Naiset - miten synnytys TODELLISUUDESSA vaikuttaa alapäähän?
Kertokaapa siskot. Itse synnytän maaliskuussa esikoiseni ja mitä moninaisimpia juttuja kuultuani haluaisin kuulla kokemuksia ihan oikeilta, asian kokeneilta ihmisiltä.
Kiitos!
Kommentit (89)
[quote author="Vierailija" time="09.01.2014 klo 10:26"]
[quote author="Vierailija" time="09.01.2014 klo 10:21"]Kyllä ne mulle on ihan sama kuin ei mitään. Enemmän mun kasvoissakin on muutoksia tapahtunut kuin alapäässäni! Ja se on sentään paljon huolestuttavampaa kun naama on kaikkien nähtävänä kaiken aikaa[/quote]
No ehkä sulle, mutta kuten sanottu, jos näissä keskusteluissa kaikki "ei mitään eroa"-tapaukset ovat oikeasti niitä, joilla on tapahtunut jotain pientä muutosta muttei siitä vaan viitsi puhua, niin sittenhän aika moni valehtelee.
Peräänkuulutan edelleen sitä, että tästä asiasta puhuttaisiin rehellisesti ja avoimesti. Vaikka niistä pienistäkin muutoksista. Muutenhan kyse on tabusta.
[/quote]
Samaa mieltä.
Ja ärsyttävä vänkääjä jatkaa, näkeehän esim. plastiikkakirurgit jokaisen synnyttäneen naisen ihosta, onko tämä synnyttänyt vai ei, vaikka olisi kuinka hyvässä kunnossa. Siinä vaan on se pieni ero verrattuna ei-venyneeseen ihoon, vaikkei arpia tai huomattavaa löysyyttä jäisikään.
Mutta luovutan, kukaan ei halua tajuta mun pointtia.
Mä katsoin alapäätä peilillä seuraavana päivänä synnytyksen jälkeen ja meinas taju lähteä! Oli muuten ihan järkyttävän näköinen toosa. Onhan se siitä palautunut, ei tietenkään ole mikään viiva enää, enemmänkin sellainen "aikuisen naisen" alapää. Lantionpohjan lihakset oli ihan kateissa alkuun, mutta aika nopeasti palautuivat päivittäisellä jumpalla.
[quote author="Vierailija" time="09.01.2014 klo 10:31"]
Ja ärsyttävä vänkääjä jatkaa, näkeehän esim. plastiikkakirurgit jokaisen synnyttäneen naisen ihosta, onko tämä synnyttänyt vai ei, vaikka olisi kuinka hyvässä kunnossa. Siinä vaan on se pieni ero verrattuna ei-venyneeseen ihoon, vaikkei arpia tai huomattavaa löysyyttä jäisikään.
Mutta luovutan, kukaan ei halua tajuta mun pointtia.
[/quote]Sä olet todella ärsyttävä vänkääjä, myönnetään. Vaadit väkisin kamalia muutoskertomuksia mutta jos mitään ei ole tapahtunut niin vaikea sitä on muuksi muuttaa. Tästä asiasta ei luultavasti keskustella juurikin sen takia, ettei useimmilla ole mitään kerrottavaa. Pukamat tai lähes näkymätön eppariarpi ei ole kovin tajunnanräjäyttävää ja kuohuttavaa.
Eikä me olla kaikki plastiikkakirurgeja, joten ei me tsekata silmä kovana niin pieniä muutoksia. = ))
[quote author="Vierailija" time="09.01.2014 klo 07:23"]
Kertokaapa siskot. Itse synnytän maaliskuussa esikoiseni ja mitä moninaisimpia juttuja kuultuani haluaisin kuulla kokemuksia ihan oikeilta, asian kokeneilta ihmisiltä.
Kiitos!
[/quote]
4 alatiesynnytystä: ulkoisesti ei mitenkään, edelleen on kiinteän ja tiiviin näköinen. Ei roiku häppärit, vain emättimen suuaukko on repaleinen mutta näkyy vasta kun katsoo läheltä.
Mies "valittaa" tiukkuudesta, sanoo että puristus sattuu joskus.
Rehellinen kuvaus tässä: olen kaksi isokokoista lasta synnyttänyt ja törmäsin tässä juuri valokuvaan alapäästäni ennen lapsia.. Hmm kyllä, miehelläni oli jossain vaiheessa innnostus ottaa noita kuvia, kas kun ei enää ;) Ja olin aika järkyttynyt, että pimppi oli ennen sellainen kuin se oli. Aivan tasainen, mitään ei näkynyt vaikka oli jalat auki, tosi nätti. Nyt tursuaa ja pullottaa, värikin on muuttunut. Myös ulommat häpyhuulet ovat pulleammat kuin ennen, mutta tuon muutoksen huomasin jo raskausaikana. Alapääni on todella hyvin eri näköinen kuin ennen. Mutta toisaalta, niin on yläpääkin - en näytä samalta kuin kaksikymppisenä naamastakaan... Minulle sinänsä tuo ulkonäkö etenkin alapäässä on yhdentekevää, mutta oli se aika jännä nähdä omin silmin ero ennen ja jälkeen. Toinen lapseni on tosin vasta puolivuotias, joten palautumista vielä tapahtuu.
Ulkonäköasioiden lisäksi muutoksia on tosiaan noissa pullotuksissa, eli jonkinlaista laskeumaa on tullut. Emättimestä siis pullottaa pinkeä puolipallo, emättimen etuseinää tai virtsarakkoa kai. Etenkin jos rakko on täysi, tätä ongelmaa on. Tuntuu kuin olisi tamponi huonosti sisällä. Rasvatuilla sormilla pallukkaa voi vähän työntää takaisin päin, se auttaa jonkin verran. Toivon, että tilanne tästä vielä parantuu, sillä esikoisen jälkeen oli sama juttu ja huomasin jossain vaiheessa, että tuo "lihapulla" oli hävinnyt. Nyt puoli vuotta synnytyksestä on pientä virtsanpidätysongelmaa - aivastaessa tai ponnistaessa helposti vähän lirahtaa. Muutama tippa, ei mitenkään housuun tule siis kaikki.
Epparihaava ei ole minua koskaan vaivannut, parani hyvin eikä tunnu tai näy mitenkään. Lisäksi pienet repeämät ovat korjaantuneet itsestään. Limakalvot paranevat muutenkin hyvin - jos puret itseäsi poskeen vaikka, tiedät kuinka hyvin kipeäkin haava limakalvolla paranee.
Seksistä - alapään limakalvot ovat todella todella kuivat, kun imetyskin ylläpitää tätä vähän erilaista hormonitoimintaa. Ilman liukasteita ei tulisi hommasta mitään. Voin saada orgasminkin ilman että olen lainkaan kostunut! Onneksi tiedän jo, että tämäkin palautuu kun imetys loppuu. Alapään tiukkuuteen tämä kaikki on vaikuttanut hämmästyttävän vähän. Varmasti jonkin verran, mutta itse kun olen kokeillut, niin kaikki seinämät tuntuvat sormia vasten ja tunnen itsekin puristuksen jne. Ja se extra lihapulla siinä suulla tuo vielä ylimääräisen tiukkuuselementin jeejee. Ehkä kun se on viimein häipynyt, lantionpohjalihaset ovat palautuneet niin, että tulos on plusmiinusnolla. Toivotaan. Ja toisaalta - pitkässä avioliitossa vanhenemme ja rapistumme rinta rinnan, joten asialla ei ole suurta merkitystä muutenkaan.
Oliko riittävä selvitys? ;)
[quote author="Vierailija" time="09.01.2014 klo 09:49"]
No mulla on yksi raskaus ja alatiesynnytys takana, ja voin ihan rehellisesti sanoa että synnytys vaikutti hieman alapäähän (ja nämä muutokset tulivat nimenomaan synnytyksen ponnistusvaiheessa mistä ei nyt tässä yhteydessä sen enempää). Emättimen etuseinämä (eli virtsarakon puolelta) laskeutui vähän, mutta ei niin paljoa että häiritsisi tai olisi mitenkään leikattava tms. ja tämä on kuulemma todella yleinen muutos. Vaikuttaa lähinnä tavaran ulkonäköön, synnytyksen jälkeen tuntui ikävältä mutta ahkeralla jumpalla lihakset palautuivat. Myös välilihan puolelle tuli pysyvästi arpikudosta (en revennyt eikä välilihaa leikattu, mutta kai venyminen synnytyksessä aiheutti tuon) joka ei myöskään vaikuta mihinkään, ei satu tms.
Alkuun synnytyksen jälkeen paikat tuntuivat yhdynnässä väljiltä, mutta nyt neljän vuoden palautumisen jälkeen tiukkuuskin on palautunut.
Oon itse vähän sitä mieltä, että nämä "viisi synnytystä eikä mitään muutosta"-tapaukset todennäköisesti valehtelevat itselleen tai eivät huomaa muutoksia. Eivät ne välttämättä kovin radikaaleja olekaan vaan monesti pienempiä juttuja, vähän arpea siellä ja täällä jne.
[/quote]
Arvet voi tuntua sisäpuolella mutta ei näy ulospäin, toisaalta mun eppis (vain 1. synnytyksessä) ei enää 3. jälkeen ole tuntunut missään. Laskeutumiakaan ei huomaa jos ne on lieviä - siksi siis en voi sanoa onko niitä. Ja jos ne on pieniä juttuja niin mikä niiden merkitys sitten on?? Mun mielestä 0, miehen mielestä vielä vähemmän:D
52
Yksilöllistä. Minulla ehkä aavistuksen kohdunsuu on laskeutunut. Nyt vuosi viimeisimmästä synnytyksestä en huomaa juurineroa. Kolme lasta 3-4kg 5v sisään. Ei yhtään tikkiä tai repeämää.
Olen aina harrastanut lantionpohjaa tukevaa liikuntaa mm.joogaa. N.kk ennen la:ta olen alkanut valmistautua synnytykseen miettimällä työntäviä harjoitteita, öljyämällä ja kevyesti venyttelemällä paikkoja. En tiedä, onko tällä ollut merkitystä esim.repeämättömyyteen, mutta minusta ajatusten kääntäminen tulevaan synnytykseen ja siihen, mistä lapsi todella tulee tulemaan, on ollut hyödyllistä.
[quote author="Vierailija" time="09.01.2014 klo 10:21"]Kyllä ne mulle on ihan sama kuin ei mitään. Enemmän mun kasvoissakin on muutoksia tapahtunut kuin alapäässäni! Ja se on sentään paljon huolestuttavampaa kun naama on kaikkien nähtävänä kaiken aikaa[/quote]
No ehkä sulle, mutta kuten sanottu, jos näissä keskusteluissa kaikki "ei mitään eroa"-tapaukset ovat oikeasti niitä, joilla on tapahtunut jotain pientä muutosta muttei siitä vaan viitsi puhua, niin sittenhän aika moni valehtelee.
Peräänkuulutan edelleen sitä, että tästä asiasta puhuttaisiin rehellisesti ja avoimesti. Vaikka niistä pienistäkin muutoksista. Muutenhan kyse on tabusta.