Keskenmenon kokeneet kuumeilijat - kokemuksia

GRAZYMAY: Itse en ole käynyt ammattilaisten kanssa juttelemassa. Keskenmenon jälkeen kävin yksityisellä, jossa tarkastettiin, että kohtu tyhjentynyt jne. Tuo lääkäri oli valmis puhumaan, hän kyseli kovasti, että miten menee, mitkä fiilikset jne, mutta tämän lisäksi en ole käynyt ammattilaisen luona puhumassa. Meillä vauvahaaveista ei siis tiedä kukaan, vain minä ja mieheni. Kunnes... Hyvä ystäväni kertoi minulle olevansa raskaana juuri oman kesnkemenoni jälkeen... Olin hänen puolestaan onnellinen, mutta itku siinä tuli joten kerroin hänelle asiasta. Näin jälkeenpäin tuntuu hyvältä, että joku tietää. Hän lupasi, ettei kerro kenellekään vauvahaaveistamme. Nyt minulla on mieheni ja teidän lisäksenne joku, jolle voin asiasta puhua.

Moni keskenmenon saanut inhoaa kuulla tämän, mutta minulle tämä antaa toivoa: Olemme kerran tulleet raskaaksi, se ei siis ole mahdotonta.

<3

Grazymay: Mä käyn keskustelemassa mielenterveyshoitajan kanssa kerran viikossa ja lisäks psykologin kanssa kerran viikossa, eli käyntejä on se 2krt/vk. Mulla on todettu vakava masennus ja ahdistuneisuushäiriö minkä laukasiana pitkälti oli noi keskenmenot (2 keskenmenoa lähes peräkkäisistä kierroista). Kyllä se keskusteleminen auttaa varsinkin kun ei halua miestä "rasittaa" aivan niillä synkimmillä ajatuksilla. Vaikka joskus se keskustelu ja käynti on rankka niin silti lähes aina on helpompi olo sieltä tullessa kun sinne mennessä. Suosittelen kaikille kenellä on vähänkin sellanen olo että pitäskö mennä, eihän sitä tartte jatkaa jos tuntee et se ei auta.

Sit se oma napa: Mä nyt odottelen että oisko nyt kiinnittyny. Oisko tää se meidän kierto ja meidän aika. Yritän pysyä positiivisena mutta vaikeeta se on. Toisaalta toivoo että tulis raskaaksi mut toisaalta ei oikeen uskalla toivoa sitä koska siinä on sit aina se riski et kaikki ei menekkään niinkun pitäis.

Kp 20/27, yk menny jo sekasin, 2 keskenmenoa ja 1 tuulimuna takana

ANHAA: Onko nuo mielenterveyshoitajan kanssa käydyt keskustelut jotenkin linkitetty Kelaan vai saako niitä ilman psykiatrin B-lausuntoa?

Mulla on ollut sellainen olo keskenmenon jälkeen, että pieni musta pilvi kulkee koko ajan tuossa pään yläpuolella, ikään kuin näkökentässä. Sieltä sit sataa sitä epäonnea niskaan siinä määrin, että koen sen kohtuuttomana. Haluaisin löytää jälleen ilon elämään, ihan siihen jokapäiväiseen elämään, enkä elää ikään kuin odottaen sitä onnea. Vaan olisin onnellinen ilman odotuksia. Sitä en ole ollut hetkeen. Kaikki pienetkin vastoinkäymiset saavat minut tuntemaan itseni epäonnistuneeksi yksilöksi hetkittäin. Ajattelen; "Tätäkään ei minulle suotu, ei tietenkään. Mitä oikein kuvittelit?" Kuvittelen, että muut ihmiset, varsinkin ne joilla on lapsia tai ovat raskaana ovat onnekkaampia kuin minä. Osa heistä pitää onneaan itsestään selvyytenä ja se saa minut jälleen pohtimaan, miksi juuri minä koin keskenmenon. No toisaalta sitä voi kysyä itseltään myös päinvastoin; Miksi se en olisi minä, joka kokee keskenmenon?

Eikä siinä mitään, tämä asia on hyväksyttävä ja sillä selvä. Sen hyväksyminen vain olisi helpompaa, jos tulisin raskaaksi niin pian kuin väitetään. Keskenmenon jälkeen olet hedelmällisimmilläsi. Jep. Minä en siihenkään prosenttiin mahtunut, en vaikka yritimme heti uudestaan.

Nyt siis neljäs yrityskierto ja se päätyi tänään lääkärin ottamaan verikokeeseen, joka oli negatiivinen. Kuukautiset siis 4 päivää myöhässä, edelliset olivat 14 päivää myöhässä. Ilmeisesti ovulaationi ei ollut silloin, kun oletin sen olevan. Tosin on mahdollista, että ovulaatio on ollut tosi tosi myöhään tässä kierrossa ja vielä ei veressä näy mitään, mutta olen kyllä tämän kierron suhteen antanut periksi.

Miten hemmetissä maailman luonnollisin asia voi olla niin vaikeata joillekkin? Tasan ei mene onnenlahjat.

<3 Mä lohduttaudun sillä, että aina tulee huominen. Se voi olla se meidän päivä. <3

Apuva... Mulla on menossa kp 30 ja dpo 11 tänään, menkkoja odotan alkavaksi huomenna. No, mulla on ollut tänään tosi paha olo ja oon haukotellut aamusta asti. No, kun ei ole raskaustestejä enää kotona, niin tein hupina ovulaatiotestin.... ja vahva ovis-plussa pärähti heti ruutuun! Mitähän tämä merkitsee? :o 

Heti aamulla käyn ostamassa apteekista raskaustestejä. En kyllä tätä jännitystä muuten kestä. Jos melkeen kolmen vuoden yrittämisen ja kahden keskenmenon jälkeen minäkin sen ensimmäisen lapsen saisin....!!! Pitäkää peukkuja. :)

JONSTERI: Täällä pidetään peukkuja! Kerro heti mitä testi näytti! :)

Tein testin äsken täällä töissä. Ja PLUSSAhan siitä pärähti! Ja ihan selkeäki, vaikka vasta dpo12!!! En oo uskoa tätä. Yritän kokoajan pysyä vakavana ja coolina, vaikka tekis mieli huutaa, nauraa ja pomppia kuin kumipallo! :D Eli kyllä siinä urbaanissa legendassa on perää, että ovulaatiotesti voi näyttää raskauden.

Nyt ei muutakuin pari kuukautta jännäilyä siihen ekaan ultraan. Ihan hikipisarat nousee otsalle, kun edes ajattelee koko asiaa, koska siellä on jo kaksi kertaa tullut se hirveä uutinen. No yritän kuitenkin pysyä positiivisena ja toiveikkaana. Lopputulokseen ei voi kuitenkaan vaikuttaa, voi vaan pitää huolta omasta mielenterveydestä ja yrittää voida hyvin sisäisesti ja ulkoisesti. Kävin just ostamassa tämän kunniaksi työpaikan kahviosta marjasmoothien. Ai että maistuu hyvältä! :)

WEEBEE: Perästä tullaan!!! :)

Mennään Jonsteri sillain yhtämatkaa hissunkissun.... Oisko sulla Huhtikuun puolella vielä la? TOIVOTAAN NYT, ETTÄ TÄÄ OIS MEILLE SE KERTA.. se kerta, kun saadaan se elävä lapsi.. syliin saakka <3 

WEEBEE: Todellakin! Just kattelin vau.fi:n laskurista mihin se LA menis ja jos oviksesta laskee, niin 1.5. oli LA ja jos edellisen kierron alusta, niin 28.4. oli LA. Enpä nyt sitten tiedä, kumpaa uskois. Varmaan toi oviksesta laskeminen on luotettavampaa? Mulla on aina ollut ovis aika myöhäsessä vaiheessa kiertoa. Millon sun LA on?

JONSTERI: Tulinpa hyvälle mielelle sun uutisista!!! <3 Luo uskoa tähän omaan tilanteeseen. Onnea teille molemmille!!!! Ja päivä kerrallaan!

Jonsteri, neuvolan laskujen mukaan muistaakseni 18.4. tai 19.4. Itse veikkaan 20.4, mulla keskimäärin kierto on 29 päivää. Huhtikuun loppupuolelle siis :) Mä uskon enemmän ovis laskukaavaan kun menkka kaavaan, koska mullakin on usein ollut ns. myöhäinen ovis. :)

Ja menkat :( DPO vasta 10 :(

WEEBEE: Joo, kyl mäki uskon, että se oviksesta laskettu aika on enempi oikea. Eli nyt olis sit RV 4+0 ja LA 1.5.2015 (<-- joka olis muuten aika hyvä syntymäaika 1.5.15 hehe) :)

Kiitos kaikille tsemppaajille! Tein aamulla kotona uuden raskaustestin ja viiva oli vahvistunut selkästi. Nyt mieskin sai nähdä sen testin ja todeta itse, että kaksi viivaa siinä on. Jos kiertopäivien mukaan laskettais, tänään olis kp 33 ja dpo 14.

En oikein tiedä miten päin pitäis olla tän raskauden kanssa. Tavallaan olis hinku kertoa (ainakin mun vanhemmille ja sisaruksille), mutta toisaalta en halua, koska pelkään, että HEIDÄN sydän särkyy TAAS, jos tästä tulee kolmas keskenmeno... En enää edes oo huolissani omasta psyykeestä. Tuntuu, että kun on kertonut tyypeille raskaudesta ja sit se meneekin kesken, niin tuottaa MUILLE pettymyksen... vaikka eihän sitä niin sais ajatella. Tavallaan haluais kertoa rakkaille, koska heille voi puhua myös näistä peloista ja heiltä saa sen parhaan tuen kuitenkin. Vähän ristiriitaisia ajatuksia siis...

Nyt on alkanut tuntuakin jo siltä, että on raskaana. Aamuisin paha olo ja on pakko syödä aamupalaa, että helpottaa. Ei kuitenkaan niin paha olo ole ollut, että olis laatta tullu. Edellisissä raskauksissa oli sama. Myös aika usein tulee käytyä pissalla (töissä sen huomaa, kun pitää kävellä jonkin verran lähimpään vessan) ja haukotuttaa koko ajan. Ei mitään radikaalia, mutta tällasia pieniä juttuja.

Grazymay: Sori et vastaus kesti. Ihan terveyskeskuksen lääkäriltä pitäs saada lähete lähimpään mielenterveyshoitajan vastaanotolle ja keskenmeno on niin iso asia että musta jokaisen lääkärin pitäis ite kysyä potilaalta että tarvitseeko keskusteluapua keskenmenon jälkeiseen käsittelyyn.

Oma napa: Täällä odotetaan joko kuukautisia tai positiivista tulosta. Sunnuntaina on miehen veljen pojan ristiäiset. Hieman ristiriitaiset tunnelmat kun jos ensimmäinen raskaus ei olisi mennyt kesken niin oltaisiin mekin ristiäisiä suunnittelemassa. Tämä miehen veljen perhe on ikävä muistutus keskenmenosta vaikka älkää käsittäkö väärin, en ole katkera tai vihainen että heidän raskaus meni niinkun pitikin, eihän se minulta pois ole vaikka heillä lapsi onkin.

Musta on ihana lukea juuri raskautuneiden juttua, ajatuksella kohta minäkin. Kuinka se toivo sieltä on herännyt ja sen helvetin läpikäyminen, joillakin teistä vielä useaan kertaan, on kuitenkin vahvistanut ja usko uuteen ihmeeseen on herännyt. :)

ANHAA: mulla vähän samanlainen tilanne. Kaksi läheistä ystävääni ovat raskaana, lähes samoilla viikoilla kuin minä. Odotan koko ajan, että oman menetetyn esikoiseni laskettuaika menisi jo ohitse niin se ei muistuttaisi minua siitä, kuinka minullakin voisi olla lapsi. Viimeksi tänään minut valtasi pieni kateus niitä kohtaan, jotka saavat vauvansa. Mietin, missä vaiheessa raskauteni olisi nyt ja kauanko olisi enää laskettuun aikaan. Joidenkin korvaan se saattaa kuulostaa hölmöltä ja itsekkin siihen välillä havahtuu, että mitä hittoa mä nyt enää sitä mietin, mutta välillä se oikein ravisuttaa kehoa, niin pahalta se tuntuu vieläkin. Olisin antanut sille pienelle tähdet ja kuun taivaalta.

Itselläni tänään kp1 ja todella kipeä vatsa!! Tästä starttaa siis viides yrityskierto keskenmenon jälkeen.

Kello on liian paljon; korjaan NELJÄS yrityskiertohan tämä on. :)

CRAZYMAY: Tsemppiä! Aika samoilla päivillä mennään, yrityskertoja keskenmenon jälkeen meillä lähes sama määrä. Tää on se meidän kierto!

Mä oon päivä päivältä varmempi että meidän raskaus on taas tuulimuna/kkm.. vuotelee... muutenkin OLO on sellainen.. en sitä pysty sanoiksi pukemaan... se on vaan se TUNNE... aivan samalla lailla kuin viime elokuussa.. vuotelee ja vuotelee..pelkkää pyyhintä vuotoa, mutta se ei merkitse mitään... mä en tiedä, miten sitä jaksaa taas alkaa alusta kaiken... tai yrittää uskoa siihen, että meille vielä vauva tulisi... mä en jaksa uskoa, että kaksi kertaa putkeen tullut tm olisi hirveen tragedinen sattuma.. mussa ei taida olla muunlaisia munasoluja kuin viallisia.. 

Huomenna pitäs soittaa kakkos hcg testin tulokset.. ne pitäs olla ainakin 16000, et ne ois ees vähän normaaliin päin.. keskiviikon arvo oli 9700.. perjantaina otetiin toinen.. ja samalla mä tiedän, ettei ne arvot merkitse mitään, kun tuulimunassa ne *********** nousee ihan samalla tavalla. Jossain luki, että ne laahaisi noin viikon jäljessä.. mulla ei laahaa, muttei monella muullakaan.. Ja mä en ymmärrä tätä julkisen terveydehuollon säästämistä... eivät voi ottaa tarkastukseen.. pitäs vuotaa kun seula ja olla kipee kun kuoleman tullessa.. muuten hoetaan että mene kotiis siitä.. miksi varhaisuä on poistettu listoilta, mä en niin tajua???? Enkä sitä, että sitä pihdataan varsinkin kun kyseeessä on parit, joilla on pitkä yrityshistoria, tulevat tutkimukset, toistuvia keskenmenoja/tm:ia..  Mä oon hirvee ihminen varmaan, mutta mä toivon, etten olisikaan tullut nyt "raskaaksi" vaan oltas päästy sinne tutkimuksiin alle 2 viikon päästä. Nyt taas kukaan ei ota tosissaan eikä suostu hokemaan mitään muuta kun että kaikkionhyvintoionnormaaliakaikkionhyvinkuuluuasiaan... Mä oon niin vihainen ja turhautunut ja ennenkaikkea stressaantunut, etten enää halua syödä, puhua, nähdä ketään, tehdä mitään..  ja sekin vaikeuttaa tätä kaikkea, kun en enää voi syödä mun psyykelääkkeitä, koska ne voi olla vahingollisia alkion kehitykselle... tupla paha siis..  

Mä en vaan jaksas tätä. Jos koskaan tuun olee uudelleen raskaana, niin se tulee olee vielä hirveempää.. ja se saakin jäädä sitten viimeiseksi yritykseksi. Jos tää menee oikeasti nyt niinkuin mun elimistö mulle vihjailee, eli reisille..  

Voi WEEBEE...!!! <3 Halauksia täältä ja myötätuntoa! Noi vitutuksen/pelon/turhautumisen tunteet on NIIIIN tuttuja. Ja niitä on täälläkin! Mulla ei oo turhuiluja ollu, mutta välillä tuntuu, että raskausoireet lähtee pois (niinkuin teki edellisissäki keskenmenneissä raskauksissa) ja meen siitä ihan paniikkiin ja sen jälkeen masennustilaan. Mä vähän väliä puristan rintoja ja kokeilen onko ne vielä kipeet. Ja joka kerta ku käy vessassa oon kauhuissani, kun sitä pelkää pyyhkiessä näkevänsä roppakaupalla verta. Varsinkin, kun vähän väliä tuntuu "menkkamaisia" kipuja tuolla kohdussa (vaikka nekin saattaa tietty olla raskausoireita). Joka tapauksessa tää alkuraskaus on ihan hirveetä odottelun kannalta.

Kerroin viikonloppuna mun äidille ja aloin jo vähän katumaan kertomista, koska äiti oli välillä silittämässä mun mahaa ja googlaili jotain raskaus-talvitakkeja. Varmaan äiti raukka loukkaantui, kun sanoin sille napakasti, että en haluu kattoa mitään raskausvaatteita, enkä vauvanjuttuja, ennenkuin ultrassa selvii onko siellä edes mitään. En edes haluis ajatella koko raskautta ennenkuin selviää onko siellä oikeesti joku.

Aiotaan odottaa sinne seulaan, koska viimeksi maksoin itteni kipeeksi Femedan yksityisestä varhaisultrasta vaan kuullakseni, että oli tuulimuna, joten tuntui hukkaan heitetyltä se raha. Yritän pystyä venailemaan sinne viikolle 12... vai millos se seula nyt olikaan. Jos menee kesken, niin toivottavasti tulee luonnollisesti ulos ennen sitä. Ja sit kun se ultra tulee, aion mennä olettamuksella että siellä ei ole vauvaa, joten jos on, niin olen ERITTÄIN positiivisesti yllättynyt. Pessimisti ei pety, vai miten se menikään... :) <3

Hei.

Oon uusi täällä. Sain keskenmenon pari kuukautta sitten  ja viikkoja oli silloin 8+. Viikon olin tosi kipeänä mutta henkisillä arvilla menee enemmän aikaa toipua. Kuukautiskiertoni tasaantui heti. Ihmettelen vain, kun keskenmenon jälkeen rinnat eivät ole enää kipeytyneet viikkoa ennen menkkoja. Onko teillä kellään käynyt näin? Vai onko mulla vieläkin hormoonit aivan sekaisin ja olin tuntevinaan ovis vatsakivutkin kolmena päivänä ja limat. Oviksesta asti on ollut runsas valkovuoto ja vatsan nippailuja. Tai sitten mä vain kuvittelen kaiken kun haluan niin kovasti sen pienen nyytin.

Hei, TIKRU_78

Olen pahoillani keskenmenostasi. Oliko raskaus ensimmäisesi? Mulla ensimäisen raskauden keskenmeno aiheutti juuri tuon saman, rinnat eivät ole enää kipeät ennen menkkoja. Oviskivutkin hävinneet aika lailla, en oikein tunnista niitäkään, kun ennen ne taas olivat aivan selkeät. Nyt kiertoni oli vain viikon myöhässä, joten toivoa siitä, että se tasoittuu on ehkä olemassa. Omasta keskenmenostani on jo kohta neljä kuukautta. Toivotaan, että sulla olisi tärpännyt. <3