Naiset - miten synnytys TODELLISUUDESSA vaikuttaa alapäähän?

Mulla oli synnytyksen jälkeen jonkin aikaa ammottava aukko, mutta se palautui normaaliksi. Tikkejä tuli kans niin paljon, ettei määrää kerrottu ja kauimmaiset oli puolen sentin päässä pyllynreiästä. Tikkejä tuli myös emättimen sisälle, ja jumppakuulia tai kuukautiskuppia en meinaa saada pois irvistelemättä. Arpi kiristää, mutta sen huomaa vaan tuossa yhteydessä. Ennen synnytystä mun pilluun meni myös vettä aina esim uidessa, nykyään ei mene. Seksiä en oo vielä kokeillut. Arpi on ihan siististi parantunut eikä pinpin värikään oo muuttunut. Pissahädän tunnetta ei tuu niin helposti enää. Rakko voi olla täynnä, mutten tunne sitä. Yksi synnytys takana, ikää 29.

Ekasta jäi sisempihuuli repsottamaan, ei haittaa eipä se nyt muutoinkaan mikään kaunisnäky mielestäni ollut, ihan perus. Mitään eroa en muutoin ole huomannut.

Mulla ei vaikuttanut mitenkään. 1. asteen repeämä tuli, mutta haava parani nopeasti. Seksi alkoi itse asiassa tuntua jostain syystä paremmalta lapsen saamisen jälkeen. En ymmärrä, mistä voi johtua, mutta ikään kuin emätin olisi jotenkin tuntoherkempi.

Ja ei, en ole Porvoosta. Mulla kai vain oli käsittämättömän hyvä tuuri.

Olen muutamat kerrat synnyttänyt alakautta ihan normisti siis, ja eikä synnytykseni ole vaikuttaneet alapään toimintaan mitenkään, ja vaikka ekan synnytyksen yhteydessä tehtiin pieni viiltokin, joka tikattiin muutamalla ompeleella, niin eipähän tuo ole mitenkään haitannut. Värkki on palautunut synnytyksien jälkeen entiselleen, ja minkäänlaisia ongelmia ei ole ilmaantunut paritellessanikaan. Huom: Olen ollut saman miehen kanssa sentään miltei 30 vuotta. Mieheni on myös lastemme isä.

Kaikki on tietysti yksilöllistä, mutta uskoisin, ettei monellakaan naisella värkki muuntaudu miksikään, vaikka synnyttäisi puolen tusinaa mukulaa; se näet palautuu miltei ennalleen; löystymistä ei tapahdu välttämättä lainkaan. Jos niinkin käy, niin jumpalla saa paljon aikaiseksi ennalleen palautumiseksi.

Ei siis mitenkään!
T. 3kpl noin 4kg puskenu

täällä on rehelliset kertomukset, kannata lukea:Pahimmat repeämät synnytyksessähttp://www.vauva.fi/keskustelu/1370339/ketju/pahimmat_repeamat_synnytyksessa

Tuota "Pahimmat repeämät" kannata lukea jokaiselle raskana oleville. Neuvolassa ei kerrotan tottuuta.

Seitsemän synnytystä. Ekassa leikeltiin välilihaa ja repesin siitä sisään päin ja kätilö leikkas ja lääkäri paikkas, ni eihän se samalta enää näytä. Ku siis mulla on ollu aina sellainen "kieleke" emättimen suulla peräaukon puolella, kätilö tais ilmaista sen jotenki niin, että häpyrengas ei ole ehjä tms.. Naureskelin miehelle joskus, että olis pitäny ottaa "ennen"-kuva lääkärille, että olis osannu paikata oikein. Mutta tuo muutos on kyllä ihan vaan kosmeettinen, ku kipuja ei oo.
Sellaisen oon huomannu, että jos heti yhdynnän jälkeen nousee ylös ja seisoo, ni alkaa sellainen jomottava paineen tunne jalkovälissä.
Mä en näe olennaisena sitä, luetellaanko jokaista arpea ja venymää. Mä en oo kiinnittäny muihin muutoksiin huomiota. Se ei johdu siitä, että en vois puhua asiasta vaan yksinkertaisesti siitä, ettei niillä oo mun elämään vaikuttavaa merkitystä. Kyse ei siis ole tabusta vaan muutoksista, joilla ei ole merkitystä.
Lääkärit on pitäneet mun emätintä jne hyväkuntoisina jälkitarkastuksissa. Jonkin synnytyksen jälkitarkastuksessa (ei ollu eka) lääkäri totes, että näkee, että oot synnyttäny, mutta ei vois sanoa, miten kauan sitten.
Tunnen kyllä ite, että oon ihan tiukassa kunnossa. Jumppaan, kun muistan.. Mutta tunnen puristuksen, myös mies tuntee sisällä ollessaan.
Mutta jokainen lapsi on syntyny hyvässä tarjonnassa ja ollu kohtuullisen kokoisia (3015g-4066g)..

Ekassa synnytyksessä tehtiin iso episitomia, en tiedä tuliko repeämiä lisäksi. Tikattiin tunti. Mun mielestä on tikattu vinoon/olisi pitänyt laittaa pari tikkiä lisää, koska ihan selkeästi toinen sisempi häpyhuuli repsottaa typerästi, eikä se ollut tuollainen ennen synnytystä. Muuten on kyllä palautunut hyvin (nyt jo kolme synnytystä takana, kahdessa muussa ei tikkejä). Eli lantion pohjan lihaksia treenaamalla saa kyllä tiukkuuden takaisin, mutta toki se palautuminen monesti vie aikaa. 

Itse olin ekan synnytyksen jälkeen noin 4kk niin kipeä ettei tullut pieneen mieleekään harrastaa seksiä. Arpi kiristi vielä kaksi vuotta synnytyksen jälkeen, mutta silti siitä on palauduttu.

Mulla on yksi synnytys takana, ja sain 3.asteen repeämän. Vauva syntyi yhdellä ponnistuksella, kun synnytystä oli kestänyt 2,5 h. Kaksi harvinaista asiaa osui siis kohdalleni, isommat repeämät ovat harvinaisia ja noin nopeat (ensi)synnytykset samoin. Kätilö oli harkinnut episiotomiaa, mutta ei ehtinyt siihen asti, kun piti jo ottaa vauva kiinni :) Sanoi, että repeämä olisi voinut tulla silti, koska väliliha oli niin korkealla.

Siinä taustatiedot, sitten vastaus kysymykseesi minun tilanteestani käsin: ei vaikuttanut paljonkaan. Olin tehnyt lantionpohjajumppaa ja äitiysjoogannut raskausaikana, ja seksielämäkin piti lantionpohjan aktiivisena synnytykseen asti. Kun synnytyksestä ja kirurgin ompeleista seuraavana päivänä juttelin synnärin fysioterapeutin kanssa, kerroin rehellisesti, että tunnen lantionpohjani lihakset hyvin ja pystyn tekemään niillä rauhallisia harjoituksia. 

Ei ole vaikuttanut seksiin, ihmeemmin kai tiukkuuteen eikä pidätyskykyyn. Ainoa, minkä huomasin vasta reilu vuosi synnytyksen jälkeen, oli pieni virtsankarkailu, jos teen paljon isoja hyppyjä. Tuossa vaiheessa aloin imetyksen jälkeen käydä raskaammissa liikuntatreeneissä, eikä ollut paljon hyppyjä tullut tehtyä ennen sitä. Sekin on sittemmin lähtenyt korjautumaan, sain siitä muistutuksen, että oli lantionpohjajumppa jäänytkin joiksikin viikoiksi unohduksiin. 

Se muutos käytännössä on, että nykyään lantionpohjaa tulee harjoitettua päivittäin, ihan tarkoituksellisesti, ei vain joogan ja seksin kylkiäisenä. Mutta näin pitäisi tietty muutenkin olla. :)

Positiivisesti vain. Parasta on tuntoherkkyyden ja nautintokyvyn lisääntyminen seksissä. Onhan se emätin vähän väljempi kuin ennen, mutta ei mikään liian leveä. Puristusvoimaa on lantionpohjan lihaksissa niin kuin aina ennenkin, enkä kärsi virtsankarkailusta, vaikka en ole jumpannut edes. Enkä häpeile alapäätäni enää samalla lailla kuin ennen synnyttämistä, nyt se on jotenkin vähemmän mysteerinen asia :D

N41, 2 alatiesynnytystä (toinen lapsi 4,3kg)

Ei mitenkään. Kaksi yli nelikiloista oon synnyttäny eikä virtsakaan karkaile kilpa-aerobicissa. Seksi sujuu kuten ennenki. Good luck!

Pimpin ulkonäöllä ei ole mulle mitään merkitystä, koska oma nautintoni ei muodostu siitä. 

[quote author="Vierailija" time="25.08.2014 klo 21:09"]Nämä jotka väittävät että ei mitenkään muutu, niin miettikää nyt. Sieltä alapäästä on tullut vauva ulos. Siis monen kilon mötikkä. Synnytys on voinut olla pitkä, jolloin vauvan pää venyttänyt paikkoja pitkään. Niin että ihanko entiselleen sellaisesta palaa. Ei varmasti. Kyllä tavara voi ihan kelvolliseksi ja seksin kannalta hyväksi palata, mutta liioittelut sikseen.

Omalla kohdalla kävi niin, että episiotomiahaava kiristi todella pitkään, noin 4kk. Alapäähän kun katsoin, niin värkki oli jotenkin kummallisen näköinen, ei ollut paikat kohdillaan. Jumppasin ja jumppasin, mutta peilistä katsoi vieras pimppi. Nyt kahden vuoden jälkeen tuntuu ja näyttää hyvältä kun vertaa vaikka pariin ensimmäiseen synnytyksen jälkeiseen kuukauteen. Vaan ei ole entisensä.
[/quote]

Yksilöllistä, kaksi yli nelikiloista oon synnyttäny eikä mitään epparia koskaan oo tehty. Synnytykset olleet kohtalaisen nopeita ja kätilötkin aina sanonu et nähdään taas. Virtsa ei karkaile jumpassa ja seksi sujuu. Ite oon kokeillu ja niillä lantionpohjakeiloilla testannu, tuntuu samalta kun ennenki. Kuopus yksivuotias. Paljon kauemmin kesti toipua lihasmassan imetyksen jälkeen.

Nyt kun viimeisestäkin synnytyksestä(kolme kaikkiaan) on kulunut n.puoli vuotta, sanoisin että ennallaan on. Jumpalla saa tuloksia ihan oikeasti! Ulkonäöllisestikin ennallaan.

Pieni arpi on jäänyt repeämästä, mutta ei haittaa, eikä kunnolla näykään, eikä tunnu, ja plussana sanoisin että tuntoherkkyys on parempi nyt kuin ennen synnytyksiä.

Kaksi lasta alateitse synnyttäneen voin omastani sanoa ettei ole yhtä hyvä kuin entinen värkki. Ekasta lapsesta tuli niin paljon repeämiä (ei sentään peppuun asti), että kätilön mukaan tikkejä ei kannattanut laskea. Tokasta tuli vain 5 tikkiä. Värkki jäi niin löysäksi, että muhinoinnissa tai sen jälkeen "pieree" ilmaa eikä tule sellaista "täyttä" tunnetta eli en nauti seksistä enää niin paljoa, ei kivaa. :)  Lisäksi ponnistin molemmissa synnytyksissä peräpukamat, ekan jälkeen paranivat pois, tokan jälkeen jäivät pysyväksi riesaksi, jotka aika ajoin vuotavat/kipuilevat. Synnytykset siis vaikuttivat negatiivisesti ei niin ulkonäöllisesti vaan toiminnallisesti.

20 lisää, että vaikka nuo laskeumat kuullostavat tosi inhottavilta niin en niistä kärsi eikä mitään kipuja ole.

Seksiin ei mieheni mielestä ole vaikuttanut että yhtä hyvältä tuntuu.

Kyllä minulla silti lantionpohjalihakset on menneet huonommaksi vaikka kuinka niitä yritän harjoittaakin. Virtsa ei karkaile mutta jos annan virtsasuihkun alkaa tulemaan en voi sitä katkaista. Takana sektio ja kaksi alatiesynnytystä. Silti ei kaduta mikään.

Nämäkin ovat niin yksilöllisiä asioita. Virtsan karkailua ja kohdun laskeumaa on synnyttämättömilläkin jotka eivät edes ole miehen kanssa koskaan olleetkaan.

Olen itse pienikokoinen ja nuori, esikoiseni painoi syntyessään liki neljä kiloa ja oli 54cm pitkä.

Ei mulla kuitenkaan paikat miksikään menneet : ) Totta kai aluksi eppari haava tuntui aikansa ja näin, mutta nyt 3 kk synnytyksestä voin sanoa, että seksikin nykyään tuntuu joltain (siis pelkkä yhdyntä!). Ennen synnytystä en todellakaan voinut sanoa nauttivani pelkästä sisään ja ulostyöntymisestä, mutta kyllä se verenkierto on alapäässä sen verran lisääntynyt, että tuntuu paljon paremmalle ja ihan pienellä vaivalla (lantionpohjalihanreeni) on saanut värkistä tiukemman kuin ennen synnytystä : ) Että ei noin pientä asiaa kannata stressata, keskity ihan vaan siihen muuhun loppuraskauden iloon ja tulevaan synnytyksene valmistautumiseen : )

No mulla on yksi raskaus ja alatiesynnytys takana, ja voin ihan rehellisesti sanoa että synnytys vaikutti hieman alapäähän (ja nämä muutokset tulivat nimenomaan synnytyksen ponnistusvaiheessa mistä ei nyt tässä yhteydessä sen enempää). Emättimen etuseinämä (eli virtsarakon puolelta) laskeutui vähän, mutta ei niin paljoa että häiritsisi tai olisi mitenkään leikattava tms. ja tämä on kuulemma todella yleinen muutos. Vaikuttaa lähinnä tavaran ulkonäköön, synnytyksen jälkeen tuntui ikävältä mutta ahkeralla jumpalla lihakset palautuivat. Myös välilihan puolelle tuli pysyvästi arpikudosta (en revennyt eikä välilihaa leikattu, mutta kai venyminen synnytyksessä aiheutti tuon) joka ei myöskään vaikuta mihinkään, ei satu tms.

Alkuun synnytyksen jälkeen paikat tuntuivat yhdynnässä väljiltä, mutta nyt neljän vuoden palautumisen jälkeen tiukkuuskin on palautunut.

Oon itse vähän sitä mieltä, että nämä "viisi synnytystä eikä mitään muutosta"-tapaukset todennäköisesti valehtelevat itselleen tai eivät huomaa muutoksia. Eivät ne välttämättä kovin radikaaleja olekaan vaan monesti pienempiä juttuja, vähän arpea siellä ja täällä jne.