Louise82

Ja suuret onnittelut teille JokoNyt, Vimi ja Elowena! Tosi mahtavaa! Pidetään me muut sama plussa-vauhti päällä myös kuukauden edetessä :)

Voi ei Huolestunut ensiyrittäjä, haluaisin jotenkin lohduttaa, mutta on tuo vaan niin hirveä paikka, että ei siihen mitkään sanat auta. Olen todella surullinen, että teille kävi näin. Toivon, että jaksatte olla toistenne tukena näinä tulevina vaikeina aikoina. Suuri halaus ja voimia.

Mesenius : toivon voimia sinulle myös, todella vaikeaa on joutua odottamaan noin kauan. Same juttu oli mulla, että lääkkeet ei toiminu. Loppujen lopuksi en kuitenkaan joutunut kaavintaan, koska lääkäri pihdeillä auttoi tyhjenemistä ja sit vielä jälkivuodon aikana tyhjentyi lisää niin, että pääsin just sen mm-määrän alle, jonka jälkeen ne ei enää pitäny kaavintaa kaavintaa tarpeellisena, vaan odottivat, että tyhjentyy seuraavien kuukautisten aikana. Voinko kysyä, että oliko kohdallasi ihan selvä, että ilman kaavintaa ei tule tyhjentymään? Ajattelin vaan, koska mainitsit että lääkärisi oli sanonu kuukautisten ehkä tulevan ennen. Voisikohan se jopa olla hyvä juttu, josko sitten tyhjenisikin itsestään?

omaa napaa sen verran, että täällä mennään kiertopäivää 2. Hiukan vuosi jo lauantaina illalla, mutta niin vähäistä, että ajattelen kp. 1. Olevan vasta sunnuntai. En nyt tiedä sitten, et onko kierto vielä sekaisin keskenmenosta, mutta pidemmiksi näyttävät kierrot tulevan kuin ennen, joten jos joku päivittää, niin voisiko napata nuo uudet tiedot tosta alta :) 

Louise 82, 31v. kp. 2/24-29

Hei kiitos kaikille (todella myöhäisesti) tuestanne kun tuskailin ystävän kommentteja keskemenosta.. Ihana voida purkaa täällä iloja ja suruja :)

En ole huomannut kertoa, että minäkin kuulun yli 30- kymppisiin haaveiljoihin. Ikä 31 v.ja mies paria vuotta vanhempi. Esikoista yritetään. Mäkin asun ulkomailla niin kuin nähtävästi muutama muukin tällä palstalla kirjoittava. Jotenkin halusin tästä haaveilusta puhua omalla kielellä. 

Retkahdin tekemään r-testin eilen, vaikka ei ollu kuin 7 dpo - I know I know - mut ku oli nippailuja ja kaikkea outoa..) ja negahan sieltä tuli. En jaksaisi odottaa. Kierrosta on muuten taas tulossa pitkä, koska ovis oli myöhäinen.. Huoooohh

Valtaisat onnittelut kaikille plussanneille ja pahoitteluni pettyneille. Olen seurannut viime viikot taustalla, koska töissä on ollut niin kiire, että hädin tuskin on nukkua ehtinyt riittävästi. Tavallaan hyvä, koska on pakottanut mun ajatukset pois yrityksestä. 

Täällä on ollut niin hurja keskustelu, että vaikea pysyä perässä, jos päivänkään on poissa seuraamasta! Täytyy vaan sanoa. että mahtava meininki täällä!

Kilpirauhasarvoista sen verran, et mulla on kans ollu arvot alarajoilla, mut normaalin puitteissa monta vuotta. Sit tulin raskaaksi tänä keväänä ja halusin käydä tarkistamassa - ja yllätys - aivan eri arvoja suositellaan raskaana oleville ja kilpparilääkitystä käytäville suositeltiin muistaakseni lääkityksen tuplaamista heti plussan jälkeen odottamatta uusia kokeita. Mulla ei ollu lääkitystä ennen mutta nyt siis aloitettiin - keskenmenoriski on nähtävästi hiukan korkeampi, jos arvot ei kohdallaan vaikka olisikin tullu raskaaksi. Sitten mulla meni kesken ennen kuin ehdin aloittamaan lääkitystä, mutta siitä huolimatta jatkettiin hoitoa, koska huonot normaaliarvot ei ole ok edes raskautta yrittäessä..

Oma napailen nyt hiukan kun ottaa niin järkyttävästi nyt juuri päähän yksi hyvä ystäväni - ainut jolle luulin kertoneeni sekä raskaudesta että sen loppumisesta... Mutta en ollutkaan - tuossa se soitti alkuillasta ja kyseli, että mites raskaus etenee.. Jos olen reilu, niin täytyy myöntää, että en ollut sille laittanut muuta kuin ehkä vähän epäselvän tekstiviestin selittääkseni muuten yllättäen aloittamaani radiohiljaisuutta. Viestissä kirjoitin, että oltiin saatu tosi surullisia uutisia ja etten pystynyt puhumaan asiasta vielä. Lisäksi ystäväni tiesi, että raskauden aikana oli ollut vuotoja jne. Nyt se sitten soitti uudestaan vielä tänään ja kyseli, että onko kaikki MUUTEN ok, ja sano, että ei tätä kannata ottaa liian vakavasti... Sanoi luulleensa, että mun aikaisempi viestini tarkoitti, että olin ehkä masentunut jossain raskauden hormonimyrskyssä tai ehkä lihonut kovasti.... Aaartgh.

Rakkaat piinailija- ja haaveilija-siskot, tiedän, että on vaikeista vaikeinta tukea ihmistä, jolla on suru, kun kaikki mitä yrittää sanoa on kuitenkin helposti ihan väärin. Mä en ole kokenut olleeni mikään hurjan herkkähipiäinen kommenttien suhteen, mutta jotenkin nyt vaan osu pahasti tai oli väärä henkilö - just se jonka luulin tietävän ja antavan mulle tilaa.