LoveMyChildren

Hei Miranda!

En tiedä ootteko jo edenneet hoitoasiassa, viestistäsi on sen verran aikaa. Mutta ajattelin jokusen sanan verran sua tsempata kokeilemaan.

Itselläni on samankaltainen tausta, joskaan ei sterilisaatiota tehtynä. Taustalla ero ja kolme lasta edellisestä liitosta. Sitten tuli mies, joka vei koivet alta ja perustimme uusioperheen. Miehellä ei omia lapsia ole, joten erittäin nopeasti tuli eteen se tosiasia, että mies oman biologisen vielä haluaisi... Yritimme luomusti noin 7kk verran, mutta hakeuduimme sitten yksityisen lääkärin kautta lähetteellä julkiselle klinikalle koska aikaa ei tässä iässä ole hukattavaksi (olen siis itse 37v, mies 34v). Minulla on lisäksi takana vuotohäiriöitä.

Perustutkimuksissa selvisi, että munasarjani toimivat vielä mutta laiskanlaisesti. Ovulaatiota ei tapahdu kuin "joskus ja jouluna". Lisäksi miehen simpat havaittiin huonoiksi, laadun ja määrän mukaan. Pari inssiä kokeiltiin ja sitten tehtiin IVF. Ensimmäinen tuoresiirto toi meille plussan, josta olen nyt raskaana rv27.

Vaikka minulla on jo ikää, aiemmat lapset ovat isoja ja elämä on uomissaan, en hetkeäkään epäröinyt yrittää. Tulostahan ei kukaan voi luvata, mutta jos emme olisi yrittäneet, katuisimme sitä myöhemmin. Meihin suhtauduttiin polilla kokoajan todella hienosti, on kuulemma nykyään jo ihan normaalia, että minun ikäiseni naiset ovat asiakkaina. Vaikka itse koin alkuun (ja välillä vieläkin), että olen vanha näihin hommiin, lääkärin mukaan olen oikein sopivan ikäinen =).

Niinpä minä, tämän oman kokemukseni perusteella, kehottaisin teitä ilmanmuuta kokeilemaan jos vaan intoa riittää. Ihan halpaa lystiähän se ei varsinkaan yksityisellä ole... Kukaanhan ei sitä voi taata, että ensimmäinen tai toinen hoitokerta tai ylipäätään mikään hoitokerta/hoitomuoto onnistuu, mutta toisaalta se on täysin mahdollistakin! Yläikärajoista en tarkkaan muista, mutta siis ainakin nämä meidän ikäiset saavat hoitoja hyvin. Myös kesällä 42 vuotta täyttänyt tuttuni sai hoitoa ihan ok yksityisellä puolella ja odottaa nyt esikoistaan(!!!), eli ei ikärajat sinullakaan ainakaan vielä ihan heti pauku.

Tsemppiä!!!

LMC rv26+4

Moro taas!

Huimaa, sulla on vauva sylissä ihan minä päivänä tahansa. Ihan älyttömän ihanaa, että nyt ollaan jo niillä tunnetuilla kalkkiviivoilla. Uskon, että alat olla jo malttamaton, johan se vaavi voisi tulla! Ja tuleehan se, ihan pian. Tsemppiä viimeisiin päiviin ja hetkiin =)!

Mulla on kohdunsuu edelleen sormelle auki mut kanava lyhentynyt 2 senttiin. Tänään just olin neuvolalääkärillä ja tehtiin samalla lähete TAYS:aan synnytyssuunnitteluun. Meillähän se on sektio ja toivon, että aika tulisi pikaisesti, jotta ehtisin tällä kertaa siihen suunnitteluun. Kaksi edellistä kun ovat syntyneet niin etuajassa, että en ole kerennyt suunnitteluun ennen synnytystä =).

Radi-diagnoosin sain ja se vähän risoo. Mutta kaipa senkin kanssa selviää. Töissä mä oon vielä mutta en kyllä kauaa selviä ellei oleellisesti ala parantua tää olo, mikä on toki raskauden edetessä lähinnä naurettava toive. Sukkapuikkovihlaisuja, liitoskipuja ja iskiasta pukkaa aamusta iltaan ja istumistyö on aivan s**tanasta. Menen niin jumiin! Mutta josko nyt vähän vielä olisi töissä niin sitten jaksaa rentoilla...

Voihan nyt paksusti ja nauti vielä kun tunnet pikkuisen liikkeet sisälläsi (ellet sitten ole jo synnytyspuuhissa =)). Mulla ainakin on joka kerralla tullut kova ikävä sitä mahaa vaikka olenkin ollut onnellinen siitä, että vauva on lopulta maailmassa terveenä ja kaikki on hyvin.

Halaus, LMC rv26+3

Heissan!

Voi vitsit Marjana, se on kohta maailmassa kuule uusi maailmannapa! Ja teillä ihan erilainen elämä. Ihanalla tavalla, tarkoitan tietenkin. Upeaa, että olet jo loppumetreillä, vaikka voihan tosiaan mennä vielä jokunen viikko. Minulla oli aikoinaan esikoisesta kohdunsuu sormelle auki ja pehmeä jo viikolla 37 (tarkistin senaikaisen neuvolakortin välissä olevasta lappusesta) mutta vasta 40+3 tuo poika syntyi käynnistettynä. Mutta tuleehan se sieltä teidänkin tenava -ei sinne kukaan ole jäänyt =).

(.) Kiitos kysymästä, meneehän täällä. Hirmuinen pesänrakennusvietti on iskenyt, hankintoja tehty ja tehdään kokoajan. Kaikki saamme hankkia uudestaan kun olen ehtinyt edellisten jälkeen myydä kaikki pois. Ihanat vaunut löydettiin ja turvakaukalo telakoilla... Kaikki isommat hankinnat on tehty ja nyt vaan ihastellaan. Äp tuli eilen ja olipahan söpöt kuosit, minä tykkään.

Vointi on parempi kuin aiemmin, ei särje päätä. Mutta kohdunssuta vihloo ja kyllä, se kohdunsuu on jo nyt auki sormelle vaikka kanavaa onkin ihan kohtuullisesti vajaat 3cm. Kontrolliultra ja lääkäri on mulla parin viikon päästä, tarkkaillaan ettei nyt alkaisin syntyä liian aikaisin. Supisteluja tulee päivittäin mutta pääosin kivuttomia. Sektio kun on edessä niin TAYS:ssa saan ravata pikapuoliin sitten ultrassa tiuhempaankin.

Meillä tenavat ovat sairastaneet tänä syksynä aika paljon mutta olen ollut itseasiassa ihan tyytyväinen -saan siitä syyn olla kotona ja ottaa myös rennosti. Nyt menossa vesirokko kahdella vanhimmalla ja täällä kotona rötkötellään sohvalla. Huomenna tai torstaina jos töihin pääsisi...

Tsemppiä ja haleja, kerrohan miten vointi etenee  =)!

LMC ja Muru-Veijari rv24+4

Heips! Kuinkas Marjana voit? Joko vauveli painaa siellä lähtökuopissa lujaakin?

Meillähän tuo kuopus (juuri 6v täyttävä) syntyi jo rv35+2, joten voin aavistella millaiset on näiden viikkojen tunnelmat. Silloin se tuli kyllä niin yllärinä, etten meinannut perässä pysyä. Vaikka tyttö olikin aivan valmis maailmaan (pisteet harvinaiset 10+10+10), tuntui, että raskaus jäi jotenkin kesken. Niinpä on ihan kiva jos se vauveli viihtyy siellä yksiössään vähän pidempään...

Ihana lukea miten iloisia ja liikuttuneita lähipiirinne on vauvasta ollut. Olette niin onnenne ansainneet, todellakin!

Voimia loppuviikkoihin. Käyhän kertomassa kuinka vointi etenee =)!

T. LMC ja Muru-Veijari (pitkä poika!!) rv22+3

Moi Marjana, syytä vuodoille  ei löytynyt, minkäänlaista. Sehän siinä ressasikin eniten kun ei tiennyt mistä hiivatista se veri tulee. Kohdunsuu on kokoajan ollut ok eikä istukka ole aivan kohdunsuulla, vaikka melko alhaalla edessä onkin. Se ei siis selitä vuotoja myöskään. Yhtään hyytymää tai muuta ei myöskään todettu, joten joka kerta ultrassa käteen jäi lähinnä "nyt voimme vain odottaaja toivoa, että vuoto loppuu...".

No, loppuihan se lopulta, mutta kyllä oli ihan hirveetä. Nyt sitten karmeaa flunssaa pukkaa, joten katsellaan kauanko jaksan sinnitellä töissä =).

Miten te olette jo valmistautuneet uuden perheenjäsenen tuloon? Ja miten lähipiiri on reagoinut tulokkaaseen? Oletteko kertoneet pitkästä taipaleesta ennen raskautta vai...?

Ihanaa syysviikkoa toivotellen LMC rv20 =)