Keskenmenon kokeneet kuumeilijat - kokemuksia

Hei Grazymay :)

Oon saanut kuusi keskenmenoa ja kaksi onnistunutta raskautta takana eli kolmatta yritetään. Jos tuun raskaaksi ja sekin menee taas kesken niin sitten meen tutkimuksiin että mistä nuo johtuisivat. Nuiden kahden onnistuneen raskauden alusta asti olin tosi tyyni ja oli tosi levollinen olo että kaikki menee loppuun asti hyvin mutta sitten nuiden keskenmenojen kohdalla pelkäsin koko ajan eikä ollut yhtään levollinen ja tyyni olo ja niinhän ne meni sitten kesken. Nyt vain pelottaa että mitä jos en enää tulekaan raskaaksi....olenko liian vanha saamaan lapsia enää ;(

viimeisimmän keskenmenon jälkeen halusin epätoivoisesti heti tulla uudestaan raskaaksi ku ei tähän auta muu kuin se pieni nyytti mutta nyt olen tämän kierron suhteen heittänyt jo toivoni ku ei oo mitään oireita (muuta kuin nuo nippailut ja tajuton valkovuoto) ja mun tupakanpolttoni (aloitin keskenmenon jälkeen ku tuntui että pää hajoaa siihen surutyöhön) ei yhtään auta mua raskautumaan. Viikonloppuna pitäisi menkkojen alkaa.

Jonsteri: Pakko oli tulla onnittelemaan plussasta =)! Teillä on takana jo pitkä taival ja osan aikaa sitä yhdessä kuljettiin, olin ensin Roxymamma ja nyttemmin sit LMC. Ihanaa, että teillä tärppäsi.

Haluan vain tsempata jaksamaan ultran odotuksessa. Ja jos sitten et jaksa, niin mene yksityiselle. Ettet ressaa oikeasti itseäsi hengiltä =). Meillähän kävi siinä keskenmenneessä raskaudessa niin, että alkuraskauden ultrassa näkyi syke ja kaikki mutta myöhemmin selvisi kkm. Toisaalta tässä nykyisessä raskaudessa en olisi selvinnyt järjissäni rv12 saakka vaan ravasin ultrassa neljästi ennen sitä. Toki syytäkin oli, vuodin verta rv5-12!!! Samalla Weebeetä tsempatakseni siis esimerkki, että vuodoista huolimattakin kaiki voi jatkua toivotusti.

Hienoa kun tutut nikit plussaa. Onnea kovasti!!!

LMC ja Muru-Veijari rv19

Moi LOVEMYCHILDREN... Muistan kyllä sut kans! Ja kiitos onnitteluista, perässä tullaan! :) Ihanaa, että sulla onnistui se hoito. Jotenkin oon aina ajatellut pitkän lapsettomuuden takia, että meilläkin olisi hoidot ollut edessä, mutta luomu näyttääkin toimivan meille raskautumiseen. Kunhan vaan pysyis sisällä... :/ Jotenkin helpottais tietää onko jotain mitä voi tehdää minimoidakseen keskenmenon vaaran? Nyt syön raskausvitamiineja, joissa on foolihappoa, eli tietääkseni sen pitäis auttaa.

Oon yrittänyt pysyä pessimistisenä tän raskauden suhteen, jotta en pettyis jos menee kesken, mutta jotenki viimeiset pari päivää on nyt ollut vähän seesteisempi olo. Kerroin jopa mun siskolle ja yhdelle ystävälle tästä raskaudesta, koska halusin myös puhua jollekin mun keskenmenopeloista. En pystynyt pitämään asiaa enää sisällä. Tuntuu kyllä ihanalta, kun saa tukea...

WEEBEE: Miten sulla menee?! Oot ajatuksissa... <3

Jonsteri rv 4+5

LMC, ihana kuulla, että sun raksuas on edennyt jo noin pitkälle ja kaikki on hyvin <3 Muistan kun plussasit, samoissa ketjuissa tuli roikuttua :) Löytyikö sulla syytä vuoteluihin?

Jonsteri :) Täälä ollaan ja ihmetellään... hcg oli noussut ihan ok, lääkärin mielestä ainakin, se oli reilut 15 500 ja meni ns. normitahtisen nousun kaavaan.. itse en ole ihan varma, mutta... viikonlopun taas tuhrutteli, sunnuntain jälkeen ei mitään... uusinta uutta on ollut nyt tää jo aika monetta päivää jatkuva pahaolo. Koko aikainen huonovointisuus.. se tuntuisikin olevan ainoa raskausoire.. Ne lupas soitella mulle jo eilen terkkarista, että koska neuvolalääkäri kerkeis ehkäpä ottaa mut ultraan, muttei kukaan ole soitellut... pitänee soitella itse perään... tai jotain...

Pelottaa tosi paljon se, ettei tuolla ole ELÄMÄÄ.. en ole edes ns. työnimeä antanut otukselle.. jotenkin mä tarviin sen ultran, että tiedän... 

Mulla loppui tänään noi geleet, en ostanut sitten uusia.. muutoin syön deetä, mama vitskuja, foolihappoa, omegoita, kalkkia ja sinkkiä... en tiedä, mikä auttaa, auttaako mikään...  e-vitamiini on kai se, joka sitä kohdun limistä pitäs hyväs kunnossa..? Vehnänalkioöljyä?

On tää vaan rankkaa aikaa... huoh...

Weebee rv6+3

Mulla tapahtu keskenmeno toukokuussa, ja nyt olen sitten raskautunut heinäkuussa <3 tänään tein testin toinen viiva oli vähä haaleampi, pitää tehdä vielä uudelleen. Mutta vaikuttaa siltä että pikkunen on tulossa <3

VAIMOMAMMA89: Ihana kuulla! Peukut on pysyssä, että kaikki menee hyvin tällä kertaa :)

Moi kaikki! Mulla on taas huono päivä. Suututtaa, vituttaa ja itkettää. Heräsin niin, että tissit ei oo enää kipeet ja ei ollu pahaa oloa vaikka en syönyt eilen töiden jälkeen ku kaks välipalapatukkaa. Sitten otin kassini ja marssin töistä lounaan jälkeen S-Markettiin ja ostiin 4kpl PregCheck -testejä... Tein niistä yhden just ja kirkuvan punanen ja paksu testiviiva tuli raskaustestiin (vahvempi ku kontrolliviiva).

Eli siis kaksi paksua viivaa, selkeästi on siis enemmän raskaushormoonia kehossa kuin viime perjantaina, joten ei pitäis varmaan huolettaa... Mutta mites kun noi oireet noin katosi?! Voiko ne kadota, vaikka mitään ei olis vialla? Musta tuntuu jotenkin, että oon ihan yliherkkä kaikille merkeille ja oireille just nyt. Mä en kestä, jos mulle tulee se kolmas tuulimuna/km... :(

WEEBEE... lämpimiä ajatuksia täältä! Samassa junassa ollaan! <3

Jonsteri rv 4+6

Kukkaistyttö88: Toivotaan parasta, tässä vaiheessa ollaan jo sillä viikolla kun viimeksi meni kesken. Nyt on kuvottanut vaan 24 h, ehkä se on hyvä merkki (: En uskalla olla vielä täysin onnellinen, sitten kun näen ekan ultakuvan nii sit voi jo hieman iloita (: 

Jonsteri: En usko, että on mitään hätää. Rinnat todennäköisesti kipeytyvät taas myöhemmin, mullakin vaihtelee ihan alussa oli kipeät nyt ovat tasaantuneet hetkeksi. Mutta pahaolo on kaiken huippu, ja kun tää pitäs  pitää töissä salassa. 

Jonsteri: samois vesis tosissaan uidaan... mutta jos yhtään lohduttaa, niin mulla oli alussa niin kipeet tissit et haaveilin niiden pois leikkaamisesta.. nyt ne ei oo enää samalla lailla arat, ne on vaan KIPEÄT. Ja pahaolo vaihtelee.. eilen oli kamala päivä, tänään taas... ei juurikaan mitään = olen ollut varma, että ei tää hyvin pääty... hormonit varmaan laskee kun oireet katoaa..  en tiedä.. eli siis en lohduttanut sua yhtään :( Muttta että toivotaan, että tää on ihan normaalia. Mulla ei ole sunnuntai aamun jälkeen näkynyt taas mitään tuhruja, mutta.... en tiedä.... 

Maanantaina on se ultra. Mä en tiedä selviinkö mä sinne, saatika sieltä pois. Mä elän jotenkin sellaisessa pelon sekaisessa toivossa: haluan tietää, ja samalla, mä en kestä tietää mitä se lekuri sanoo.. käyn päänsisälläni sitä tilannetta läpi, et jos se sanookin että Olen pahoillani... viimeksi mulla meni puhekyky. Mä en saanut sanaakaan suustani. Ja illalla vedin aivan hirveät ördäyskännit. Nyt yritän ajatella, että jos ne sanoo taas, että Olen pahoillani, niin... yritän ajatella neutraalimmin.. 

Ja entäs, jos siellä onkin elämää? Mitäs sitten? Kaikkihan voi edelleen mennä pieleen ja nt-ultrassa voikin löytyä vain menetetty yksilö?

Valinnan paikka, elänkö peloissani seuraavat, mahdolliset, 8 kuukautta vai yrittääkö sitä jotenkin jossan kohtaa alkaa luottamaan..?

Weebee 6+4

Onnittelut kaikille plussanneille ja paljon tarrasukkia pienille matkaan <3

Mulla sitten alkoi 4 päivää liian aikaisten menkat ja enkä kyllä usko että nämä mitkään menkat onkaan :( vuodan kuin seula ja samanlaisia hyytymiä ja verilönttejä tulee koko ajan niinkuin pari kuukautta sitten 8+ raskausviikoilla olleessa keskenmenossa ;(  epäilen siis varhaista keskenmenoa.

Nyt olen taas jättänyt tupakan polton ja nyt kun tästä kamalasta vuodosta ja kivuista selvitään niin ei muuta kuin uuteen kierrokseen.

Hei, olen jonkun aikaa nyt kirjoitellut tonne toukokuun kuumeilijoiden puolelle ja samalla seurannut teidän keskusteluja. Vaikutatte tosi mukavilta :) ja toivon jaksamista ja toivoa koko poppoolle, vaikeita asioita on meillä takana. 

Oma tarina on se, että raskauduin aika helposti kesän alussa (tosin pitkään olin jo toivonut "projektin" aloittamista, mutta mies ei ollu vielä valmis), mutta vuoto elokuun aivan alussa vei meidät lääkäriin, ja kohta olinkin kotona tyhjennyslääkkeiden kanssa. Vaikka mut ultrattiin kaksi kertaa, eikä rytmiä enää löytynyt, tuntui kuitenkin aivan kamalalta ottaa ne lääkkeet - mitä jos se vielä siellä sinnitteleekin - kävi mielessä noin miljoonasti sinä yönä kun lääkkeet piti ottaa, ja yritin ymmärtää, että siellä ei enää ketään ollut. 

Olen voinut suht hyvin, palasin töihin (vaikka teho poissa), mutta nyt eilisestä lähtien on selkeää takapakkia huomattavissa. Kuukautiset ei ole vielä alkanu, ja jotenkin olin saanut itseni uskomaan, et kierto eteni normaalisti  - mutta myöhässä ovat/kierto sekaisin. Ja ihan yhtäkkiä en kestä enää hetkeäkään - haluan että kuukautiset alkaa, ja jokin liikahtaa eteen päin. Huomaan tosin nyt, että vaikka kuumeilu nosti päätään hyvin nopeasti, niin mieli sittenkin raahaa vielä perässä, pyörii menetetyn ympärillä. Kai on hyvä siis, että kroppa hidastaa tahtia eikä päästä vielä jatkamaan.

huoh, tuntui siltä, että teidän kanssa voisin jakaa tämän. Jotenkin tunnutte läheisistä, vaikken teitä tunnekaan.

Hei kaikki! Työt vie niin mennessään etten ole ehtinyt lukea kuulumisianne. Nyt ehdin!!  :)

Weebee & Jonsteri: mä uskon siihen, että kroppa kuuntelee ja elää ainakin osittain ajatuksiamme. Kaiken pelon keskellä, joka on enemmän kuin ymmärrettävää, yrittäkää ottaa pieniä hetkiä itsellenne, jolloin iloitsette hetken raskaudestanne, vaikka ihan salaa. :) Mun kätilö sanoi mulle ennen mun keskenmenoo, että olet raskaana ennen kuin toisin todistetaan. Te olette raskaana ja se on käsittämättömän hienoa just nyt!!! Voimaa ja tsemppiä, olette ajatuksissani.

Mä romahdin viikko sitten lauantaina. Olin juonut pari siideriä ja yhtäkkiä alkoi käsittämätön ja loppumaton itku. Itkin ja huusin jotenkin alkukantaista huutoitkua suihkussa, jonka seurauksena mieheni halusi jutella ja auttaa. Purimme tilannetta ja varsinkin minun pettymystäni itseeni ja siihen, etten kyennyt pitämään lasta sisälläni. Tiedän järjen tasolla, että syy ei ollut minun, en olisi voinut tehdä mitään toisin. Mutta omat ajatukset, kysymykset, joihin en ikinä saa vastausta ovat kupla, joka ilmeisesti poksahti viikko sitten. Hain myös apua psykologisesta vyöhyketerapiasta ja nyt olo on puhdistunut ja levollisempi. Viimeisimmän kierron yritys ei ajoittunut oikein, sillä menkat oli viikon myöhässä ja oletettavasti ovulaatiokin. Nyt kp 10 ja ajattelin alkaa tikuttelemaan ovista. Nyt olo on maltillisempi ja kuten jo totesin, levollinen. Kyllä me sen pienen lahjamme vielä saamme. Alan jälleen uskoa ja se on hyvä merkki. 

Paljon plussaonnea & plussanneille tuhansia tarrasukkia! Uskotaan siihen, että elämä kantaa, sillä senhän on pakko! :)

Moikka kaikki! Kirjoittelin myös äsken tuonne kuumeilijoitten puolelle ja ajattelin laittaa tännekin postauksen, oma historia sellainen että sain keväällä keskenmenon rv6+ (noin) ja nyt sitten neljän kk jälkeen uutta yritystä kehiin.. Itsellä meni noin kk päästä yli asiasta, henkisesti oli raskasta kun ensimmäistä yritetään ja tämä oli ihkaeka kerta kun olin (tietääkseni) raskaana. Oli jännää ja pelottavaa koska pos. testi yllätti molemmat! Semi-yrittämistä takana noin 2v, mutta ovistestiin turvauduin ekaa kertaa vasta tässä kuussa. Km:n jälkeen menkat olleet vaihtelevat ja siksi hyvä olla paremmin tietoinen niistä otollisimmista päivistä. Aloin taas syömään raskausvitamiineja ja muutenkin vauva-asia pyörii jatkuvasti mielessä..

Voimia teille kaikille! 

Olihan siellä ihmeiden ihme ja hämmästyksen kummastus... pieni alkio olla öllötteli pää alassuin kohtukehdossaan sydän sykkien. <3 13,41 oli mitta pienellä ja viikkoina vastasi 7+4. 

Onnesta soikea Weebee rv 7+4 tai menkoista 7+1.. 

WEEBEE: Ihanaa, oon niin onnellinen sun puolesta! Nauti <3

WEEBEE, nyt pystyt varmasti relaamaan vähän enemmän! Onnea! <3 Sä ansaitset tän onnen. Nauti! :)

:) Yritys hyvä kymmenen. Miten sä voit? :)

Ihan ok. :) Raskausoireiden voimakkuus vaihtelee päivästä päivään. Eilen oli ihan kamala päivä, tänään ihan ok. Rv 5+4 menossa mulla tänään. Ihan tuskaa tämä alkuraskauden odottelu!

Ens viikon torstaille, kun pääsen (rv 6+6) niin oon jo pidemmällä kuin ensimmäinen keskenmeno. Ja siitä jos vielä pari viikkoa eteenpäin (rv 9+6) niin oon pidemmällä kuin toinen. Sinne aion sinnitellä. Mut neuvolan varaan varmaan ens viikon lopussa, jos ei oo alkanu vuodot. Yritän puhua niin, että pääsisin kans kunnalliseen ultraan ennen rv 12:ta. Vaikka rv 9 tai 10 riittäis mulle mielenrauhan saamiseks.

Miten täällä menee kaikille kuumeilijoilla? Entäs Weebee? Onko jo oviksen bongailut käynnissä tai jopa jo piinaviikot?

Mulla on tänään rv 6+0. Hyvin menee muuten (ei vuotoja tai kipuja), mutta ihan käsittämätön pahoinvointi ja jatkuvaa laattaamista. Paha olo on 24/7, mut aamuisin klo 7-12 oksettaa kokoajan. On se kumma, jos työkaverit ei kohta tajuu. Varmasti jotkut jo epäilee, mut kukaan ei uskalla kysyä. Hyvä niin...

Keskenmeno pelottaa ihan hirveästi edelleen. Tavallaan haluisin nauttia tästä alkuraskaudesta ja välillä salaa niin teenkin, mutta sitten yritän toppuutella itteäni. Mies sanoo, että mä oon pessimisti, mut sanoin sille, että ehkä ennemminkin realisti. Mitä vaan voi tapahtua, sehän on jo nähty. Siihen yritän henkisesti varautua mielessäni.

Jonsteri rv 6+0

Jonsteri: Mäkin haluun nuo oireet mitä sulla on!!! Hassua, että kitisin niistä silloin kun ne mulla oli ja nyt antaisin mitä vain, että saisin kipeet tissit, kauheet vessahädät ja pöntön halailua aamuisin. ;) Se on ainakin vahva merkki siitä, että raskaana olet ja siellä se pieni kasvaa kasvamistaan. :)

Mulla pitäis olla ovis tuossa sunnuntaina, mutta ajattelin sen ihan varmuuden vuoksi vielä tikuttaakin. Kierto on ollut sekaisin, joten voihan olla, että se siirtyy jälleen viikolla eteenpäinkin kuten edellisessäkin kierrossa, joka meni sit meidän osalta huti. MUTTA, jos se ovis nyt sattuu olemaan tuolloin sunnuntaina, niin onnea on se, että mies on silloin kotona ja voimme käyttää tämän oviksen hyväksemme. :)

Kävin juuri pari päivää sitten katsomassa ystäväni viikon ikäistä vauvaa ja olin pakahtua siitä tunteesta, kun sain sen pienen ihmeen syliini. Tuli olo, että voinko mä koskaan saada omaa tällaista pientä vauvaa?  Someday.

Mites te muut voitte? :)