee pitkä tovi ennen kuin pääsemme rahallisesti takaisin siihen pisteeseen, jossa olimme ennen hoitovapaitani. Me olemme pyöritelleet ja pyöritelleet lukuja ja laskelmia, ja kolmas lapsi tuntuisi tässä tilanteessa taloudelliselta itsemurhalta, vaikka siis meillä palkat keskitasoa hieman korkeammat.

[/quote]

Jatkan vielä tarkentaakseni sen verran, että siinä vaiheessa kun palaan takaisin työelämään, niin menot ovat huomattavasti isommat kuin ne olivat silloin kun olimme lapseton pari. Hoitomaksuihin menee n. 500e per kk, ja meidän on aikuisten pakko ostaa se toinen auto, vaikken millään haluaisi. Lisäksi olemme pyöritelleet sitä mahdollisuutta, että tekisin lyhyempää viikkoa (mies ehkä myös), jolloin myös tulotasomme tippuisi ajasta ennen lapsia. Säästöt on pitkälti syöty, ja mahdollinen urakehitys/palkkakehitys siirtynyt jonnekin kauas tulevaisuuteen. Lasten kasvaessa säästämme toki hoitomaksuissa, mutta vastaavasti ruoka- ja harrastuskulut nousevat, matkustelukuluista puhumattakaan.

Kyllä minäkin sanoisin, että kynnys pieniin kaupunkilomiin kavereiden kanssa on noussut huomattavasti korkeammalle kuin ne olivat aikaa ennen lapsia, tai silloin kun lapsia oli vain se yksi pieni (ja kotonaoloa takana vain kuukausista vuoteen, ei vuosikausia). Lisäksi se on varmasti ihan psykologinen juttu, jos on täysin yksin vastuussa omista tuloista ja menoista, on helpompi ehkä sitoutua johonkin extraan. Se ei ole silloin pois keneltäkään muulta kuin sinulta itseltäsi. Neljähenkisenä perheenä tulot ja menot ovat enemmän yhteisiä ja vaikutussuhteissa toisiinsa. Vaikea selittää.

Tästä on jo pitkä aika, mutta aikoinaan vähän vertailimme ruokakuluja keskenämme yksinhuoltakaverini kanssa. Meillä molemmilla oli tuolloin vain yhdet pienet lapset, hänellä tyttö ja minulla poika. Muistan elävästi kun olimme heillä yökylässä ja näin kuinka vähän hän ja hänen tyttärensä söivät. Ne määrät olivat todella, todella pienet verrattuna ihan siihen, miten poikani ja mieheni kuluttivat ruokaa. Siinä missä hänen pieni tyttärensä vähän maisteli ruokaa, minun pieni poikani söi samaa ruokaa kolme lautasellista. Tämä ero toistui jokaisella syöntikerralla, oli kyse sitten lämpimästä ruoasta tai välipalasta. Voin vain kuvitella, minkälainen ero on siinä vaiheessa, kun lapsemme ovat teini-iässä. :D

Tää on kyllä ihan mieletön ketju. Jaaritellaan miten ydinperheellinen voi olla osa-aikainen siivooja joka joutuu asumaan Helsingin keskustassa seitsemän lapsensa kanssa joista puolet 16-19-vuotiaita ja toinen puoli päiväkotimaksuiässä, tallissa pitää olla kolme tila-autoa ja kolme mopoautoa, kun taas suurituloinen kaupunginjohtaja-yh voi asua yhden vähäruokaisen ja vaatimattoman kolmasluokkalaisen lapsensa kanssa vaikka yksiössä Lieksassa niin että pääsee työmatkat hiihtäen, ettei voi verrata tilannetta, niih. No juu, ei voi tuossa tapauksessa verratakaan.

Monen ydinperheellisen vastauksista saa sellaisen kuvan, että jos kahden lapsen perheessä ero tulisi ja lapset jaettaisiin yksi per vanhempi, niin kyllä eläminen tulisi niiiin paljon halvemmaksi. Ei varmasti ole näin asia, vaan kyllä perheen on halvempaa asua yhden katon alla.

Mutta sitten, niitä vastauksia AP:n pohdintaan. Eli tilanne jossa on suht samanikäiset lapset kahdessa taloudessa, asuinpaikkakuntakin sama: toinen talous yksi lapsi ja yh-vanhempi, toinen talous kaksi lasta ja kaksi vanhempaa. Aikuiset käy töissä ja kahden lapsen vanhemmat tässä vähän paremmalla palkalla. Miksi kahden lapsen perheellä ei ole varaa matkaan, vaikka yh saa rahat kasaan.

Luultavasti vastaus on, että kyllä sekin perhe ne matkarahat olisi saanut kasaan, jos olisi oikeasti kovasti halunnut. Eihän me sitä syytä oikeasti tiedetä, se voi olla niinkin simppeli kuin että nämä nimenomaiset perheet vaan on tosi huonoja rahan kanssa. Tai sitten matkustelemattomuuden syy on jossain muualla, kuten että eivät voi lähteä koska aikuiset eivät siedä toisiaan samassa hotellihuoneessa viikkoa. Tai molemmilla on luottotiedot menneet eivätkä tiedä miten matkustus onnistuisi ilman luottokorttia. Voihan sitä silti haaveilla ääneenkin matkasta, tai ehkä haaveilla rinnakkaistodellisuudesta jossa se matka olisi ihana, vaikka tietää ettei tässä elämässä ikinä lähde kuitenkaan. Etenkin voi haaveilla matkasta ääneen yhdessä jonkun sellaisen kanssa, jonka olettaa olevan liian vähävarainen lähtemään itse matkalle. Ja sitten voi olla kateellinen ja äimistynyt siitä, että se yh sai ne rahat kasaan ja sillä varmaan oli muksunsa kanssa ihan kivaa siellä, ja itse ei pysty omille lapsilleen sellaista matkaa järkkäämään.

Mutta, jos ajatellaan että keskitytään pelkästään raha-asiaan, niin luultavasti sekä ap:lla että noilla tuttavaperheillä sitä ylimääräistä rahaa ei niin paljon ole. Ettei kummallakaan ole sitä tilannetta, että muutaman tonnin lomarahat jää yhden kuukauden palkasta yli, vaan kulutusta pitää jonkin verran viilata pidemmän aikaa, jos haluaa rahaa säästöön. Ennemmin puhutaan kuitenkin kymmenistä kuin sadoista euroista, mitä jää kuussa käteen kiinteiden kulujen ja peruselämän jälkeen (mun mielestä parikin sataa on vielä kymmenien suuruusluokkaa eikä satasia, ja parikymppiä on myös eurojen luokkaa eikä kymmeniä). Silloin ei ole paljosta kiinni riittääkö rahaa säästöön vai eletäänkö velaksi.

Yh saa sitä elatusmaksua, eli ihan suoraan ei mene niin että yksi lapsi yh:lla vastaa kahta lasta kahden aikuisen taloudessa, vaan se yh:n lapsi on silloin ehkä 0,75 lapsi, tai sillä kahden aikuisen perheellä pitäisi olla 1,5 lasta. Mutta jos kahden lapsen perheellä vastaavasti yhteenlasketut tulot on verojen jälkeen kahden (!) elatusmaksun ja sen lapsilisän yh-lisän verran suuremmat, niin silloin ollaan tasoissa. Samoin tilannetta tasaa se, jos tässä tapauksessa yh:lla on tiettävästi kiinteitä menoja jotka on suurempia kuin kahden lapsen perheellä, kuten se iltapäiväkerhon valinta. No joo.

Sitten, jos tulot on suurin piirtein tasoissa, tulee se priorisointijuttu. Ja rahankäyttö. Kun sitä marginaalia tulojen ja menojen suhteen ei kuitenkaan niiiiin paljon ole, se lomamatkaan käytettävissä oleva raha kuluu helposti johonkin ns. pieneen. Välttämättä ei ole kovin suurta eroa AP:n ja näiden tuttavien rahankäytössä, ja silti AP saa säästettyä ja nämä toiset ei. Kahden aikuisen taloudessa rahan menoa voi olla vaikeampi seurata kuin silloin kun vastaa rahasta yksin. Toki tiukka budjettikuri olisi ihan mahdollinen kahden aikuisen kesken, muttei sitä välttämättä jaksa vääntää, jos ei ole ihan pakko. Toisen mielestä pitää panostaa vaikka vaatteisiin, ja silloin koko perheen vaatebudjetti voi olla vähän isompi kuin AP:lla, ja toisen mielestä ruoka tai harrastukset on tärkeitä, ja silloin niihin menee vähän enemmän rahaa, eikä kumpikaan viitsi taistella toisen toiveiden kanssa, että eikö voitaisi säästää ruoassa/vaatteissa. Eli tuhlaaminen sallitaan itselle ja toiselle, mutta ei sitten kuitenkaan pihistetä vastaavasti missään. Voi olla että AP:n on elämässään pitänyt järkeistää rahankäyttöään ja näiden ihmisten taas ei ole koskaan oikeasti tarvinnut, joten eivät sitten myöskään osaa.

Sitten on myös sellainen psykolookinen juttu, että kun on ne kahden aikuisen ihan hyvätasoiset tulot, se palkkapäivänä tuleva rahamäärä voi tavallaan tuntua sen verran suurelta ja olo niin turvatulta, että kyllähän sitä nyt riittää, eli voi hyvin vähän leveämmin elää arjessa ja ostaa ruokakaupassa sisäfilettä. Sitten taas, kun pitäisi koko perhe saada sinne lomalle, se kokonaislasku onkin niin suuri, että iskee piheys. Eli vaikka per maksava aikuinen summa olisi jopa pienempi kuin AP:lla, kokonaisuutena se on niin iso rahamäärä, että siinä sitten alkaakin heikottaa vaikka siellä lihatiskillä ei heikota.

Ja sitten voi tietysti olla kaikenlaista muuta, mihin se huvituksiin käytettävissä oleva raha menee. Vaikka vanhoja velkoja. Meillä selvästi tässä on yksi raha-asiat hyvin hoitava ihminen vs. kaksi muuta. Väittäisin että nykyään on ihan tavallista se ns. huono raha-asioiden hoito, eletään luotolla ja velaksi ja on jopa pikavippiä yms. Joten tilastollisesti voi olettaa että ainakin toinen näistä tuttavaperheen aikuisista on ap:ta huonompi rahankäyttäjänä, kenties molemmat. Ja kun kaksi huonoa rahankäyttäjää on yhdessä, niitä myöhästymismaksuja ja velkoja ja kulutusluottoja ja vaikka mitä korkoa voi olla isokin summa maksettavana, niin että lopulta isommista tuloista huolimatta ollaankin tiukemmalla kuin jämptisti elävä AP.

1. AUTO jos on 2 aikuista niin onko _PAKKO_ olla kahta autoa? jos työmatka on alle 10-15km niin kyllä sen helposti taittaa fillarilla(hyvä maksaa ~800) kesät talvet, kuntokin pysyy parempana jne. Elkää olko laiskoja läskejä ja ajatelko että auto on itsestäänselvä pakko. Myös ne lapset voi kävellä/pyöräillä kouluun, kyllä lapset jaksaa ihan hyvin 5-10km koulumatkan hurauttaa, ei tule niistäkään ylisuojeltuja läskejä ja elämä on parempaa tulevaisuudessa. Myös bussilla voi ajaa jos ei jaksa liikkua.

2. Ruoka, elä osta mitä tekee mieli vaan lue kilohinnat, katso tarjoukset ja tee sen mukaan päätökset. Eri asia ostaa jotain lehmää kuin vaikka kanaa/possua. Tietenkin jos on nainen+tyttö vs mies+poika taloudessa niin ruokakulut on helposti 2-3x suuremmat. Ei naiset ymmärrä miten paljon enemmän miehen pitää syödä jos vielä harrastaa jotain, peruskulutuskin on helposti ~3000kcal miehellä+liikunta päälle. vs naisen 1500-2000 kcal.

3. vaatteet: niitä voi ostaa halvemmista paikoista, kunhan on suht kestävä laatu, merkistä maksaa vain pinnallinen idiootti. Elä mieti muotipaskaa vaan mieti mitä kukin haluaa pitää päällä, riippumatta mitä pariisin pöljän pitää muotina.

4. elä ravaa baarissa, elä juo alkoholia, elä polta tupakkaa. siinä on monella iso menoerä, säästä mielummin nekin rahat ja tee jotain mistä on oikeasti iloa, noista ei sitä todellakaan ole.

Ei ole meidän perheellä rahat lopussa, eikä sellaista tilannetta toivottavasti tulekaan.

Matkustellaan harvemmin kuin lapsettomina matkusteltiin, jo ihan siitä syystä että koulujen aikataulut rajoittavat matkustelua, emmekä halua lapsille ylimääräisiä lomia matkojen takia.

Sen olen kuitenkin huomannut, että lasten kanssa matkustaminen on todella paljon kalliimpaa kuin ilman lapsia matkustaminen.

Lennot täytyy varata inhimillisiin aikoihin, mitkään aamuyön halpalennot ei lasten kanssa olisi kovin miellyttäviä. Edullisimmat majoituspaikat kannattaa myös unohtaa ihan saman tien. Jotain dormitory-tyyppistä yhteismajoitusta ei voi edes ajatella, vaan aina tarvitsee varata ihan kunnollinen hotellihuone.

Jossakin hostellissa saattaisi pärjätä ihan ok, mutta parempi jos peseytymistilat ja ovat lähellä ja vain oman perheen käytössä, eikä missään käytävillä.

Asenteestahan tämä tietysti on kiinni :) En väitä etteikö joku toinen perhe ihan tyytyväisenä voisi matkustella repputyylillä lastenkin kanssa. Itse kaipaan kuitenkin jonkinlaista matkustusmukavuutta.

Ap, opettele ensin ilmaisemaan itseäsi niin, että vaikutat aikuiselta ja edes jotenkin fiksulta.

Seuraavaksi opettele ymmärtämään, että ihmiset eivät juuri koskaan puhu totta. Jos he eivät halua tehdä jotakin, olivat syyt mitkä tahansa, he usein vetoavat joko raha- tai aikapulaan. Ne ovat yleisesti hyväksyttyjä syitä, joiden mainitsemisesta ei seuraa hillitöntä seminaaria. Jos joku sanoo, ettei matkusta koska ei halua matkustaa, hän joutuu selittämään asiaa pitkällisesti. Jokaisenhan kuuluu haluta "Thaimaaseen" tai huvipuistoon. 

Jokaisella meistä on kuitenkin oikeus suojata yksityisyyttämme, jakaa elämämme asiat niiden kanssa, joiden kanssa haluamme ne jakaa. Muissa tapauksissa meillä on oikeus turvautua valkoisiin valheisiin, small talkiin, kliseisiin yms. 

Keskustelu on jo melko vanha, mutta aihe mielenkiintoinen.

Kyllähän yh tarvitsee erilaisen asunnon yhden lapsensa kanssa kuin me kolmilapsinen perhe. Lapset meillä vielä niin lyhyellä ikä-erolla, että kaikkea pitää olla kolme eikä juurikaan vanhemmalta jää esim. pyörää nuoremman käyttöön, koska ajavat saman kokoisilla pyörillä. Siispä pyöräkulu x3, vaatekulu x3, lastenhuoneen kalusteet x3, harrastukset x3, vakuutukset x3 (päälle vielä molempien vanhempien vakuutukset), täydet hoitokulut kaikista vielä hetken aikaa, lasten lahjat/yllärit/leffaliput/konserttiliput x3 (+vanhemmat esim. konsertteihin), auto x2 (kumpikaan ei pysty käyttämään julkisia eikä ole varaa asua lähempänä keskustaa eli kaksi autoa on pakko olla, jos töihin meinaa mennä), autovakuutukset x2, ruokakulut on melkoiset, sähköä kuluu kun pyykkikone/tiskikone pyörii joka päivä, lämmin ruoka tehdään joka päivä ym ym. Kulut on aivan toista luokkaa kuin äiti+1 lapsi taloudessa.

Kun lähdetään koko perhe etelään,niin matkat ja hotelli on noin 3000e, päälle siihen vielä paikan päällä kulutettava raha. Ei ole varaa joka vuosi mennä.

Asutaan ihan tavallisessa rivarissa ja autot on käytettynä ostettu. Kaikki menee mikä tulee. Kallista on. Mietittiin pitkään, halutaanko kolmatta lasta juuri sen kalleuden takia, mutta lapsi vei kuitenkin voiton. Tarkoittaa siis sitä, että esim. matkustelu jää, koska ei ole oikeasti varaa. Mieluummin kuitenkin tämä lapsi. Valintakysymys, johon ei ole toisella nokan koputtamista.

Esim. Disney on Ice jääshow meidän perheeltä 200e parista tunnista. Titi-nalle konsertti meidän perheeltä noin 140-150e tunnista. Kylpylässä voi olla tarjous kahden hengen huoneelle 109e/yö, siihen äiti+lapsi mahtuisi hyvin. Mutta kappas meidän perhe ei saakaan nukkua sellaisessa huoneessa, vaikka meille olisi ihan ok, että lapset olisi lattioilla patjoilla (ja usein tilaakin olisi huoneessa siihen). Mutta meidän onkin pakko ottaa perhehuone ja sekin on 219e/yö. Eipä tuollaisiin siis kovin usein mennä. Mitään yhteiskunnan tukia ei saada lapsilisää lukuunottamatta ja keskituloisina tulorajat on aina yli. Joten en ihmettele, jos lapsiperhe sanoo, ettei ole varaa...

[quote author="Vierailija" time="24.03.2014 klo 12:52"]

Keskustelu on jo melko vanha, mutta aihe mielenkiintoinen.

Kyllähän yh tarvitsee erilaisen asunnon yhden lapsensa kanssa kuin me kolmilapsinen perhe. Lapset meillä vielä niin lyhyellä ikä-erolla, että kaikkea pitää olla kolme eikä juurikaan vanhemmalta jää esim. pyörää nuoremman käyttöön, koska ajavat saman kokoisilla pyörillä. Siispä pyöräkulu x3, vaatekulu x3, lastenhuoneen kalusteet x3, harrastukset x3, vakuutukset x3 (päälle vielä molempien vanhempien vakuutukset), täydet hoitokulut kaikista vielä hetken aikaa, lasten lahjat/yllärit/leffaliput/konserttiliput x3 (+vanhemmat esim. konsertteihin), auto x2 (kumpikaan ei pysty käyttämään julkisia eikä ole varaa asua lähempänä keskustaa eli kaksi autoa on pakko olla, jos töihin meinaa mennä), autovakuutukset x2, ruokakulut on melkoiset, sähköä kuluu kun pyykkikone/tiskikone pyörii joka päivä, lämmin ruoka tehdään joka päivä ym ym. Kulut on aivan toista luokkaa kuin äiti+1 lapsi taloudessa.

Kun lähdetään koko perhe etelään,niin matkat ja hotelli on noin 3000e, päälle siihen vielä paikan päällä kulutettava raha. Ei ole varaa joka vuosi mennä.

Asutaan ihan tavallisessa rivarissa ja autot on käytettynä ostettu. Kaikki menee mikä tulee. Kallista on. Mietittiin pitkään, halutaanko kolmatta lasta juuri sen kalleuden takia, mutta lapsi vei kuitenkin voiton. Tarkoittaa siis sitä, että esim. matkustelu jää, koska ei ole oikeasti varaa. Mieluummin kuitenkin tämä lapsi. Valintakysymys, johon ei ole toisella nokan koputtamista.

Esim. Disney on Ice jääshow meidän perheeltä 200e parista tunnista. Titi-nalle konsertti meidän perheeltä noin 140-150e tunnista. Kylpylässä voi olla tarjous kahden hengen huoneelle 109e/yö, siihen äiti+lapsi mahtuisi hyvin. Mutta kappas meidän perhe ei saakaan nukkua sellaisessa huoneessa, vaikka meille olisi ihan ok, että lapset olisi lattioilla patjoilla (ja usein tilaakin olisi huoneessa siihen). Mutta meidän onkin pakko ottaa perhehuone ja sekin on 219e/yö. Eipä tuollaisiin siis kovin usein mennä. Mitään yhteiskunnan tukia ei saada lapsilisää lukuunottamatta ja keskituloisina tulorajat on aina yli. Joten en ihmettele, jos lapsiperhe sanoo, ettei ole varaa...

[/quote]

Hyvin tiivistetty ja tässä näkyy muuten mainiosti se 3. lapsen rahallinen vaikutus perheessä!

T. 127

Törmäsin tähän keskusteluun enkä malta olla osallistumatta omalla ihmetykselläni...

(Itsestäni: olen "olosuhteitten pakosta" toistaiseksi lapseton, mutta miehelläni on edellisestä suhteestaan lapsia jotka ovat määräajoin meillä)

Sain kuulla, että mieheni lasten äiti oli itkenyt miehelleni kuinka heillä on rahat loppu. Se ei kuitenkaan ole meidän ongelmamme - toki itselläni heräsi huoli (ja varmasti miehenikin lastensa osalta omansa kantaa) miten perhe jaksaa.

Nainen on "haalinut" perhettä niin, että heidän ruokakuntaansa kuuluu 5 lasta, joista neljästä saavat elatusmaksut. Lisäksi lasten iät menevät niin, että saavat lapsilisät kaikista - kotihoidontuista yms. en tarkasti tiedä kun ei ole omakohtaista kokemusta/tietoa. Toinen perheen aikuisista käy hyväpalkkaisessa työssä, toisesta en tiedä. Heiltä löytyy taloa, autoja ja moottoripyörää... jokaisella "isommalla" lapsella on tablettitietokone/pöytäkone ja älykännykät (tästä olen henk. koht. ollut ihmeissäni: tarvitsevatko alakoululaiset oikeasti älypuhelinta ja tablettitietokonetta? niskat menee kun epäergonomisesti lapset naama tablettikoneessa kököttävät - saati kuinka lasten internetin käyttöä ehditään valvoa, eh - tai puhelimenkäyttöä kun meillä ollessaan yölläkin puhelimiin viestejä piippaa!). Lemmikkejä ja harrastuksia. Leveä elämäntyyli maksaa - en voi muuta todeta. Eli siis 2 + 5 hengen perhettä rahoittavat: kela + 2 perheen ulkopuolista lapsien etävanhempaa + useat isovanhemmat (jokaisen lapsen kummankin puolen isovanhemmat ovat heidän elämässään tavalla tai toisella mukana, myös rahallisesti). Huh.

Viestini voitte tulkita jokainen oman näkemyksen mukaan (se on oletus ja toivottavaa), tämän voi ottaa provokaationa tai "kateellisen panetteluna" tai muuna ala-arvoisena viestinä. Itsekin punnitsin jonkun kerran alanko tällaista kirjoittamaan, tulin siihen tulokseen että kyllä, koska tämä esimerkki antaa oman lisänsä aiheeseen varmasti (toivon ainakin). En täysin ole sujut itseni kanssa tässä kohtaa, koska huomaan että asian ei tarvitsisi tämänkään vertaa minulle kuulua tai minua kiinnostaa - tärkeintä on että lapset voisivat hyvin. Niin kaikilla teillä kuin kaikilla meilläkin. :)

5-henkinen perhe. Pelkät lainojen lyhennykset (kulutusluottoja ym skeidaa) enemmäin kun tulot. Nälän pystyy jollain ihmeellä yleensä pitämään loitolla mutta joka kuukausi menee miinukselle enemmän ja enemmän. Loppua ei näkyvissä. Saiskohan köyttä ostettua silleen että maksais myöhemmin...

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="10.01.2014 klo 08:23"]

Mitä tukia saat? Perus keskituloinen ydinperhehän maksaa kaikesta ihan maksimin, alennuksia ei tule hoitomaksuista eikä muualtakaan. 

 

Normaali työssä käyvä yksinhuoltaja ei saa muita tukia kuin n.50e lapsilisään korotusta. Muuta en saa. Vastaavasti taas päivähoidosta yksinhuoltaja maksaa isomman prosentin mukaan kuin kahden vanhemman perhe. Päivähoitoaikana maksoin päivähoitomaksua enemmän kuin puolet ystäväni kahdesta lapsestaan. Nyt ei lapset ole enää päivähoidossa ja iltapäiväkerhosta maksan täyden hinnan. Sillä erotuksella että minun lapseni on koulun iltapäiväkerhossa joka maksaa 100e/kk ja heidän lapsensa leikkipuiston säilytyksessä mikä maksaa alle 40e/kk.  Mitään muitakaan alennuksia tai tukia en saa vaan päinvastoin maksan esim. matkoilla lapsestakin usein lähes aikuisen hinnan. Alennus yhden aikuisen kanssa matkustettaessa loma-aikoina on yleensä 0-10%.

AP

Etkö saa elatustukea lapsen isältä tai valtiolta?

Se vain tuntuu järkyttävältä, jos 4-henkisen perheen huvireissu maksaa 200, ja 2-henkisen 100. Siis tuntuu kamalalta maksaa 200, kun taas 100 ei tunnu niin pahalta. Kun kuvetta kaivaa, ei tussa khtaa pysty ajattelemaan sitä, että sama hinta per nkka se n.

Vierailija kirjoitti:

Ja yksi esimerkki on päivähoitomaksu. Meillä ydinperhe ja kaksi päiväkoti-ikäistä lasta. Kuukausimaksu reilu 500 euroa. Tuttu pienipalkkainen yhden lapsen yh, päivähoitomaksu 70 euroa. Ja kun päivähoitomaksu lasketaan bruttopalkasta, tekee tuo päivähoitomaksu aika ison loven todelliseen budjettiin.

Päiväkoti maksun prosentti maksettiin perheen pääluvun mukaan. Ja kahden vanhemman perheessä on isompi pää luku eli pienempi päiväkotimaksuprosentti. Yksinhuoltaja voi maksaa tuöojen mukaan vähemmän, mutta prosentuaalisesti hän maksaa enemmän kuin sama lapsinen kahden vanhemman perheessä.

Esim. 1 vanhempi ja kaksi lasta, bruttoraja on 1671 ja maksuprosentti on 9,4%

Sama kahdella vanhemmalla, bruttoraja 1983 ja prosentti 7,9.